hyvä YLE:n blogi missä käsitellään mm. kirkon suhtautumista terrorismiin?
https://yle.fi/uutiset/3-9812070
https://yle.fi/uutiset/3-9812070
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Kirkolliset reaktiot ja lausumat kertovat syvästä eettisestä kriisistä
Suomen Evankelisluterilaisella kirkolla on yhä vahva yhteiskunnallinen rooli eettisenä instituutiona. Tyrmistyneenä olen lukenut piispojen lausumia terrorismista.
Helsingin piispa Irja Askolan mielestä (siirryt toiseen palveluun) terrorismissa huutaa globaali epäoikeudenmukaisuus isoin kirjaimin.
Turun piispa Kaarlo Kalliala on samoilla linjoilla ja miettii (siirryt toiseen palveluun), että Isisin sotureiksi hakeudutaan, koska Suomi on ohikatsomisen yhteiskunta.
Heti Turun iskun jälkeen arkkipiispa Kari Mäkinen kertoi, että on vaikea eläytyä tekijän ajatusmaailmaan ja ymmärtää, mikä saa ihmisen toimimaan niin, ja samalla hän halusi muistuttaa, että myös tekijä on yksi meistä.
Luonnollisesti kaikki piispat ovat toistuvasti varoittaneet vastakkainasettelusta ja olleet sitä mieltä, että islam kuten kaikki muutkin uskonnot on rauhan asialla.
Nämä kirkolliset reaktiot ja lausumat kertovat syvästä eettisestä kriisistä, johon Jeesus Nasaretilaisen saarnaama äärimmäinen ja sekava ihanteellisuus johtaa.
Jos kaikki ovat pahoja, kukaan ei ole erityisesti paha
Äärimmäistä se on Jeesuksen vaatiessa seuraajiaan rakastamaan vihollisiaan. Siiskö Isisin raiskaamien tyttöjen pitäisi rakastaa sadistisia alistajiaan – aivan kuten nämä ihmishirviöt itsekin vaativat.
Sekavaa se on Jeesuksen asettaessa ajatukset, sanat ja teot samanarvoisiksi. Siiskö se, joka joskus on ajatellut ”kuole sika”, on samassa määrin syyllinen kuin terroristi, joka puukottaa ja viiltelee viattomia ohikulkijoita kaksin käsin.
Kun ajattelutapa on ylimaallista armollisuutta, pahuus liukenee pois tai siitä tulee samassa määrin kaikkien ominaisuus – perisynti.
Jos kaikki ovat pahoja, kukaan ei ole erityisesti paha.
Vanhassa autoritäärisessä kristillisyydessä kuvioon tuli taikauskoista tolkkua siitä, että pahuus oli persoonallisen pahan, Sielunvihollisen vaikutusta, mutta modernissa eksistentiaalisessa kristillisyydessä Paholainen on haihtunut ja jäljelle on jäänyt pelkkä epä-älyllinen sekasotku, joka yleisessä mielipiteessä kääntyy toivekuvaksi jokaisen ihmisen syntyperäisestä perimmäisestä hyvyydestä.
Pahuuden kieltämisen toinen päälähde onkin oletus eettisestä ihmisluonnosta. Toisin sanoen, ne jotka vaikeina hetkinä syvästi liikuttuen turvaavat ihmisyyteen – kuten Sauli Niinistö tai Timo Soini – joko tietoisesti tai vaistomaisesti kallistuvat sille kannalle, että ihmisessä on jokin myötäsyntyinen eettinen olemus.
Tarkemmin ajatellen tämä emotionaalisesti ymmärrettävä turvautuminen annettuun ihmisyyteen on evoluution vastaista unelmointia. Yhä edelleen näkee ja kuulee puhetta ”evoluutioteoriasta” ikään kuin kyseessä olisi vain yksi mahdollinen tulkinta lajinkehityksestä ja ihmislajin synnystä. Tosiasiassa näyttö on jo ajat sitten vakuuttanut tiedeyhteisön siinä määrin, että evoluutiosta on puhuttava faktisena luonnonhistoriana, ei teoriana.
Hyvyyden ja pahuuden tase tässä maailmassa on vain ja ainoastaan valintojemme ja tekojemme seurausta
Mielestäni niin kristittyjen ja muiden uskovien kuin humanistien on aika herätä jäännöksettömään vastuullisuuteen ihmisyyden suunnasta.
Syntyessään ihmislapsi on vain homo sapiens –lajin yksilö, josta voidaan kasvattaa ja muokata yhtä hyvin myötätuntoinen oikeudenmukaisuuden vaalija kuin toisia ihmisiä surutta surmaava lapsisoturi.
Siksi on mahdollista että juuri nyt joku vankkauskoinen terroristiäiskä suukottaa omaa pikkujihadistiaan, joka supersankaripäivänä tepastelee lastentarhaan leikkipommivyö uumallaan – kuten Gazassa tiettävästi tapahtuu.
