Milloin kihlauksen jälkeen naimisiin?

Ei tietenkään kosi uudestaan! Kerran on kosittu ja vaimoksi pyydetty.

Sellaiset ikuiset monien vuosien kihlat on toki yleensä turhia ja typeriä, jos sille mitään erityistä syytä ei ole. Vois ajatella että kahdessa vuodessa ehtii häät suunnitella?

Onko joku syy, miksi ette häitä pidä?

Eikös nyt ole naisen vuoro kosia?

kihloihin mentiin 1974, avioon 1995 ja tämäkin vain sen takia, kun minä sairastuin vakavasti, näin saatiin omaisuusasiat kuntoon. Ilman sairastumista olisimme varmaan jatkaneet avoliitossa loppuikämme, koska parisuhteemme kannalta maistraatin leima papereissa ei ole ollut tärkeä.
Pidin oman sukunimeni, sukunimen vaihto 35:sena olisi ollut liian iso muutos.

Minusta parisuhde on kahden tasavertaisin ihmisen kimppa. On vanhankantaista ajatella, että mies vie ja nainen vikisee rinnalla. Ei nykyaikana miehellä ole velvollisuutta kosia eikä tehdä mitään muutakaan yhtään sen enempää kuin naisenkaan.

Itse olen ollut melkein 10 vuotta kihloissa, ei ole tarvetta mennä naimisiin ollenkaan. Hyvää ja onnellista elämää, ap! :)

Vaikee sanoo, olen itse kihlautunut jo 25 vuotta sitten naisen kanssa, naimisiin ei ole menty eikä mennä näin on päätetty, ihan hyvä näin. Kuka on sanonut että kihlojen jälkeen pitää mennä naimisiin.

Onks tää uusavuttomuutta?????

Vai osoitus siitä, että ihmisillä ei ole tämän kummempia mietittäviä elämässään?

Ihan kuin nämä nykyihmiset ei tajuaisi elämästä yhtään mitään. Milloin "kuuluisi" mennä naimisiin? Pitääkö kosia uudestaan?

Voi hyvät ihmiset sentään. Minkä ihmeen kaavojen mukaan elämän oletetaan menevän? Ei tämmöisiin, näin henkilökohtaisiin ihmisten omiin ratkaisuihin ole olemassa minkäänlaisia kaavoja eikä aikatauluja!

Kuinka monen ihmisen tänne pitäisi nyt pistää viestiä omista tekemisistään, että niistä voisi sitten laatia jonkinlaisen pätevän yhteenvedon, joka ohjeistaisi sitten näitä kihlapareja avioitumaan sopivassa ajassa ja suorittamaan joko uuden kosinnan mikäli entinen jostain ihme syystä ei olisi enää voimassa?

Mikä ihme mättää, että se oma pää ei sano mitään?

Menkää naimisiin vaikka ilman kihloja tai heti samana päivänä kun kihlauduitte, tai 50 vuoden päästä, ihan sama, kun se ei ole kenenkään muun asia. Yleisohjeena voi sanoa vain, että naimisiin mennään silloin kun siltä tuntuu.

Me oltiin kihloissa viitisen vuotta ja esikoinen oli tulossa ja sitten vihille oikein kirkossa. Jos ei olisi lapsia, oltaisiin ehkä kihloissa vieläkin! Parin vuoden päästä tulee 30v hääpäivä ja samoihin aikoihin ollaan oltu 40v yhdessä. Käytän hänen sukunimeään.

Huoh. Jokaisen kokemushan ON se oma asia.

Ja minä vaan ihmettelen - edelleenkin - miksi tällaista pitää kysyä. Mutta ei siinä mitään, kaikki nyt vaan tänne ilmoittamaan, miten he kuin ovat tämän asiansa tehneet, ehkä tämä kysyjäkin sitten siitä jotenkin hullua hurskaammaksi tulee.

16.6. kihlat, 18.8. haat, siitä muutama viikko kun eka kersa alkoi kehittyä ...

Kihloissa oltiin n. 6kk ennen häitä. Eli talvella kihlat ja kesällä häät. Varmaankin aika tyypillinen aika.

Pari ystävää on ollut 2-3 vuotta kihloissa ennen naimisiin menoa.

