En ole ikinä ennen elämässäni missään nimessä ajatellut itsemurhaa, mutta tämä kesä muutti kaiken. Olen nuori nainen, jolla on ympärillään kaikki mitä toivoa saattaa, mutta minulla on todettiin harvinainen, parantumaton sairaus.
En osaa elää sairauteni kanssa, enkä pysty hyväksymään sitä. Elämäni on muuttunut täysin.
Onko täällä muita, jotka ovat sairastuneet parantumattomasti, eivätkä oikeasti vaan jaksa enää? :(
En osaa elää sairauteni kanssa, enkä pysty hyväksymään sitä. Elämäni on muuttunut täysin.
Onko täällä muita, jotka ovat sairastuneet parantumattomasti, eivätkä oikeasti vaan jaksa enää? :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole kokenut tuollaista koettelemusta, mutta olen saanut viereltä seurata muutamaa tapausta. Kun nuori ihminen sairastuu parantumattomaan sairauteen, niin on se kova paikka. Kun diagnoosi on vielä noinkin tuore, niin ei ole ihme että asia on ylivoimainen. Kestää aikansa ja jokaisella se aika on yksilöllinen ja riippuu sairaudesta miten oppii sopeutumaan uuteen elämään. Jos sinulla on asiat muuten hyvin, ehkä tuo aika sopeutua on siinä mielessä lyhyempi. Itsemurhaa ei kannata tehdä hätiköiden. Oletko saanut apua uuden tilanteen suhteen hoitavalta taholta sen jälkeen kun sairaus todettiin. Ja onko olemassa tai lähiseudulla sairauteen liittyvä potilasjärjestö. Onko sairaus sellainen että sen etenemistä on vaikea arvioida. Ja onko mahdollista että sairauteen olisi tulevaisuudessa parannuskeinoja.
Olet alussa sairautesi kanssa, että kaikki ajatukset vielä pyörii, mut aika auttaa (minua ainakin). Voi olla klisee, mutta toimii omalla kohdallani= "elämän nälkä on suurempi kuin kuoleman halu".
Tietysti se helpottaa, että olen saanut oireita parantavaa hoitoa ja sitä kautta helpotusta elämääni ja se ruokkii elämänhalua, vaikka minua ei voida parantaa kokonaan.
Hae apua jos tuntuu liian tukalalta.
Anna Jeesuksen kantaa.
http://www.healingrooms.fi/?sid=109
Viekää siis sairautenne ja huolenne kristittyjen rukoiltaviksi. En ole mitenkään tässä suosittelemassa Healing Roomia, josta itselläni ei ole kokemusta. Aina tulee varmistaa, että kyseessä on Raamatun sanassa pitäytyvä henkilö tai taho, jossa painotus on ihmisen sielun pelastumisessa Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta, olen itsekin saanut parantua selkävaivasta hetkessä, ja Jumala voi antaa myös lääkäreille viisautta ja johdattaa näissä asioissa. Hän näkee kaiken, kun me vain hapuilemme usvassa.
Kiitos vastauksista<3
Sairauteni tutkimus on vielä todella pahasti kesken, mutta kyseessä kuitenkin sellainen johon parannuskeinoa ei ole. :( olen käynyt viime kuukausina paljon juttelemassa ihan mielenterveyspäivystyksessäkin, määrätään aina vaan lääkkeitä ja tuntuu ettei kukaan oikeasti pysty samaistumaan tilanteeseeni. Olin juuri selvinnyt vaikeasta ja pitkästä erosta ja lähdössä lentoon elämässäni, kaikki työ ja vaivannäkö oltiin juuri palkitsemassa ja olin unelmatyössäni. Sitten tapahtui tämä. En vaan osaa elää puolivaloilla, se sattuu ihan liikaa. Olen 23 -vuotias.
Tällä hetkellä menen vielä päivä kerrallaan!
Tämä ei sinun tilannetta lohduta, mutta niin se vain on että jos elää vähänkin pitempään niin matkalla tulee asioita, jotka eivät miellytä. Kuitenkin kun katselee taivalta taaksepäin niin kuin itsellä jo yli 60-vuotiaana on, niin ne vaikeat vaiheet ovat opettaneet eniten. Lääkkeet eivät kyllä tunnu sopivalta avulta sinun tapauksessa. Eikö netin kautta löydy vertaistukea samaa sairautta läpikäyviltä. Ymmärrän toki että jos sairaus on vaikea niin ei oikein halua kohdata sairautta mitä siihen saattaa sisältyä. Jospa noissa tutkimuksissa on odotettavissa yllätystä positiivisempaan suuntaan.