Mitä mieltä olette? Olemme olleet parisuhteessa reilut 5 vuotta, joista kihloissa vuoden ensi kuussa. Milloin "kuuluisi" mennä kihlauksen jälkeen naimisiin? En nyt hae vastaukseksi "jokaisen oma asia" vaan haluaisin kuulla kokemuksia, miten nopeasti olette menneet kihlojen jälkeen naimisiin. Sukulaiset ja tuttavat kyselevät aiheesta useasti, meitä kyseinen aihe ei ole häirinnyt, emme ole hääpäivää tai muuta sopineet, emmekä suunnitelleet. Onko naimisiin meno kihlauksen jälkeen vain sanallinen sopimus, vai pitäisikö miehen vielä uudestaan kosia tm?
Milloin kihlauksen jälkeen naimisiin?
Häähumuako
487071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- Onko valtionvelka pelkkä vitsi vai maksetaanko se joskus?!Miksi elämme yli varojen vuodesta 2008 alkaen ja maksaako sitä valtionvelkaa koskaan enää kukaan kokonaan pois? https://www.valtionvelka.fi/tilastot/tilastoja_valtionvelasta/ Yksityishenkilöhän menisi vain ulosottoon ja…
- Kyllä mulla oli tunteita sua kohtaan,mutta voit syyttää ainoastaan itseäsi, että en tehnyt mitään asian eteen. Se on ihan turhaa sinun miettiä, että miksi.
- Millaisen suhteenOlisit halunnut kaivattusi kanssa
- Moikka!!!!!!!!!Miten sun päivä on mennyt? Mä olen miettinyt sua paljon❤️
- Suomi24:n uudistuksia 2026Tervehdys ja hyvää syksyä keskustelijat! 🍂 Suomi24:ää on uudistettu vaiheittain viime kuukausien aikana. Sivuston ulkoasua on selkeytetty ja yhdenmukaistettu. Samalla on tehty kaivattuja korjauksia erityisesti rekister…
- Vasemmistoliiton kannatus kertoo kuinka osa naisista on tyhmiäeli heikkoälyisiä. Vasliittohan on nykyään naisten puolue, suurin osa kannattajista on naisia. Vuoden 2023 eduskuntavaalien tuloksena naisten osuus oli kaikista puolueista suhteellisesti korkein juuri Vasemmistoliitolla…
- Tikusta asiaaMistä ihmeestä minä keksin sulle edes jotensakin järkevää asiaa parn lauseen verran... anna joku idea että kehtaan lähestyä. -töistä tuttu mies
- Mies, sulla on paljon ihailijoitaTuntuu, että täälläkin iso liuta sinua kaipaamassa.
- Nico Lingman on nousemassa suomalaisjulkkisten kaartiinNico Lingman, 34, on podcastaaja, somevaikuttaja ja entinen Puolustusvoimien upseeri. Lingman on astunut isojen suomalaisten julkkisten joukkoon, sillä hän on mukana uudella Tanssii Tähtien Kanssa -kaudella. Sekä tänään…
- Tekisin SINUT ONNELLISEKSI NAINENMutta EHKÄ onni EI OLE mitä HALUAT.
- Muutoksen tuuletKoetko, että sinun olisi pitänyt/pitäisi muuttaa itseäsi/elämäntyyliäsi jotenkin, "kelvataksesi" kaivatullesi? Koetko itse, että haluaisit olla "parempi" ihminen kaivattuasi varten? Oletko mahdollisesti muuttunut/muutta…
- Kaipaisin sinua lähelleni nyt niin paljonEnemmän kuin koskaan. 😞
- Hyvää yötä MIkävä on vaikkei kai saisi olla😔❤️ -joku-
- Do diih.. palsta saanut roimasti uudistuksia .. mielipiteitä..?Eilen näin väläyksen tästä uudesta ulkoasusta ja nyt kummastelenkin toimintaa. Jotakin hyvää ja jotakin huonoa. Pistäkää tähän huomioita uudistuksesta. Sen huomasin että aloituksen otsikon kirjainmäärä on kasvanut huoma…
- KORPIGYMI KONKURSIIN!Miten tämä kaikentietävä jumppatyttö saa kaikki puulaakinsa konkurssiin? Kovaa meteliä piti ja Kuusamoa myöten kävi hämmentämässä, mutta lähtöpassit antoi Kuusamolaiset. Tyhjät tynnyrit kolisoo..sanottiin ennen vanhaan.…
- Hävettävä käytösHävettääkö sinua jokin?
