Noin 2000 vuotta sitten keväällä oli Jerusalemissa melkoinen tungos ja ihmisten vilinä, kuten aina pääsiäisen aikaan. Kaikki juutalaiset ympäri maailmaa yrittivät aina päästä edes kerran vuodessa käymään Jerusalemissa, juuri pääsiäisenä.
Tässä pääsiäisessä oli erikoista se, että kansan joukossa oli eräs julkkis, nimittäin Betaniassa asuva Lasarus niminen mies. Tämä mies oli aikaisemmin ollut kuollut, hän oli ollut haudassa neljä päivää ja hänen ruumiinsa jo haisi, kun Jeesus Nasaretilainen herätti tuon miehen kuolleista takaisin eläväksi ja terveeksi.
Tämä tapahtui jo vähän ennen pääsiäistä ja sana tapahtumista levisi kulovalkean tavoin, koska tapahtumalla oli paljon silminnäkijöitä. Kun sitten Jeesus saapui pääsiäisenä Jerusalemiin ihmiset heiluttivat palmunlehtiä ja ylistivät Jumalaa. Kaikki tiesivät, että tuo mies, Jeesus Nasaretilainen oli Jumala.
Vaikka kaikkien nähtävillä olivat nämä epäämättömät todisteet Jeesuksen Jumaluudesta, kuitenkin kansa jakaantui niihin, jotka ottivat Jeesuksen vastaan ja niihin, jotka huolestuivat omasta yhteiskunnallisesta asemastaan ja omasta vallastaan. Vaikka kaikki tiesivät asioiden oikean laidan, kuitenkin osa sulki silmänsä tosiasioilta, kovetti sydämensä epäuskoon ja halusi saada Jeesuksen hengiltä.
Niinpä tapahtui, että kansan johtomiehet saivat värvättyä näitä epäuskoisia yllyttämään kansaa ja huutamaan Pontius Pilatukselle vaatimuksen Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, vaikka mitään syytä rangaistukselle ei kyetty osoittamaan. Jeesus siis ristiinnaulittiin, mutta vielä hänen kuolemansa hetkellä monet pahimmista epäilijöistä muutti mielensä. Keskipäivän aikaan aurinko yht’ äkkiä pimeni ja tuntien kuluttua Jeesuksen huutaessa ristillä viimeisen huutonsa ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni” alkoi maa vavista, kalliot murenivat, temppelin esirippu repesi kahtia ja kuolleita nousi haudoistaan. Silloin jopa roomalainen sotilas, joukkueen johtaja sanoi: ”totisesti, tämä mies on Jumalan Poika” . Suuret joukot ihmisiä meni kotiinsa ja katui sitä, että he olivat tappaneet Jumalan Pojan.
Kansan johtajat olivat ihmeissään, Jeesuksen haudalle määrättiin aseistetut vartijat, jotka omalla hengellään vastaavat, ettei kukaan pääse haudalle. Kuitenkin, kolmantena päivänä Marian ja opetuslasten mennessä haudalle, he joutuivat toteamaan sen olevan tyhjä, Jeesus oli noussut kuolleista. Kauan ei opetuslasten tarvinnut ihmetellä tapahtunutta, koska Jeesus itse ilmestyi heille ja opetti heille, miksi kaiken oli tapahduttava.
Paavali kertoo seurakuntalaisille havainnoista ylösnousseesta Jeesuksesta: ” Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.”
Luukas aloittaa Evankeliuminsa, joka oli alun perin kirje hänen ystävälleen Teofilukselle: ” niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.”
Pietari vakuuttaa seurakuntalaisille:
” Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.”
Johannes kirjoittaa kirjeessään:
” Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme:”
Huomattavaa on, etteivät Raamattun tekstien kirjoittajat suinkaan kirjoittaneet jostain teoreettisista ja kaukaisista asioista, vaan asioista, joista koko kansa jo tiesi ja jotka olivat jatkuva puheenaihe Jerusalemissa, Juudassa, Samariassa ja levitessään kaikkialla maailmassa. Asiat olivat apostoleille ja evankelistoille läheisiä, todellisia tapahtumia, kuten tulivat todeksi kaikille niille, jotka uskoivat ja saivat itse kohdata Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen. He eivät hyötyneet siitä, vaan päinvastoin, heitä vangittiin, kidutettiin ja Johannesta lukuun ottamatta kaikki apostolit teloitettiin, kuten myös suuri joukko muita uskovia mutta he eivät kieltäneet sitä, minkä tiesivät todeksi, Kristuksen.
” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.”
Tässä pääsiäisessä oli erikoista se, että kansan joukossa oli eräs julkkis, nimittäin Betaniassa asuva Lasarus niminen mies. Tämä mies oli aikaisemmin ollut kuollut, hän oli ollut haudassa neljä päivää ja hänen ruumiinsa jo haisi, kun Jeesus Nasaretilainen herätti tuon miehen kuolleista takaisin eläväksi ja terveeksi.
