KAHVIPIRTTI 133 / 2017

Pirtissä on syysvärien juhlaa, lämpimiä ja maanläheisiä, kaikki viimeisteltyä ja harkittua kukkien värisävyjä myöten. Muitakin aistejamme Emäntämme ruokkii : makoisat pullat, kahvin tuoksu, kissojen turkin pehmeys , takan loimu ja lämpö...ja kohta kuulemme keskustelunsorinaa, ilman soraääniä tietenkin. :)

Poppana on mainio kudonnainen juuri liinoissa, pysyy ryhdikkäänä ja suorana, ei kaipaa välttämättä mankelointia eikä silitystä, kunhan laittaa huolella kuivumaan (minä rullaan putken päälle kosteana) , samettimainen pinta saa värit hehkumaan. Minulla on samat verhot ja matot ympäri vuoden, mutta liinoja ja sisustustyynyjä vaihdan kesän viileistä sävyistä lämpimiin väreihin. Välillä maljakot ja koriste-esineet lepäävät kaapeissa, tauon jälkeen tuntuvat taas uusilta ja sopivat sesongin asetelmiin. Viininpunaista näyttää olevan kauppojen vaaterekeissäkin tarjolla, samaa sävyä toistaa ensimmäinen pihan ruskan merkki, villiviinin lehtien puna. Jäin maistelemaan poppana-sanaa, se on niin hauskankuuloinen ja tällaista tietoa löytyi : Poppana-sana on kotoisin Etelä-Karjalasta, ja siitä on käytetty myös nimityksiä rököraanu, rääpälvaate, rääsäle ja nukeri.

Ensimmäiset puolukat olen poiminut etelärinteeltä, ja vispipuuron valmistanut ( en siivilöi koskaan marjojen kuoria pois) - paljon on puolaimia näihin maisemiin kypsymässä , toivottavasti saadaan poutasäitä niiden poimintaan. Puolukoita kasvaa helpossakin maastossa, tasaisella kankaalla. Pulmu-puolukoita laitan, myös survoksena ja kokonaisina pakkaseen ja ainakin yhden satsin Vaasan Jaakoon viinihapolla valmistettua mehua.

Lempeitä syyspäiviä !

Oi, on kauniit ruskan sävyt löytynyt pirttiin. Siellä voi ihailla, koska ulkona ei oikein kaunista ruskaa olekkaan ja tuuleekokaan, kun aina vettä sataa. pieniä pakkasöitä pitäisi olla mutta ehkä ne on edessä päin.
Aikoinani teetin Mikkelissä erään työkaverin äidillä poppanan. Hän työkseen teki niitä. Sain valita siihen kaikki mieleiset värin ja mitat mökin pöydälle sopivaksi. Tosin en raski sitä aina pitää, kun paljon käy pieniä lapsivieraita . Monesti on mehut ja kaakaot pitkin pöytää, tai muruja litsattu omaan järjestykseen..... Niin se on säilynyt siistinä ja aikuisen voi nauttia siitä. Ainahan pestä voi mutta kyllä niihin tahtoo jälki jäädä esim. kaakaosta.
Noita ramoonan sanomia nimiä poppanasta en ollutkaan kuullut ennen. Vaikka karjalainen olen ja niitä lapsuuskodissanikin oli. Muistaakseni jopa vuoteessa pidettiin jotain valkoista ohutta poppanaa. Paremminhan se pysyy suorana kuin lakana.
Hyvän kahvin tuoksun perässä tulin ja nyt istun kiikustuoliin. Ei liiemmin ole tullut istuksittua (olipa hauska sana )) ainakaan kiikkutuolissa. Nyt poden hieman flunssaa ja hörpin samalla kuumaa mehua että tauti helittäisi. Seuraavaksi otan kahvit ja tuon houkuttelevan näköisen voisilmapullan- kylläpäs onkin makoista.... kannattaa tulla kahville.....

Kaikille kivaa päivää kullekin tahoillaan, mitä nyt satuttekin tekemään.

Terveisiä uuteen pirttiin.

Pilvinen päivä on pysytellyt poutaisena. Eihän tässä kyllä ulkotöitä ole, joten säätilan muutoksia voin kierrellä. Markettireissu tuli tehdyksi, kalastuksen takia vähän kauemmaksi halvempaa hakien.

Lohi löytyi valinta -altaasta 7,99€/kg. Ensimmäisen kerran näin myynnissä puolukoita. Onhan se kilpailu kuten uutisperunoiden kaupassa. Jos uutisperunoita myydään ahneuksissaan karpalon kokoisina, niin puolukat olivat pahasti raakileisia. En ottaisi edes halvallakaan.

Uuden Pirtin uudet ilmeet ja sisustus jäi mainitsematta ja kehumatta. Olen kyllä lukenut uudet viestit ja maininnat ko. asiasta, joihin minulla ei ole lisättävää. Passaapa Pirtissä pistäytyä rentoutumassa.

Tänne ennustellaan sateisia päiviä. Sisätöitä olen kyllä varaillut valmiiksi. Paljonkos niitä tarvitsee, kun on aikaa nyhräämällä harkiten puuhastella. Katsastellaan ja vaikka ihmetellään maailman menoa jos sattuu mieleen tulemaan. Moikka!

Hyvä kahvin tuoksu tavoitti minut ja niinpä päätin poiketa juomaan kupposen. Skillan on voipulliakin tuonut , hyviä ovat, monikossa, otin nääs kohta kaksi.
Asterit hehkuu maljakossa, kelpaa tässä kahvitella!
Olen itse myös kutonut poppanoita Kansalaisopiston piirissä ja paljon muitakin kudonnaisia:
liinoja, ikkunaverhoja, isojamattoja ym.
Oli mukava katsoa työnsä tulosta ja aina uutta lointa luotiin, kun edellinen tuli valmiiksi.
Tänään on sadellut, ettei ole mitään ulos päässyt tekemään, sen sijaan tein pakasteeseen soija-jauhelihapihviä ja kääretortun vielä, kun uuni oli kuuma. Siinä päivä menikin nopeasti.
Leppoisaa iltaa kaikille!

Kahviteltiin ja syötiin kaupasta ostettua mustikkapiirakkaa. Ei osteta enää. Kyllä minun mielestäni mustikkapiirakassa pitää olla kunnon pullataikina. Kevättalvella käytiin tilaamassa kakku ihan leipomosta. Tavallisesti olen tehnyt kakut itse, mutta nyt ajattelin päästä helpolla. Ei tilata enää. Myönnän olevani jonkin verran kronkeli, vaikka olenkin eräänlainen konttorirotta enkä ollenkaan pullahiiri. Kouluaikana olin parina kesänä helsinkiläisissä leipomoissa, ja varsinkin Colombian konditoriapuolella sain asiallista ja mielenkiintoista opetusta kakkujen koristelusta. Pullapuolen opastajani arveli, että olisin päässyt leipomon konttoriinkin, mutta olin johtajalle sanonut, että paperitöitä ja laskemista riittää, kun koulu taas syksyllä alkaa. Halusin oppia muutakin. Ja hetihän minä opin! Olin opastajani eräänlainen tsuppari, ja eräänä päivänä hän lähetti minut punnitsemaan kolme kiloa tuimaa voita. En tuntenut muuta tuimaa kuin sen laulun, jossa tuima on tuuli ja pimeä on taivo. Niinpä oletin, että piti oli noutaa suolaista voita. Tarkoitus oli tuoda suolatonta voita. Selvisihän se minun tyhmyyteni, kun murteista en tiennyt mitään. Nauruksihan se meni. Loppuelämäni muistan, että olkoon vain tuuli miten tuima tahansa, niin tuima voi on suolatonta!

Merkkejä olisi vielä jäljellä 3601, mutta yllä olevan naputtelemiseen on mennyt niin kauan aikaa, että ei tiedä edes tämän litanian lähettämisen onnistumisesta.

Hyvät jatkot pirttiläisille!

Ja niinhän tässä taas kävi; kun aioin lähettää, katosi Venlastiina ja tilalle tuli ilmoitus, että et ole kirjautunut sisään!

Tässä taitaa olla aikaraja.
Tämä ei siis ole tarkoitettukaan kirjoittajille, joilla on lasta kirjoituskädessä ja yhden sormen järjestelmä.
Oi, kun malttaisin pysyä lukijana!

Onneksi olkoon Pirtin-emäntä SkillaN uuden syksypirtin avaamisesta. Syksyn iloisia keltaisen värejäkin. Pirtissä kannattaa käydä monesta syystä.
Vaikka ottaisi kaikkea hyvää kahvi- ja noutopöydästä, näistä ei paino lisäänny.

Eilisiltainen väsykohtaus meni ohitse. Uni oli hyvää. Heräsin pirteänä. Ehdin siivota enemmän kuin vuoteen yhtensä.
Näin ettei siinä mitään hirrrmuista kynnystä ollutkaan. Huomenna enää pelin näyttö. Nyt voin tilata nuohoojan.

Toki lämmittää voisi. Ei hormit niin karstassa ole kuivia puita käyttäessä.

Ja jälleen hirmumyrsky ja maanjäristysuutisia. Huomiseen jos Iso K niin sallii !

Päivemmällä kokeilin meneekö oikein rekisteröitynä, kyllä, terveiset meni perille. Auton kanssa kävin renkgasliikkeessä, oli jostainsyystä oikea eturengas vaurioitunut ja vannekkin kolhiutunut, yhtään en tiedä kuinka se on tapahtunut, itse en ainakaan kolhinut. ainoa vaihtoehto joku kolhinut parkkipaikalla. Kukaan ei ilmoittautunut, joten itse pitää kärsiä. Maanantaina työ hoituu puoleltapäivin. Katsastuskin edessä joten samalla tarkastetaan muukin kunto.
Päivällä jonkinverran sadellut ja lupaavat vielä viikonlopuksikin vettä.
Lohta täälläkin saisi 7,99 kg ja fileerauksen kaupanpäälle. Aiika usein tuota lohta tulee syötyä onhan se aika hyvää paistettuna ja graavilohikin syötävän hyvää.
Onhan tämä pirtti pienoinen ihme kun yli kymmenen vuotta pystyssä pysynyt, tuskin muita tämäntapaisia on olemassakaan.
Emämntämme loihtii aina uuden ilmeen, niin meilähän on hyvä mielikuvitus, olemme me sellainen porukka joka ymmärtää tämänkin viihteeksi.
Mailmaa koittelee monenlaiset luonnonvoimat, eikä ne ihmisten keksimät tihutyökään ole vähenemään päin.

Huomenta lauantai aamuun, pilvistä, mutta väliin sellainen outo valo ilmiö kurkistelee, jospa tuo vaikka paistamaan pysyvämmin rupeaisi.
Ei näkynyt revontulet, kovasti niitä odottelin, harvinaista näkyvyyttä meillä, joskus talvella vaatimattomia läiskymyksiä olen nähnyt.

Late totuuden kerroit, harvinaista on pirtin esillä olo ja kauan olemme jaksaneet, vaikka aika kielteisiä rieputuksia matkan varrelle tullut, no tottuuhan niihin;)
Aina vaan saa kuulla siitä, että keskustelua ei ole pirtin viestintä, mitä se sitten onkaan muuta kuin keskustelua arjen elämästä, väliin juhlistakin, oikein mukavaa mielestäni.

Näin ne hommat sujuu Hurskainen, kun unta ja ravintoa riittävästi, työt sujuu leikiten.
Tämä etuhan se pirtissä on, että paino ei nouse vaikka miten herkuttelisi ja kun hyvä mielikuvitus on matkassa kaikki todeksi muuttuu;)
Ainahan se riidan voittaa ja antaa iloakin elämään;)
Turvallista jo vakuutusten vuoksi on nuohoojan käynti, jos jotakin sattuu voi mustaa valkeana esille tuoda.

Olen samaa mieltä tuosta mustikka piirakasta kanssasi Venlastiina, pullataikinasta tehty maistuu aidolta mustikka piiraalta.
Myös tekijöitä on monenlaisia, hyviä ja vähän huonompia, itsensä tekemää ei auta moittia, voi olla että taitavampia löytyy, mutta halu tehdä itse lopputulos on sitä mitä on, tietää ainakin koostumuksen.
Älä masennu, käy vaan kirjoittamassa, vastoin käymisistä huolimatta.
Tuima on täällä päin käytetty, tuttu sana suolattomasta.

Kutominen olisi kivaa ajankulua ja paljon olen sitä harrastanut, mutta nyt ei polvet sitä anna harrastaa, yritin poppanaa, mutta uskottava on.
Kudoin mieheni kuoleman jälkeen Apila seinä vaatteen, pohjakangas kutoen ja sitten kirjomalla malli, siihen meni paljon kyyneleitä ja surua, mutta nyt voin niitä muistoja siitä seinältä ammentaa.
Isoksi muodostuisi läjä, mitä olen kutomalla aikaan saanut, aika aikaa kutakin ja nyt olen hyvilläni, kun puikot ja virkkuu koukku vielä kädessä toimii.

Samoissa hinnoin on lohi täällä mitä ynnämuu ostit, minulta jäi tiskiin, kun ruokaa niin paljon varattuna, pitää toivoa, että hintataso samana pysyisi, vähän jo mieli lohen suuntaan kallistuu;)
Minäkin haaveilin puolukoiden keräämistä, mutta varmaan ei kiirettä sitten olekaan, miten sitten oma keruu onnistuisikaan.
Ei torilta vielä siis kannata ostamaan mennä, kun kerran raakoja ovat.
Tuo kehuminen ei ole ollenkaan tarpeen, kiva kun oven aukaiset ja viestin laitat, sitä monikin kaipailee;)

Rököraanu on tuntematon minulle, hursti ja possakka tuttuja molemmat, kyllä murteita voi olla sellaisia, että kielillä puhumista ihan on.
En ihmettele jos nuorilla sormi suuhun menee, niitä kuunnellessa.
Huomasin "riitasi" kristiina23 ja pitihän minunkin sotkeutua tapojeni vastaisesti;)

Meri-kukan mainitsema "lakana" täällä meillä päin ennen aika yleinen, tunsi nimen vaaru ja se pidettiin olkipatjan päällä, olkien kovuutta poistamassa.
Pulsterivaaru, oli ne ennen kaikenlaiset elämisen meiningit, mutta elämä oli ihan mukavaa, vaikka ei nykyisiä mahdollisuuksia ollutkaan.
Oljet vaihdettiin varmaan pari kertaa vuodessa, sekin yksi tapa käyttää kaikki tarkkaan.

Olisi varmaan ihan järkevää tuo keväisin ja syksyisin tapahtuma lopettaa minunkin, ikkunan pesussa jo urakkaa tarpeeksi, siihen vielä kun lisää verhojen vaihdot, vintille kipuaminen mattojen kanssa, seikkailusta alkaa käymään.
Miten se vanha tapa onkin pinttynyt, vai tämä mahdoton kyllästymisen tuskako pakottaa noihin hommiin.
Edessä taas on, miten selviän se on taas arvoitus.
Tytär kyllä sanoi, että voita itsepäisyytesi ja pyydä apua, olisiko uskottava;)
Vaikeaa on tunnustaa huonouttaan, väliin sitä ei muistakaan ja saa kouriin tuntuvan muistutuksen.
Löytyisipä minullekin sellainen maasto mistä puolukat voisin kerätä, keppi toiseen käteen ja poimuri toiseen, varmaan onnistuisi hyvästä mättäästä;)

Nyt taitaa merkit olla loppusuoralla, kohta tulee kielto ei enää, kiitos.
Pyykin silitys tämän päivän ohjelma ja päivän päätteeksi sitten sauna.
Elämä hymyilee ja aurinko ilmestyi taivaalle, mikäs onkaan ollessa, mukavaa päivää teille toisillekin.

Tänään on täällä ollut harvinaisen sateinen päivä. Aurinkoa ei ole näkynyt. En tiedä onko lakannut pyörimästä, kun ei ole näkynyt. Pyörimisestähän muka vuorokauden vaihtumiset ja auringon häipymiset yön ajaksi johtuvat. Tiedä häntä.

Muistan että, ennen oli vanhoja, paljon nähneitä ihmisiä, jotka maan pallomaisuudelle ja se tämän pallon pyörimiselle myhäilivät, "saahan sitä kaikkea uskoa". Niinpä, kyllä enempi pannukakulta maa näyttää, kun kumpareelta tähyilee. Ja näkeehän sen jokainen omilla silmillään, että aurinko nousee ja laskee. Turha on muuta selitellä. Kun maa on melko tasainen, sateet ja vesikin pysähtyy seisoskelemaan tulvaksi. Jos maa olisi pallo, tottakai vesi hulahtaisi pois myötäiseen. Näin se on, ei asioita kannata tehdä moni mutkaisiksi. Kyllä minä kokemustietäjiä sujuvasti myötäilin.

Tuima on minullekin tuttu sana, niin myös tuima meno. Jotenkin muistelen, että jossain murteessa, tuimaa käytetään suolattomasta. Liekö pohjanmaalaista, siellä kun lehmätkin ovat itikoita. Se ehkä johtuu jelhakasta, itsetehostavasta puheesta: täytyyhän se painoarvo itikkaan (lehmään) saada oikeaksi.

Minusta keskustelu keskustelusta ei johda entiseen , eikä uuteen hyvään. Se on sitä, mikä luontevasti muotoutuu: voi olla lyhyesti kerrottua jutustelua, tai pakinoita, lastuja, juttuja, joita nimityksiä vanhat kirjailijat käyttivät. Mitä nyt itsekukin aikaan saa. Kyllä Late sen mielestäni oikein mainitsi, ymmärrämme täällä kirjoittelun viihteenäkin. Ja ainahan joukkoon lipsahtaa asiaakin. Minulla nyt mielikuvituksen lento tökkii. Nippa-nappa selviän Pirtin nurkkakaapin juomista. Täyttä ainettahan ne, mutta jotenkin miedon makuisia. Voihan se juuri olla hyvän laadun merkki.

Nyt täytyy tarjoilla tämä tuote lähetykseen. Saa nähdä....jatkoja!

Tänään onkin ollut kiva päivä. Jopa aurinko näkyi ja lämmintä enemmän kuin moneen päivään.
Niin kyllä pirttiin on aina kiva tulla. Lämmin ja leppoisa ilmapiiri. Ja mukavat ihmiset puhumassa arkipäivän tapahtumista.

Kangaspuilla tekeminen on jäänyt aika vähiin. Ainoastaan opisto aikana tein pari pellavaista pöytäliinan. Toisen liinan päihin tuli valkoisella, toiseen punaisella kirjopoimintaa. Vieläkin on ne liinat olemassa. Yhden räsymaton tein myöhemmin ja siinä ne on.
Ompelulinjalla oli pakollisia- silloin 50 luvulla-- tehdä vauvan nuttu ja paita, miesten kauluspaita ja itselle hihallinen mekko.
Ja hei, silloinhan tytöillä piti olla itse tehdyt kapiot. Reuna-ja välipitsit piti olla itse virkattu. Ei ollut kaiken maailman some höpötyksiä , sitä oltiin ahkeria oikean tekemisen parissa.
Kysyin tyttäreltä haluaako hän vanhoja verhoja. Halusi....laittoi ikkuna verhoksi, eikä millään olisi uskonut miten hyvin ne sopivat kaikkine pitseineen .
Nyt aikaraja varmaan meni vaikka kirjautunut olin. Tässä vanhoja muistellessa..