- Anonyymipalstan ongelmaJoskus tämä palsta on kyllä melkoinen ihmiskoe. Yksi ihminen yrittää saada yhteyttä yhteen tiettyyn henkilöön ja antaa tunnisteitakin, mutta hetken päästä ketjussa on jo puoli Suomea vastaamassa kuin viesti olisi tarkoi…
- Halisin ja pusisinSinut puhki mies. Kaikki tiedostamattomat surut, vihat ja katkeruudet halisin pois. 🫂
- vilkaisin kuhmolaisen etusivuaKuhmoon on saatu taas katu päällystetyksi,mutta sitä ei saa ajaa? onko senkin kadunvarressa joku isopalkkainen joka saa oman rauhoitetun kadun,laittakaa ihmeessä ne puomit kumpaankin päähän niin katu kestää kauan,oisiha…
- Harmittaa vain todetaEttä elämä on ajanut meidän ohi. Se on totuus. Me oltaisiin oltu hyvä pari nuorempana, mutta ei enää. Olen liian vanha. Naiselta.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Ei tietenkään kosi uudestaan! Kerran on kosittu ja vaimoksi pyydetty.
Sellaiset ikuiset monien vuosien kihlat on toki yleensä turhia ja typeriä, jos sille mitään erityistä syytä ei ole. Vois ajatella että kahdessa vuodessa ehtii häät suunnitella?
Onko joku syy, miksi ette häitä pidä?
Eikös nyt ole naisen vuoro kosia?
kihloihin mentiin 1974, avioon 1995 ja tämäkin vain sen takia, kun minä sairastuin vakavasti, näin saatiin omaisuusasiat kuntoon. Ilman sairastumista olisimme varmaan jatkaneet avoliitossa loppuikämme, koska parisuhteemme kannalta maistraatin leima papereissa ei ole ollut tärkeä.
Pidin oman sukunimeni, sukunimen vaihto 35:sena olisi ollut liian iso muutos.
Minusta parisuhde on kahden tasavertaisin ihmisen kimppa. On vanhankantaista ajatella, että mies vie ja nainen vikisee rinnalla. Ei nykyaikana miehellä ole velvollisuutta kosia eikä tehdä mitään muutakaan yhtään sen enempää kuin naisenkaan.
"Pidin oman sukunimeni, sukunimen vaihto 35:sena olisi ollut liian iso muutos".
Pahoittelut: kirjoitusvihre, olin 45v kun mentiin avioon.
Itse olen ollut melkein 10 vuotta kihloissa, ei ole tarvetta mennä naimisiin ollenkaan. Hyvää ja onnellista elämää, ap! :)
Kihlat = lupaus avioliitosta. Jos ette aio mennä ikinä naimisiin, te ette ole kihloissa. Mitä sinä oikein kuvittelet kihlojen tarkoittavan????
Niin miksi koit sitten tarvetta mennä kihloihin?
Vaikee sanoo, olen itse kihlautunut jo 25 vuotta sitten naisen kanssa, naimisiin ei ole menty eikä mennä näin on päätetty, ihan hyvä näin. Kuka on sanonut että kihlojen jälkeen pitää mennä naimisiin.
Täh? Kuka on sanonut että ruoka on jotain mitä syödään? Tai että verhot on tarkoitettu ikkunaan? Kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta! Eli jos ei ole menossa naimisiin, ei ole kihloissa. Miten on mahdollista, että aikuiset ihmiset ei tiedä, mitä kihlaus tarkoittaa? Ihmettelen, kovasti.
Onks tää uusavuttomuutta?????
Vai osoitus siitä, että ihmisillä ei ole tämän kummempia mietittäviä elämässään?
Ihan kuin nämä nykyihmiset ei tajuaisi elämästä yhtään mitään. Milloin "kuuluisi" mennä naimisiin? Pitääkö kosia uudestaan?
Voi hyvät ihmiset sentään. Minkä ihmeen kaavojen mukaan elämän oletetaan menevän? Ei tämmöisiin, näin henkilökohtaisiin ihmisten omiin ratkaisuihin ole olemassa minkäänlaisia kaavoja eikä aikatauluja!
