Ainoa mikä erottaa ateismin ja teismin, on usko Jumalaan.
Siinä mielessä ateismilla on paikkansa. Että se jo pelkällä olemassaolollaan pakottaa tarkistamaan, ateismin lähtökohdista, olisiko yliluonnolliseksi miellettävään mahdollista muuta selitystä kuin Jumala. Oletus että Jumalaa ei olisi, voi aukoa sen verran teistin mieltä, että Jumala voi vaikkapa teistille näyttää, miltä se tuntuisi ja millaista se olisi, jos Häntä ei olisi.
Helvettiähän se.
*
Totesimme siis ensi alkuun, että ateismi-kysymys johtaa helvettiin.
Mutta onhan ateismissa muitakin puolia. Tarkastellaan niitä. Ateismi on tarpeellista Jumala-asiassa, koska se osoittaa, mikä on Jumalan vastakohta, vastustaja ja kiusaaja, paholaisen menetelmiin perehtyneet tavalliset ihmiset, kuka tahansa, periaatteessa.
Kun saa hengellisen herätyksen, saa hengellisiä kokemuksia, jotka lisääntyvät ja loitontuvat, aina suuremman alan kattaen.
Jonkin aikaa se menee ateistiltakin. Ei Jumala minulta ainakaan ateismia kieltänyt. Tai epäilyä.
Mutta ennen pitkää sillä tiellä tulee se silta vastaan, jossa on mentävä lentäen, ei uiden.
Ja tajuaa spirituaaliset tekstit.
*
Ateismin hyödyllisyydestä Jumala-asiassa kertoo myös se, että kielteisyys, epäluulo, epäusko ja siihen tyypillisesti ateistisessa mielessä liittyvät tunteet, reaktiot ja asenteet, saavat konkreettisen ilmaisunsa.
Toisin sanoen todellisuuden havainnoinnista tulee tietyssä mielessä selkeää, koska raja ateismin ja teismin välillä tulee niin selvästi esiin. Kuin veitsellä leikaten.
Ja se ateisti, joka ei yhtään tajua mistä puhutaan, ja joka haluaa hyökätä tämän kimppuun, on se ateistin paha osa joka on pahuudesta.
Tämä pätee jokaiseen ihmiseen tämäkin asia.
Siinä mielessä ateismilla on paikkansa. Että se jo pelkällä olemassaolollaan pakottaa tarkistamaan, ateismin lähtökohdista, olisiko yliluonnolliseksi miellettävään mahdollista muuta selitystä kuin Jumala. Oletus että Jumalaa ei olisi, voi aukoa sen verran teistin mieltä, että Jumala voi vaikkapa teistille näyttää, miltä se tuntuisi ja millaista se olisi, jos Häntä ei olisi.
Helvettiähän se.
*
Totesimme siis ensi alkuun, että ateismi-kysymys johtaa helvettiin.
Mutta onhan ateismissa muitakin puolia. Tarkastellaan niitä. Ateismi on tarpeellista Jumala-asiassa, koska se osoittaa, mikä on Jumalan vastakohta, vastustaja ja kiusaaja, paholaisen menetelmiin perehtyneet tavalliset ihmiset, kuka tahansa, periaatteessa.
Kun saa hengellisen herätyksen, saa hengellisiä kokemuksia, jotka lisääntyvät ja loitontuvat, aina suuremman alan kattaen.
Jonkin aikaa se menee ateistiltakin. Ei Jumala minulta ainakaan ateismia kieltänyt. Tai epäilyä.
Mutta ennen pitkää sillä tiellä tulee se silta vastaan, jossa on mentävä lentäen, ei uiden.
Ja tajuaa spirituaaliset tekstit.
*
Ateismin hyödyllisyydestä Jumala-asiassa kertoo myös se, että kielteisyys, epäluulo, epäusko ja siihen tyypillisesti ateistisessa mielessä liittyvät tunteet, reaktiot ja asenteet, saavat konkreettisen ilmaisunsa.
