Menetin äkillisesti sairauskohtaukseen rakastettuni, parhaan ystäväni ja elämänkumppanini.
Asiaan ei voinut mitenkaan millään tavalla varautua vaan tilanne tuli aivan yllättäen. Olin itse paikalla, kun tämä tapahtui. Nyt en tiedä kuukauden jälkeenkään miten selviän eteenpän sillä olenhan menettänyt niin paljon ja elämäni on aivan sirpaleinaö
Asiaan ei voinut mitenkaan millään tavalla varautua vaan tilanne tuli aivan yllättäen. Olin itse paikalla, kun tämä tapahtui. Nyt en tiedä kuukauden jälkeenkään miten selviän eteenpän sillä olenhan menettänyt niin paljon ja elämäni on aivan sirpaleinaö
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä riittaheikk,
otan osaa suureen suuruusi. En voi tietää miltä sinusta tuntuu mutta varmaan helevetin pahalta. Olen omassa ammattihistoriassani joutunut kokemaan tilanteita jossa äiti hieroo lapsensa jalkoja, kun me elvytämme lasta. Olen kiskonut peltejä auki pakkasessa, että löytäisimme edes pienimmänkin mahdollisuuden löytää suoniyhteyden vuotavalle potilaalle kolariautossa. Odottaneet että asiakas tulisi pintaan vastalääkityksen jälkeen. Taustatiedoissa monta pulloa väkevää viiniä ja rankka koura lääkeaineita. Olen tuon äskeisen kirjoituksen tekijä. Renttapaska.
Ammattini oli 16-vuotta terveydenpuolella. Koulutusta siihen tuli otettua yli 6-vuotta. Koita riittaheik jaksaa. Yritetään yhdessä.
Se kait on vain niin. Pakko.
Mutta ajattele sitä hullunkurista ajatusta että miltä sinusta tuntui vuonna 2017, vuonna 2023 juhannusaattona. Toki kaipaus on olemassa, ja sen pitääkin olla niin. Mutta voitinhan sen. Me olemme voittajia, vai mitä?