Kuinka monen ihmisen tänne pitäisi nyt pistää viestiä omista tekemisistään, että niistä voisi sitten laatia jonkinlaisen pätevän yhteenvedon, joka ohjeistaisi sitten näitä kihlapareja avioitumaan sopivassa ajassa ja suorittamaan joko uuden kosinnan mikäli entinen jostain ihme syystä ei olisi enää voimassa?
Mikä ihme mättää, että se oma pää ei sano mitään?
Menkää naimisiin vaikka ilman kihloja tai heti samana päivänä kun kihlauduitte, tai 50 vuoden päästä, ihan sama, kun se ei ole kenenkään muun asia. Yleisohjeena voi sanoa vain, että naimisiin mennään silloin kun siltä tuntuu.
Kysymyksessä juuri sanottiin, että vastaukseksi ei haeta "jokaisen oma asia" vaan KOKEMUKSIA! Opettele lukemaan ennenkuin kirjoitat
Totta, näinhän aloituksessa kysyttiin.
Ihmisten sisälukutaito alkaa olemaan katoavaa kansanperinnettä, valitettavasti.
Aloittajalle; olimme reilun 3v kihloissa.
Me oltiin kihloissa viitisen vuotta ja esikoinen oli tulossa ja sitten vihille oikein kirkossa. Jos ei olisi lapsia, oltaisiin ehkä kihloissa vieläkin! Parin vuoden päästä tulee 30v hääpäivä ja samoihin aikoihin ollaan oltu 40v yhdessä. Käytän hänen sukunimeään.
Huoh. Jokaisen kokemushan ON se oma asia.
Ja minä vaan ihmettelen - edelleenkin - miksi tällaista pitää kysyä. Mutta ei siinä mitään, kaikki nyt vaan tänne ilmoittamaan, miten he kuin ovat tämän asiansa tehneet, ehkä tämä kysyjäkin sitten siitä jotenkin hullua hurskaammaksi tulee.
16.6. kihlat, 18.8. haat, siitä muutama viikko kun eka kersa alkoi kehittyä ...
Kihloissa oltiin n. 6kk ennen häitä. Eli talvella kihlat ja kesällä häät. Varmaankin aika tyypillinen aika.
Pari ystävää on ollut 2-3 vuotta kihloissa ennen naimisiin menoa.
En tiedä mistä tänne on noita "olemme kihloissa mutta emme mene ikinä naimisiin" hemmoja on tullut kommentoimaan. Kihlauksen määritelmähän on, että se on lupaus avioliitosta. Kihlat alkavat siitä hetkestä, kun toinen kosii, eli pyytää naimisiin, ja toinen suostuu.
Niin ja ei, toista kertaa ei tietenkään kosita. Paitsi jos kihlaus on jostain syystä purkautunut välillä?
Ajattelisin, että kihlauksesta mennään maks vuoden sisällä naimisiin.
En oikeastaan näe kihlausta kuin vanhana tunkkaisena perinteenä, joka hyödyttää lähinnä korukauppiaita.
Kyllä polttareitten jälkeen pitää kosia uudestaan, joskus montakin kertaa.
Minusta tuo on kovin vanhanaikainen ja perin kirkollinen näkemys, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja siksi vain jokin välivaihe. Yllättävää, että monilla ketjussa on tuo näkemys niin vahvana, että muuta tapaa pidetään hämmästellen jopa "vääränä".
Minä olen jo pian viisikymppinen emmekä miesystäväni kanssa kuulu kirkkoon, joten emme kaipaa papin aamenta. Olemme myös jo tahoillamme olleet aikanaan naimisissa ja eronneet. Vihkiminen maistraatissa tuntuu meistä ihan tarpeettomalta enää nyt kypsänä aikuisena.
Rakastamme kuitenkin toisiamme kovasti ja voisin siksi hyvin ajatella, että olisi molempien mukava kantaa sormusta jossa on toisen nimi ja viettää myös suhteen merkkipäivää vuosittain. En siis koe itse ollenkaan, että kihlaus olisi muuta kuin parin välinen yhteinen sopimus ja samalla osoitus muillekin sormusten muodossa sitoumuksesta, joka on vakavampaa ja syvempää kuin seurustelu. Seurustelu sananakin tuntuu ihan hassulta meidän kohdallamme, kyllä tuo mies on minun toinen puoliskoni vaikkei suhdetta olekaan oikeusoppineen edessä maistraatissa paperiin allekirjoitettu.
