Marco de Wit ja eturintama

Ei suvakeista ole rintamalle. Mitäs suvakki tähän?

Keskiviikko 14. kesäkuuta 2006
Poliittinen oikea - marxilaisuuden kosto
http://gatesofvienna.blogspot.fi/2006/06/political-correctness-revenge-of.html

"FrontPage Magazine: Teet tarkan havainnon siitä, kuinka poliittinen oikeellisuus synnyttää pahaa, koska" väkivalta, jota se tekee ihmisten sieluille pakottamalla heitä sanomaan tai merkitsemään, mitä he eivät usko, mutta eivät saa kyseenalaistaa. "Voitko puhua tästä vähän?

Theodore Dalrymple: Poliittinen oikeellisuus on kommunistista propagandaa pientä. Tutkimuksessani kommunististen yhteiskuntien osalta tulin siihen johtopäätökseen, että kommunistisen propagandan tarkoituksena ei ollut saada tai vakuuttaa eikä ilmoittaa, vaan nöyryyttää; Ja siksi, sitä vähemmän se vastasi todellisuutta, sitä parempi. Kun ihmiset joutuvat vaihtamaan äänettömiksi, kun heille kerrotaan ilmeisimpiä valheita tai vielä pahempaa, kun he joutuvat toistamaan valheita itseään, he menettävät kerran ja lopullisesti totuuden tunnetta. Ilmeisten valheiden hyväksyminen on tehdä yhteistyötä pahuuden ja jonkin verran pienen tavan tulla pahaksi itseään. Yksi seisoo vastustaa jotain on näin heikentynyt ja tuhoutunut. Väkevien valehtelijoiden yhteiskunta on helppo hallita. Uskon, että jos tarkastellaan poliittista oikeellisuutta, sillä on sama vaikutus ja sen tarkoitus on.

Olen kuullut, että entisissä kommunistisissa maissa kasvaneet ihmiset ovat sitä mieltä, että me lännessä olemme ainakin yhtä aivopyykkinä monikulttuurisuudesta ja poliittisesta oikeellisuudesta kuin koskaan kommunismin kanssa. Myös itäblokin kukoistuksessa oli aktiivisia toisinajatteluryhmiä näissä maissa. Pelottava asia on, joskus uskon, että he ovat oikeita.

Mutta miten se on mahdollista? Eikö meillä ole sananvapautta täällä? Ja meillä ei ole Gulagia?

Islamintern Yksinkertainen tosiasia on, että emme ole koskaan voittaneet kylmää sotaa yhtä ratkaisevasti kuin meidän pitäisi. Kyllä, Berliinin muuri kaatui ja Neuvostoliitto romahti. Tämä poisti sotilaallisen uhkan länteen, ja kaikkein vakavimmista ja taloudellisista marxilaisista kärsinyt isku uskottavana vaihtoehtona. Kuitenkin yksi suurimmista erehdyksistä, jotka teimme kylmän sodan päätyttyä, oli julistaa, että sosialismi oli nyt kuollut eikä enää enää ole mitään huolestuttavaa. Täällä olemme melkein sukupolvea myöhemmin selvittämässä, että marxilaiset retoriikka ja ajattelu ovat tunkeutuneet yhteiskuntamme jokaiseen kerrokseen yliopistoista tiedotusvälineisiin. Islamilainen terrorismi selitetään "köyhyyden, sorron ja syrjäytymisen" perusteella, klassinen, marxilaista tulkintaa.

Tapahtui, että vaikka Neuvostoliiton "kova" marxismi on voinut romahtua, ainakin Länsi-vasemmiston "pehmeä" marxismi on todellakin kasvanut voimakkaammin osittain siksi, että pidimme sen vähemmän uhkaavana. "Kovat" marxilaiset olivat mannertenvälisiä ydinohjuksia ja avoimesti sanoivat, että he "haisivat" meidät. Pehmeät marxilaiset puhuvat suvaitsevaisuudesta ja saattavat tuntua vähemmän uhkaavilta, mutta heidän tavoitteensa pahasta, kapitalistisesta lännestä kaataminen on edelleen sama. Itse asiassa ne ovat vaarallisempia juuri siksi, että ne peittävät todelliset tavoitteensa eri etiketteihin. Ehkä meidän pitäisi kutsua sitä "varkaaksi sosialismiksi" pehmeän sosialismin sijasta. "

Jos sotien aikaan miehet olisivat olleet Halla-ahoja olisimme nyt osa Venäjää.