Mukavaa jatkoa....

Korjauksia heti perään..... siis niistä päälyslakanoista sai hienot verhot ikkunoihin.
Tottahan nuo mitä ym sanoi, mutta huomaan että sitä nurkkakaapin "salaista terästyspulloa" ei kaikki ole huomanneet....
Kyllähän se kaappi vs: kanssa siivottiin....
Oisko jäänyt liian taustalle ☺🙂
Aikaa siitä on, Kai uusi järjestys olisi tehtävä
Ryöstö....mk.

Sunnuntaiaamun tervehdys hyvin sateisesta Savosta, vettä on tullut koko yön ja eikun jatkuu,,,, meinaa masentaa;(
Asia mille ei mitään ihminen kaikessa viisaudessaankaan mahda, joten nyt miettimään niitä muistoja vanhoista ajoista, jolloin aurinko paistoi aamusta iltaan;)
Voisi ollakin hyvä päivä valokuvien selaukseen.

Nuo pitsi lakanat on jo kauan aikaa sitten aluslakanoina kuluneet, eivät verhoiksi ehtineet, käyttö kelpoisia olisi niiksikin ollut.
Itse ne pitsit tuli virkattua ja arkkuun sitä kerättiin muistakin tekstiilejä, mies teki pyynnöstäni sulhasmiehenä ollessaan sen arkun.
Ahkeria oltiin ja oli se niin mukava omaan pesään päästessä niitä käyttämään ruveta.
Pakolliset vauvan nuttu, miesten alushousut ja itselle esiliina kuului sen ajan käsitöihin, tehtyä tuli, vaikka taisi vauvan paidan röyhelö kaulus tuskaa teettää, neulan kanssa rypyt laitettiin.

Pohjanmaalla se uho on puheissakin näkyvää, lieneekö sitten toimimisessa sen kummempaa kuin muuallakaan, no olihan ne puukkosankarit aika rajuja, vanhoja elokuvia katsellessa tämä esiin tulee.
Suolatonta se tuima meillä päin oli, mutta tuima on tuuli ja varmaan menokin.
Katselin eilen elokuvan joku pohjoiseen menevä, oli sielläkin menoa ja kommelluksia, tuli loppuun asti katsottua, vaihtelua näille nykyisille huutamisohjelmille.
Aivan kauheaa mekastusta on nämä nykyiset Tuubit ja sen kaltaiset, jos aikoo puheesta saada jotain tolkkua, on keskityttävä todella.
Silloin kun on puhetta olisi se oltava niin, että sen kuulisi, vastakohtana katsoin Inhimillisen tekijän ja siinä oli nuori opiskelija jonka puhe oli korvalle sointuvaa ja selkeää, näihin asioihin olisi kiinnitettävä paljon huomiota.
Suomalaisten nykyelokuvatkin on äänen toiston kanssa sitä sun tätä.
Sateesta varmaan johtuu nyt tämä moittimisinto, mutta en kerta kaikkiaan tykkää näistä ohjelmista missä kilpaa huudetaan ja nauretaan, piste.
Se mielikuvituksen tarve olisi hyvä omata ja eläytyä joskus pirtin hullutteluun, vaikka lapselliselta tuntuisikin, sanotaanhan isossa kirjassakin, että lapsenuskoisilla on mahdollisuuksia kaikkeen.(melkein)

Mustarousku on hyvä ruokasieni, syövän pelosta sitä varoitettiin keräämästä, oli mukama sieni joka kaiken itseensä keräsi, voi olla, mutta voi olla olemattakin.
Näitä varoituksen sanoja kuulee milloin minkin ruuan kohdalla ja kohta kumotaan.
Minäkin odottelen sieniä siivottavakseni, tytär soitti ja kertoi keränneensä.
Voi vähän tuuli venettä keinuttaa, aika ison selän yli tulevat.
Kyllä raivaussahoilla olisi töitä metsissä, kun niitä auton ikkunasta katselee, ilo on huomioida hyvin hoidetut metsät, itse en yhtään puuta omista;)
Noita ruokaohjelmiakin tulee aivan liikaa, ennen ei olisi tullut mieleen muu, kun vain mahansa täyteen sai;)

Ehkä olisi syytä pitää inventaario nurkkakaapissa, minä en muista milloin olisin sinne kurkannut.
Sade jatkuu, nyt jotakin muuta hommaa on keksittävä, kuin ikkunasta tuijottelu, eiköhän se joskus sadekin lopu.
Näin toivon ja jaksakaa pitää mieli toivorikkaana toisetkin.

Huomenta.
Vettä todella sataa, joutaa täällä sisällä lämpimässä koneella näpyttelemään.
Tuosta "tuima" sanasta entisten lisäksi sitä käytettiin myös henkilöstä. Saatettiin sanoa että olipa siinä tuiman näköinen ihminen. Tarkoitettiin vakavaa-vihaista- yksniitisen näköistä... tiedättehän.
Yksniitinen taas oli henkilö jolla ei hymyn häivää eikä pienintäkään huumorintajua.
Yleisin oli kuitenkin tuo suolaton...

Tuomoiseksi ovat menneet nuo ohjelmat kaikki tyystin. Ennen tehtiin huumoria vakavalla naamalla ja katsojien asiaksi jäi nauraa. Nyt nauravat itse semmoisella remakalla ettei kuule eikä tiedä ees mille nauravat. Lienee osa "sisäpiiri huumoria" jolle nauravat ja huutavat yhtäaikaa.
Mutta hyvä ojelma on tuo Jalliksen porukoineen : Atlantin yli. Se on todellista ja faktaa. Elämää toisesta näkökulmasta.
En tosin ole atlantilla purjehtinut mutta itämerestä oli ihan tarpeeksi. Vielä pienemmällä veneellä ja osa kahden hengen miehistöllä.
Joten kokemusta on ,kaikkea voi vastaan tulla. Ihmetteln vaan miten ihmeessä on ollut rohketta sellaiseen silloin nuorempana. Tosin sanoin monesti että päässäni on varmaan jokin vika ,pitäisi tutkituttaa perinpohjin miksi tuollaiseen ryhdyin. Tutkimatta on. Toiseen pitää luottaa täysin, muttei sekään aina riitä. Mutta todellista on kaikki ne tapahtumat.
Tietenkin piti olla viimeisen päälle avomerelle varustettu vene - 6-hengen pelastuslauttoineen ja ja kaikki muut varastot täynnä monien päivien ja öitten varalta. Jos joku seurasi miten paljon tarvikkeita veneeseen vietiin- uskomaton määrä. Toisaalta siinä oli niin paljon porukkaa, että yksistään juomavettä jo kului ja kaikkea muuta sen mukaan.
Nyt on sunnuntai ja "lepopäivä" joten aletaanpa nyt levätä urakalla- joutaakin vaikka käsitöitä tekemään kun sataa..............se käy levosta. moikka !

Hyvää, vaikkakin sateista sunnuntaiaamua pirttiin!

Ramoona mainitsi noista poppanoista. Evakoilta äiti oli kuullut sanan "rökö". Muistan että Savossa käytettiin olkien päällä valkoista, kahdesta räsymaton näköisestä yhteen ommeltua poppanaa, sitä sanottiin "aluseksi". Meillä oli olki-patjat ja niitten päälle laitettiin ensin alunen ja sitten lakana.
Kiva sattuma tämä. kun juuri siskon kanssa muisteltiin näitä petausjuttuja lapsuudessa!

Syyskuussa ollaan ja lomien jälkeen olen päässyt kokeilemaan tätä suomalaisen yksityis-kunnallisen sairaanhoidon tehokkuutta. Ei hyvältä näytä, jos kirurgi katsoo että on tarpeetonta ottaa edes pikasenkkaa kun edessä istuu tuskainen ja kuumeinen potilas. Ei röntgeniä, koska ne on "päivystyspotilaita varten"! Mutta eikö päivystyspotilaat tule yleensä yllättäen? Ei mitään yhteistyötä osastojen välillä, että olisi voitu edes soittaa ja kysellä mahdollisuutta ottaa röntgen, jotta vaiva voitaisiin nopeasti selvittää.
Siispä takaisin kotiin. Sitten omalle terveysasemalle, senkan otto. Lääkäri juoksi kahden potilaan välillä luokseni korkeitten tulehdusarvojen vuoksi ja määräsi antibioottikuurin. Sitten CT-röntgen samaiseen yksityis-kunnalliseen sairaalaan ja diagnoosi selvä. Leikkaukseen en aio kyseiseen sairaalaan mennä, vaan haluan lähetteen TAYSiin, missä ehkä todelliset ekspertitkin ovat.

Unohtaakseni nuo ajankohtaiset keholliset vaivat olen tehnyt poikani 50 v päivää varten kuva-tekstikirjaa. Sain materiaalin valmiiksi kansien väliin, eli pojan tähänastinen elämä on typistettynä pähkinän kuoressa. Kirjan teko on helppoa ja sen voi tehdä netin välityksellä. Valmiin tuloksen saa postilaatikkoon.
Olen ajatellut että keräisin mielireseptini tuollaiseen kirjaan, sellaiset emännän "varmat kortit", jotka eivät voi epäonnistua!

Sumuista ja pilvistä on ollut koko päivän. Sadetta ei kuitenkaan ole pahemmin tullut, ellei päivänokosteni aikaan ole ripotellut.

Älkää nyt sen nurkkakaapin sisällön takia hermoilko, jos satuin mainitsemaan, että miedon makuisilta juomat maistuivat. Latehan ne hankinnat tekee sieltä ylijäämävarastolta. On hänellä siihen taidot rutiininomaisesti. Vaikka tuotteet ovat ylijäämävarastolta, tuskinpa ne ovat päässeet väljähtymään. Jos sitten lie päässäni kummitellut sana:"ylijäämä." Ihan se on minun arviointivirheeni. Kas kun viimeaikoina olen niin vähän käyttänyt näitä jalojuomia, niin taitoni tuotteiden arviointiin ovat rapistununeet, myös makuaistini.

M-K on hoksannut tuiman nääköiselle hyvän vastineen "yksniittinen." Kyllähän sanan tunnen, mutta eipä se olisi ilman juohattelua mieleeni putkahtanut.

Nimin."parempaa. tietoa" kertoo pienen jutun, jossa voisi olla paljonkin sisältöä kysymykseen "minkälaisia ihmisiä täällä on?" Niinhän se lienee, että myös kyselijä itse vaikuttaa siihen, minkälaisia tai minkälaisiksi lähellä olevat ihmiset kokee.

Tänään olinkin sisätöissä suunitelmani mukaan. Siihen nyt sisältyi näpräämistä jasiivoustakin ihan riittävästi näin pyhäpäivälle. Nyt se kääntyi sateeksi! Hei vaan!

Sateiseksi ilma täälläkin muuttunut, pilvinen päivä aamusta alkaen ja pientä sadetta välillä, joten ei sitä aurinkoa ole näkynyt.
Kyllä sitä silloin kun olin poikanen tuli nukuttua olkipajoilla, taisi mennä koko sota-aikakin. meillä kun oli iso perhe, kun vanhemmat sisaret ja veljet tulivat käymään kotona niin me nuorimmat nukuttiin vintissä kesäaikaan. siellä oli kiva nukkua, sateellakin pärekatto rapisi mukavasti.
Syksymmällä olimme liiterissä se sisälsi pienen navetan jossa oli kotieläimiä, lehmä lampaita sika ja ainakin kanoja. Lampaille ja lehmälle kerättiin heiniä ja kerppuja siellä kuivissa heinissä oli kiva nukkua, kaivautui vain tarpeeksi syvälle niin tarkeni pitkään.
Murresanoja niitä ei oikeastaan meillä käytetty äiti oli savosta ja isä hämeestä, varmaan ne murteet olivat unohtuneet kun minä synnyin, olinhan minä se ensimmäinen toisesta tusinasta.
Nurmijärvelläkin oli oma murre, mutta se oli vain harvojen käytösssä, eli alkuperäisten paljasjalkaisten joukossa. Se oli sellaisten vanhojen maalaistalojen asukkaiden käyttämä kieli.
Koulun aloin sota-aikana silloin oli puutetta ainakin kengistä pitkälle syksyyn kouluun mentiin paljain jaloin ja taas keväällä aikaisin sama homma.
Tuosta nurkkakaapista olen huolehtinut alusta asti ja vieläkin, käyttö vain kovin vähäistä. Minulla sama homma kuin ynnämuulla, ne ryypynvälit harvenee ehkä kerran pari vuodessa tujaus.

Huomenta viikon alkuun, puolta kuuta jo lähestytään, kaupoissa jo joulutilauksia tehdään, niin se aika hurahtaa.
Eipä mitään erikoista tiedossa tälle viikolle, ensi viikolla sitten alkaa harrastukset, ne vähäiset mitä aion toteuttaa.
Voitteko kuvitella miten pienestä ilon aiheita etsin, lankakeristä, nostan lankakeriä pöydälle ja sitten värien sopivuutta funtsailen ja siitä nautin;)
Paljonkos sitä tarvitsee, kun tämä lapsen mieli elää.

Muistissa on puute, mitä sota aikana ja pitkälti sen jälkeen koettiin, liiterissä oli meilläkin aina joku elukka kesän ajan, siitä sitten syksyllä lihaksi laitettiin.
Ei nykyiset ihmiset varmaan todeksi usko, mitä kaikkea sen ajan ihmisiltä puuttui.

Ei hermoilla ei, ynnämuu, uskotaan niin, että et enää osaa makua hyväksi tuntea, kun vähiin on jäänyt maistelu ja ei kai ne nyt maun tuntienkaan niin hyvältä maistu, kitkeriä sanoi kettu pihlajan marjoista, näin sanon minä myös;)
Hyvä kuitenkin lääkkeeksi varuilta on, kiitos Latelle asian hoidosta.

Noin se menee, kun aina muistaisi ajatella, että monesti itse toisena osa puolena on, kun asiat ikävän käänteen saa.
Löytyneekö täydellisen hyvää ihmistä mistään, mutta se oman itsensä hyvyys on omissa käsissä.

Niin se on, että syksy jo uuden alun kasvuun ilmoittaa ja luonto jo valmiina uuteen eloon ennen pakkasten ja lumentuloa, se on ihme miten pienet silmut talven kestävät.
Muistan mökillä miten sorat kävivät karviaismarjapensaan ala oksat tyhjentämässä, poikue oli suuri, kauankos siinä menikään pensaan tyhjennyksessä.
Noin sitä lepopäivä on käytettävä Hurskainen.

Paljon olen kuullut kielteistä minä myös noista terveyspalveluista ja intoa en tunne mennä itse tutustumaan.
Pakkohan se on ne vuosittain tapahtuvat näytteet ottaa ja olisihan se 80:n yleinen tarkastus kaiketi luvassa.
Saa nähdä kutsutaanko, vai itsekö on anottava.
Kovasti kehuvat helpoksi sitä kirjan tai albumin tekoa, mutta en minä varmaan osaisi sitä tehdä, kiva muisto pojallesi.
Minulla on yksi laatikko täynnä keittokirjoja ja vielä kaiken maailman leikkeitä, ajattelin inventaarion tehdä ja hävittää liiat.
Harvoin ohjeita katson, on tuonne pääkoppaan ne tavalliset syöpyneet.
Voisi todella tehdä samalla tapaa, kerätä ne vaikeimmat, mitä ei osaa ilman ohjetta.

Veneily meren tuntumissa on minulle kokematon paikka, en varmaan nauttisi, kun rannaton aava ulappa pelottaa.
Nautittavaa on jos siihen on tottunut ja pelko on tuntematon käsite.
Järvellä kyllä soutelen ja onkimisesta tykkään, mutta aina ranta näkyy;)
Olikohan Havukka-ahon ajattelijassa se kuoliaaksi naurattaja, siinä vaan kuulijat saivat nauraa, ei tämä itse naurattaja, näin olen ymmärtänyt.
Ei nämä nykyiset ohjelmat naurata, tekee mieli etsiä muilta kanavilta ohjelmaa.
Ihania kokemuksia varmaan olette Meri-kukka ja Noella saaneet niistä purjehdus retkistä, niin se on kaikki ei samoista asioista nauti, syy sekin, että ei ole päässyt niitä kokeilemaan ja elämään sellaisissa oloissa.
Elannon hakeminen merestä on jo työksi luokiteltavaa. ei huvia.

No ehkä sitä olisi loppu laittaa tällekin vuodatukselle, on pirtti taas saanut ryöpytystä, minä siinä mukana, mutta kyllä se kestetään, eihän se uutta ole;)
Jatketaan vähän auringon paisteen lupauksia antavaa maanantai päivää, huomenissa sitten palataan tuttuun vesisateeseen;)

Mukavaa että väliin tuli aurinkoinen poutapäivä ja lämmintäkin n.15. Täytyi vähän paisteessa torin lähipenkillä notkuilla ja aikaa kulutella. Siihenpä sitten istahti muitakin ja justeluhan käy kun kylmä ei turruta.

Tulipa siinä mieleeni, että olin kuin teerenkuva houkutuksena, johon sitten muitakin lajikumppaneita lennähtäää. Yksi setäni harrasti metsästystä. Hän värväsi usein minut apurikseen. Nostimme teeren kuvat - kankaasta muotoillut- ja jollakin täytetyt - puun latvaan näyttävälle paikalle. Minä sitten juosta vipelsin "koirana" ja säikyttelin linnut muutaman kilometrin säteeltä lentoon. Aina niistä joskus pieni parvikin lensi "kuvien" seuraan. Setäni maata juhotti mättäällä pyssy valmiina ja kyllä melkein joka reissulta tuli tuomisia kotiin.

Eihän tämä metsästely ruokahomaa ratkaissut, mutta olipahan siinä ajassa miellyttävä puuha. Olen tainnut jo riittävästi kertoilla siitä sota-ajasta ja sen jälkeisestä ajastakin. Kyllä se oli kamppailua elämästäkin, mutta mitäpä tuosta kun sekin kerran on tullut eletyksi ja jotenkin rimaa hipoen selvinnyt.

Minulla ei juuri ole pahaa sanottavana tehveydenhuollosta. Olen sitä joutunut käyttämään melko paljon ja hyvin on hoitunut. Näyttää siltä, että kun hoitoputkeen on päässyt, niin asiat hoituvat. Joskus aiemmin kyllä muutaman pitkän jonotuksenkin jouduin kestämään. Toisaalta, voihan henkilökunnallekin tulla yllätyksiä.

En ole muistaakseni koskaan merellä veneillyt edes soutuveneenllä. Tallinnan laivalla ei tarvitse osallistua ohjailuun. Suurimmat urotyöt veneilyssä tapahtui Pielisellä, Törmälän pysäkin kohdalta lähdettiin Kolia kohti soutelemaan. Siellä on pieni saari keskellä selkosta, siellä monesti kävimme. Työkaverini lomaili vanhalla kotipaikallaan ja minä kyläilin. Yhden reissun aikana tuli myrskyilmat, jotka eivät ottaneet lakatakseen. Niinpä lähdimme selkoselle kun myyvittävää tuultakin pukkasi. Siitä selviytyminen oli nippa-nappa. Mehän saimme kylällä maineen, koska olivat saarelta tuloamme huomanneet ja jännänneet seiviytymistämme.