Tämä tapahtui jo vähän ennen pääsiäistä ja sana tapahtumista levisi kulovalkean tavoin, koska tapahtumalla oli paljon silminnäkijöitä. Kun sitten Jeesus saapui pääsiäisenä Jerusalemiin ihmiset heiluttivat palmunlehtiä ja ylistivät Jumalaa. Kaikki tiesivät, että tuo mies, Jeesus Nasaretilainen oli Jumala.
Vaikka kaikkien nähtävillä olivat nämä epäämättömät todisteet Jeesuksen Jumaluudesta, kuitenkin kansa jakaantui niihin, jotka ottivat Jeesuksen vastaan ja niihin, jotka huolestuivat omasta yhteiskunnallisesta asemastaan ja omasta vallastaan. Vaikka kaikki tiesivät asioiden oikean laidan, kuitenkin osa sulki silmänsä tosiasioilta, kovetti sydämensä epäuskoon ja halusi saada Jeesuksen hengiltä.
Niinpä tapahtui, että kansan johtomiehet saivat värvättyä näitä epäuskoisia yllyttämään kansaa ja huutamaan Pontius Pilatukselle vaatimuksen Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, vaikka mitään syytä rangaistukselle ei kyetty osoittamaan. Jeesus siis ristiinnaulittiin, mutta vielä hänen kuolemansa hetkellä monet pahimmista epäilijöistä muutti mielensä. Keskipäivän aikaan aurinko yht’ äkkiä pimeni ja tuntien kuluttua Jeesuksen huutaessa ristillä viimeisen huutonsa ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni” alkoi maa vavista, kalliot murenivat, temppelin esirippu repesi kahtia ja kuolleita nousi haudoistaan. Silloin jopa roomalainen sotilas, joukkueen johtaja sanoi: ”totisesti, tämä mies on Jumalan Poika” . Suuret joukot ihmisiä meni kotiinsa ja katui sitä, että he olivat tappaneet Jumalan Pojan.
Kansan johtajat olivat ihmeissään, Jeesuksen haudalle määrättiin aseistetut vartijat, jotka omalla hengellään vastaavat, ettei kukaan pääse haudalle. Kuitenkin, kolmantena päivänä Marian ja opetuslasten mennessä haudalle, he joutuivat toteamaan sen olevan tyhjä, Jeesus oli noussut kuolleista. Kauan ei opetuslasten tarvinnut ihmetellä tapahtunutta, koska Jeesus itse ilmestyi heille ja opetti heille, miksi kaiken oli tapahduttava.
Paavali kertoo seurakuntalaisille havainnoista ylösnousseesta Jeesuksesta: ” Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.”
Luukas aloittaa Evankeliuminsa, joka oli alun perin kirje hänen ystävälleen Teofilukselle: ” niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.”
Pietari vakuuttaa seurakuntalaisille:
” Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.”
Johannes kirjoittaa kirjeessään:
” Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme:”
Huomattavaa on, etteivät Raamattun tekstien kirjoittajat suinkaan kirjoittaneet jostain teoreettisista ja kaukaisista asioista, vaan asioista, joista koko kansa jo tiesi ja jotka olivat jatkuva puheenaihe Jerusalemissa, Juudassa, Samariassa ja levitessään kaikkialla maailmassa. Asiat olivat apostoleille ja evankelistoille läheisiä, todellisia tapahtumia, kuten tulivat todeksi kaikille niille, jotka uskoivat ja saivat itse kohdata Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen. He eivät hyötyneet siitä, vaan päinvastoin, heitä vangittiin, kidutettiin ja Johannesta lukuun ottamatta kaikki apostolit teloitettiin, kuten myös suuri joukko muita uskovia mutta he eivät kieltäneet sitä, minkä tiesivät todeksi, Kristuksen.
” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.”
Vastaukset 7
Vanhimmat
>>Kansan johtajat olivat ihmeissään
Aamen, eli totisesti näin on! Jeesuksen saa kohdata jokainen joka etsii "anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."
Etsikäämme ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin sen löytymisen myötä myös kaikki muu mitä tarvitsemme annetaan. Jos joku janoaa elävää vettä; elämää; Jeesus on vastaus; Hän antaa janoavalle tyydytyksen.
Raamattuun Lasarus-satu lainattiin egyptiläisestä mytologiasta. Horus herätti Lazaruksen (muumio) henkiin. Kristityt eivät tajunneet edes vaihtaa tarinan henkilön nimeä, kun lainasivat tarinan egyptiläisiltä.
Alusta loppuun.
... sen ajan urbaanilegenda: ootteko kuullu... ja juttu vain paisui ja paisui ja lähti kiertämään kaduilla ja tavernoissa...
Legendan pisti paperille(papyrykselle?/pergamentille?) tarkoitushakuisesti yksi ainoa ihminen!
... tarinan väsäsi pergamentille varsin moni, joista neljä varsinaista kelpuutettiin evankeliumeiksi raamattuun ja varsin moni jäi teksteineen sen ulkopuolelle, alahuuli väristen.