En tiedä mistä tänne on noita "olemme kihloissa mutta emme mene ikinä naimisiin" hemmoja on tullut kommentoimaan. Kihlauksen määritelmähän on, että se on lupaus avioliitosta. Kihlat alkavat siitä hetkestä, kun toinen kosii, eli pyytää naimisiin, ja toinen suostuu.

Niin ja ei, toista kertaa ei tietenkään kosita. Paitsi jos kihlaus on jostain syystä purkautunut välillä?

Ajattelisin, että kihlauksesta mennään maks vuoden sisällä naimisiin.

En oikeastaan näe kihlausta kuin vanhana tunkkaisena perinteenä, joka hyödyttää lähinnä korukauppiaita.

Kyllä polttareitten jälkeen pitää kosia uudestaan, joskus montakin kertaa.

Minusta tuo on kovin vanhanaikainen ja perin kirkollinen näkemys, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja siksi vain jokin välivaihe. Yllättävää, että monilla ketjussa on tuo näkemys niin vahvana, että muuta tapaa pidetään hämmästellen jopa "vääränä".

Minä olen jo pian viisikymppinen emmekä miesystäväni kanssa kuulu kirkkoon, joten emme kaipaa papin aamenta. Olemme myös jo tahoillamme olleet aikanaan naimisissa ja eronneet. Vihkiminen maistraatissa tuntuu meistä ihan tarpeettomalta enää nyt kypsänä aikuisena.
Rakastamme kuitenkin toisiamme kovasti ja voisin siksi hyvin ajatella, että olisi molempien mukava kantaa sormusta jossa on toisen nimi ja viettää myös suhteen merkkipäivää vuosittain. En siis koe itse ollenkaan, että kihlaus olisi muuta kuin parin välinen yhteinen sopimus ja samalla osoitus muillekin sormusten muodossa sitoumuksesta, joka on vakavampaa ja syvempää kuin seurustelu. Seurustelu sananakin tuntuu ihan hassulta meidän kohdallamme, kyllä tuo mies on minun toinen puoliskoni vaikkei suhdetta olekaan oikeusoppineen edessä maistraatissa paperiin allekirjoitettu.

Kihlauksen määritelmä ja tavat ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana paljonkin, myös lain edessä, ja tämä muutos jatkuu. Kihlauksella on edelleen myös juridinen puoli, lain edessä kihlatut ovat erilaisia kuin pelkkä seurusteleva pari, vaikkei esim. avio-oikeudesta omaisuuden kannalta tarvitsekaan sopia.

Joten minusta kihloissa voi olla vaikka ihan hautaan asti. Ne joille kirkollisia perinteet ovat tärkeitä voivat olla aivan eri mieltä tottakai.

Kahden vuoden jälkeen siitä tulee mielestäni lähinnä noloa. Häät, ihan vaikka vain maistraatissa se leima paperiin, pitäisi tuossa ajassa pystyä järjestämään. 5vuotta avoliitossa on uskottavampi sitoumuksen aste, kuin viisi vuotta kihloissa.

Pyysit kokemuksia, joten tässä yksi.
" Milloin kihlauksen jälkeen naimisiin?"
Ei koskaan. Menin nykyisen mieheni kanssa kihloihin, siis sormuksia vaihdettiin monta vuotta sitten. Naimisiin emme ole menossa. Eli eiköhän se ole niin miten sovitaan "jokaisen oma asia" ;).

Mielipide 1. Heti tai viimeistään kahden vuoden päästä.
Mielipide 2. Ei ollenkaan.

Kuten huomasit, jokainen vaihtoehto käy, jokaisen oma asia.

Aika hullua kysyä tuollaista....avioeroja saadaan aikaan yhtä paljon kuin avioliittoja eli ei sillä ole mitään vaikutusta tulevaan. Jos poikaystäväsi on erityisen rikas olisi tietysti sinun kannalta järkevää solmia liitto taloudellista hyötyä tavoitellen.

Itse menin kihloihin viiden kuukauden tuttavuuden jälkeen ja naimisiin kihloihin menosta kaksi kuukautta ja naimisiinmenosta kaksi kuukautta, eteenpäin olin äiti.