Tein se linkin mukaisen tehtävän. Ei se huonosti mennyt, kaikki ei mennyt oikein ja pari arvausta meni nappiin, mutta saahan täydellisyyydestä jotakin puuttua. Jatkoja iltaan!

Kaunis päivä on tänään ollut, lämmintä ja aurinkoista. Innostuinkin ulkona tekemään kaikkea, mitä olen ajatellut, mutta on vain jäänyt tekemättä.
Nurmikossa oli joitain koloja, että sinne hiekkaa kuskasin kottikärryillä. Tuli mieleen lapsuudessa kuultu hokema: Toinen skotti toista skottia skottiskärryillä sköörää!
Nurmikkoakin leikkasin, koska nyt sää oli hieno ja huomiseksi jo taas sadetta lupailivat.

Olipa kivan testin Mia-mummi laittanut, joku meni väärin, mutta sanoi minun osaavan, kuin Runeberg! 130/140 oli tulos!
Hyvää iltaa Pirttiin.

Heippa taas!
Intouduin lukemaan ja lankesin testaamaan. Tulos oli 140/140.
Olisi se saanut olla pitempikin, mutta kiitos tästäkin.

Terveisin: Venlastiina

Huomenta, sumuista aamua ja nyt näyttää siltä, että ei tiedä mitä tehtäisiin, sadettako vai päivän paistetta, jäädäänpä odottelemaan.
Tuon testin tein minä myös, ja pari kysymystä meni väärin, kun en lukenut kysymystä oikein, tapani mukaan hätäilin.
Kivoja nämä testin, teen niin fasesssakin, kiitos vaan Mia-mummi.
Runebergin tittelin sain, mistähän tuo Väinämöinen tuli, varmaan huippu saavutus?

Ulkoilu päivä se varmaan monelle tuo eilinen oli, ihana kerrassaan, jospa niitä nyt alkaisi tulemaan, saisivat ihmiset sadot korjattua ja puolukat makua auringosta.
Kyllä sitä puuhaa pihoilla riittää näin syksyisin, kun on saatava kaikki talvikuntoon.

Metsästys tietous on minulla olematon, hirviä olen nähnyt, kun metsäsästä raahasivat ja lihaakin olin kerran paloittelemassa, tai taisin vaan tiellä pyöriä.
Olihan se hyvä ruuan lisä mitä metsästämällä sai ja aika määrä saaliita aitoissa ja vajoissa roikkui, eipä sitä kaupungissa asuja mitään siitäkään hommasta tiedä, ainakaan naispuolinen.
Kalastus ainut saalistamalla saatu, kohoa seurattiin silmä tarkkana, pieniä ahvenia sitten kukkoon sai laittaa, miksei paistaakin.

Onhan niitä isoja järviä, Pielinen yksi sellainen, jos paha myrsky sattuu, ei leikin asia sielläkään ole.
Tyttären mökille mennessäkin aika iso selkä, jos myrsky sattuu, kyllä sielläkin vakavaksi vetää.
Näin maalla eläen aina ajattelee, kun uimataito on, kyllä sitä myrskyssäkin pärjää, mutta eipä taida niin vaan onnistuakaan, voimia se kysyy.
En voi minä myöskään kovin tiukasti terveys palveluja moittia, aina on palvelu pelannut, kun niitä olen tarvinnut.
Yleensä ei mitään valittamista minkään palvelun suhteen, mitä olen vailla ollut olen saanut.

Olen ihan näin lukien ajatellut, että aivan liian ison urakan aina itsellesi Hurskainen otat, aina sitä uutta ilmaantuu, työ ei tekemälläkään lopu, kai sen tiedät;)
Ei tarvitse kuin näin minunkin huushollia ajatella, vasta siivouksen tein ja nyt jo näyttää että uusia voisi.
Karviaiset parhaita sellaisinaan syöden ovatkin, hilloa joskus tein, mutta nyt kun ei pensaita ole, en ostamaan rupea sen takia, hieman hapahko on yksin vaikka piirakkaan laittaa.

Nyt tuli taas pitkä litania kirjaimia peräkkäin, saa joku päivitellä miten viitsinkin tätä turhaa puhetta pitää.
Ei nuo toisaalla nuo lyhyetkään viestit mieltä ylennä, siksipä en niitä paljon vilkuile, samaa eipäs, juupas sanomaa ja sitten väittävät meidän kirjoituksia saman jauhamiseksi.
Kuitenkin joka päivä erilaisia viestejä saa lukea pirtissä, minusta mielenkiintoisiakin.
Jokaisella olkoon oma näkemys ja mielestäni meillä tänne kirjoittajilla myös.
Väittävät, että tänne ei huolita mukaan, se on todella suuri erehdys, jos vakinikillä käy, opimme tuntemaan, niin viestittely onnistuu ja mukana on.
Iloista päivää, vaikka sielu mustana mököttäisi;)

Arvainkin tulokset hyviksi, onnittelen niistä, SkillaN, Ynnämuu ja Neeasa!
Tuntuu, että Kahvipirtti on mennyt muuta palstaa enemän eteenpäin kirjoittamisessa, sanavaraston runsaudessa ja aiheidenkin monipuolisuudessa, on kiva käydä täällä lukemassa.
Meikämamma kompastui BAO-termiin, se 'ennen kaikkia muita' olisi varmaan suomeksi sitten EKM ja tarkoittaisi kai rakkainta.

Eilinen liikuntapäivä vaati pitkät yöunet, heräsin 09.15, nyt vain laittamaan aamupalaa.

Hyviä tunnelmia sateiseen tiistaihin!

Uimataito on mielestäni kansalaisvelvollisuus, voihan matalaan rantaveteenkin hukkua. Isoilla ulapoilla veneillessä on tehtävä kaikkensa, ettei veden varaan joudu, se on vaarallista vaikka olisi miten hyvä uimataito. Kylmässä vedessä ei kauan selviydy edes pelastusliiveissä, kun hypotermia uhkaa. Korkealaitaiseen veneeseen pelastautuminenkin on vaikeaa ja voimia kysyvää, vaikka olisi portaat joita myöten nousta. Veteen pudonnut voi joutua jopa oman veneen potkurien ruhjomaksi, muu vesiliikenne on suuri vaara myös . Luonnonvoimien kunnioitus pitää aina säilyttää, en ole kuitenkaan koskaan varsinaisesti pelännyt vesilläoloa. Täytyy ennakoida tilanteet eikä lähteä ehdoin tahdoin vaikeaan keliin. Pahimpaan pitää kuitenkin varautua ja harjoitella lastenkin kanssa veneen jättämistä vaikkapa tulipalotilanteen tai karilleajon varalta , kumivene on meillä pelastulauttana ja jollana. Kipparin sana on laki, ja hänen täytyy olla asemansa arvoinen. Ollaan pärjätty jo taaperoikäisten kanssa Suomenlahdella vaativassakin kelissä . Ahvenanmaata pidemmälle ei ole koskaan purjehdittu, mutta onhan sielläkin suunnassa avara Kihdin selkä ilman saariston suojaa , melkoisessa aallokossa siellä on luovittu.
Nykyisin teemme lähisaaristoon muutaman päivän retkiä tai piipahdamme ihan päiväseltään, Suomenlinnan vierasvenesatama on pisin reissu tänä kesänä. Sieltä on kiva mennä Kauppatorille ja onhan Suomenlinna maailman upeimpia nähtävyyksiä.

Täällä oli eilen kesäinen sää, nyt taas syksynharmaa ja sateinen, melko lämmintä kuitenkin, meri toimii patterina.Väinämöiseksi minäkin pääsin testissä. Mielestäni testi on reilu eri-ikäisille, on vanhaa ja uutta sanastoa. Pitääpä teettää se nuorimmalle lapsenlapselle, hän saavutti juuri 10 vuoden iän.

Nyt on tosiaan se päivä että vettä tulee. Mutta eilen sen sijaan nautittiin mitä ihanimmasta syyspäivästä. Lämintäkin 18 iltapäivällä.
Testasin minäkin itseni. Kun rehellinen olen, virheitäkin tuli joku. En noista netti-ilmauksista ollut niin ajan tasalla.
Sen verran vielä palaan tuohon venehommaan. Työ aikana eräs työkaverini, sanoi ettei hän uskaltaisi lähteä edes Pyhäselälle-- edes soutuveneellä. Kovalla tuulella. Oli ihan aidosti pakko nauraa....
Vastasin etten minäkään soutuveneellä lähtisi maksustakaan..... Eivät ole edes vertailukelpoisia keskenään.
Kyllähän vähän isommat purjeveneet ovat niitä turvallisimpia, purjeineen ja moottoreineen. Kun on huolellinen ja vastuuntuntoinen kippari (ja kipparin muija ) jotka lähtiessä katsoo että kaikki tarpeelinen on mukana ja turvallisuus asiat myös kunnossa. Ja katsastettu vene.

Kyllä meilläkin oli 1 ½ vuotias tytön poika eka kerran Hangosta Tallinnan Piritaan kyydissä. Siitä se on alkanut. Tänä kesänäkin kaikki 3 poikaa seikkaili Saimaalla isoisänsä kanssa. Nythän he lähentelevät 20- 30 välillä kaikki. Kyllä niistä kivoja muistoja jää ja niistä usein keskustellaan ja muistellaan ja nauretaan.aidosti
Saimaan kanava on 7 kertaa ajettu läpi ( 14 yhteensä). Kun vielä venäläiset luotsin aikoinaan luotsasivat komeat koppalakin päissään- tulivat veneeseen ja "muka ohjasivat" venettä ollakseen hyvin arvovaltaisia. Monta luotsia on puettu lämpimiin (veneen vaatteisiin) kylmillä ja sateisilla säillä. Niin ohuissa ja kesäisissä vaatteissa yleensä olivat. Lämmin villapaita ja tuulen pitävät kansitakit tekivät kyllä kaupansa. Samoin kuumat juomat ja syötävät.
Mut sepä siitä. Niitäkin pojat usein muistelevat ja usein jotain hauskaakin nauramista sieltä löytyy. Sitten siitä luotsauksesta luovuttiin.
Mutta kuten kaikki tiedämme sanonnan . "yksi tykkää tyttärestä, toinen tyttären äidistä"
Olisikin kamalaa jos kaikki tykkäisivät samoista asioista, hui sentään.
Ja onhan nää purje ihmiset ihan oma omituinen sakkinsa. Kuten esim vaikka karavaanarit. Se on taas vieraampi ajatus minulle......

Tässä tätä höpötystä jo tulikin. Kun vierailin varkaudessa hiljattain, kohta sen jälkeen varkauden poika muuti synnyinsijoilleen. Nuorista ei tiedä mikä aika missäkin ollaan mutta aika näyttää.
Toivon toisille aurinkoa kun täällä ei ole niin ehkä se on siellä...... Heippa !

Olen aina valmis kokeilemaan testejä. Nyt tulos oli 140/140; siis Ruunebergin tasoa, tosin BAE tuli oikein arvauksen kautta.

ps. Eikös tänään pitänyt sataa? Turussa päivä paistaa tällä hetkellä, oikein ihana ilma on meillä.

Aamulla oli tosi synkkä ilma. Vettä ryöpytti kunnolla ja hämärsi muutoinkin yhtenäisen tumman pilvikaton alla olevan ilman. Nyt tällä hetkellä aurinkokin näyttäytyy ja päivä on vaalentunut normaaliksi syysilmaksi.

Kyllä Hurskaisen kannattaisi hylätä se liian tiukka "luterilainen työmoraali" - muussa mielessä en puutu tähän Hurskaisen käyttämään ilmaisuun. Huomattavasti parempi on näissä ijissä sen " entisen miehen tapa", köllähtää välillä rohkeasti työn viereen koisimaan.

Purjehtimista en tunne alkuunkaan, mitä nyt olen jonkun menossa nähnyt ja laiturissa alukset parkkeerattuna. Varmaan mielenkiitoinen harrastus kuten kertomuksista ilmenee. Se purjehtimisen kokeiluhinku ei ole minua tavoittanut. Ehkäpä pari syytä on rauhoittanut: käytössä olevan ajan niukkuus ja myös varojen vähyys. Ne vähäiset vapaa-ajat ovat menneet muihin puuhiin ja rahat pienemmälläkin tuhlaamisella.

Nythän minä kirjoitin palturia! En muka tunne alkuunkaan...tarkemmin muistellen, olen ollut veneessä kyydissä ja itsekin purjeen pystyttänyt. Meillä oli käytössä vanhaan aikaan laudoista tehty tervattu puuvene. Veneen keskellä oli tukeva penkkilauta ja siinä reikä sekä veneen pohjassa reijällinen lankunpätkä. Se oli rakennelma purjetta varten. Hyvin siinä pieni kuusi tai käkkyrä koivu purjeena pysyi. Myötäisessä tuulessa se kummasti vauhtia antoi. Olihan meillä veneellä kauppareissuun matka 7- 13 km, riippuen siitä, mentiinkö perille vai maantienvarteen. Kyllä sekin puupurje soutumiestä jelppasi.

Nytpä pistänkin tämän koetteeksi lähetykseen. Hyvää illanjatkoa teille!

Eipä ole koskaan tullut purjehdittua, tämä Nurmijärvi on sellainen pitäjä jossa nimikkojärvikin on kuivattu ja toinen kotikylässä ollut Kuhajärvi kuivattiin jo aiemmin, molemmat järvert nyt viljapeltoina lainehtii. Sama joki kulkee niiden entisten järvien halki sinne kotikylääni päin ja jatkaa matkaa mutkien kautta kohti Vantaanjokea.
Olen minä purjelaivassa käynyt, mutta se oli ankkurissa siellä Aurajoessa Turunpuolessa.
Kerran sitä kanavaa pitkin jollakin laivalla mentiin kanavaa pitkin Viipuriin ja samaa reittiä takaisin. Päivä Viipurissa kierrettiin ympäri kaupunkia ja Monrpoon puistossakin käytiin sekä kahvit ja konjakit pyöreessä tornissa.

Aamulla kun heräsin vettä tuli kuin saavista kaatamalla, mutta lopulta päivästä tuli oikein kaunis ja lämminkin syyspäivä, aurinko juuri laskeutumassa tuonne kerrostalojen taakse, aika lämmin 17,6 vieläkin.
Tuota testiä minäkin koitin ei se ihan nappiin mennyt kolme meni vikaan ei tuo Lontoon kielikään oikein sujunut.
Kyllä minäkin tuota Hurskaisen työtahtia ihmettelen, no varmaan jos omakotitalossa asuu töitä on enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Minä en oikeesti paljon omakotitaloissa asunutkaan ainoastaan siellä syntymäkodissa, olihan se oma isän ja äidin ostama koti, siellä asuin kunnes menin naimisiin tuon Venlastiinan kanssa 1957.
Toisenkettan asutiin appivanhempien omistamassa rintamamiestalossa sine rakensimme yläkertaan pari huonnetta. Olihan niissäkin tekemistä, mutta silloin oltiin nuoria jaksoi tehdä kaikken mitä tarvitsi.
Vielä huomiseksikin lupailevat aika poutaista päivää, niitä tarvisikin, taitaa korjuuhommat olla vielä pahasti kesken.
Nyt näyttää aurinko laskeutuvan, iltarusko sellaiselta näyttää.
Ei taas hyväksynut kirjautumista Latehan minä

Huomenta, tällä kertaa sateettomaan aamuun, varmaan vettä vielä sataa tänäänkin on niin pilvinen tuo taivas.
Katsoin tuossa tien tuolla puolen olevien koivujen oksien poistoa, näppärästi siistiytyi puut pitkillä sahoilla ja oksat peräkärriin , ympäristö hyvän näköinen.
Nämä koivut ovat saaneet keltaisia läiskiä oksistoon, aivan kuin uusi mekko päällä;)
Toisella puolen taloa oleva puistikko on myös siistitty talven tuloa odottamaan, siellä vaahterat punasävyistä mekkoa päälle vetävät;)
Varustautumista talveen kaikkialla, ihmiset säilöö ja viljat odottavat puintia, kaunista jaksoa nyt tarvittaisiin.

Älä ole moksiskaan Kristiina23, kyllä on lupa laiskotella, on sitä työtä joskus tehty, tietysti olisi kiva jos intoa vaan riittäisi, mutta kun ei niin tyydytäänpä siihen.

Omakotitalon yläkerrassa se yhteinen taival alkoi meilläkin, muutama vuosi ja sitten omaan asuntoon muutettiin, tosin pankin avustuksella, mutta aikanaan sitten omassa asuttiin, työn tekoa se vaati silloin.
Onneksi työtä sai ja niin velat tuli maksettua, mutta kyllä uutta aina tehtiin, mökki ja auto hankittiin, kaikesta selvittiin.

Tuo ahneus on perisynti, mihin se johtaakaan näin tätä maailman menoa katsellessa, kyllä se näkyy myös yksittäisen ihmisen kohdalla, mikään ei riitä.
Uskon itse olen päässyt siitä vaivasta, en mitään uutta haali, loppuun kulutan kaiken ja hyvin tarkkaan
vielä.
Olipa jo aika luuttu käteen ottaa Hurskainen;)

Varmaan soutamista nopeammin vene kulkee, kun tuuli avittaa, pitkä matka oli ynnämuu kaupoille, ei ihan joka unohduksen vuoksi lähdetty uudestaan.
Purjeveneet tuntematon käsite minullekin, mutta varmaan kiva harrastus, kun siihen oppii, kaikilla ei voi olla samat mieltymykset, kuten meri-kukka sanoit, sehän on sitä mitä rikkaudeksikin sanotaan, erilaisuus, sivusta seuraten voi nauttia toisten tekemisistä.

Noissa testeissä mitä olen tehnyt aika usein hyvin myönteinen lopputulos, tai se viesti mitä kerrotaan, mutta saahan siitä ainakin hymyn huulille.
Kovin uskottavia eivät ole, mutta kiva niitä on tehdä.

Kyllähän Suomessa tuo uimataito on useammalla halussa, mutta tiedän muutaman vanhemman ihmisen, jotka sitä ei hallitse.
Ramoona sanoit että voi hukkua rantaveteenkin, näin kävi mökki naapurilleni, sai sairaskohtauksen ja kaatui veteen näin ikävin seurauksin, uimataitoinen oli kyllä.
Nuoret pärjäävät varmasti hyvin tuonkin testin kanssa, ihmettelen usein heidän taitojaan näiden koneiden kanssa, melko pienenä jo kaiken hallitsevat.

Runsas sanan taitaja Leino oli ja niin osuvia luontoa kuvaavia runoja aikaan sai, kaunis tämäkin minkä laitoit Mia-mummi luettavaksi, kaunis sävellettynäkin, kaikille läheskään ei noita lahjoja ole annettu.
Mitä tulee pirtin kirjalliseen antiin, olen nauttinut juuri tästä vilkkaasta kerronnasta mitä tänne tuotatte, meillä kaikilla on oman lainen maailmamme ja kiva on siitä kerrontaa lukea.