Kihlauksen määritelmä ja tavat ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana paljonkin, myös lain edessä, ja tämä muutos jatkuu. Kihlauksella on edelleen myös juridinen puoli, lain edessä kihlatut ovat erilaisia kuin pelkkä seurusteleva pari, vaikkei esim. avio-oikeudesta omaisuuden kannalta tarvitsekaan sopia.
Joten minusta kihloissa voi olla vaikka ihan hautaan asti. Ne joille kirkollisia perinteet ovat tärkeitä voivat olla aivan eri mieltä tottakai.
Tavat ovat voineet muuttua, mutta ei kihlauksen määritelmä. Vaikka te päättäisitte kutsua autoa kukaksi ja telkkaria maitopurkiksi, niin se ei tee siitä kulttuurissamme toimivaa termiä. Jos te siis päätätte kutsua kihlaukseksi jotakin, mikä ei ole kihlaus, niin ihan vapaasti. Mutta ei se silti kihlaus muiden mielestä ole.
Niin ja minäkään en kuulu kirkkoon, ja minäkin ole aikoinaan eronnut. Naimisiin menin aiemminkin TUOMARIN edessä, en papin. Ja jos jonain päivänä upean avopuolisoni kanssa menen naimisiin, niin edelleen tuomarin edessä. Hänkään ei kirkkoon kuulu. Itse en näe kihlauksessa mitään kirkollista. Se on vain yksinkertaisesti lupaus avioliitosta.
Se että kuinka pitkä aika kihlaus on... Se lienee jokaisen oma asia, kunhan on selvillä suunnitelma, että joskus naimisiin takuulla mennään.
Engl. "Engagement to be married" on lupaus naimisiinmenosta. Suomalainen kihlaus on pikemminkin lupaus kuulua toisilleen ja taapertaa elämänpolkua yhdessä. Ajattelin näin jo 80-luvulla, kun itse menin kihloihin.
Nyt kuulemma keski-ikäiset menevät naimisiin siksi, että rouvat saavat leskeneläkkeen kunhan liitto on solmittu ennenkuin äijä täyttää 50v. Suosittelen.
Mutta kukin tavallaan!
Tuota noin. Ei kihlaus ole mitenkään kirkollinen juttu, vaan avioliittolain ensimmäisen luvun 1. pykälä määrittää, että kihlaus syntyy, kun kaksi henkilöä sopii avioliitosta keskenään. Kyse on siis lainsäädännöstä, eikä kihlauksen määritelmä avioliittolaissa ole muuttunut mihinkään, vaikka muihin säädöksiin onkin tullut joitakin muutoksia koskien avoliitossa olevia.
Mun piti oikein käydä katsomassa se laki, ett edelleen tuo määritelmä on laissa. Luulin, että se poistui laista tuossa 80-luvun lopussa, kun "kuulutukset" yms. jäi historiaan ja nyt on "esteiden tutkinta" ym.
Tää tietää sitä, että monet rinkunloiden ostajat ja käyttäjät eivät täytä kihlauksen määritelmää! Kirkollinen juttu se ei ole, ainakaan ev.lut. kirkossa. Ei kirkolla ole mitään seremoniaa kihlaukselle.
Ortodoksit ja muslimit voi sitten kertoa heidän tavoistaan.
Kahden vuoden jälkeen siitä tulee mielestäni lähinnä noloa. Häät, ihan vaikka vain maistraatissa se leima paperiin, pitäisi tuossa ajassa pystyä järjestämään. 5vuotta avoliitossa on uskottavampi sitoumuksen aste, kuin viisi vuotta kihloissa.
Tämä on totta. 5 vuotta avoliitossa on oikeinkin ok. Avoliitosta tulee noloa vasta joskus kun yhteistä eloa on takana lähemmäs 10 vuotta. Tai ehkä aiemmin, jos on perhettäkin. Mutta jos kihlaudutaan, niin on lähinnä saamattomuutta, jos ei parissa, kolmessa vuodessa saa lupausta lunastettua.