Jaa, hyvä kysymys. Kihloissa noin 25 vuotta eikä olla vielä naimisiin menty eikä edes keskusteltu asiasta.

Ensitapaamisesta kihloihin 3 kk. Kihlauksesta vihille 2 vko. Aviossa 43 -vuotta.
Jaa, enkä viitti vaihtaa, "vanha" tuttu ja turvallinen.

Minä kosin miestäni 2 viikkoa tutustumisemme jälkeen. Niin, siis nainen kosi... Mies halusi hetken harkita, ja vastasi seuraavan kerran tavatessamme kuukauden kuluttua että kyllä. Naimisiin mentiin n. 6kk päästä. Nyt onnellisesti naimisissa ollaan oltu reilut 41 vuotta. Kaksi lasta ja 5 lastenlasta.

Toinen lapsistamme on kihloissa, perheellinen. Menee kuulema naimisiin kun ehtii.

Toinen lapsistamme on eronnut, mutta nykyisin hyvässä avoliitossa. Perheellinen. En ole viitsinyt kysellä naimisiin menosta, mutta lapseni tuntien uskon että joskus kihloihin ja vihille menevät. Ehkä salaa. Jos eivät, niin toivon että hoitavat jossain vaiheessa perintöasiat ja muut sellaiset kuntoon, ettei toinen jää ilman kotia toisen kuollessa tai vastaavaa.

Kihlautuminen on lupaus avioliitosta ja merkki sukulaisille ja ystäville siitä että häät ovat tulossa. Vuosi on aika yleinen aika kihlauksen ja naimisiinmenon välillä, mutta koska häiden järjestäminen ja suunnittelu vie aikaa, moni saattaa olla kihloissa useampiakin vuosia ennen naimisiin menemistä.

Minusta ei sinällään ole väliä paljonko aikaa menee kihlauksesta häihin. Mutta jos nyt pitää kihlausta lupauksena avioliitosta, olisi luonteva ajatus että kihlauksen jälkeen aletaan aktiivisesti suunnittelemaan sitä naimisiin menoa, tapahtui se sitten milloin tahansa tai miten pitkän ajan päästä tahansa. Mutta siis tehdään jotain päätöksiä.
Sitä pidän vähän hassuna että mennään kihloihin ajatuksena avioitua mutta sen jälkeen naimisiin mennään "sitten joskus". Se ei kuulosta siltä että oltaisiin kauhean varmoja koko asiasta.

Me juteltiin naimisiinmenopäivämäärästä heti kihlsutumisen jälkeen, että menemme vuoden päästä naimisiin ja varasimme juhlapaikan. Miksi mennä kihloihin, jos ei voi jutella naimisiinmenosta? Toki voihan olla et ei ole varaa ja halutaan isot juhlat, mutta eikö siitäkin pitäis puhua?

Miksi pitäis mennä naimisiin kihlauksen jälkeen, me ollaan oltu 26 vuotta kihloissa eikä koskaan avioiduta.

Mentiin kihloihin vuonna 1987 kun se nyt silloin oli tapana eli kilhasormukset löytyvät jostain, sormessa eivät ole kummallakaan olleet enää vuosikymmeniin kun ei muutenkaan koruja pidetä.
Vihillä emme ole käyneet vaikka ev.lut.kirkkoon kuulummekin, piti mennä joskus, mutta eipä ole koskaan kummallekaan tullut sellaista oloa, että nyt on se hetki.

Meillä ei ole lapsia, omaisuusasiat on hoidettu kuntoon sitä mukaa kun sitä on meille karttunut.

Lähiomaisuusasia on hoidettu, on ilmoitettu terveydenhuollon, pankin yms muualle sähköisiin portaaleihin esim. väestörekisteri kenelle ilmoitetaan, jos tapaturma tai kuolo korjaa työmatkalla tai ulkomaan reissulla ja ainakin viimeksi kun katsoin, niin tiedot olivat ok.
Talous on turvattu molemmilla vaikka toinen kuolisikin, ei ole tarvetta leskeneläkkeelle eikä sosiaaliavustuksille vaikka sairastuisikin. Olemme eläneet tavallista elämää ja normaalia parisuhdetta tyytyväisinä yhdessä tämän 31 vuotta ja jatketaan samaan malliin yhdessä loppuelämämme.