Eipä nuo sääennustukset ihan aina toteudu niin kuin luvataan, mutta myönteistä on huomata, jos sade auringon paisteeksi vaihtuu;)
Nyt tässä taivaalle tähyilen ja en arvaa miksi tämä täällä meillä muuttuu, lupauksia antava vaikka auringon esiin tuloon.
Voikaa hyvin ja nauttikaa siitä mitä meille annetaan, jos ei päivänpaistetta, niin pilvinen sääkin voi iloa tuoda.

Kyllä se ilma täällä suht`koht`hyvänä syyskelinä pysyi, hyvänlaisesti lämmintä ja sateitakaan en nähnyt. Aurinko paistelee.

Käivin sairaalassa määräaikaisessa kunnon ja vanhojen vaivojeni vuosittaisessa tarkastuksessa niin sisältä kuin päältäpäinkin. Helpotuksen huokaushan siinä pääsi, kun mitään vaivojeni uusintaa ei löytynyt. Hoidot ovat hyvin hoituneet. Ikää ei nyt kannata toivoa nuoremmaksi, eikä kaikkia iän tuomia vaivoja, ettei turhaan pety.

Kyllä se ilman "luterilaisuuttakin" nuoruudesta alkaen tarttui se tauti, että tekemättömät työt rasittivat ja kiusasivat. Muistan kuinka minäkin kotipaikalla kesälomalla käydessäni en malttanut pysyä viikatteen varresta erossa. Se viikate oli ainoa heinänkaato väline. Eihän sitä työtä vaadittu, mutta kuinka sitä vanhempien työssä nuhjaamista olisi voinut sivusta toimettomana katsella. Sen verran otin itselleni, että puolet lomastani tuli "omaan käyttöön." Reissuunhan sitä lähdettiin, ei sitä olisi voinut katselemaan jäädä. Nyt tässä vaiheessa ei huoli työhuolia turhaan ottaa, sopiva "työnpakoilu" on paikallaan. Varsinkin jos se paremalta tuntuu. Täytyyhän ne välttämättömat hommat hoidella niinkauan kun "tuppi heiluu."

Melkeinpä välttämätön on uimataito ollut. Onhan täällä järviä ja matkoillakin kävin usein uiskentelemassa. Kyllä minulla on kohtuullisen hyvä uimataito. En olisi nuorempana muutamaan tuntiin hukkunut, jos vilu ei olis kaatanut. Nyt kun muistelen, tulee mieleen tyhmän rohkeuttakin. Parin, kolmen kilometrin järvien yli uimiset ja urheiluluontoinen liikkuminen heikoilla jäillä. Monta kertaa se uimiseksi meni, Sitä luotti liikaakin taitoihinsa.
Hyvinhän pääsin ylös avannosta, mutta kiire tuli kipaista lämpimään. Se oli sitä nuoruuden hulluutta, jota tuskin olisin tehnyt, ellei olisi varoina ollut uimataito. Kuitenkin on aina vaikkapa suonenvedon mahdollisuus.

Eiköhän tämä työ ja uiminen riittäne tällä kertaa. Nyt se lähetys...

tervehdys !
Eiköhän tämä meidän ikäpolvi lie ollut ahkera, olipa luterilainen tai ei. Oppi tekemään töitä ja pakkokin oli. Nyt pitäisi jo osata hellittää ja yrittää helpomalla tulla toimeen. Sitäkin on pakko opetella- jotain pitää jättää väliin, olla siis tekemättä.
Muistan kun itsellä oli jo 2 lasta ja kolmivuoro työ. Silti aina vapaapäiviksi menin maalle äidille tekemään siivoukset ja leipomiset. Joulusiivoukset, ruuat ja leipomukset jouluksi tehtiin aina yhdessä. Ei pakko olisi ollut, halusi vaan auttaa äitiään ja samalla lapset saivat olla maalla ulkona.
Kyllä sitä nuorena jaksoikin, ihmettelee jälkeen päin itsekin.

Olin alle kouluikäinen kun isoveljeni opetti minut uimaan läheisessä järvessä, jossa aina kesäisin käytiin.
Minunkin ikäluokassa on henkilöitö jotka eivät osaa uida. Ymmärrän sen jos kaukana mistään vesistöstä asui ,ei ollut mahdollisuutta opetella. Nykyisin lapset laitetaan uimakouluun ennen varsinaisen koulun alkua joten kaikki osaavat uida. Ainakin täällä kaupungissa. Sitä en tiedä onko erilaisia käytäntöjä muualla.
Kaupungin uimahallissa katsottiin kun suvun kuopus aikoinaan opetteli uimaan ja sukeltamaan.
Tässäpä tätä tarinaa näin yötä vasten ....kauniitä unia sitten kun kukin pötkölleen päättää heittäytyä. Kannattaa sänkyn kohdalla se päätös tehdä ettei rojahda lattialle.....................

Eipä tässä ihan vielä olla kypsiä sänkyyn. Illan filmi Avalla houkuttaa katsomaan, joku romanttinen komedia muistaakseni.
Niin aurinkoinen ja mukava päivä on illassa, juttelin tuolla postissa, tai ulkopuolella istuessani, siinäkun on pöydät ja tuolit seinää vasten. Ihmeteltiin kesäistä tunnelmaa ja muutamat toivat K_marketin kahvimukit mukanaan. Juttu luisti kuin markkinoilla ja minä kehuin villasukkien tekijöitä.

Nämä olikin niitä iloisempia kirkkaine raitoineen ja hyvistä langoista kudottu. Itselle pidän nämä punamustavalkoraitaiset, niin tykästyin niihin.

Mukavaa loppuiltaa Pirttiin 😊

Kyllä nyt jo aika myöhä, joten vain piipahdan, vanhin poika täyttää tälläviikolla pyöreitävuosia käytiin etukäteen onnittelemassa, ei kuulema ole oikeana päivänä kotona. on viikon syysloma.
Joten hyvää yötä vain pirttiin.

Huomenta ja sää, no jatkuu entisenlaisena, eli kosteana ja pilvisenä.
Suomi on sillä lailla pitkä maa, että säät vaihtelevat, kuten Katleija totesit, sitä saa joskus ihan hämmästellä.
Luulen kyllä, että tänä kesänä on kaikkialla tuota vettä saatu, Lappi on tainnut saada aurinkoisia ilmoja eniten.

Olen tehnyt paljon sukkia ja kovin on oltu tyytyväisiä malliin, mutta paljon riippuu langasta miten hyvä sukasta tulee.
Saimme tehtaan poistolankoja ja niiden kierre oli löyhempi kuin normaali sukkalanka ja niinpä ei lopputulos ollutkaan täydellinen.
Sukka viruu liikaa ja ei pysy jalassa.
Pienet asiat saattaa pilata hyvän tuotteen.

Uimakoulua ei tarvittu, kyllä sitä pulikoitiin toisten kanssa järvessä ja siitä se uima taito löytyi.
Olen ajatellut näin jälkeen päin, miten vanhemmat uskalsivatkin laskea lapset keskenään uimarantaan, kun ei ollut varmaa kuka osaa, vai ei kukaan.
Kaiketi luottivat siihen, että aina joku rannalla olija seuraa tilannetta, hyvin kaikki meni ei tapahtunut mitään ikävää.
Se aika oli kai sellainen, että lapsetkin oppivat toinen toisiltaan ja pienet riidatkin selviteltiin omin voimin.
Helpolla pääsin nuoruuteni, kun äiti oli koti äiti, ei tarvinnut paljonkaan osallistua, eihän kaupunki paikassa sitä kotityötäkään valtavasti ollut.
On sitä työtä saanut sitten tehdä oman kodin saatuaan, tyytyväisenä muistelen nuorikkona oloani vaikka oppimista se alku oli, kai sitä sivusilmällä niitä äidin hommia katseli ja sitten niitä muistellen selvisi.

Onnekseni en minäkään ole paljon särkylääkkeitä syönyt, ollessani silmäsairaalassa sain kai kaikkeen suojan, silloin jouduin joka päivä 11 pilleriä syömään, mitä olivat en tiedä. luulen että suurin osa vitamiineja, sitten vielä pistos kaksi kertaa päivässä.
Sota- ajan lapsena ne hedelmät jäi vähemmälle ja puutoksia syntyi, olin silloin vajaa 15 vuotias, näköni korjaantui ja tänne asti olen selvinnyt hyvin näkevänä.

Missään maatalon töissä en myöskään ole koskaan ollut, se minkä niin olin siellä keittiön puolella emännän apuna.
Heinäpellolle evästä kannoimme ja sen verran niihin osallistuin.
Peruna noukkimisessa muistan olleeni ja talven perunat saatiin sillä tapaa hankittua, mieheni siskon paikalla oli maanviljelyä.
Tämä sisko on ollut aina ja kaikessa ihailuni kohde, hän meni emännäksi taloon missä oli kolme poikamies veljeä miehellään ja sen talouden hän yksin hoiti.
Kaupunkilaistyttönä oppi lehmän lypsyn ja kaiken karjan hoidon mikä maatalouteen kuului.
Pesi ison talon pyykin, eikä apuna ollut koneita, jos kuka niin hän todisti toimillaan, että kaikkeen pystyy ja kaiken osaa, kun vain hommaan tarttuu.
Jaksaa paljon touhuta vieläkin ja kaikki onnistuu mihin tarttuu, ihasteluni vain jatkuu, toista vuotta vanhempi on kuin minä.
Samaan en ylettäisi, toki ei tarvinnutkaan, elimme kaupungissa, haasteet erilaisia.

Tuon kellumisen mitä Katleija harrastaa osaan minäkin ja ihmettelen usein, miksi sitä ei neuvota isommin?
Poikani sitten ammatin tuosta uimisen seurauksista sai, oli kuin kala vedessä, piirin mestaruudenkin 12-vuotiaana ui, olen varmaan sata kertaa jo kertonutkin;)
Veden alla työskentelee, minusta aika pelottava työ ympäristö.

Taidat aika reilusti liioitella noita sotkujasi Hurskainen, mutta uskotaan ja hyvä että asiat kuntoutuvat, tekemällä ainoastaan noistakin hommista pääsee.
Eikö olekin hyvä mieli, kun lopulta urakat saa loppuun?

On se helpotuksen huokauksen paikka, kun kuulee, että mitään hälyyttävää ei ole terveyden saralla, ainahan niitä vaivoja iän myötä lisää saa, mutta ne oppii sietämään.
Voi sentään nyt taitaa merkit loppua, mitä oikein olenkaan taas höpissyt, nyt lopetan kiireen vilkkaa, päivän jatkoja.

Luin lehtiartikkelin (HS) jossa UKK- instituutissa työsketelevä Pekka Kannus kertoo mm. "Ikä alkaa vaikuttaa kehoon vähitellen 30- 40 vuotiaana. Nelikymppisen treenaajan tavallisimpia vaivoja ovat polven kierukkavauriot. Tuo on yleensä ikä, jossa joutuu miettimään, mitä pystyy ja mitä ei pysty tekemään."

Tunsin mielenkiintoa tähän, koska muistan, että himpun alle nelikymppisenä oli pakko todeta, että kaikki hommat ei käy niin rivakasti kuin ennen. Kyllä se silloin häkellytti myöntää itselleen, mutta ei se nyt työpanosta vielä vähentänyt merkittävästi. Hinnoitelluissa urakkatöisssähän se "mittari "näkyi.

Artikkelissa kerrotaan myös, että lihahas- ja luumassa alkavat hieman vähentyä jo nelikymppisenä ja 50 vuoden ikävuoden jälkeen prosentin vuosivauhtia. (en käytä lainausmerkkejä koska ei ole suora lainaus) Siinä niitä sitten tulee selkä-, polvi-, lonkka- ja nilkkavaivoja sekä tasapainohäiriöitä.

Tuttujahan nämä vaivat ovat monellekin meidän ikäisille. Vaikka esimerkin ikärajat on kaukana takana, mielenkiintoni liittyy siihen mitä tutkitusti on mahdollisesti tapahtunut. Monin osin noinhan se kunto on alkanut vajumaan. Ainahan on poikkeuksia ja monenlaisia työuria, jotka eivät keskimääräiskaavoihin mahdu. Oikeastaan huvittavalta tuntui tuo, että 50 ikävuoden jälkeen alkaa "alamamäki" prosentin vuosivauhtia. Sehän on laskettu kuin talon verotusarvo. Eipä taida prosentin lasku vuodessa riittää kasikymppisen menossa.

Tässä illan itsetutkiskeluani. Pienillä sateilla päivä meni. Nyt on ripottelutuulella. Heipä vaan!

Huomenta, sää entisenlainen, pilveä, sadetta ja tuulta.
Näyttää ikävältä ja varmaan huoli viljojen korjuusta kasvaa, ei päivää enempää ole poutaa.
Minulla henkilökohtaisesti ei mitään hätää, mutta kyllähän se huono sato kaupan hinnoista heijastelee.
Luin lehdestä, että sähkön hinta nousee, minusta on noussut kaiken aikaa, meillä täällä tuo juuri alkanut biovoimalaitos lupailee kahden kolmen vuoden päästä säästöjä sähkön suhteen, nähtäväksi jää.
Kalliiksi tuli sekin laitos, nyt sitten kolme vuotta niitä kuluja maksetaan.

Ynnämuun kanssa kahden olemme pirttiä jääneet pönkittämään, toivottavasti ei kovemmin ala myrskyä nostamaan, voimat ei riitä pystyssä pitämiseen;)
Mikä on väen karkottanut, vai onko kaikilla syys kiireet, sienten ja puolukoiden perässä juokseminen?

Sain muovikassillisen omenoita ja siinä olikin urakka, kuorin kaikki ja soseeksi keitin, sosemyllyni jäi
kaupan teon yhteydessä mökille ja uutta en ole ostanut, nyt sitten joudun kuorimaan soseeksi tarkoitetut omenat.
Onneksi tätä aikaa riittää ja käsikin melko hyvin homman kesti.
Yleensä jos kauan samaa hommaa tekee on seuraus kipeytymä jossakin.
Pitihän minun taas töllön töitäkin tehdä, työnsin sauvasekoittimen terän väärin päin koneeseen, sillä seurauksin, että juuttui kiinni, kun käynnistin ja nyt en saa irtoamaan.
Taisi siivekkeet vähän vääntyäkin, nyt sitten odottelen sitä ihme miestä, joka tilanteen korjaa, menikö uuden ostoksi?
Tuskin tätä merkkiä enää löytyykään, on vahva kone ollut.
Vahinko jota en ole koskaan tehnyt, kone on ollut varmaan jo yli kolmekymmentä vuotta käytössä, sitä se väsymys saa aikaan.

Olen jostakin lukenut, että jo 25 vuotiaasta alkaa ihmisen alaspäin meno kunnon osalta, tietysti sitä ei edes huomaa, mutta silloin viimeistää olisi huolta kunnostaan pidettävä.
Tuskin monikaan vielä näitä vaivoja tuossa iässä miettii, vaikka hyvin ovat omakseen ottaneet nuo kuntoilusalit, tuntuu kävijöitä riittävän.
Nuo ynnämuun kertomat iät antaa jo oireita tämän vanhuuden ja huonouden tulosta.
Urakka työssä sitä aina ihmetteli sitä vauhtia millä nuoret tekivät ja eihän sitten urakoihin vanhemmat päässeet.
No jokainen aikanaan sai tämän kokea, kaikille se hidastuminen tapahtuu jonkun asteisena ainakin.
Luin juuri lehdestä tasapaino harjoituksista ja siinä kerrottiin että vanhanakin voi parannusta saada tasapainoonsa harjoitellen.
Kävisikö harjoituksesta, kun kepin kanssa sienimetsään menee;)


Viikonloppu edessä, en ole noita sää tiedotuksia kuunnellut, kaiketi tämä ilman ala vain jatkuu.
Olen niin optimistinen ja uskon, että kyllä vielä tänä syksynä auringostakin nautitaan, vaikka nyt synkältä näyttää.
Tulkaa nyt kertomaan ilonne ja surunne pirttiin, mukava olisi kuulla miten muualla suomessa asiat on, heippa tällä kertaa;)

Meille on kuluneella viikolla sattunut kaksi kelpo poutapäivää ja kaksi poutapäivän puolikasta, joista olen huvin irti ottanut ja hiukan hyötyäkin. Leikkuupuimurien ääni kauempaa viljavainioilta on kantautunut yölläkin, etelässä saadaan ilmeisesti suurin osa viljasta korjatuksi. Huvin puolelle menee puolukkaretki tasaiseen kuivaan mäntymetsään, auringonpaiste on jo iso bonus. Me oloneuvokset keräämme puolukat jälkikasvullekin, kun on tänä syksynä näin runsas sato äärellä. Kahteenpekkaan poimurilla ämpäri täyttyy nopsaan hyvässä marikossa, enkä minä naisena ole pekkaa pahempi, käsin poimien paljon miestäni vikkelämpi. Voikohan nainenkin olla onnenpekka, humupekka tai resupekka ? ;))) Lastenlasten kanssa olemme pelanneet entistä Mustaa Pekkaa, nykyisin nimellä Pekka-kortit. Muutimme säännöt välillä niin, että Pekka olikin onnenkortti.

Hyvinhän omenasose onnistuu kuorineen lohkotuista omenista , vaikka olisi viallisiakin omppuja. Poistaa vain kodat ja huonot kohdat ja lohkoo kattilaan. Keitetään vesitilkassa pehmeäksi ja surautellaan sauvasekottimella tasaiseksi, lopuksi sokeroidaan , pakkaseen voi laittaa sokerittakin. Myrkyttömien kotimaisten omenien kuoret ovat terveellisiä , niissä on paljon myös kuitua ja saa kivan värin punaposkisista omenista.
Kyllä Sinä Skillan tarvitset uuden sauvasekottimen, teethän sosekeittojakin. Äidilläni oli montakymmentä vuotta Bamix-merkkinen, minulla taitaa olla kolmas sauvasekoitin käytössä, siinä on myös kätevä vatkain kapeine kulhoineen . ( kuiskaan, että suosin Boshia kaikissa kodinkoneissa ).Yleiskonekin on kaapin perällä, mutta harvoin tulee käytetyksi, osien puhdistaminen on aikaavievää ja sotkuista, sitäpaitsi nautin, kun saan upottaa kädet taikinaan . Raasteita teen ns. mandoliinilla, helppo pestä ja kätevän litteä laatikossa säilytettäväksi.

Olihan minulla aikanaan leipäkonekin, jota käytin myös pienten taikinoiden tekoon, mutta pian meni kierrätykseen. Lapsetkin muistavat vielä, miten ajastin sen tekemään valkoista lämmintä leipää aamuksi, olisi ollut niin viehkoa herätä lämpimän leivän tuoksuun. Kone pahalainen alkoi aamuyöstä ronksuttaa ja piipahdella kovaäänisesti keittiössä, tulikin turhan aikainen herätys koko perheelle. Turhia koneita en muutenkaan huoli enkä haali, en munankeittimiä, rasvakeittimiä, espressokoneita, jääpalakoneita ...mitä turhakkeita onkaan keksitty ihmisten kaappien ja työtasojen tukkeiksi ja pölynkerääjiksi. Veitsien pitää olla hyvässä kunnossa, käytän paljon myös keittiösaksia pilkkomiseen .