Kun hyväksymme realistisen tavan suhtautua ihmisyyteen, se tekee elämästämme sekä vaativampaa että arvokkaampaa. Hyvyyden ja pahuuden tase tässä maailmassa on vain ja ainoastaan valintojemme ja tekojemme seurausta.
Valintojen hetkellä on turvattava sisäisesti velvoittavaan moraalilakiin. Vaikuttavan esimerkin tästä antoivat ne Turun torin auttajat, jotka nousivat pahaa vastaan ja riensivät uhrien avuksi.
Terroristisen pahuuden äärellä on siis syytä olla tarkkana, ennen kuin ryhtyy leikkimään ylenpalttista anteeksiantajaa, sillä eettisen johdonmukaisuuden kannalta katsoen pahuuden kieltäminen ja pahojen armahtaminen ovat pahuuden jatkamista."
Miksi piispat pyrkii löytämään perusteita radikalisoitumiselle? Tämä kysymys herää, kun kuuntelee Jari Ehnroothia: "Suomen Evankelisluterilaisella kirkolla on yhä vahva yhteiskunnallinen rooli eettisenä instituutiona. Tyrmistyneenä olen lukenut piispojen lausumia terrorismista.
Helsingin piispa Irja Askolan mielestä (siirryt toiseen palveluun) terrorismissa huutaa globaali epäoikeudenmukaisuus isoin kirjaimin.
Turun piispa Kaarlo Kalliala on samoilla linjoilla ja miettii (siirryt toiseen palveluun), että Isisin sotureiksi hakeudutaan, koska Suomi on ohikatsomisen yhteiskunta.
Heti Turun iskun jälkeen arkkipiispa Kari Mäkinen kertoi, että on vaikea eläytyä tekijän ajatusmaailmaan ja ymmärtää, mikä saa ihmisen toimimaan niin, ja samalla hän halusi muistuttaa, että myös tekijä on yksi meistä.
Luonnollisesti kaikki piispat ovat toistuvasti varoittaneet vastakkainasettelusta ja olleet sitä mieltä, että islam kuten kaikki muutkin uskonnot on rauhan asialla.
Nämä kirkolliset reaktiot ja lausumat kertovat syvästä eettisestä kriisistä, johon Jeesus Nasaretilaisen saarnaama äärimmäinen ja sekava ihanteellisuus johtaa."
Lähde Yle.
"Miksi piispat pyrkii löytämään perusteita radikalisoitumiselle?"
On syytä pitää mielessä, ettei ymmärtäminen ole sama kuin hyväksyminen. Se, että ymmärtää ilmiöitä ja tutkii perusteita niiden takana luo paremmat lähtökohdat ilmiöiden käsittelylle.
Monet tälläkin hetkellä maassamme on sitä mieltä, että erilaiset ihmiset tulisi pysäyttää rajalla. Tämä on silti täydellisessä ristiriidassa vallitsevan kulttuurimme kanssa; humanismi on juurtunut syvälle tänne, jossain määrin jopa syvemmälle kuin kristinusko. Se, että ymmärrämme -- tai edes pyrimme ymmärtämään -- sitä prosessia jossa ihminen radikalisoituu, helpottaa kykyämme reagoida radikalisoitumiseen. Voidaan estää se, havaita se ajoissa, tehdä oikeudellisia toimenpiteitä.
Jos emme pyri ymmärtämään ihmisyyttä -- tai kuten Ehrnrooth kirjoittaa, "Kun hyväksymme realistisen tavan suhtautua ihmisyyteen, se tekee elämästämme sekä vaativampaa että arvokkaampaa. Hyvyyden ja pahuuden tase tässä maailmassa on vain ja ainoastaan valintojemme ja tekojemme seurausta." -- annamme periksi pahuudelle.
Onko YLE alkanut vihdoin puhua totta?!
Laajasalon, Askolan, Mäkisen ja muiden kirkon suvakkien olisi syytä lukea tämä!
Toivotaan, että lukee!
Taisi ollaa liian suoraa tekstiä.
Nostoa
On hyvin mielenkiintoista lukea, kuinka eri tavoin me ymmärrämme lukemaamme. Kuten joku tuolla ylempänä jo sanoikin, ymmärtäminen ei ole hyväksymistä.
Voin hyvinkin ymmärtää miksi aviomies hakkaa vaimoaan ja lapsiaan, en kuitenkaan hyväksy sitä missään olosuhteissa.
Ehkä se, että sanoo terroristista jotain muuta kuin vihaa uhkuvia lausuntoja, luetaan terrorismin hyväksymiseksi, mikä on minusta outoa. Minun ymmärrykselläni ajatus, että se joka ymmärtää, että terroristi on ihminen tai että terrrorismin syitä olisi pohdittava, ei sano hyväksyvänsä terroritekoja. En ymmärrä sitäkään, että pitäisi sanoutua erikseen irti väkivallanteoista, minusta se on itsestään selvää, että harvassa ovat he, jotka hyväksyvät järjettömän väkivallan.
Miten tarkoituhakuita väärinymmärtäminen on? Vai ovatko sanastomme todella niin kaukana toisistaan, että sanoilla on eri merkitys?