Uusi amerikkalainen sodankäyntiin perehtynyt tutkimus vahvistaa sen uumoillun asetelman että hyökkäys johtaa lähes aina menestykseen jos vain ylivoima on riittävä. Mutta millaiselta tulokset näyttävät vertailtaessa Saksan armeijan ja puna-armeijan hyökätessä verrattaessa voimasuhdetta? Nämä tilastot on kerätty vuosien 1943 taisteluista Harkovassa ja Kurskissa.
Saksa hyökkää.....
Voimasuhde 0.63-1.05....20% hyökkäyksistä epäonnistui
Voimasuhde 1.18-1.87....6% epäonnistui
Voimasuhde 1.91- .....0% epäonnistui
Puna-armeija hyökkää...
Voimasude 0.40-1.1....70% epäonnistui
Voimasuhde 1.2-1.65...50% epäonnistui
Voimasuhde 1.91-2.89....44% epäonnistui
Tulokset osoittavat että Saksan joukkojen hyökätessä hyökkäykset johtivat menestykseen lähes aina vaikka voimasuhteet olivat melko tasan. Sen sijaan puna-armeijan hyökkäyksen johtaminen menestykseen vaati useimmiten yli kolminkertaisen ylivoiman. Peräti noin puolet hyökkäyksistä epäonnistui 2.5 kertaisesta ylivoimasta huolimatta. Tutkituista Saksan 38 ylivoimahyökkäyksistä vain yksi epäonnistui. Puna-armeijan ylivoimahyökkäyksistä puolet epäonnistui.
Euroopan sotahistorian yleinen trendi on se että äärimmäisen harvoin hyökkääjä voitti mikäli puolustajalla oli kaksinkertainen ylivoima. Laadullisen voiman arviointi taas on oma lukunsa. Amerikkalaistutkimus huomioi vuoden 1943 itärintaman offensiiveissa materiaalipuolen pelkän miehistövahvuuden sijasta.
Saksa hyökkää.....
Voimasuhde 0.63-1.05....20% hyökkäyksistä epäonnistui
Voimasuhde 1.18-1.87....6% epäonnistui
Voimasuhde 1.91- .....0% epäonnistui
Puna-armeija hyökkää...
Voimasude 0.40-1.1....70% epäonnistui
Voimasuhde 1.2-1.65...50% epäonnistui
Voimasuhde 1.91-2.89....44% epäonnistui
Tulokset osoittavat että Saksan joukkojen hyökätessä hyökkäykset johtivat menestykseen lähes aina vaikka voimasuhteet olivat melko tasan. Sen sijaan puna-armeijan hyökkäyksen johtaminen menestykseen vaati useimmiten yli kolminkertaisen ylivoiman. Peräti noin puolet hyökkäyksistä epäonnistui 2.5 kertaisesta ylivoimasta huolimatta. Tutkituista Saksan 38 ylivoimahyökkäyksistä vain yksi epäonnistui. Puna-armeijan ylivoimahyökkäyksistä puolet epäonnistui.
Euroopan sotahistorian yleinen trendi on se että äärimmäisen harvoin hyökkääjä voitti mikäli puolustajalla oli kaksinkertainen ylivoima. Laadullisen voiman arviointi taas on oma lukunsa. Amerikkalaistutkimus huomioi vuoden 1943 itärintaman offensiiveissa materiaalipuolen pelkän miehistövahvuuden sijasta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Trevor N. Dupuy:
"Puolustuksellinen vahvuus on voimakkaampi kuin hyökkäyksellinen vahvuus."