Siivouspäivä tänään, heitin jo pienemmät matot ulos pilvipoutaan tuulettumaan, isommat imuroin. Siivouspäivän kruunaa tuore kukkakimppu, nyt saan vielä omasta puutarhasta. Kultapallot säilyvät maljakossa , kehäkukat sopivat sävyyn ja kevyttä kimppuun herkkyyttä saa kruunutillin kukinnoilla. Punertavat syysmaksaruohot kestävät hyvin myös ja niitä voi maljakossa juurruttaakin ja näin lisätä perennnojaan, vihreää runsautta saa vaikka vadelman nuorilla oksilla, ne pitävät maljakossa hyvin lehtensä vieläkin. Pihljanmarjoista askartelin ulko-oveeni uhkean seppeleen, samanlaisen toin pirtinkin uksen koristukseksi.

Tavanomaista aamua.
Kosteaa on vaan ei kylmää, ja ihan tyyntä oli ainakin niinä varhaisina aamutunteina, kun istuskelin parvekkeella happea haukkomassa ja päivän heräämistä katselemassa.
Naakkaparvia ei näkynyt missään, eikä sitä harakkaakaan, joka aamuisin on pitänyt tapanaan herrastalla edestakaisin pihamaalla. Naapurin puissa oli uusi tulokas; orava. Sen aamuvoimistelua oli mielenkiitoista seurata. Koivujen oksiin oli tullut hiukan lisää keltaista. Tuskin olisin sitä huomannutkaan, jos kurre ei oksalta oksalle liidellessään olisi pörröhännällään huiskinut värinää lehdyköihin.
Rupesin tarkastelemaan kaukaisempiakin maisemia, ja metsiköissä olikin paljon enemmän keltaista kuin olin aiemmin havainnut. Jos ei nyt ihan vielä ole syksy, tekee se ainakin selvästi tuloaan. Onhan se vuodenaikojen vaihtelukin vaihtelua jokapäiväiselle omaan napaansa tuijottamiselle. Pieniksi ovat ympyrät menneet, ja ajan myötä olen oppinut näkemään ne viisaudet, joita vanhat sanonnat pitävät sisällään. Ainakin minun kohdallani pitää paikkansa sanonta, että jos ei elämä muuta opeta niin ainakin hiljaa kävelemään.
Onneksi sentään ainakin vielä pystyn kävelemään. Kiirehän minulla ei ole mennekään, joten mikäpä tässä on hissunkissun liikehtiä.

Näyttää siltä kuin päivä alkaisi kirkastua.
Oikein valoisaa päivää kaikille toivottelee; sama vanha Venlastiina

Arvasin: kirjautumiseni oli taas lentänyt taivaan tuuliin. Litaniani oli jälleen liian pitkä ja tavanomaisesta syystä vie liian kauan aikaa.
Pitää keksiä jokin nikki, joka kelpaa.

Kesän jäljiltä huomaa miten huonoksi onkin tuo tasapaino mennyt. Nyt kun talvijutut ovat alkaneen jumpalla käydessä on tasapainoharjoituksia joka kerta. Ovat tärkeitä, monta horjahdusta voi sillä ehkäistä. Jos vielä huippasee päästä, se on selvää menoa silloin päin seiniä ja mitä milloinkin.

Juu niitä turhia vempeleitä on vaikka millä mitalla kotitaloudessa. On vaan joskus tullut hankituksi-- vaan ei enää ! !
Tuo viha- rakkaus suhteen saavuttanut leipäkone mm.Tiiedän henkilöitä jotka ovat ostaneet Ja kerran, pari tehneet ja se on ollut siinä. Meillä on ollut montä, kun yksi hajoaa on uusi ilmestynyt aina tilalle.
En ikinä ole laittanut vehnäjauhoja, vaan sydän ystävällisiä kokojyvä sämpylä jauhoja. Joskus vähän ruisjauhoja, Oljyä, vähän, pähkinäitä ,rusinoita makeutta antamaan, joskus luumuja, milloin mitäkin. Myös raastettu porkkana ja jopa uudet pienet nokkosen terälehdet keväällä, mitä mainiointa makua antamaan ja terveelisiäkin ovat.
Yleensä nuoriso tilaa sitä mummon leipää ,sitä piti olla rapubileissä ,hyvää on kahvinkin kanssa. Siihen mieluistaan juustoa päälle ja a,vot.
Ihanan rapeaa aamulla juuri koeesta otettuna... meillä on saavuttanut suuren suosion. Helppo ajastaa illalla tuulemaan aamuksi.
Ehkä kaikki ei oivalla miten monikäyttöinen se. Tai ei muuten vaan tykkää siitä. Ruisleivän ostan minäkin.
Yleiskoneen ja monen moista jonnin joutavaa salaatinteko vehettä olen nostanut ajat sitten pois viemästä pöytätilaa. Ainoastaan kakun munat vatkaan koneella.
Muuhun käy kunnon teräaseet ja leikkuulaudat, eikä muuten tule turhaa tiskiä, kokoamista, ei purkamista.
Mutta siksihän tuota valinnanvaraa nykyisin on että voi valita mieleisensa vempeleet. Mutta leipäkoneesta en luovu monesta muusta olen jo luopunutkin. .
Nyt siiryn kahville- kuuluu olevan valmiina, pirtin kahvit juon toiste. Teinkin mansikoista mummon marjapiirakkaa Jos on hyvä teen toisen pirttiin. ensin maistan sitä..........
heippa !

En pelästynyt, Kattleija, ainakaan kuvaasi. Johan voi olla aidon näköinen ja piristävä potretti synkkään syksyyn. En aristele sitäkään, että tänne on lähetetty niin mahtavia luonnon kuvauksia, että näihin en minä pysty, ei riitä taitoni kertomaan edes näkemääni noissa mitoissa. Lukea osaan, hyvä näin! Ai niin, Hintriikasta oli kysymys. En tiedä, ehkä toiset pitkään kirjoitelleet Pirttiläiset paremmin tietävät.

Ikunastani näkyy enimmäkseen kuusia ja petäjiä, komeita nekin omalla tavallaan. Muutama oranssinen tulenpunainen väriläikkä on eksynyt tummanvihreään joukkoon. Tästä tuli mieleeni mökilläni näkymä, että koivikossa näin tulenlieskat aaltoilevina koivun runkojen välistä. Eihän se pitänyt olla mitenkään mahdollista, mutta epäilys jäi, eikä siltä katsomalta varmuutta löytynyt. Kun menin lähemmäs, näin että punaiset horsmat pitkien varsien päässä hennossa tuulessa heiluivat. Että sellainen tulipalo.

Ei minusta nainen eikä tyttö ole resupekka tai humupekka. Miespuoliseen ne minusta viittaa. Vastaan kun Ramoona on asettanut "?." Onnenpekka nyt sopii kaikille. Minä muistan vanhasta elämästäni " imeläpekan". Nimi viittasi hyvin kaunistelevaan, erikoisen sipistelevään puheeseen. Minäkin jututin ihan tahallani ja siihen ei paljon tarvittu kun puhetta tuli. Hymyilyttihän se kuunnellessani, imeläpekka käsitti että se tarkoitti asiaa, mutta enhän juuri sitä kuunnellut vaan puheen rytmiä ja hentoa ääntä. En kuullut keltään, että ko. henkilö olisi edes suutahtanut. Tämä Pekka oli n. 40 v. minua vanhempi.Toinen naapuri oli lempinimeltään "janttapekka". Häntä pidettiiin naisiin menevänä yrittäjänä. Jantta kai vaatii avauksen: se on tukkireen pankossa keskellä olevassa reiässä tukeva rautatappi, Kuormahan tehtiin kasaan pelkästään köysillä, jantta jäi tukkien väliin ja esti kuormaa liukumasta sivuttain.

En vieläkään lähtenyt jokamiehen oikeuksillani metsään saalistamaan satoa. Hiljaa hyvä tulee, sanotaan. Otan senkirjaimellisesti.

Minä tuolle kattleijalle kerron siitä Hinriikasta, hän asuu Kemissä, ei enään muutamaan vuoteen käynyt pirtissä. Kerran tapasimme hänet Kemissä, silloin vielä kirjoitti pirttiin, Olimme lähdössä lapin kierrokselle Kemin kautta, sovimme tapaamisesta ja niin me olimme hänen vieraana muutaman tunnin. Se oli oikein mukava tapaaminen huomasimme että meillä oli yheisiä tuttuja hän oli Helsingissä työelämänsä, niin mekin olimme ja niin niitä yheisiä tuttuja löytyi.
Nyt hän käyttää Facebookkia ja on minun kaveri joten jonkinverran käymme kirjeenvaihto.
Hän on julkaissut paljon paljon kirjoja, juttuja, tarinoita aikuisille ja lapsille. Meilläkin on yksi hänen julkaisemista kirjoista.
Olimme taas sellaisella maaseutu kierroksella omassa pitäjässä, huomasimme miten paljon viljaa oli vielä korjaamati. jos syksy ei paljon parane taitaa tulla sellainen katovuosi. No ehkä EU korvaa pelloille jäävän. Osittainhan nekin jää meidänkin maksettavaksi.
Kyllä tuo Ruska vielä on aika vähäinen tuossa muutaman kymmenkilometriä ajelimme joitakin yksnäisiä vaahteroit näkyi joissa oli okeata ruskan tuntua. Parhaimmilta näytti pihlajat jotka ovat täynnä punaisia marjoja ja niitä on paljon. Taitaa tuo ruskakin jäädä kehnoksi, eihän meillä ole kunnon kesääkään ollut.
Ehkä tämä taas riittää sellaiseksi ilmoittautumiseksi, varmuudella laitan, että Latehan minä.

Lauantai päivää aloitellaan ja pilvisenä tietenkin, miten muuten, tähän on jo niin totuttu ettei muuta osaa odottaakaan;)
Värit luonnossa muuttuu, kohta kelta ja puna väri vahvoina meitä ilahduttaa, onhan se pieni lohtu auringon puutteeseen.
Hymyyn vetää suun, kun katselen vanhaa miestä koiransa kanssa, viittilöi koiralle osoittaen, että tuonne päin mennään, koira on toista mieltä ja koiran tahdon mukaan mennään.

Olen huomannut Hintriikan minä myös fasessa, puheissa en ole ollut, yhden kirjan minäkin ostin hänen kirjoittaman.
Tilheille on pitkälle syksyyn syömistä, on noita pihlajan marjoja niin runsaasti, en ole vielä parvia nähnyt, vie aikaa ennen kuin tänne asti selviävät.

Kyllähän niitä lisäkkeitä on nimien kohdalle tullut, samaa mieltä ynnämuun kanssa, onnenpekka sopiinee myös naisille, räsypekkoja taitaa nykyisin harvemmin nähdä.
Ennen vanhaan nimettiin tilakin ihmisen etunimellä, sukunimi harvemmin perässä kulki.
Maalla kulkiessa voi kuulla myös vanhoilla sukunimellä nimettyjä taloja, vaikka ihan eri sukunimen omistavat tilaa viljelee.

Jos jauhot pääsee kostumaan, voi nuo Hurskaisen mainitsemat ongelmat olla tosia, minä pidän jauhoni Tuberware purkeissa ja purkit siisteinä pysyvät, kosteus ei sisään pääse.
Hyllyt hyvässä järjestyksessä pysyvät ja läpinäkyvyys helpottaa tuotteen löytymistä.

Noista koneista, leipäkone minulta on jäänyt kokematta, mutta muita laitteita kyllä on, vatkain eniten käytössä.
Yleiskone on kaapissa ja ei sitä yhden hengen taloudessa tule käytettyä, kaapista pois nostaa jo hankalaa, pöytätilaa ei sille riitä.
Yritän jättää myös pois kaikki turhat laitteet, vaikka niiden tehoa mainostavat, leikkuulauta ja terävä puukko moneen asiaan riittää.
Varmasti jos oppii jotakin konetta käyttämään ja sen hyödyt hyväksi kokee, asia on ok.
Olen bamixiin ihastunut, sillä paljon ja monenlaista voi tehdä.

Aurinkoinen on kuvasi Katleija, ihan hymyä tuppaa suupieliin.
Pirtti on hyvä paikka kirjoitella, sen minä myös allekirjoitan.
Hyvillään saa olla, että vielä liikkeelle jollakin tapaa pääsee ja hyvillään siitäkin, ettei kiire päälle pakkaa, onneksi sen opin olen minäkin saanut, vaikka muuten melko vähäisiä oppimiseni on.
Minun pohdintaan tänään kuuluu viitsinkö alkaa vitriinikaappia tyhjentämään, samoin kirjahyllyä, huonekalujen paikkojen vaihto mielessä kummittelee.
Yleensä en siitä hommasta ohi pääse muuten kuin toteutuksella ja jos alkuun pääsee on loppuun mentävä, entäs jos voimat loppuu`?

Huomasin taas kerran, että kyllä nuo miehet on tärkeitä olemassa, pyysin talomme puheenjohtajaa apuun sen bamixsin kanssa ja eikös vaan kuntoon senkin saanut.
Otti ja pistäytyi autotallissa ja taas kone pelaa, saman tempun teki keittiön viemärin kanssa, haki autotallista aineet ja välineet ja vesi solisten putkeen juoksee.
On sitä huonommaksi tunnustauduttava monessa asiassa.
Ihme mieheksi olen mielessäni puheenjohtajamme nimennyt ja erittäin avuliaaksi, kiitollinen saa talomme väki olla, monta euroa hän on säästänyt talon kuluja.
Olen yrittänyt aina pienillä oma tekemillä puolestani hänen vaivansa palkita, maksua ei huoli.
Hyvä merkki tämä Bamix on, vanha , mutta tehoja riittää, Bosh myös tuttu merkki.
Noin sen soseen periaatteessa teen minäkin, mutta mikä into nyt ne omenat kuorimaan sai?
Ihana krassi tuossa pirtin ovessa, kiitos Ramoona, taituri olet monen asian kohdalla, jo kirjoituksista sen huomaa.

Hyvänen aika taas viruu ja viruu, mutta vielä ei kieltoa ole eteen tullut;)
Nyt näihin päivän hommiin, saapa nähdä miten uupuneena saunan lämpöön menen, iloa päiväänne!

Aamupäivä oli poutaisemaa, iltapäivällä sateli. Sääennusteet pitivät suunnilleen paikkansa. Niiden mukaan kävin pikkumetsän katsastamassa. Tulihan sitä, tunnin kävely ja sieniä kerraksi pariksi syödä. En suuria odottanutkaan.

Sivousvalohoitokin täytyi suorittaa ja kaupassa käydä. Kyläilijöitäkin kävi, hyvähän se. Harvoin tavatessa aikaa kuluu kun kuulemiset ja kahvittelut tuli suoritettua. Nyt on jo saunahommakin tehty. Aivan tuntuu kuin olisin ollut päivän töissä. Paljonkos siihen tarvitsee. Niinpä tällä kertaa lopetan tähän. Tässähän tulikin "tekemiset"kerrottua, jospa joku" ilahtuu."Jatkoja!

Sunnuntai aamupäivää, ei sada, ei paista senkun olla jollottaa, sää nimittäin mitä päivän mittaan tekeekään.
Hiljaista ja rauhaisaa on tämä sunnuntain aloitus yleensäkin, ihmiset ottavat lepopäivän tosissaan, kunnes sitten päivä koittaa alkaa taas elämä sykkimään.
Minä hyvillä mielin katselen uuden ilmeistä kotia, sain pyöriteltyä raskaatkin huonekalut toisiin paikkoihin.
Vaatihan se kaappien tyhjennyksen, mutta siinä tuli hyllyt puhdistettua ja uskomattoman samea vesi tuli, vaikka lasien piilossa ovat, kyllä se pöly joka paikkaan löytyy.
Koneessa pesin kaikki vitriinikaapin sisällön ja kirkkaita ovat, pelkäsin että vaurioituvat, kun varoittavat, että kaikkea ei saisi koneeseen laittaa.
Hyvin kesti kaapit siirron, koko puuta ovat, tossut vaan jalkojen alle ja hujuu;)
Mitä tekisi noille isoille kirja sarjoille, kannet pois ja roskiin, mutta kun ei millään raaskisi.
Huolensa jokaisella.

Minä sain karvalaukkuja korillisen, ne piti siivota ja äsken juuri ryöppäsin, kiva lisä sieni varastoon, puhtaita sieniä olivat.
Sieniä varmaan nousee, ellei pakkaset tule.
Puolukat vielä hakusissa,, pitänee lähteä Marja-liisan luo, hänen miehensä kerännyt taas kymmeniä sangollisia, sieltä voisi senkin puutteen korjata.
Facebookissa oli kuva missä sangot odottivat noutajiaan, muistattehan Marja-Liisan hän kirjoitteli joskus pirttiin.
Eipä ihmeitä joka päivä aikaan saa, mutta ei haittaa, tätä aikaa riittää.

Hurskainen, ei se leuhkimista ole, jos totuudellisesti työstään ja tekemisistään kertoo, sanokoon kuka mitä tahansa.
Rehellistä kerrontaa, kyllä tämän yhden "kehumis" ketjun jaksavat toiset kestää.

Pitihän minunkin aikoinaan tuo viinin teko kokeilla, kun marjoja oli paljon, nyt on jäänyt, ei nuo tule juotua edes kaupasta ostetut;)
"Ukonputki.poikki", viisaasti teit, mitä niitä tahallaan harmeja keräisi;)

Ei ole autoa, ei kaiketi ajokykyäkään, mutta elämä sujuu kohtalaisesti:)
Eihän tuo moka nyt korjaamaton ole, janoon menee se 5.2%, minä sellaisen joskus saunan jälkeen juon, oluesta en tykkää, mutta lonkero käy sauna janoon.
Taitaisi olla ihan yhtä terveellistä juoda mehua, ja usein juonkin, sokeria kai näissä tölkki tuotteissakin on?
Eipä ole enää kovin paljon raparperi mehua pakkasessa, kuka ne juo, ellen minä;)
Piimäksi ehtii maitosi ennen joulua Kristiina23, vai pakkaseenko laitat?
Kaikki kaupan olevat kallistuu, ei taida kaikkea Sipilän syyksi laittaa, vaikka kyllähän hallitus eläkeläisiä huonosti kohteleekin.
Tuolla maailmalla kuitenkin hätä on todellinen, sen kun aina muistaisi, ei turhia harmeja kokisi niin suuriksi.

