raamattu ei ole oppikirja vaan satukirja

Raamattu on oman aikansa ihmisten tekemä yhteiskuntasopimus jossa mukaan olemiseen vaaditiin, että valitsee yhden ja ainoan, Jehova Jumalan palvontansa kohteeksi.

Se, että myöhemmin alettiin puhua siitä, että jotenkin taianomaisesti tuo sopimus on ikuinen tai että se vaikuttaa ikuisesti on epäilemättä vain syntynyt käsitys koettelemusten ahjossa ihmisen oman psyykkeen tuottamana.

Raamatun yhteiskuntasopimus ei mielestäni ole mitenkään kauhean huono vaikutuksiltaan. Juutalaiset ovat pitkään eläneet melko sovinnollista elämää ja kauheudet heidän keskuudessaan syntyivät kun he luopuivat tuon sopimuksen säädöksistä vaatimalla itselleen kuninkaan palvontansa kohteeksi.

Ranskan vallankumouksen IKUINEN OIKEUDENMUKAISUUS ja sen ikuiset säädökset ovat aiheuttaneet enemmän tuhoa kuin Mooseksen laki. Syntyi kansalliset armeijat ja joukkotuho sodat ja joukkotuhoaseet. Eli taistelu ihmisoikeuksien puolesta on rajumpaa kuin taistelu hyvinvoinnin ja omaisuuden puolesta niin, että saa itseleen VT:n lupaamat asiat.

Moraalisesti on tietenkin hieno asia taistella ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja muiden hyvien ja oikeudenmukaisten asioiden puolesta. Mutta vaurauden puolesta ja sen puolesta taisteleminen, että saisi muiden kustannuksella kaksinkertaisen osan rikkauksista on katsottu olevan myös eräs inhimillinen piirre ja säännöt tuohon taisteluun Mooseksen lain muodossa OLIVAT ALUNPERIN LUULTAVASTI KOHTUULLISET, MUTTA MOOSEKSEN LAISTA LIVETTIIN KUN VALITTIIN KUNINGAS JA KUNINKAITA, jonka omaisuus oli 500-1000 kertainen verrattuna tavallisten kansalaisten toiveeseen kaksinkertaisesta omaisuudesta.