Toisin sanoen todellisuuden havainnoinnista tulee tietyssä mielessä selkeää, koska raja ateismin ja teismin välillä tulee niin selvästi esiin. Kuin veitsellä leikaten.
Ja se ateisti, joka ei yhtään tajua mistä puhutaan, ja joka haluaa hyökätä tämän kimppuun, on se ateistin paha osa joka on pahuudesta.
Tämä pätee jokaiseen ihmiseen tämäkin asia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ateistit ovat aivan liian kaikessa väärässä, jotta kyse voisi olla sattumasta.
Ei ole ainuttakaan asiaa Jumalan suhteen, jossa Jumalaa vastustava henki ei olisi väärässä.
Kaikki mitä ateistit tällä palstalla kertovat Jumalasta, on väärin. Ateisteilla ei mene Jumala-arpajaisissa yhtään oikein. Siksi se ei sovi sattuman sfääriin. Ateismin ja teismin välillä oleva olennainen ero tulee selkeästi esiin.
Suhtautumistapa on erilainen.
Teistit suhtautuvat Jumalaan lähtökohtaisesti myönteisesti, positiivisesti, kun taas ateistit suhtautuvat Jumalaan lähtökohtaisesti epäillen ja kielteisesti. Ateisteilla on tapana pyöritellä mielessään satoja valheellisia kuvitelmia, joita he kuvittelevat ”Jumalasta”. Ateisti tekee Jumalasta pienen. Ja samaa rataa ateisti tekee kaikille muillekin Jumalan suuruuksille, ominaisuuksille. Hyvästä tulee paha. Ateistin mieli on kääntynyt mieli.
Ateisti ei tunnu pääsevän kääntyneestä mielestään eroon. Ateisti tuntuu kuvittelevan, että hänen käänteiset kuvitelmansa ovat oikeakin todellisuus. Ateisti ylentää oman mielensä Jumalan mielen yli. Se, hyvät ateistit, on järjettömintä mitä olla voi.
Siinä vaiheessa kun ihminen saa todellisen yhteyden Jumalaan, kaikkitietävään, siinä vaiheessa ihminen joutuu luopumaan ateismista, sillä ateismissa ei ole silloin enää mitään järkeä.
Mutta Jumala ei vielä silloinkaan vaadi ihmiseltä ateismista luopumista. Ei sinällään. Jumala antaa ihmisen nimittää itseänsä millä tahansa isti-nimityksellä. Omapa on asiansa.
Mutta järkevä ihminen ei käytännössä voi enää olla ateisti, kun koko elämä on Jumalassa.
Minä totesin ateistina oman ristiriitaisuuteni. Oltuani sitä ennen Jumalan kanssa puheväleissäkin. Paljon.
Se oli maskuliininen puoleni joka siis loogisena ajattelija totesi, että olisi tässä vaiheessa ristiriitaista nimittää itseään nimityksellä, joka ei ole tosiasiakuvaus, ja joka käytännössä hyvinkin suuresti valehtelisi siitä, minkä ihminen on joutunut saamaan tietää. Ihminen joka tietää että Jumala on olemassa, ja todellisuudessa olemassa, ihminen joka ei enää voi kiistää sitä pienimmässäkään määrin, ihminen jolle Jumalan olemassaolo on päivittäinen selviö, sellaisen ihmisen ei ole järkevä nimittää itseään enää ateistiksi. Eikä ateismi ole enää järkevä selitysmalli millekään.
Niin Jumala voitti. Ateismi hävisi.
Sinä et koskaan ole ollut ateisti, ethän ymmärrä edes sitä mitä ateismi tarkoittaa. Mutta ethän sinä ymmärrä mitään muutakaan, joten eihän se ole mikään yllätys. Yllätys olisi se, jos uskova tajuaisi edes jotakin, osaisi perustella väitteensä asiallisesti ja osaisi tehdä loogisia päätelmiä.
Mutta sitä yllätystä on turha odottaa.