Tänään ei mitään mittavaa tekemistä, lankoja pyörittelen ja mietin mitä niistä aikaan saisin.
Ajattelin jo uusia kohteita löytää mihin ylimääräiset tuotteet voisimme antaa, kyllä tarvitsevia on, kun heitä vaan kohdalle sattuu.
Lankoja on kivasti kertynyt, joten ahkerana olevat kerholaiset saavat paljonkin aikaan, onhan joulukin jo lähellä ja ne perinteiset kohteet tiedossa, puikot voi kilistä.;)
Jospa on tullut tekemisiään kehuttua, ei kuitenkaan rikkauksillaan, sitä minäkään en tykkää lukea, mutta eipä ole aihetta kehuskeluunkaan;)
Oikein ihan virkistävää päivää kaikille, palaillaan,,,

Pitäisiköhän tuntea pisto sydämessään, kun minäkin tekemisiäni olen niin vuolaasti täällä kertoillut ;) . Enemmänkin ne ovat näpertelyjä ja askarteluja, mutta koska nautin luoda käsilläni kaunista ja kivaa, miksen siitä myös kertoisi. Marja-Liisan suuri puutarha hyötyviljelyineen ja koristekasveineen ja koko huushollinpito oli kiinnostavaa luettavaa, ison talon emännän otteet ja taidot hänellä. Toivottavasti hän ehtii vielä pirtissä joskus piipahtamaan.

Minäkin pakastan joskus maitoa, jos olen ostanut liikaa ja käytän sen myöhemmin pullataikinaan tai pannariin. Miksei sitä voisi juodakin, mutta pakastintila on sen verran kallista, etten tarjousmaitoja sinne hamstraisi. Ostan useimmiten rasvatonta luomumaitoa, sen säilyvyysaika on pitkä ja mukava ajatella lehmien luomuelämää, ehkä ne pääsevät uloskin. Ostan joskus ternimaitoa pakasteena, kun tekee mieli uunijuustoa, vasikantanssia, ja olen saanut nuorisonkin siitä pitämään, lakkahillo on varma kyytipoika.

Lankojen rippeistä voisi neuloa ja virkata hypistelymuhveja, jotka on tarkoitettu lähinnä dementikoille ja ylivilkkaille lapsille. Voisihan kuka tahansa muhvissa käsiään lämmitellä, olihan ennen myös hienoja turkismuhveja rouvilla . Äiti kasvatti kaneja sodan jälkeen, kun oli kankaista pula, saimme isonsiskoni kanssa kaniturkit, -lakit ja -muhvit. Muvissa oli nauha kaulan ympäri ja yhdessä hautajaiskuvassa meillä on nuo ihanat turkistamineet yllämme.
Hypistelymuhveja tekevät monet yhdistykset, esimerkiksi Martat. Itse en ole vielä muhvia tehnyt, mutta aikeissa on värkätä lapsen virikemuhvi kummitytön pikkuiselle tyttärelle , vaikka hän ihan tavallisen vilkas lapsi onkin. Minulla on siihen varattuna kulkusia, puuhelmiä , turkispaloja, samettinauhaa ja pörrölankaa...saa nähdä mitä niistä syntyy.

Laitan pari linkkiä, ja hakusanalla "hypistelymuhvi" löytyy paljon lisää vinkkejä.

http://www.joensuu.fi/muhviohjeita

http://kassamartat.blogspot.fi/2015/05/twiddle-muff-eli-hypistelymuhvi.html

Voi hyvä tavaton! Voiko olla tottakaan, että aamuvarhaisesta asti taivas on ollut sininen?
Päivä sen kun komistuu. Tuulen virettäkään ei käy, eikä ainuttakaan pilvenhattaraa näy. Aurinko säteilee niin upeasti, että siinä jäävät kaiken maailman keinovalaistukset pimeiksi kuin niillä olisi pussit päässä.

Kerään tässä voimia nautiskelemalla kahvia ja pari siivua uusinta rakkauttani, jonka päällä on voita, kinkkuviipale ja pieniä tomaatteja. Luultavasti tulevaisuudessakin jaksan kahaista aitoa saaristolaisleipää.
Tämän aamupalan ahmittuni nielen nurisematta aamuisen pillerikouralliseni, vaikka en moisten nappien ja näppyjen ole havainnut tilannettani yhtään parantaneen. Kai tässä on vain tyydyttävä kuuluminen siihen hyväntekijäjoukkoon, joka pitää apteekkeja ja lääketeollisuutta pystyssä.

Vielä kuppi kuumaa ja sitten pääsen jännittämään kirjautumisen kohtaloa, Jäljellä olisi 4101 merkkiä, mutta ollako vai eikö olla Venlastiina taitaa olla ajan käytöstä kiinni.

Ihanat päivät toivottaa kahvipirttiin:
Venlastiina

Samaa päivien ihanuutta toivottelen minäkin. Tässä juuri ajattelin miten mukava Pirtin kirjoittajiin on kuulua 😊 niin ystävällinen on henki täällä!

Kodinkoneista oli aiemmin juttua, yksi on jota käytän lähes päivittäin, nimittäin mandoliini. Sillä kun suikaloi nauhoiksi vihannekset on hetkessä salaattikulhossa aineet. Toinen maindoliini roikkuu seinällä, harvemmin tulee soitettua sillä. Piano ei mahtunut oikein tänne, joten sen annoin pojantyttärelle.

Noita kutomisia ihailen, itse kun en puikoilla saa aikaan kuin kireää ja surkeaa tulosta. Nuo tilaamani polvisukat on niin hyvin kudottuja, kauniita ja lämpimiä, että ilo on lahjaksi antaa.

Siskonmakkarakeitto hautuu hellalla, heräsin jo 5 aikaan, joten aikaiseen voi syödä lounaankin. En minä yhtään kaihda päivästäni kertoa, ruuastanikin, se on osa omaa arkeani, jossa elän ja viihdyn!

Herttaista sunnuntaipäivää kaikille!

Voi miten ihania hypistelymuhveja. Todella värikkään langan tähteet pääsee oikeuksiinsa. En ollut moisista kuullutkaan- vaikka martoissakin aikoinaan toimin, Joensuussa. Mutta siitä on aikaa vuosikymmeniä... yleensä kun kaikesta on piiiiitkä aika. Aikuisilla kyllä näin joskus aikoinaan.... enempi "hienoilla rouvilla" oisko 50 lukua ollut ??
Varmaan pienet lapset pitää niistä , kiva hypistellä sydämen ja kukkien muotoa ja kauniit värit kiinittää huomiota.

Marja-Liisa on hyvin muistissa upeine kukkaistutuksineen ja puutarhoineen. Samoin Hintriikka muistetaan. Onhan meillä hänen kirjoittamia riimejään tiettyä tilannetta varten.
Kiireinen taitaa Hintriikkakin olla.

Iltapäivällä pitäisi lähteä suomen 100 -vuotis juhla konserttiin Careliasaliin. Tapahtumia on koko vuoden, taitaa vielä loppua kohden tiivistyä tapahtumat.
Mahtaa olla itsenäisyyspäivän vastaanotto juhlallinen, luulisi !
Nyt presidentti pari onkin yhdysvalloissa 100 v tapahtuman vuoksi, kuten olemme uutisista nähneet.

Niinhän se menee että jos puhut omista tekemisistä, noottia tulee. Jos yleisistä asioista tai tv;nähtyä, noottia tulee.
Pitäähän toisilla palstalaisilla olla jotain kirjoittamista ,jos ei muuta niin pirtin asioista.
Ja että siitä vaan ,me kovakorvaiset emme tapojamme osaa muuttaa - eikä liene tarpeenkaan.
Kiva on lukea toisten kuulumisia ja tekemisiä ja vointia kuulla.
Eilen oli tuo outo valoilmiä joka on vs;llä tänään. Nyt on puolipilvistä , 12
Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille, koko 24;sen väelle.

Minäkin ihaillut Marj-Liisan ahkeruutta ja ihania kukkaistutuksia, hän loihtii esiin vaikka mitä tuotteita siltä maatilalta saa. Eilinen puolukkasato yllätti, hänellä mies samanlainen kuin itsekkin, tekee aina jotain hyödyllistä mistä on taloudellistakin hyötyä.
Kahvipirtti oli sellainen paikka jossa ei niitä kaikkia saa esille, mutta Facebookissa näkee kaiken jos haluaa ne esiin tuoda.
Nuo muhvit ovat minunkin muistissa, muistan kun sisarillani oli sellaisia muhveja jotka olivat karvapäälisiä ja niihin kädet laitettiin, varmaan lämpöiset talvipakkasellakin.
Minulla oli myös tuuria lotossakin, olen vuosikymmenet lotonnut sellaisen kolmen rivin kupongin joka on voimassa kymmenen viikkoa, joskus aina muutaman euro tai jopa joku kymppikin tullut, mutta nyt kun minulla oli sellainen tuplaus voimassa sain tasan 2€, oli nimittäin kolme oikein, muuten ei sitä kahta euroa saakkaan, ellei ole tuplaus voimassa.
Tänään syödään pääasiassa eilistä, eilen valmistin ison erän karjalanpaistia, sitä vielä runsaasti jäljellä, tykötarpeita vähän vaihdellaan.
Kaunis aamu oli ja poutaa vieläki, leppoisan näköinen päivä.

Ihan hyvä syskeli oli tänäänkin, aurinkoa, lämpöä viitisentoista parhaimmillaan ja sateesta ei tietoakaan. Hyvän matkaa tuli käveltyäkin.

Joen varressa on laituri istuinten kanssa. Sinnepä kävellä tussuttelin. Oli seillä muitakin, mutta hyvästi oli tilaa useammallekin istuskelijalle. Pari pappaa vähäisen jantteli politiikastakin. Kuulihan sen kuuntelemattakin. Viimeksi jakautuneesta puolueesta tuntui olevan kyse. Aika rauhallisesti kuitenkin näkemyksiään kertoivat. Olivat luultavasti vanhoja tuttuja. Toinen miehistä kääntyi puoleneeni ja tokaisi, että kumpaa mieltä sinä olet? Yllätyin, mutta sain sanottua, että en kumpaakaan! Siihen se jäi ja papat lopettivat keskinäisenkin juttelun. Papatpa hyvinkin - varmaan molemmat nuorempia kuin minä.

Aika saviperäisestä maasta se joki veden runsaasti värjää. Ei se niin likaisen näköinen yleensä ole, mutta nyt tulleet sunsaat sateet niitä juoksuvesiä pelloilta tuovat. Sorsat kyllä uiskentelivat laiturin ympärillä herkkuja kärkkymässä. Siinä vaiheessa ei kellään ollut tarjottavaa.

Niin...kirjoittamisesta. Kyllä se niin menee mikä joukossa lutviutuu, kukin tapoineen ja tyyleineen ja asioineen. Kaikkiin aiheisiin en puutu. Se ei ole välttämättä esityn asian vika, vaan enhän oleta itsekään, että joka asiaan pystyisin tai tietäisin jotain pulisemaan. Luen kyllä ja tuleehan ihan mielenkiintoisia juttuja monilta elämän alueilta.

Olin joskus kauan sitten opiston kirjottajakursseilla. Ainakin siinä opella oli ehdoton valta ja päätös. Kun asioista kuitenkin keskusteltiin, en malttanut jättää sitä nyökkäilyksi. Pari kertaa tuli vähän erimielisyyttä, toisella kerralla meni kiistan tasolle. Auktoriteetti poltti päreensä, ja ilmoitti, ettei minusta näillä eväillä koskaan tule kirjoittajaa, joten turha on täällä käydä! Kun oli kaksituntinen jakso, taukojen välissä välitunnin aikana häivyin. Kyllä kirjoittajarymän vetäjä soitti ja esitti anteeksipyyntönsäkin ja tervetulleeksi jatkamaan. Olin sitä mieltä asia on entisillä jutuilla loppuun käsitelty. Noo...oikeassahan kurssin vetäjä oli, ei tullut kummoistakaan kirjoittajaa ja liekö edes pyrkimystäkään ollut. Eikä taida täälläkään tulla paremmaksi, jos vaikka "koulutusta" tarjoiltaisiin. Jo ikä suuret tavoitteet karsii.

Johan tämä venähti eilisenkin täytteeksi. Hyvää aurinkoisen illan jatkoa!

Sori! En ole oppinut edes sitä, että oikoluku on paras tehdä ennen viestin lähettämistä. No... kyllä siitä ainakin arvoitusten ratkaisijat selvä saa!

Kirjoita höpinäni tälläkin kertaa pirtin nurkkapöydässa... niissä paljoo keromista ole. Tai on se sinänsä jo hyvä että suht kivuttomana voi lähtä aamiasta laittamaan.

Lehtien lukemisen, päivätorkkujen ja Kansanradion jälkeen hiukan siivoilin tulipesien ympärykset nuohouskuntoon.
Se jokasyksyinen homma on tekemättä. Erikoisen jyrkälle katolle on ensin haalattava harjapukukit piisin kahtapuolta. Sitten kaksnelosista tellingin.
Sitten nokisutari voi tehdä työnsä harjarallilta nuohoustellingille siirtyen.

Aika merkillinen juttu oli se töissaöisen niskahartiaseudun valvottava kolotus. Kun ei muuta siinä yöllä löytynyt niin Illodinia pikkupullo. Sillä hölväsin ja kolotukset poistuivat. Nyt on jo Capsicam kipugeeliäkin leposäryn varalta.

Huomenta uuden viikon alkuun, pilvisenä alkaa, mutta tiedäpä vaikka aurinko esiin ilmaantuisi, niin kävi eilen ja oikein kaunis päivä olikin.
Leipomiseksi meni eilinen ja tuli haudoillakin käytyä, kukat vielä täydessä loistossaan.
Omenapiirakan tein ja nyt sitten kahvin kaveriksi tänne pirttiin toin, maistakaapa.

Kiipeätkö sinä sinne katolle Hurskainen?
Eiköhän olisi etsittävä muita kiipeilijöitä.
Kun hyvä usko on, auttaa lääke kuin lääke, tämän todistit Hurskainen;)

Aineksia kirjoittamiseen olen sinulla ynnämuu huomannut ja saman havainnon myös muiden olen huomannut tehneen, harmi että niin lyhyeen se opettelu jäi.
Noin sitä voi joskus loukkaantua, että halut häviää, mutta nyt tämä pirtti oiva harjoittelu kohde, jos nyt harjoittelua edes kaipaat, sanoja vaan peräkkäin ja sujuvaa luettavaa syntyy.

Harmi ettei pirttiin voi kuvia laittaa, näkisi sellaisetkin jotka ei käy Facebookissa, Marja-Liisan ihanuudet ja taitavuudet.
Siihen perheeseen kaksi ahkeraa on sattunut ja isäntä yhtä uuttera hommissaan.
Olen saanut käydä siellä heidän paikassaan ja kaiken todeksi nähnyt, kyllä siellä silmä lepää.

Meri-kukka juhlii sata vuotiasta, minulla ei vielä ole edes juhlamieli syttynyt, vaikka joka puolen saa näitä juhlimisia kohdata, ehkä vielä ehdin ja onhan se kuudes joulukuuta kaikilla mahdollisuus osallistua telkkarin välityksellä.

Siskonmakkaroista minä myös silloin tällöin keittoa teen ja tykkään kovasti.
Piano meiltäkin siirtyi tyttären kotiin ja sieltä kiertynyt hänen lapsilleen, taitaa vähän soitteluja enää olla.
Kaikki tiukan budjetin aikaan hankittu, nykyään ei minkään arvoisia ole.

En muista saaristolaisleipää maistaneeni, kuullut paljonkin.
Ehkä vielä tämänkin ikäisenä on paljon sellaista mitä en ole maistanut tai kokenut.

Kiitos Ramoona noista linkeistä, ei sitä tule ajatukseen, että noistakin hypistelymuhveista isokin apu voi olla.
Niitä muhveja joita sota-ajan ja kai vielä sodan loputtuakin käytettiin, muistan minä myös, jostakin syystä on sellaisen harmaa kikkarainen lampaan nahasta tehdyn silmissäni, en edes muista kenen se oli.
Uunijuusto, vesi kielelle herahti;)
Kyllä sinun "kehumisesi" on mukavaa luettavaa, eipä anneta kenenkään vaikuttaa näihin kehumisiin;)
Nyt sitten seuraa moittiminen " nuoleskelusta", mutta vilpittömästi iloinen olen viesteistäsi, kuten myös muiden pirttiin kirjoittajien.
Uskokoon kuka tahtoo.

Muori soitteli ja lähetti terveisiä, hänellä koneen ja käden parantumisen kanssa vaikeuksia.
Eihän se elämä aina ruusuilla tanssimista ole, kun noita vaivojakin vaan useammin joutuu toteamaan.
Toivottelen parempaa tulevaisuutta muorille ja pistäydy pirtissä, kun se onnistuu.

Tänään alkaa syksyn toiminta kerhoissa ja kiva on tavata ystäviä näissä merkeissä, toivottelen hyvää päivää kaikille.

Aamulla klo 7 nousin ylös, vilkaisin mittariin ja 6 näytti. Se taisi olla syksyn viilein ulkokeli täällä. Kun ennusteet lupailivat tänne poutaa, suoriuduimme hyvissä ajoin metsään, n. 15-20 km päähän. Eipä saalis paras mahdolinen ollut, mutta jotain sentään ja kävely metsässä tuntui mukavalta. Paras sienestysaika taitaa olla ohi. Paljon oli piloille menneitä ja matoisia sieniä ja uutta kasvua näytti olevan niukasti. Kangasrouskuja tuli kassiin enimmäkseen, haperoita saattoi ottaa kovin välikoiden. Haaparouskuja, tatteja ja kanttarelleja en nähnyt. Liekö näköni heikentynyt:) Luulenpa, että sienestykseni on tältä sulalta ohi. Onneksi tänään ennustus toteutui, sade oli poissa.

Onhan Hurskaisella suunnitelmat könytä katolle ja haalia sinne kamat. Eikö nyt jotakuta löydy kaveriksi ojentelemaan lankkuja ja tarvittaessa muutoinkin jeesaamaan. Ja ihan vahingon varaltakin.

Niin... se äkkilähtöni kirjoituskursseilta. Ei se nyt aivan äkkipikaistuksestani johtunut. Olin siinä käsityksessä, että se kurssi ei täyttänyt sitä, mitä odotin ja tietysti jatkokaan ei lupaavalta näyttänyt. Minulla oli silloin mielessäni parempaakin ajankäyttöä. Kyllähän täälläkin kirjoittelu auttaa ylläpitämään niukkoja hankittuja taitoja. Tai ainakin jyrkkää taantumista hidastaa. Sellaistakin olen itsestäni huomannut ja se ei ole huono asia jos itse huomaa.

Eipä tässä "työpäivän" jälkeen ole vetoa pitemmälle kirjoitusta jatkella. Taas hyvää aurinkoisen illan jatkoa teille!

Huomenta syksyn tuuliseen aamuun, keltaisten lehtien peitossa alkaa maa olla, siellä missä koivut kasvaa, kovin paljon on nuo minun näkymässäkin olevat lehtiään pudottaneet.
Pitäisi nyt sateet loitolla, että saisivat viljansa talteen, monella tiukalla pinna, kun kasvustojaan katselee.
On se niin Luojassa tuo maanviljelijöiden elanto.
Kerho pidettiin ja innolla kaikki töitään suunnitteli, lankojakin saimme lisää, nyt jo tuntuu, että ei kaappeihin mahdu.
Hyvä vaan kun ei aina eurojen kanssa niitä tarvitse hankkia.

