Psykosomaattiset sairaudet ovat tunnettu ilmiö, mutta suomalaiset lääkärit tuntuvat menneen töiseen ääripäähän fyysisten sairauksien psykologisoinnissa. Olipa vaiva melkein mikä tahansa, syyksi väitetään herkästi psyykeä ja oikeat sairaudet jäävät hoitamatta (ja alkavat tosiaan rassata psyykeäkin!). Tämä tuntuu olevan vielä yleisempää naispotilaiden kohdalla ja - kas kummaa - törmäsinkin lääkärien käsikirjassa kohtaan, joka muistutti, että varsinkin naispotilaiden vaivojen takana voi olla psyykkisiä syitä. Missäköhän se on todettu?
Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia sairauksien psykologisoinnista. Arvaan että näitä riittää!
Itse olen tunnistanut mm. tällaisen kuvion: Työntekijä polttaa itsensä loppuun ja menee lopulta pakotettuna lääkäriin. Taustalla voi olla vaikkapa krooninen ripuli tai jokin diagnosoimaton sairaus, joka on vienyt voimat. Potilas kuitenkin kertoo uupumuksesta, jonka takia ei selviä töistä ja se on ainut jonka lääkäri kuulee - kaikki muut oireet ovat vain psykosomaattisia. Burnout ei kuitenkaan ole sairaus, joten hänelle diagnosoidaan masennus. Hän saa sairaslomaa ja hänelle tyrkytetään masennuslääkkeitä, joita kiltti potilas suostuukin kokeilemaan. Mutta tuo yhden masennusmerkinnän jälkeen aivan kaikki tulevat lääkärit leimaavat hänet psykotapaukseksi, jonka kaikki vaivat johtuvat vain masennuksesta tai stressistä. Olipa kyseessä sitten kilpirauhasen vajaatoiminta, MS-tauti, reuma tai suoliston krooninen tulehdussairaus, sitä ei tulla noteeraamaan pitkiin aikoihin jos koskaan. Kaiken huippu on, että edes diagnosoitu sairaus (vaikkapa koepaloista tai magneettikuvasta) ei riitä, vaan sama psykologisointi jatkuu uusien lääkärien kohdalla, jotka näkevät yhdenkin masennusdiagnoosin tai masennuslääkekokeilun.
Onko kukaan keksinyt miten tällaisesta noidankehästä pääsee vapaaksi?
Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia sairauksien psykologisoinnista. Arvaan että näitä riittää!
Itse olen tunnistanut mm. tällaisen kuvion: Työntekijä polttaa itsensä loppuun ja menee lopulta pakotettuna lääkäriin. Taustalla voi olla vaikkapa krooninen ripuli tai jokin diagnosoimaton sairaus, joka on vienyt voimat. Potilas kuitenkin kertoo uupumuksesta, jonka takia ei selviä töistä ja se on ainut jonka lääkäri kuulee - kaikki muut oireet ovat vain psykosomaattisia. Burnout ei kuitenkaan ole sairaus, joten hänelle diagnosoidaan masennus. Hän saa sairaslomaa ja hänelle tyrkytetään masennuslääkkeitä, joita kiltti potilas suostuukin kokeilemaan. Mutta tuo yhden masennusmerkinnän jälkeen aivan kaikki tulevat lääkärit leimaavat hänet psykotapaukseksi, jonka kaikki vaivat johtuvat vain masennuksesta tai stressistä. Olipa kyseessä sitten kilpirauhasen vajaatoiminta, MS-tauti, reuma tai suoliston krooninen tulehdussairaus, sitä ei tulla noteeraamaan pitkiin aikoihin jos koskaan. Kaiken huippu on, että edes diagnosoitu sairaus (vaikkapa koepaloista tai magneettikuvasta) ei riitä, vaan sama psykologisointi jatkuu uusien lääkärien kohdalla, jotka näkevät yhdenkin masennusdiagnoosin tai masennuslääkekokeilun.
Onko kukaan keksinyt miten tällaisesta noidankehästä pääsee vapaaksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei noidankehästä pääse vapaaksi, jos näkyy esim. yksikin masennuksen tapainen sairaushistoriassa.
Sen jälkeen usein kuulla, että sairaus on vaan kuvittelua, oli se mitä hyvänsä.
Tai se johtuu masennuksesta (joka oli 15 vuotta sitten).
Yhden diagnoosin kun saa, niin se on aina päällimmäisenä, ja selitystä haetaan siitä. Helppo rstkaisu kiireiselle lääkärille. Muutoinkin, jos on vaikka kaksi eri sairautta, niin ne eivät mahdu samaan putkeen. Terveydenhuollossa ei lähdetä ihmisen kokonaisuudesta, vaan yhdestä asiasta kerrallaan. Joskun ongelma voi olla useamman asian tulos, eikä se selviä yhden kaistan näkemyksellä.
Toinen juttu on sitten se, että jos lääkäri ei pysty selvittämään oireiden syytä (tilastoista), niin se on luulotautia tai psykosomaattista. Muistelen, että laktoosi- intileranssi ja keliakia olivat psykosomaattisia ennenkuin ne keksittiin oikeiksi sairauksiksi. Näin se tuppaa menemään. Lääkärit jopa suuttuvat joskus, kun se mitä he olettavat ei toimi.
Ei ihme, että ihmiset hakeutuvat vaihtoehtoishoitoihin.