Jos kihlapari asuu yhdessä avioliitonomaisissa olosuhteissa yli 5v., mikä siitä tekee noloa ja saamattomuutta? Esim. nuoripari opiskelee ja käy töissä, ja haluaa avioitua myöhemmin kun on esim. rahaa koossa kunnon häiden järjestämiseen tai vaikka häämatkaan. En ymmärrä näitä arvostelijoita, että tietyn ajan sisällä pitäisi mennä naimisiin. Ihme kaavamaisia ajatuksia teillä, porukat.
Ihmiset ovat kaavoihinsa kangistuneita sopuleita, jotka luulevat että elämää pitää elää yhä vain entisin iänikuisin ohjein ja määräyksin. Nykypäivänä voi mennä ja olla kihloissa vaikka hamaan hautaansa asti tai avioitua tai olla avioitumatta eikä nolostua tarvitse todellakaan mistään muusta kuin siitä, jos toteuttaa omaa elämäänsä jonkun tynnyristä tai kellarista maailmaa katselevan ohjeilla.
Juuri näin.
Itsekin hämmästelin tuota, että parissa vuodessa pitäisi mennä kihlauksen jälkeen naimisiin.
Me menimme 3v7kk kihlauksen jälkeen naimisiin.
Halusimme säästää rahat juhliin ja asuntovelallisena siihen kului aikaa.
Nykyään monet ottavat jopa velkaa häihin, joka tuntuu aika hurjalta minun mielestäni. Mikä kiire naimisiin on?
Pyysit kokemuksia, joten tässä yksi.
" Milloin kihlauksen jälkeen naimisiin?"
Ei koskaan. Menin nykyisen mieheni kanssa kihloihin, siis sormuksia vaihdettiin monta vuotta sitten. Naimisiin emme ole menossa. Eli eiköhän se ole niin miten sovitaan "jokaisen oma asia" ;).
Mielipide 1. Heti tai viimeistään kahden vuoden päästä.
Mielipide 2. Ei ollenkaan.
Kuten huomasit, jokainen vaihtoehto käy, jokaisen oma asia.
Aika hullua kysyä tuollaista....avioeroja saadaan aikaan yhtä paljon kuin avioliittoja eli ei sillä ole mitään vaikutusta tulevaan. Jos poikaystäväsi on erityisen rikas olisi tietysti sinun kannalta järkevää solmia liitto taloudellista hyötyä tavoitellen.
Itse menin kihloihin viiden kuukauden tuttavuuden jälkeen ja naimisiin kihloihin menosta kaksi kuukautta ja naimisiinmenosta kaksi kuukautta, eteenpäin olin äiti.
Jaa, hyvä kysymys. Kihloissa noin 25 vuotta eikä olla vielä naimisiin menty eikä edes keskusteltu asiasta.
Miten voi mennä kihloihin keskustelematta naimisiin menosta? Kihlaushan alkaa siitä, kun toinen kysyy toiselta että "Haluatko mennä naimisiin kanssani?" ja toinen vastaa "Kyllä!"
Se on kihlauksen alku. Eli, miten voitte olla kihloissa, jos naimisiin menosta ei ole puhuttu??? Täh.
Ensitapaamisesta kihloihin 3 kk. Kihlauksesta vihille 2 vko. Aviossa 43 -vuotta.
Jaa, enkä viitti vaihtaa, "vanha" tuttu ja turvallinen.
Minä kosin miestäni 2 viikkoa tutustumisemme jälkeen. Niin, siis nainen kosi... Mies halusi hetken harkita, ja vastasi seuraavan kerran tavatessamme kuukauden kuluttua että kyllä. Naimisiin mentiin n. 6kk päästä. Nyt onnellisesti naimisissa ollaan oltu reilut 41 vuotta. Kaksi lasta ja 5 lastenlasta.
Toinen lapsistamme on kihloissa, perheellinen. Menee kuulema naimisiin kun ehtii.
Toinen lapsistamme on eronnut, mutta nykyisin hyvässä avoliitossa. Perheellinen. En ole viitsinyt kysellä naimisiin menosta, mutta lapseni tuntien uskon että joskus kihloihin ja vihille menevät. Ehkä salaa. Jos eivät, niin toivon että hoitavat jossain vaiheessa perintöasiat ja muut sellaiset kuntoon, ettei toinen jää ilman kotia toisen kuollessa tai vastaavaa.