Lähde: "Understanding The War" (Trevor N. Dupuy)
Taisi+olla+tämä+Trevor+Dupuy+joka+1980-luvun+lopulla+määritteli+II+maailmansodan+armeijoiden,+siis+maavoimien,+suorituskykyä+noin+kymmenellä+eri+kriteerillä+ja+päätyi+näkemykseen+jonka+mukaan+KUN+KAIKKI+MUUT+TEKIJÄT+olivat+tasapainotilassa+että+Saksan+armeija+oli+20%+suorituskykyisempi+kuin+USA:n+armeija+ja+200%+suorituskykyisempi+kuin+puna-armeija.+Ymmärrän+tämän+niin+että+siinä+tutkimuksessa+ei+mitata+joukkojen+liikkuvuutta,+materiaalitasoa+eikä+varsinkaan+ilmatukea.+Kyse+on+joukkojen+suorituskykyä+samoin+resurssein.+Yleinen+näkemys+USA:n+West+Pointin+tutkijoiden+piirissä+on+se+että+Saksan+yleisesikuntaupseeristo+oli+kyvykkäämpää+kuin+länsiliittoutuneiden+ja+huikeasti+parempi+kuin+puna-armeijan+yleisesikunta.
Kreetalla+saksalaisia+oli+n.+0,2+kertaa+se+mitä+brittejä+mutta+hyökkäys+onnistui.+Singaporessa+japanilaisia+oli+n.+0.5+kertaa+se+mitä+brittejä+ja+sielläkin+hyökkäys+onnistui.+P-Afrikassa+aina+kun+joukot+olivat+läheskään+tasan+ja+Africa+Korpsin+huolto+edes+lähimain+kunnossa+niin+saksalaisten+hyökkäys+onnistui+100+%.
Vertailun-laajennus taas vakimantrojensa kanssa...
Ei paljon sodasta pässi ymmärrä, ja se on hauskaa :)
Milloinkohan alat haukkumaan saksalaisia? Ajattles: Normandia onnistui vaikka saksalaisia sotilaita oli Euroopassa miljoonia. Miten mahdollista, vaikka hyökkääjiä murto-osa....
------Normandia onnistui vaikka saksalaisia sotilaita oli Euroopassa miljoonia----
Niin oli saksalaisia ja sen liittolaisiakin idässä yli 4 miljoonaa. Että voi näitä lukuja näinkin verrata jos sitä näytät haluavan. Ja Saksassa ja sen kätyreissä oli reservissä vielä 10 miljoonaa.
Kreetalla toukokuussa imperiumin joukkoja ja kreikkalaisia oli 42 000 ja saksalaisia hyökkääjiä 22 000. Saksalaiset voittivat taistelun.
olleet sodan jälkeiset tutkimustulokset.
Itärintamalla oli oleellista, että Stalin noudatti alkuhämmingin oikeita strategisia periaatteita ja Hitler rikkoi ne aina.
Seurauksena Puna-armeija alkoi voittaa ja Saks a hävitä.
Sodan jälkeen voidaan tulla mihin tuloksiin tahansa. Ne eivät muuta tapahtumia.
Neuvostoliitto olisi hävinnyt ellei USA olisi sitä pelastanut.
.....Neuvostoliitto olisi hävinnyt ellei USA olisi sitä pelastanut....
Englanti ja USA olisivat kärsineet tappion ellei N-liitto olisi sitonut lähes koko Wehrmachtin.
Tutkimuksissa+hyökkäyksistä+riippumatta+lopputuloksesta+puna-armeija+kärsi+aina+suuremmat+tappiot.+Jopa+saksalaisten+epäonnistuneissa+hyökkäyksissä+tulos+oli+sama.++Amerikkalaistutkimus+havaitsi+tuon+epäonnistuneen+hyökkäyksen+saksalaistappioksi+0.68%+kun+hyökkäyksen+torjunut+puna-armeija+kärsi+1.33%:n+tappiot.++Puna-armeijan+epäonnistuneen+hyökkäyksen+tappiot+olivat+3.37%+kun+puolustajan+tappiot+olivat+0.86%.+Kun+hyökkääjällä+usein+oli+2-2.5+kertainen+ylivoima+oli+puna-armeijan+tappiot+tälläisessa+hyökkäyksissä+8-10+kertaa+suuremmat+kuin+puolustavien+saksalaisten.+Päinvastaisissakin+tapauksissa+puna-armeijan+tappiot+olivat+2-3+kertaa+suuremmat.