Niin se taitaa olla, että pelkkänä ystävän työnä ei enää mitään tehdä, palkka vaan aina on saatava.
Aika uhkarohkeaa on sinun ikäisesi sinne katolle kiipeillä, saati vielä haalia tarvikkeita sinne Hurskainen.
Hyvän mielen sitä aina saa kun jotain onnistuu tekemään, mutta rajansa kaikella, ei enää kovin notkeita ja riskejäkään enää olla, se pitäisi muistaa.
Toivottavasti jotenkin onnistuu hommasi ja vältät katolle nousun.

Karvalaukkuja oli tyttäreni saalis, kun satsin minulle toivat, olisiko se laji mitä vielä nousee, koska pieniä, madottomia olivat.
Suppilovahverot vielä luvassa, niitähän yleensä vasta myöhemmin alkaa kasvamaan, nekin aina samoissa paikoissa.
Puolukka nyt päivän tuote ja silläkään ei kuulemma mitään kovempaa kiirettä, ainakin jos mehua meinaa laittaa.
Yksi sankollinen luvassa ja yritän saada viikonloppuna toisen, kun maalle matkustan, siinäpä riittää Pulmu sokerin ja kurpitsan kanssa, loput sitten mehuksi tai survontaan.
Yllättävän paljon puolukkaa käytän, melkein joka ruokailun yhteydessä.
Tein sienipiirakan ja ei oikein onnistunut, mutta syötyä tuli.
Etsin keittokirja ja muista varastoistani ohjeita, mutta eipä silmään sattunut ja summa mutikassa sitten tein, heikohkoin tuloksin.
Niin sitä voi epäonnistua tekijäkin;)
Kai täältä koneelta olisin löytänyt hyvän ohjeen, mutta kun saamattomuuteni tiedätte, en jaksanut etsiä.
Toiste paremmin tuloksin, tämä oli sellainen ex-temppura tuotos.
Niinhän viisaat väittää, että täällä kirjoittelusta olisi hyötyä tämän pääkopan kunnossa pidossa voi ollakin en väitä vastaan.

Tänään sitten laulaminen taas alkaa ja senkin väitetään mieleen ja aatoksiin mielihyvää tuottavan, kai näinkin on, ainakin ystäviä laulun merkeissä tapaa.
Tuo matka tuohon niin käsityö kuin laulu kohteeseen lyhyt, sen jaksan hyvin kulkea, isoon kerhoon jo pidempi, kysyy voimia, huomenna sen kokeilen kestääkö kunto.

Lieneekö tuulta koko maan kattavana, jos näin on, pitäkää hatusta kiinni ja vähän on jo vaatettakin lisättävä, viileän puolelle tuo sää kääntyi.

Tänään oli aamulla pilvessä ja myöhemmin alkoi satamaan, ei tosin paljon, mutta taisi puintipäivä siirtyä ainakin tässä lähitienoilla.
Eilen meni aika myöhään kun kävimme lähimmässä Lidissä sekä Tokmannilla, ne sijaitsevat lähes kahdenkymmenen kilometrin päässä, lisäksi se Klaukkalan läpikulkutie on isossa remontissa molemmista päistä. Ei taida valmistuakkaan tämän syksyn aikana, taitaa seuraava reissu venyä, on se niin hankala paikka.
Tänne meidänkylän meille on suunnitteilla tuo Lid, se olisi muutaman sadanmetrin päässä, jos suunnitelmat pitää ja elonpäiviä riittää.
No tänään myös käytävä Apteekissa haettava kaverille rohtoja, piti jo eilen, mutta aika loppui illalla sen kauppareissun venymisen myötä.
Niinkuin aiemmin olen sanonut, kaikenlainen marjastus ja sienestys kohdaltani päättynyt jos jotain hankin niin tori tai kauppa ainoa paikka. No jonkinverran saan kälyltäni hän vielä metsissä kulkee ja pihassakin marjapensaita sekä omenapuita.
Ei näy päivän selkenemistä, mutta sade ei enää uhkaa.
Siispä kohta köröttelen Apteekkiin.

Päivällä vähän sateli, enimäkseen oli poutaa. Hyvin riitti kelejä marketissa käyntiini ja roskapussin ulos vientiin. Siinä vielä pientä jalkakäytävän taputtelua, "ikäänkuin" lenkkeilyä.

Täällä on melko lähellä Lidl- kauppa. Alkuun kävin muutaman kerran, mutta totesin, ettei minun tarpeisiini sillä ole suurempaa merkitystä. Pari isojen ketjujen markettia ovat hyvin monipuolisesti varustettuja ja pientä kilpailuakin on asiakkaista, useimmiten kalojen hinnoista. Ja olenhan sen suuremman marketin "osaomistaja" jos oikein tarkkaan osuuden huomioi. Oma- apu oli joskus 60 v. sitten kun jäseneksi liityin. Siinä ne fuusioiden yhteydessä kauppaketjujen nimet ovat vaihdelleet.

Nyt on ollut esillä kielen kehittäminen, jota olen vilauksilla hyvikseni seurannut. Kun monet ammatit ja virat on nimetty -" mies" päätteellä, pyrittäisiin neutraaliseen ilmaisuun.
Puhemiehestä puheenjohtaja, koska puhenainen ei oikein passaa. Vihamies kai menee jotenkin sellaisenaan, siihen mies kelvannee, tuskin vihanainen kelpaa. Kirvesmies ...kirvesnainen ei taida kelvata. "Lautanainenkin" olisi mukava lautamiehen korvaava:) Kun "-mies"päätteisiä ilmaisuja on satoja, on siinä tasa-arvon ajajilla töitä. En tietenkään ole tasa-arvon vastustaja, mutta huvittavaakin puuhassa näen. Eihän kaikkien suurten asioidenkaan tarvitse totista puuhaa ollakaan.

Rutakastihan Hurskainen on tellinkien teon vireille pistänyt. Tarkaksi on mennyt, jos jokaisesta pikkupuuhasta pitää lompakkoa kaivaa kuten H. kertoi. Olen antanut apua ja kyytiä tarvittaessa, niin on minuakin jelpitty. Harvoin rahaa käsiteltiin. Joskus kyydissäni kulki työkaveri samalle työmaalle. Kun hän ehtottomasti halusi maksaa, hyväksyin linja-autolipun hinnan verran, en enempää. Muutamasta reisssusta ei rahaa luettu. Jos sopivasti sattui, se oli kahvikuppi ja sillä siisti. "Vanhassa elämässäni" talkoot ja naapuriapu oli luonnollinen homma. No niin...nyt tämä tarjolle lähetykseen!

Illan alkuhämärissä tuli vieraita just kun koneen olin avannut. Odotin heidän lähtevän. Heillä olikin paljon asiaa.
Pimeään asti puhuttiin esille tulleista vakavista asioista. Kahvinkeitin oli sökähtänyt vaikka vastahan se kesäkuussa hyvin toimi.
Laitteella on jo paljon ikää. Onneksi oli vanhaa murukahvia. Sähkölasku maksettu ja kaapeliesikin kunnossa.
Tälläsiä asioita ei Armonlaaksossa seisaaltaan toimiteta. Keittötä raivasin niin paljon että vieraat istumaan pääsivät.
Myöhemmin kännykkä ilmaisi piippauksella. Viestin osasin lukea mutta tekstiviestinlähetys ei onnistunut.
Kodinkonekauppias muinoin opetti tuotakin taitoa. Ei ole oikein intoa uudestaan opetella

Huomenta kosteaan aamuun, ei hyvältä näytä viljelysten kannalta, tässä jo huolta kantaa heidän puolestaan, vaikka ei suoranaisesti minuun koskekaan, ehkä kaupan hyllyn kautta.
Onhan se harmi, kun keväällä kylvää siinä toivossa, että elannon sieltä saa ja sitten kaikki sudeksi menee, kyllä sitä osaa harmitella sivusta katsojakin.

Olihan se iloinen asia, että vieraita sait, piristystä arkeen Hurskainen.
Pitkään vieraasi viipyikin, kun katsoo viestin ajankohtaa, minä olisin istuultani nukkunut;)
Katselin eilen miten näppärästi nuori viestin kirjoitti, ei suju minultakaan hyvin nopsaan ja jos pitkään ei ole viestejä lähettänyt, taito ruostuu.
Oikein rupesin laskemaan miten monta sähköä kuluttavaa kojetta valojen lisäksi minulla on, niitä oli viisitoista kohdetta,, jos muistin kaikki, kamalaa jos sähkö loppuisi.
Paljon tarvitsee yksikin ihminen näitä vempaimia, toki ei yhtä aikaa, mutta kuitenkin.

Nimi valinnoista olette myös jutelleet, no onhan se aika hassua sanoa esimerkiksi puhenainen, mutta ei mitään haittaa minulle, tasa-arvoisuudessa on paljon muutakin korjattavaa.
Ehkä ei niinkään tasa-arvosta tässä kysymys, vaan kielen oikeudellisesta käytöstä, näin tottuneena tämän laiseen, ei niin suurta harmia koe.
Ainahan on käynnissä jotakin uudistusta, mikä ei jostakin syystä kaikkien kohdalla sovi, mutta myös tyhjänpäiväisyyksiin takerrutaan.
Ehkä olisi aihetta tähän ihmisenä olemiseen takertua , niin hyvässä kuin pahassa, tosi korjattavaa löytyy.

Kyllähän tuo kouluttautuminen eri tavalla koskettaa rahaa omistavan henkilön
elämän kulkuun, eurojen puuttuminen vaatii suurempia ponnistuksia, vyön kiristämistä koulua käydessäkin.
Tänä päivänä koulutukseen pääsykin tyssää, kun hakijoita on paljon.
Kai se niin on, että sitä tasa-arvon puuttumista on muutakin, kuin nimien oikein oleminen, kaikilla ei edelleenkään ole mahdollisuutta opiskella haluamallaan tavalla, kun ei opiskelu paikkoja ole.
Tasan ei ole elämän lähtökohdat tänäkään päivänä, vaikka tietoa ja halua olisi opin teille, taloudellisestikin onnistuisi, tyly vastaus ei sovi.
Ainahan näin on ollut ja tulee olemaankin.

No niin, taas on merkkejä tuhlattu, on aika laittaa piste vuodatukselle.
Vietetään raikas syyspäivä, jos sataa annetaan sataa, hieman viileää jo on, seitsemän astetta mittarissa, vaatetta niskaan, jos ulos mieluilette, heippa!

Terveisiä parvekkeelta!
Kävin tapani mukaan haukkomassa happea ja haistelemassa säätä.
Metsissä ei liikahtanut lehtikään, eikä vettäkään tullut tipan tippaa
Jonkin verran kolealta vaikutti, eikä taida olla aurinkoista päivää odotettavissa.

Hiippailin sisälle ja laitoin kahvin tippumaan.
Meidän keittimemme on alusta lähtien ollut rähisijä. Nyt pelkään, että petikaverini herää kesken makoisien aamu-uniensa. Minun on kuitenkin saatava huusholliin happea, ja ainoa konsti on avata parvekkeen ovi ja pitää makuuhuoneen ovi ainakin raollaan.
Oikein arvasin: tuossa ukko-rukkani veistelee itselleen leipää ja juustoa.
Aamupalan aika on minullakin, kun kourallinen pillereitä vaatii tuekseen kunnon evästyksen.

Terveisiä Hurskaiselle ja hänen kahvinkeittimelleen.
Kohtele vekotintasi hellästi, jos se on kiltti ja hiljainen.
Toisaalta ukkoni ja minä pääsemme helpolla: ei tarvitse keskenämme suurestikaan rähinöidä, kun kahvinkeitin hoitaa sen sen homman meidän puolestamme.

Hyvän huomenen toivotukset Teille kaikillle, jotka käytte rakastuttamassa Pirtin päiväkirjan lehdilla meikämuijan elämää: kiitos!
En viitsinyt kirjautua alkajaisiksi, siksi yritän nyht komeilla tuplanikillä.
Saa nähdä, kelpaako...

Kiitos VenlasuleimaPuskastiinalle hyvän huomenen toivotuksista. Hyvää päivän jatkoa toivottelen myös kanssakirjoittajille. Minäkin vielä jatkan kouluttautumista tuolla Turun Suomalaisessa Työväenopistossa. Rahallinen sijoitukseni on tuohon ylellisyyteen vaatimaton.
Lunastin neljällä kympillä luentokortin, jolla saan käydä haluamillani luennoilla kevääseen asti.
Tänään kaksi filosofian lisensiaattia kertovat "Modernin merkkejä maalla ja kaupungissa sotien välisenä aikana". Saapa nähdä mitä tuo aihe pitää sisällään.
Samalla saa tavata tuttuja ja nauttia kahviossa keittolounaan, säästyn siis tänään ruoan laitoltakin.
Koetan pärjätä tuon reissun ilman rollaattoria pelkän kävelykepin kera.

Oikean syksyn merkkejä näkyy: lehtiä puista tippuu ja värit puskevat esiin. Ilmakin on syksyinen, ei pahan kylmä, vaan viileä ja väliin mahtui sateentonta pilvipoutaa. Tällainen oli tämä päivä, ihan kunnollinen itsensä "ulkoistuttamiskeli." Tori oli tyhjä, joka on kummallista, mutta marketissa oli vilskettä ja orsikin melko hyvin täytetty istujista.

Hupaisesti tämä kesä mennä hujahti, vaikka en maakuntamatkalle tullut lähteneeksi. Siinä mielessä erikoinen kesäni. Ei ollut riittävästi haluja lähteä ja ehkä keksimiäni verukkeitakin ja liioitteluani, ettei huoli lähteä "rehjaantumaan." Hyvinhän tuo on täälläkin mennyt - olosuhteet huomioiden. Näitä tulee mieleeni ja aika usein juttukavereiden kanssa turistua. Onhan täällä ikäryhmäläisiäkin vielä jalkeilla. Hyvin monella sama "tauti" kuin minulla, mökit ja matkat ovat jääneet, varsinkin "pitkämatkalaisilta."

Kattleija vaan jaksaa lähteä luentoja kuuntelemaan asenteella: "oppia ikä kaikki." Minullakin olisi hyvä tilaisuus Opistotalo on melko lähellä. Mielessähän se on käynyt, mutta siihen kuitenkin jäänyt. Täytyy kai ainakin ohjelma käydä jostakin nappaamassa.

Ihan uhkaavalta näyttää, että aurinkokin tulee esille, niin pilvet harvenevat. Täytyy katsella...

Kyllä minun olisi pitänyt ottaa vaarin Ynnämuun toteamuksesta, että oikoluku pitää tehdä ennen edellisen kirjoitukseni lähettämistä. On muutaman vuoden leipänsä sanomalehden oikolukijana itsensä elättäneen tosi iso häpeä mennä sekoilemaan rikastumisesta rakastumisen.

Siispä esitän pyyntöni uudessa muodossa:
Rakkaat kahvipirttiläiset, kirjoitelkaa uutterasti Pirttimme päiväkirjaan. Sitä on mielenkiintoista lukea, kun kirjoittajia on niin monenlaisia ja kirjoitukset tietysti jokaisen omien puuhien, harrastusten ja tapahtumien mukaan.

Kun edellisestä sepitelmästäni oli taas alkupäinen kirjautunut nikkini kadonnut taivaan tuuliin, jouduin testaamaan kelpaako rekisteröimätön keksintöni, ja kelpasihan se.
Nyt jännitän, onko virallinen Venlastiina vielä tallella vai onko taas keksittävä uusi nikki.

Voikaapa hyvin!

Katleija kertoi Turun Suomalaisessa Työväenopistossa luentoja käyneensä kuuntelemassa.
On hienoa, että pääsee tuollaisiin noinkin edullisesti ja samalla voi siellä ruokailla.

Muuten, tuttu paikka minullekin, olin siellä kauan sitten ruotsinkielen tunneilla yhden talvenajan. Olin nuori tyttö ja siskoni sai minut houkutelluksi hoitamaan heidän pienokaista,
kun vanhemmat olivat töissä.

Silloin huomasin lehdessä ilmoituksen, että alkaa ruotsinkielen tunnit Työväenopistossa iltaisin.
Siellä oli aivan mukava käydä, vaikka vähän pelottikin ne pimeät kadut, vaikka valaistusta olikin.
Eräs tyttö unohti aina artikkelin ennen sanaa ja siitä opettaja muistutti, silloin puhuteltiin oppilaita "Neiti" ja sukunimi.

Huomenia jälleen, torstai päivää aloitellaan ja hyvin kostean näköisenä alkaa.
Voipa olla, että sitä aurinkoa ei enää tuntisikaan, jos sellainen taivaalle ilmestyisi;)
Lämmintä liki kymmenen astetta ja lämpenevää luvassa, ehkä hyviä puolukka kelejä innokkaille ja kykeneville marjastajille.
Katselin eilen aamulla, kun naisia autoja tuohon vieressä olevalle parkki paikoille jätti ja sitten sankko kädessä keskusliikenne asemalle juoksivat, no selvisi päivän mittaan, seurakunnan järjestämälle puolukka matkalle menivät.
Kivoja tämän laatuiset yhteiset retket, siellä huonompikin suunnistaja mukana pysyy, puheen pulinan kuullessaan ja karhutkin karkuun lähtevät;)

Kieliä en milloinkaan innostunut opettelemaan,(savoakaan en osaa) mutta muita taitoja yritin minä myös Työväen opistolla, nykyisin Kansalaisopiston nimellä kulkee.
Käsityöt ja maalaaminen oli ne kauemmin mukana kulkeneet harrastukset, joogaa myös , siitäkö nuo unen lahjani sain, osaan rentoutua vuoteeseen käydessä ja niin uni tulee.

Hyvin osaamme oikeaan osua lukiessamme, älä hätäile Venlastiina ja toivomuksesi kirjoittelusta melko hyvin toteutuu, onhan nämä uskolliset jaksaneet.

Kyllä ne matkat ja muutkin menot vähenee, ei tunnut mitään saavansa, menipä minne tahansa.
Eilen kerhossa anti oli myös olematon, oikein kotona mietin mitä siellä tapahtui, ei kerrassa mitään mikä olisi mieleen jäänyt.
Anti oli olematon, taantuuko ihmiset, ennen aina jotakin hauskaa aikaan saatiin, vai liekö vastaanottajassa se vika?
Vähän huolestuneena muutenkin itseäni kuulostelen, olen huomannut, että aamulla en millään ylös viitsisi sängystä nousta ja sehän on huono merkki, onko masennus iskemässä?
Mistä sen mielenkiinnon oikein löytäisi edes johonkin, nuo käsityöt vielä vetää, mutta sen innon loputtua melko tyhjää kalisee.
Kaikenlaisia huolia sitä kerää, kun ei todellista huolta ole.
Voisiko joku tuollainen Katleijan mainitsema luento menneestä herätellä, kun saisi itsestään irti ja lähtisi menemään.