Kihlautuminen on lupaus avioliitosta ja merkki sukulaisille ja ystäville siitä että häät ovat tulossa. Vuosi on aika yleinen aika kihlauksen ja naimisiinmenon välillä, mutta koska häiden järjestäminen ja suunnittelu vie aikaa, moni saattaa olla kihloissa useampiakin vuosia ennen naimisiin menemistä.
Minusta ei sinällään ole väliä paljonko aikaa menee kihlauksesta häihin. Mutta jos nyt pitää kihlausta lupauksena avioliitosta, olisi luonteva ajatus että kihlauksen jälkeen aletaan aktiivisesti suunnittelemaan sitä naimisiin menoa, tapahtui se sitten milloin tahansa tai miten pitkän ajan päästä tahansa. Mutta siis tehdään jotain päätöksiä.
Sitä pidän vähän hassuna että mennään kihloihin ajatuksena avioitua mutta sen jälkeen naimisiin mennään "sitten joskus". Se ei kuulosta siltä että oltaisiin kauhean varmoja koko asiasta.
Me juteltiin naimisiinmenopäivämäärästä heti kihlsutumisen jälkeen, että menemme vuoden päästä naimisiin ja varasimme juhlapaikan. Miksi mennä kihloihin, jos ei voi jutella naimisiinmenosta? Toki voihan olla et ei ole varaa ja halutaan isot juhlat, mutta eikö siitäkin pitäis puhua?
Miksi pitäis mennä naimisiin kihlauksen jälkeen, me ollaan oltu 26 vuotta kihloissa eikä koskaan avioiduta.
Ei toki tarvitsekaan. Mutta silloin kihlaus merkitsee teille jotain muuta kuin mitä se on perinteisesti merkinnyt. Joten voisi kysyä silloin että miksi mennä edes kihloihin kun voi olla ihan vain yhdessäkin.
Mielestäni Sormus on merkki muille, että nainen/mies on "varattu" .
Voi kai sitä pitää sormuksia ilman kihlaustakin jos haluaa toisen "merkitä".
Kuka pitää kuka ei, minä kuten nainenkin ollaan kumpikin luovuttu sormuksen käytöstä jo vuosikymmen sitten, osittain käytännön syistä osittain siksi että kumpikin kyllä tiedustaa kuten meidet tuntevat tilanteen, ei sitä tarvitse enää kihlasormuksilla todistaa mitään kellekään. Hullu ilmaus toi varattu, ei sellaista olekkaan,
Meinaatko samaa kuten navetassa lehmät, vasikat että vielä merkitä, voi luoja mitä juttua.
Olet oikeassa. Nimettömässäni on tälläkin hetkellä hyvin erikoinen ja kaunis sormus. Seurustelukumppaniltani saatu. Tarkennuksena sanottakoon, että emme ole kihloissa.
Ex-puolisoltani sain useita upeita timanttisormuksia, joita vaihtelin mm. asusteiden ja vuodenaikojen mukaan.
Mentiin kihloihin vuonna 1987 kun se nyt silloin oli tapana eli kilhasormukset löytyvät jostain, sormessa eivät ole kummallakaan olleet enää vuosikymmeniin kun ei muutenkaan koruja pidetä.
Vihillä emme ole käyneet vaikka ev.lut.kirkkoon kuulummekin, piti mennä joskus, mutta eipä ole koskaan kummallekaan tullut sellaista oloa, että nyt on se hetki.
Meillä ei ole lapsia, omaisuusasiat on hoidettu kuntoon sitä mukaa kun sitä on meille karttunut.
Lähiomaisuusasia on hoidettu, on ilmoitettu terveydenhuollon, pankin yms muualle sähköisiin portaaleihin esim. väestörekisteri kenelle ilmoitetaan, jos tapaturma tai kuolo korjaa työmatkalla tai ulkomaan reissulla ja ainakin viimeksi kun katsoin, niin tiedot olivat ok.
Talous on turvattu molemmilla vaikka toinen kuolisikin, ei ole tarvetta leskeneläkkeelle eikä sosiaaliavustuksille vaikka sairastuisikin. Olemme eläneet tavallista elämää ja normaalia parisuhdetta tyytyväisinä yhdessä tämän 31 vuotta ja jatketaan samaan malliin yhdessä loppuelämämme.