Tutkimus ei ilmeisesti ota huomioon onnistuneet hyökkäyksen tappiosuhteita jos hyökkäys johti täydelliseen läpimurtoon ja puolustuksen romahtamiseen. Itärintaman taisteluissa kesä-elokuussa 1944 Neuvostoliiton tappiot olivat "vain" kaksi kertaa suuremmat kuin Saksan. Toisaalta kun Saksan sotilaita menehtyi tai katosi koko vuoden 1941 sotatoimissa n. 250 000 menetti puna-armeija pelkästään sotavankeina noin 4 miljoonaa.
Länsirintamalla liittouttuneet ottivat ennen toukokuun 1945 yleistä antautumista runsaasti yli 4 miljoonaa saksalaista sotavangeiksi, pääosa keväällä 1945. US Armyn ja Royal Armyn ylivertaisuudella ei ollut suurta roolia tässä vaan ilmaherruuden mahdollistaneella Saksan sodankäyntikyvyn ja halun täydellisellä murskaamisella.
Luftwaffe ansaitsi suurelta osin joutumisensa sylkykupin rooliin. Toisaalta Saksan armeijan ylin johtokaan ei tainnut ymmärtää sitä miksi Luftwaffe epäonnistui. Saksassa ei sittenkään tajuttu oikein strategisen ilmasodankäynnin perusteita. Luftwaffe oli aivan liian taktinen lyhyen toimintasäteen voima. Vain Kriegsmarinella oli (osittainen) kyky käydä strategista sotaa ns supertaistelukentällä.
------Toisaalta kun Saksan sotilaita menehtyi tai katosi koko vuoden 1941 sotatoimissa n. 250 000 ----
Älä käytä kerrointa 0,25. von Tippelskirch kertoo Toisen Maailmansodan historiassaan että Saksan kokonaistappiot tuona vuonna olivat pikkasen YLI 1 miljoonaa miestä.
Onko otettu tutkimuksissa huomioon esim riippumattomien Heerin panssaroitujen Abteilungen yksiköiden merkitystä hyökkäyksen torjunnassa? Joku StuG III-prikaati tai Tiikeri-pataljoona tai jopa komppania saattoi näytellä keskeistä roolia torjunnassa.
Itsenäiset panssari-, pst-vaunu- ja rynnäkkötykkiyhtymät oli käytännössä aina taktisesti alistettu tietyllä sektorilla operoivalle divisioonalle, vaikka ne olisikin merkitty armeijakunnan "itsenäisiksi" reserveiksi.
Italian sotanäyttämön tehokkuutta tutkinut Campaign Effectiveness Comparisons (2000-2001) päätyi arviossaan armeijoiden suorituskyvyssä seuraavaan tulokseen:
1) Saksan armeija 110
2) USA:n armeija 84
3) Brittiarmeija 76
Jälkimmäiseen kuului sekalainen seurakunta myös intialaisia, brasseja, Ranskan marokkolaisia ym. jotka lienevät laskeneet suoritustasoa.
Italia tarjosi myös olemattoman ilmasuojan saksalaisjoukoille optioita vetäytyä jäämättä suuriin motteihin. Tästä kaikesta huolimatta kokonaissaldo näytti saksalaisille suurempia tappioita kun sodan yleiskulku oli vääjäämätön. Ei liittoutuneiden voitosta olisi tullut mitään ellei voittoa ennen sitä olisi tullut Atlannilla ja Euroopan taivaalla.
Oikeastaan vain tykistön osalta USA ja Britannia olivat Saksan armeijaa parempia maasodassa. Lisäksi Saksalla oli lännessä ja Italiassa paljon liikkuvampia ja panssaroidumpia joukkoja kuin primitiivisen sodankäynnin itärintamalla.
"Jälkimmäiseen kuului sekalainen seurakunta myös intialaisia, brasseja, Ranskan marokkolaisia ym. jotka lienevät laskeneet suoritustasoa."
