Olipa kerran vanhus.
Lähes sata vuotta oli tässä maailmassa sinnitellyt. Ei ollut ruusuilla tanssimista vanhuksen elämä: jo olemassaolonsa alkumetreillä joutui kärsimään kansansa kahtiajakautumisen verisistä seurauksista. Toisen osapuolen voitettua elämää jatkettiin karuissa mutta alkeellisissa olosuhteissa.
Eikä siinä kaikki - parin vuosikymmenen kuluttua vanhus joutui naapurinsa aggression kohteeksi... jopa kaksi eri kertaa. Maksumieheksi joutui vanhus, eivätkä ne maksut ihan pieniä olleet.
Sitkeällä työllä ja periksi antamattomuudella vanhus korvaukset maksoi. Eikä sitkeys siihen loppunut, se jatkui vuosikymmenet jopa sellaisiin mittoihin, että vanhuksen varallisuus ja innovatiivisuus sai huomiota maailmanlaajuisesti.
Hyväsydäminen oli tuo vanhus. "Ihmisarvo on jakamaton" oli hänen tunnuslauseensa. Niinpä onnenonkijat läheltä ja kaukaa - erityisesti kaukaa - alkoivat pesiytyä vanhuksen lähipiiriin. Auliisti jakoi vanhus omaisuuttaan ja sydämellisyyttään noille vähäosaisille, jotka vaivojaan, kustannuksiaan ja rehellisyyttään säästämättä, tuhansien kilometrien päästä hoteisiinsa hilautuivat.
Ei vanhus oikeasti rikas ollut - velkarahalla oli jo pitkään itsensä elättänyt, muista puhumattakaan. Ja kun hoivattavia lappoi sisään ovista ja ikkunoista, vanhus 100-vuotis merkkipäiviensä ollessa jo ovella havahtui todellisuuteen: miten helvetissä tästä selvitään?
Ei mitenkään, antaa jälkipolvien selvittää tuo sotku, tuumi vanhus ja antoi rappeutuneiden aivojensa vaivuttaa itsensä hyvin ansaituille nokkaunille...
Lähes sata vuotta oli tässä maailmassa sinnitellyt. Ei ollut ruusuilla tanssimista vanhuksen elämä: jo olemassaolonsa alkumetreillä joutui kärsimään kansansa kahtiajakautumisen verisistä seurauksista. Toisen osapuolen voitettua elämää jatkettiin karuissa mutta alkeellisissa olosuhteissa.
Eikä siinä kaikki - parin vuosikymmenen kuluttua vanhus joutui naapurinsa aggression kohteeksi... jopa kaksi eri kertaa. Maksumieheksi joutui vanhus, eivätkä ne maksut ihan pieniä olleet.
Sitkeällä työllä ja periksi antamattomuudella vanhus korvaukset maksoi. Eikä sitkeys siihen loppunut, se jatkui vuosikymmenet jopa sellaisiin mittoihin, että vanhuksen varallisuus ja innovatiivisuus sai huomiota maailmanlaajuisesti.
Hyväsydäminen oli tuo vanhus. "Ihmisarvo on jakamaton" oli hänen tunnuslauseensa. Niinpä onnenonkijat läheltä ja kaukaa - erityisesti kaukaa - alkoivat pesiytyä vanhuksen lähipiiriin. Auliisti jakoi vanhus omaisuuttaan ja sydämellisyyttään noille vähäosaisille, jotka vaivojaan, kustannuksiaan ja rehellisyyttään säästämättä, tuhansien kilometrien päästä hoteisiinsa hilautuivat.
Ei vanhus oikeasti rikas ollut - velkarahalla oli jo pitkään itsensä elättänyt, muista puhumattakaan. Ja kun hoivattavia lappoi sisään ovista ja ikkunoista, vanhus 100-vuotis merkkipäiviensä ollessa jo ovella havahtui todellisuuteen: miten helvetissä tästä selvitään?
Ei mitenkään, antaa jälkipolvien selvittää tuo sotku, tuumi vanhus ja antoi rappeutuneiden aivojensa vaivuttaa itsensä hyvin ansaituille nokkaunille...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eli tämä on "Suomineidon" tarina.
Jatkosi tarinalleni oli osuva, mutta voisitko olla käyttämättä nimimerkkiäni.
rekkaa se
Harras telijoita on muitakin:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14382402/olipa--kerran-pieni-kansa
Jatkokertomus:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14382688/toinen-tarina--olipa-kerran-pieni-kansa
Mielenkiintoinen ja osuva tarina.
Kunpa saisikin vaipua nokkaunille, ja sitten herättyä kaikki paljastuisi pahinta laatua olevaksi painajaisuneksi...
Samaa toivon minäkin, että tämä olisi vain pahaa unta tai todella huono elokuva!
Vuosikymmenet saimme seurata uutisista vihatekoja enimmäkseen Lähi- ja Kaukoidästä sekä Afrikasta ja Etelä-Amerikasta. Oli hyvää ja onnellista elellä rauhassa ja turvassa. Uskon Suomen rauhallisuuden johtuvan yhtenäisestä kansasta ja muiden maiden ongelmien johtuvan eri kansojen välisistä ristiriidoista ja vihanpidosta. Toiset tahtovat sitä ja toiset taas tätä, mikä johtaa leppymättömiin riitoihin. Lapset kasvatetaan vihan kulttuuriin ja sekasorto on valmis vuosikymmenistä ja -sadoista toiseen.
Miksi annamme näiden vieraiden maiden riidankylväjien levittäytyä Suomeen? Ei se ole Suomen edun mukaista, vaan meidän tulisi pysytellä noista kansoista mahdollisimman kaukana, kuten aikaisemman elämäni ajan jo viisaasti teimmekin!
Pitäisi aina muistaa, että Suomen valtio on suomalaisten perustama suomalaisia varten ja, että valtion tärkein tehtävä on omien kansalaistensa turvallisuuden takaaminen: Mikä aiheuttaa Suomessa turvattomuutta, sitä ei tänne saa päästää! Joka on uhka suomalaisille, se pitää poistaa maastamme. Tappelevat kansat ja kulttuurit pysykööt ulkopuolella. Se on Suomen edun mukaista. Isänmaa ensin, sitten vasta muut kykyjemme ja mahdollisuuksiemme mukaan!
Miksei nykynuorille tarjota samoja mahdollisuuksi kuin vanhuksella oli
Miksi suomalaisten nuorten pitää lähteä syyriaan asti ennenkuin pääsevät nauttimaan siittä mitä koto suomi ennen tarjosi ilmatteeksi (sotaveteraaneille)