Tuttua huttua. Menin vuonna 2012 lääkärille valittamaan jatkuvaa väsymystä ja muita siihen liittyviä oireita (keskittymiskyvyn puutetta, vaikeuksia oppia uutta). Minulle diagnosoitiin heti masennus ja minusta tuli mielenterveyspotilas. Lääkkeitäkin olen syönyt mutta lopetin niiden käytön ihan itse koska niistä ei ollut mitään hyötyä. Tästähän eivät lääkärit pitäneet mutta eipä kiinnosta.
Veriarvot ovat kuitenkin jo vuosia viitanneet kilpirauhasen vajaatoimintaan mutta edes koelääkitystä minulle ei ole myönnetty. Nyt olenkin lähes työkyvytön mutta onneksi olen taas saanut "pyörät pyörimään" terveydehuollon puolella parin vuoden hiljaiselon jälkeen. Suorastaan vitutti valittaa jatkuvasti samoista vaivoista. Väsymyksen yms. oireiden lisäksi minulle tuli vielä vatsa-/suolisto-ongelmia joka oli tavallaan kyllä pelastus, sillä nyt noita vatsa-/suolisto-ongelmia on alettu hoitamaan, tai oikeammin tutkimaan. Jospa sitä kautta löytyisi ratkaisu ongelmiini.
Oletko käynyt yksityisellä sisätautien erikoislääkärillä? Julkinen sektori ei piittaa fyysisistä sairauksista, jos on psykiatrinen diagnoosi.
Teetin labrat T3V, T4V, TÄH ja TPOAb julkisen lähetyksellä ja varasin ajan yksityiseltä. Sain Thyroxinin helposti.
Joidenkin lääkärien kohdalla tilanne on kyllä aivan mahdoton. Kun minulla alkoi verilimaripuli, sain ensiavuksi lähetteen työpsykologille! Taustalla oli virheellinen ärtyvän suolen syndroomadiagnoosi ja lääkärien ehdottamat masennuslääkkeet jotka vain pahensivat tilaa. Sittemmin sairaus osoittautui mikroskooppiseksi koliitiksi, mutta koska se on autoimmuunisairaus, sitä on jatkossakin leimattu psyykkisperäiseksi. Hiljattain kärsin pahasta angiinasta, jossa tuli korkea kuume, eikä se lähtenytkään laskemaan (melkein 3vk, aluksi yli 38 buranallakin, sitten vähän alle 38:aa, mikä on minulle paljon). Tietysti se vei voimat ja etsin apua No, taas sain olemattoman masennusdiagnoosin (vaikka BDI<8) eikä tulehdusarvoja edes katsottu. Ja joka kerta lääkäri kirjoittaa tietoihin uuden leimaavan merkinnän joka vaikeuttaa avunsaantia seuraavassa infektiossa tai autoimmuunisairauden pahenemisessa. Toivon todella että tähän saisi jonkin korjauksen.
Minua ihmetyttää myös lääkärien logiikka: Jos joku olisikin masentunut, miksi hän ei voi sairastaa infektioita? Tai miksi niitä ei tarvitse tutkia ja hoitaa?
Löysin psykosomaattisten sairauksien ylidiagnosoinnista kiintoisan artikkelin:
https://mpkb.org/home/alternate/psychosomatic Artikkelissa mainitaan
esimerkkejä aikoinaan psykosomaattisiksi leimatuista sairauksista, mm. Lupus, MS-tauti, AIDS, borrelioosi ja fibromyalgia. Tuoreempina esimerkkeinä mainitaan migreeni ja ärtyneen suolen syndrooma. Voisin kuvitella että kilpirauhasen vajaatoiminta kuuluu samaan sarjaan.
Mietin myös ratkaisuja. Ainakin tuntuu, että kenenkään ei pitäisi etsiä apua uupumukseen tai masennukseen mistään sellaisesta paikasta, jossa leima tulee vaikeuttamaan jatkoa. Työuupumuksen hoito on erityisen hankalaa, koska se kuuluisi työterveyden piiriin ja siellä leimat ovat hankalia. En sitten tiedä, mistä apua voisi etsiä.
Voisikohan noidankehän rikkomiseen auttaa se, jos kieltää lääkäreitä näkemästä toistensa kirjoittamia tietoja? Tiettävästi sen pitäisi olla mahdollista ainakin yksityisillä terveysasemilla, joskin käytännössä näyttää mahdottomalta (minulta eräs lääkäri kielsi rastittamasta lomakkeen EI-kohtaa kaikkien tietojen luovutuksesta). Silloin voisi etsiä apua fyysisiin sairauksiin eri lääkäreiltä. (Tämä sinsänsä toimii: jos lääkäri on itse aiemmin hoitanut infektion, hän osaa epäillä sitä seuraavallakin kerralla.)
Nykyisin kaikki lääkkeet näkyvät ilmeisesti kaikille lääkäreille omakannasta, joten masennuslääkkeiden käyttöä ei voi salata. Ehkä kuitenkin riittää jos sellaisia lääkkeitä ei ole lähihistoriassa eli eivät näy viimeisimpien lääkkeiden listalla.
Ei kait siinä mitään "leimaamisia" tartteta, koska eikös toi ole ihan tieteellisesti hyväksyttyfakta, et jos sä vaan kuvittelet tulevas kipeeksi "jostain", niin sä ihan fyysisesti voit hyvinkin silloin tulla kipeeksi siitä "jostain"?!
Joten eikös se silloin ole psyykkisperäinen sairaus, vaikka se vaiva itse onkin fyysinen?
Bakteeria ei saa vain kuvittelemalla sen. Stressi voi toki laskea vastustuskykyä ja altistaa tartunnalle. Mutta joskus taas stressi ehkäisee niitä ja taudin saa vasta kun jää lomalle.