Ranskan siirtomaajoukot ja esim. gurkhat olivat yleensä ottaen kaikkein parhaiten vuoristotaisteluihin soveltuvia yhtymiä liittoutuneiden riveissä.
"Italia tarjosi myös olemattoman ilmasuojan saksalaisjoukoille optioita vetäytyä jäämättä suuriin motteihin. "
No, mitä vaikutusta sillä on lentokoneisiin? Stoorisihan oli, että ilmavoimat näyttelivät ensisijaista roolia tuhoamistaisteluissa estäen vihollisen liikkeet ja maavoimat olivat "alisteisessa" roolissa: "US Armyn ja Royal Armyn ylivertaisuudella ei ollut suurta roolia tässä vaan ilmaherruuden mahdollistaneella Saksan sodankäyntikyvyn ja halun täydellisellä murskaamisella."
Saman olisi pitänyt maastosta riippumatta päteä Italian rintamalla ja erityisesti, koska koneiden olisi väitetysti pitänyt jo murskata taisteluhalu, jos lentäjän raamattusi pitää paikkaansa ;)
"Lisäksi Saksalla oli lännessä ja Italiassa paljon liikkuvampia ja panssaroidumpia joukkoja kuin primitiivisen sodankäynnin itärintamalla."
Länsirintamalla (plus Italia) ei suurimmillaankaan ollut yhtä monta panssaridivisioonaa kuin itärintamalla. Divisioonan kunto puolestaan oli paljolti riippuvainen siitä kuinka kovissa taisteluissa se oli viimeksi ollut ja miten täydennykset saapuivat. Esimerkiksi kesällä -44 useimmat Länsiarmeijan ps-divisioonat olivat varsin hyvässä kunnossa ollessaan hiljaisella rintamalohkolla täydennyssyklin etupäässä, mutta sama ei koske Italiassa olleita yhtymiä, jotka oli juuri rusikoitu liittoutuneiden kesäoffensiivissa tai itärintaman yksiköitä.
Saksa hävisi viimeistään lähdettyään kahden rintaman sotaan.
Kurskin jälkeen NL:lla oli joka taistelussa 5-10x miesylivoima, panssareissa 10x ylivoima, koko paletti urkuja ja tykistöä. ilmassa 4x ylivoima.
Ratkaisun+avain+oli+siinä+että+Saksan+sotatuotannosta+vain+35%+suuntautui+itärintaman+sotaa+kun+taas+Neuvostoliiton+sotatuotannosta+95%+(+5%+siltä+varalta+että+Japani+kuitenkin+jotain+yrittää).+
"Pointti oli se että Luftwaffe murskattiin länsirintamalla ja Välimerellä."
Joten miksi edes lisätä siihen fanifiktiota ilmavoimien voittamista vihollisarmeijoista, joiden tuhoamisessa maajoukot olivat alisteisia?
"Idässä armeija oli lisäksi hyvin vanhanaikainen hevosvetoisine logistiikkoineen."
Kuten lännessäkin. Maihinnousua odottaneen Länsiarmeijan jv-divisioonista reilu puolikas oli kiinteitä yksikköjä käytännössä kokonaan hevoskuljetusten varassa ja jopa ns. liikkuvan reservin divisioonien moottoroitu osa oli useimmissa tapauksessa varustettu sekametelisopalla ulkomaisia ajokkeja. Sinällään valtavan kokoisen Länsiarmeijan strategiset iskuyksiköt lopultakin rajoittuivat yhteentoista panssarijoukkojen divisioonaan, joiden varustaminen oli osin vielä kesken ja se oli parasta mihin he koskaan pystyivät.
Kaikki fantasiat strategisessa reservissä pyörivistä täysin motorisoiduista armeijoista olivat juuri sitä, fantasioita ;)
Reserviläiset saivatkin tanssia takalinjoilla koiraslottien ja sotakoirien kanssa.
Syvään taisteluun : johdatus Neuvostoliiton maavoimien sotataitoon 1917-1991
Kulomaa, Jukka (2007)
http://www.doria.fi/handle/10024/103367
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201501161181
Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian opetuksessa on pitkään koettu ongelmana se, että neuvostoliittolaisesta sotataidosta ei ole ollut käytettävissä sellaista suomenkielistä yleisesitystä, jonka avulla lukija voisi nopeasti saada yleiskuvan aiheesta ja joka sisältäisi myös tuoreimman tutkimustiedon. Tämä julkaisu on tarkoitettu täyttämään todettua aukkoa Neuvostoliiton maavoimien osalta.
Tarkastelussa keskitytään uhkakuvan, doktriinin, keskeisten yhtymäorganisaatioiden ja sotataidon eri osa-alueiden — strategian, operaatiotaidon ja taktiikan — kehitykseen. Esityksen sivumäärä on pidetty tarkoituksellisesti suppeana, ja tapahtumahistoriaa on otettu mukaan vain sikäli kun se on ollut tarpeellista näiden painopistealueiden ymmärtämiseksi. Aiheesta enemmän kiinnostuneelle kirja antaa perusteita, jotka toivottavasti herättävät kysymyksiä ja kannustavat tietämyksen syventämiseen.
Esitys perustuu pääasiassa länsimaisiin teoksiin ja artikkeleihin, joita on täydennetty venäjänkielisillä yleisesityksillä, Maanpuolustuskorkeakoulussa laadituilla tutkielmilla ja muulla aineistolla. Aihepiirin lukuisten tutkijoiden joukosta on erityisesti korostettava yhdysvaltalaisen David Glantzin panosta. Kirjoittaja on voinut tukeutua paljon hänen laajaan tuotantoonsa, jossa on monipuolisesti hyödynnetty myös Neuvostoliitossa
ja Venäjällä julkaistua alan kirjallisuutta.
Mittavien kokonaisuuksien pelkistämisessä ja sotataidollisten kehityslinjojen havainnollistamisessa on käytetty paljon numerotietoja. Lukuihin on suhtauduttava kriittisesti, sillä niiden luotettavuutta ei ole kaikilta osin ollut mahdollista varmistaa tieteellisen tutkimuksen edellyttämällä tavalla. Tätä ongelmaa ei tekstissä erikseen korosteta, mutta lukijan tulee ottaa se huomioon lukuja käyttäessään.
Syvä taistelu on sitä että lähetetään toppatakkeja ja suikkalakkeja läpimurtohyökkäykseen tappioista välittämättä. Jalkaväkimiesten on pakko edetä sillä muuten takaa tuleva oma tykki tuli aaltoina murskaa heidät alleen. Tällaista oli neuvostoliittolainen stalinistinen sodankäynti. Ja hintakin tiedetään: 14 241 000 sodassa menehtynyttä sotilashenkilöä joista 997 000 oli upseereita moneen lähtöön.
Sekös nazeja vieläkin kyrsii kun oli väärin voitettu.
Syvässä operoinnissa reserveillä on suuri rooli, jos saksalaiset Kurskissa olisivatkin kaiken vitkuttelun jälkeen hyökänneet yhtenä kärkenä Stavkan reservien kimppuun, niin ainakin olisi saatu sekasortoa aikaan. Manstein oli hieman oikeassa nokituksessaan, koska Belgorodissa NL ajoi Churchill-tankeilla. Stalin oli raivoissaan Prohorovkassa tuhotuneiden uusien T34 vaunujen takia, niitä ajoivat kaaderit tietenkin, kuitenkin reaktiolla ei ollut mitään käytännön merkitystä, koska Belgorodissa panssareita meni vielä kolminkertainen määrä Prohorovkan pikkutaisteluun verratttuna. Monet eivät ole huomanneet, että Kurskin päätti melko mitätön panssaritaistelu, mikä osoittaa, että Kyrskin hyökkäys oli täysi virhe.