Hurskaisella ei innon puutetta tunnu olevan, aina joku homma menossa, se on kai sitä omatalon mukavia puolia, jos nekin harmia tuottavat, mutta työtä riittää.
Ei tarvitse miettiä mitä siitä saa, kun aina kätensä jäljet näkyy ja hyvä mielikin tulee, kun hommat hoituu.
Ikkunan pesun aloituksen kanssa olen paininut, aina vaan tuo ilman laatu siihen lykkäyksen antaa, mutta mielessä se vaan kytee ja painaa.
Pitää olla heti aamulla mieli innokas ja menot siltä päivältä kokonaan pois suljettu,, jospa ensi viikolla useampi perättäinen päivä tälläinen olisi ja homman saisin päivä järjestykseen.

Tänään ei mitään menoja, ei halujakaan, jospa yrittäisi ihan kokonaan sellaista en tee mitään päivää.
Katsotaan nyt mitä päivä tuo tullessaan, mukavaa päivää teille toisille toivotan, älkää tarttuko matalaan mielialaan, kyllä se ohi aina menee.

Usvaista aamupäivää. Mittari näyttää plussaa 10,9 astetta, ja kaiken aikaa vaikuttaa siltä, että ilma olisi valostumassa.
Päivän ensimmäinen päiväkotilasten jono taapersi keltaisissa huomioliiveissään käsi kädessä.
Kaupan pihassa on vilkas autoliikenne; jos yksi menee, tulee kaksi tilalle. Usein on sellainen trafiikki, että ihan ihmetyttää kun kolarointeja ei ole tapahtunut.
Kauempana seisoo se valkea huvila, jonka ostan heti, kun voitan lotossa kymmenen miljoonaa.
Jostakin kumman syystä en ole vielä ennättänyt lottoamaan. Luultavasti se unelmieni huvila lähtisi parillakin miljoonalla, mutta se on niin monta vuotta ollut asumattomana, että siellä pitäisi teettää melkoinen remontti.

Pieneksi on mennyt penskasta lähtien vilkkaan ja meneväisen ihmisen elämänpiiri.
Onneksi on vilkas mielikuvitus. Surkeaa olisi, jos ei olisi muuta ajateltavaa kuin omat raihnaisuuudet ja kivut.
Ymmärrän hyvin, ettei Late ole innostunut lähtemään kanssani sen paremmin kuin Pohjois-Karjalaan kuin Vinku-Intiaankaan. Kotimaassa matkailun sulkee pois se, että meillä on nyt enää yksi kuljettaja. Annoin ajokorttini mennä vanhaksi jo parisen vuotta sitten.
Ulkomaille ei kannata matkustaa pelkästään asustamaan pari viikkoa hotellissa. Enää ei onnistuisi kipeäminen Kiinan muurille tai seikkailu siellä sun täällä ihan omin nokkinemme oman aikataulumme mukaan ja ilman matkaopasta.
Nobelin kirjallisuuspalkintoakaan en enää kaavaile.

Jään nyt odottelemaan, että nykyiseen kiireiseen elämääni tulisi yhden lottorivin raaputtamiseen riittävä hiljainen hetki.
Kun se on ohi, ja minusta on tullut unelmahuvilani omistaja, pidän ikimuistoiset pihapippalot, joihin toivotan sydämellisesti koko Kahvipirtin porukan!

Terveisin: Venlastiina

J.K. En ole ympäristölle vaarallinen.

O. Leanteri esittää asiansa painavasti! Näinhän tärkeä asia vaatinee. On se niinkin, että koko elämänmeno saattaa kyllästyttää ja Telkka rulettaa pelkkää roskaa. Onhan mahdollista valita : hylkää lukemiset ja katselemiset. Saattaahan kyllä kyllästyttää senkin jälkeen. Tönötellä sohvalla hiljaisuudessa silmät kiinni. Hengittämistä ei kannata lopettaa.

Tori oli jälleen aivan tyhjä. Täytyyhän se tarkastus tehdä. Varmaan kauppiaat ovat kyllästyneet sateisiin ja vähiin asiakkaisiin. Aika erikoista, parinsadan tuhannen asukkaan kaupugin keskustassa tori ei vedä. Ilmoitus markkinoista kuun lopussa oli kyllä. Eihän tyhjä tori minua paljon haittaa, mutta onhan se ollut sellainen tapaamis- ja käyskentelypaikka. Marketissa setään oli tavallinen vilske ja "orrella" istujiltahan kuulee tuoreimmat paikalliset tapahtumat ja uutiset. Joku on aina erikoistunut vitseihin. Voisin tässäkin kertoa, mutta olen kriittinen välittäjä, en ikivannhoja, haalistuneita vitsejä viitsi kirjoitella. Sekin kyllästyttää.

En ole huomannut, että Hurskainen olisi kertonut kertonut telinehommasta nuohoojaa varten. Joko lie nokikolari käynyt? Kovin perusteelliselta telineen teko vaikutti, mutta enhän tiedä millaisella katolla ja savupiippu tönöttää. Usein riittää pelkät tikkaat piipun vieressä.

Eipä sateet tänäänkään haitanneet. Pilvipoutaa riitti ulkona liikkumiseen. Nytkin mittari näyttää 15. Eipä muuta kuin hyvää jatkoa teille elämänmenoon!

Jk. Viestini ensimmäinen kappale on käynyt turhaksi, koska viesti poistui kirjoitukseni aikana.

Huomenta viikonlopun alkuun, näin ne viikot vierii, ikää karttuu.
Lueskelin palstalta sellaista astiakaappi ketjua, totesin mielikuvitusta on ollut silloin ja meitä aina moititaan, kun muka tyhjästä pirtti aikaan saadaan.
Harmaaksi menisi palstan tila, jos ei löytyisi tämän laisia mielikuvitukseen perustavia pirttejä, vaikka siihen aloitukseen mielikuvat usein loppuvat, arjen puhetta muuten.
Noitakin aina löytyy, joita harmilla lykkää tämä pirtin olemassa olo, niin näkyvä on otsikko, että varmasti näkee kaukaa jo kiertää jos ärsyttää.
Onkohan nuo hinnat siellä yksi syy karkottaa asiakkaita, kaupasta saa halvemmalla, ainakin täällä olen sen huomannut.
Kokoontumispaikkana olisi ihan mukava, jos kauniissa säässä saa tapailla tutujaan.

Iso piippu onkin talossasi, mutta oikea nuohooja pyydä piippuja nuohoamaan, ihan vakuutuksen takia, niin paljon kun postimiehille nykyään hommia työnnetään, oikea nuohooja on kuitenkin nuohooja;)
Eipä taitaisi postimies noin jyrkälle katolle uskaltaakkaan.
On se niin vapaata ajella kun auto alla on kunnossa, ei haittaa vaikka ratsiaan joutuisi.
Kyllä oikea hella on ainakin maalla ihana kapistus, siinä saa kaiken kerralla valmistumaan ja lämpöäkin antaa.

Haaveita, haaveita niitä pitää olla ja ymmärrän halusi kunnostaa se huvila voitettuasi lottovoiton, saman tapaisia suunnitelmia minulla myös.
Mukavaa Venlastiina, että kutsuisit pirttiläiset valkoista taloasi ihastelemaan, nyt vaan lottorivi kuntoon ja sitten peukut pystyyn;)

Hyvä että luuta ihmiset asialla, miksi pitääkään ilkeämielisiä kirjoittaa, pysyy poissa jos ei muuta sanomista löydy.
Nyt sitten tämän päivän hommiin, taidan vaihtaa maisemia, mutta kyllä aamullakin pirttiin yritän, oikein mukavaa päivää, odotellaan nyt sitä aurinkoa ja lämpöä.

Nyt on käyty laboratoriossa ja viikonloppu ostoksilla samalla.
Kesän onkin saanut olla rauhassa, ja hyvinhän täsä nytkin voidaan.

Kylläpä hölmistyin Ison Omenan City Marketilla, kun kassa kysyi sanonko minäkin "röh"? Olin äimän käkenä, miksi niin sanoisin,..no saat täytekynän kun sanot. Jaa hah, röh sitten ja punainen kynä on minun!

Ahvensoppaa keitin, ja oli kyllä makoisaa ruisleivän kanssa,..nyt kuppi kahvia täällä syysväreihin puetussa Kahvipirtissä kyytipojaksi. Toin pöydälle ison kimpun pihlajanmarjoja maljakkoon, ne hehkuu niin kauniisti, samoin kuin pihalla vaahterat on väriloistossaan upeita vaaleaa taivasta vasten.

Lämmin syyskuunloppu hellii meitä, huomenna pitänee käydä merenrannalla iltapäiväkahvilla. Ei se sitten enää myöhemmin ole hauskaa, vaikka Cafe Merenneidossa onkin viltit joihin kääriytyä, ja kynttilät kodikkaasti pöydillä.

Mukavaa ja leutoa viikonloppua kauniissa syyssäässä!

Päivää jälleen.
Aiemmin mainitsemani herra harakka marssii paikoitusalueellamme laskemassa autoja. Se pääsee helpolla, kuusi paikkaa on tyhjillään. Menisi tuonne kaupan pihaan. Siellä on varmaankin jotakin erikoisedullista, kun paikoitusalueet ovat tupaten täynnä, ja liikennettä piisaa. Kun yksi auto lähtee, on toinen jo jonottamassa vapautuvaa paikkaa.

Tuskin olisimme vuosikymmeniä sitten arvanneet, että istutaan kirjoituspöydän ääressä nokikkain naputtelemassa läppäreitämme ja löytämässä jutun juurta ja jopa runonpätkiä lähikaupan paikoitusalueen liikenteestä.
Linja-auto ajaa tiellä. Toinen meistä toteaa, että linjuriauto on maantien ässä. Toinen urahtaa takaisin, että jos olet jonnekin pyrkimässä, kättäsi heiluta auton tullen. Seurauksena on duetto: kyydin se antaa sulle!

Eteisessä kolahti. Tuli postiluukun täydeltä mainoksia, joiden joukossa oli muutaman huonekaluliikkeen mainos. Innokkaasti ryhdymme tutkimaan löytysikö vanhanajan kunnon palleja, sellaisia matalia puisia istuimia, joilla muksuina istuttiin. Ei löytynyt. Miksi olisikaan, eihän niitä ole löytynyt lähipaikkakuntienkaan kalustekaupoista, vaikka olemme vuosikausia niitä yrittäneet metsästää.

Paikallislehdessä joku oli huolissaan siitä, ettei kuntamme asukasluvultaan suurimmassa kylässä ole riittävästi tontteja myytävänä. Pitäisiköhän seuraavissa vaaleissa pyrkiä valtuustoon tunnuksella; Kunta ostamaan lisää tonttimaata naapurikunnista kylään, joka on jo myyty tontteja täyteen!
Esitin ajatukseni puoliääneen, mutta puolisoni ei reagoinut siihen mitenkään kannustavasti. Sen sijaan hän lykkäsi silmieni eteen lehden ja närkästyneen näköisenä osoitti valokuvaa, jossa aitan edessä istui koira. Lisäselityksenä tuli: "Väärä henkilö!"
Ennen kuin ennätin oikaista, ettei kuvassa ole henkilö vaan koira, ilmoitti puolisoni, ettei kuvassa ollut minun äitiäni. Samassa oivalsin mistä oli kyse: vanha valokuva längelmäkeläisestä rippiaitasta, jonka portailla istui äitini nuorena ja nättinä flikkana.
Aitan kuva inspiroi nuoren vävypojan maalaamaan rippiaitasta taulun, ja kun anoppi tuli seuraavan kerran tyttärensä perhettä tervehtimään, tunnisti hän heti seinällämme komeilevan taideteoksen. Niin siinä kävi, että anopin nuoruusmuisto hellytti vävypojan luovuttamaan taulun äidilleni. Sen jälkeen rippiaitta komeili kunniapaikalla mummolan olohuoneen seinällä.
Tarina ei kuitenkaan pääty vielä tähän. Äiti oli neljästä sisaruksesta nuorin, ja kaksi vanhempaa sisarakin olivat sukuloineen Längelmäellä. Kumpikin oli vuorollaan viettänyt ikimuistoisia öitä samaisessa rippiaitassa, ja vuoron perään he olivat vaatimassa taulua itselleen nuoruusmuistoihinsa vedoten. Äidillä oli muistojakin vahvempi oikeus tauluun; senhän oli maalannut hänen vävynsä!
Vanhempi aikamiespoikamme asuu perheineen entisessä mummolassa, ja längelmäkeläinen rippiaitta saattaa olla siellä, ellei sisareni sosialisoinut sitä mukaansa Saksaan.

Olihan täällä sateinen, synkkä päivä. Nyt on alkanut vähän vaalenemaan. Niinpä ulkoiluni jäi siihen, kun pikaisesti heitin roskapussin sille tarkoitettuun koppiin. Mitäpä sitä joka päivä ahkeroimaan, kunhan sisäsätöitä säästäen nuhjaa.

Kyllä Hurskisen selvitykseksestä selkeni, että ei ole ihme jos nolikolari telineet vaatii. Ei kai nyt sentään postinkantajat nuohoojaksi ryhdy. Kunnan tehtävähän on nuohoojista huolehtia. Joku pätevyyskin vaadittaneen. Pitäähän nuohoojan arvioida, onko uunit ja piiput kaikinpuolin käyttökunnossa. Sen tiedän, että nuohoojan apurina mm. pätevöityy tai voihan olla vanha uunimuurarikin sujuvasti nuohoojana.

Puskasuleiman kertomasta taulumaalarista ja taulun tarinasta, käsitän kuka on taulun tekijä. Minulla on melkeinen samanlainen tarina. Kävimme silloin tällöin katsomassa maakunnan vanhustentalossa erästä mummelia. Kerran taas olimme käymässä ja lörpötelttiin kaikenlaista ja kuinka sattuikaan: mummo sanoi, että kyllähän ne merkkihenkilöistä kuvia, maalaa, vaan eihän meikämummosta mitään aihetta ole. Sanoin siihen, Lavikin laulaa, että "jokainen ihminen on laulun arvoinen." Kun seuraavan kerran, vajaan vuoden kuluttua menimme mummoa katsomaan, vein sinne hänestä maalaamani muotokuvan. Kyllä hän oli yllättänyt ja tunteella ilahtui kun muistin sanoa, että jokainen ihminen on muotokuvan arvoinen. Siellä vanhusten talon seinällä taulu oli vuosia, mummon eilinajan loppuun ja siirtyi sieltä muistoksi nuoremmalle sukupolvelle.

Niinhän näyttää, että ilma on kuivumaan päin, sellaista ennustajatkin lupaa. Tänään sitten aurinko oli näkyvissä puolet vuorokaudesta. Teoriassa, ei käytännössä. Jatkoa lisääntyvään hämäräkauteen!

Täytyy tunnustaa ettei minusta taulumaalaria oikeesti tullut. Löysin sellaisia öljyvärituupeja ja pensseleitä Espoossa asuvan sisareni asustaman vanhan navetan yläkerrassa olevasta vintistä. Kun me asuimme siellä appiukon yläkerrassa, vasta silloin minä kokeilin sitä taiteilijan uraa, maalit loppuivat, sain tehdyksi kolme taulua, kaikki kyllä meni kaupaksi, tosin en niistä markkaakaan saanut.
Siihen se taiteilijan ura loppui, en minä maalaamista lopettanut, minusta tuli varmaan ihan pätevä maalari, urani alussa maalit sekoitettiin itse työmailla tai verstailla, kyllähän minulla värisilmää oli jo koulussa, paras numeroni oli piirustus, osasin käyttää kuulema värejä hyvin.
Vasta paljon myöhemmin maalit sekoitettiin värikaupassa, sai asiakkaan valitsemat värit valmiiksi sekoitettuna.
Tänään tosiaan päivä ja yö yhtäpitkiä, vaikka minusta tuntuu ettei sitä kunnon päivää ole tänään ollutkaan, tasaisen harmaata vaan.
Puoli vuotta sadaan taas odottaa saman mittaista päivää.
Noista Hurskaisen nuohouksista, en tiedä miten nyt, ennen oli palotarkastajat joiden tehtäviin kuului ainakin maaseudulla tarkastus, että raput olivat kunnossa jotta nuohoojat voivat nuohouksen suorittaa.
Tuttua se oli muutenkin, yksi vanhemmista veljistäni oli nuohooja, pitäjä oli jaettu omiin piireihin ja jokaisella oli oma piirinsä, sitä hommaa hän teki eläkkeele siirtymiseen saakka. Vanhempana hänellä oli aina nuorempi mies opissa ja hänestä tuli myöhemmin sitten saman ammatin harjoittajia.
Nykyään nuo nuohoojat suorittaa myös näissä kerrostaliossa ilmastokanavien puhdistuksia ja suodattimien vaihtamisia.
Niin muuttuu mailma Eskoseni. Niin arveli myös A Kivikin.

Huomenta täältä vähän keskempää suomea, aikomus mennä tämän päivän mittaan sinne maa paikkaan laittamaan paikka talvikuntoon.
Samalla reissulla piipahdetaan Marja-Liisan luona yksi puolukka sankollinen hakemassa.
Lupaili, että aina se yksi sankollinen vielä löytyy ja saanpa ihastella syksyistä kaunista pihaa, sillä kaunista siellä on sen uskon.

Matti ja Teppo eivät lempilaulajiini kuulu, mutta kaunis kappale ja rakkautta ei liiaksi koskaan vakuutella.

Ahvenista en koskaan muista kalakeittoa keittäneeni, paistettuna ne aina olen laitanut, mutta ihan varmasti hyvä keitto tulee.
Mukava kun kuntosi kohdillaan ja vielä punaisen kynän omistaja sinusta tuli Noella;)

Tuollaista istumista nokat vastakkain moni varmaan ihan kadehtii Venlastiina, kaikille ei tuollaista ole suotu.
Maalla mihin nyt kohta matkaan on myös pitkä aitta rakennus ja monenmoista tarinaa on sen tiimoilta kuultu
Siellä on verkot ja muut työkalut yhdessä aitassa, toisessa vaatteita ja kaksi aittaa nukkuma aittana, niissä sitten varmaan on pyrkijöitä käynyt yöpaikkaa kyselemässä;)
Vilja aittoja sitten kaksi laareineen, idyllisiä kuvia sieltä saisi vieläkin.

Vai on Latellakin taiteilija ainesta, olisi ehken kannattanut jatkaa taiteilua, tiedä minkälainen nimekäs olisitkaan?
Ynnämuun taidetta olen nähnytkin ja sama homma, jatkoja vaan, kylllä oikealla tiellä kuljet taiteen kivikkoista polkua pitkin.

Eiköhän ainakin nuohoojan lausunto ole oltava, jos vakuutuksen kanssa joutuu tekemisiin.
Kyllä se nuohouskin on nykyään siistiä hommaa, imurilla se tehdään, seurasin maalla tätä toimenpidettä ja eipä jäänyt pahaa siivoa nuohouksen jälkeen.

Päivä valkenee ja aurinkoa taivaalle luvattu saapa nähdä toteutuuko, tässä raitlle kohta lähdetään, eikun päivän hyvää alkamista kaikille ja sitä tehden koko päivää mukavaksi toivotan.

Pirttliläisten pitää järjestää taidenäyttely, niin monta taidemaalaria täällä on ! Olethan tauluja maalannut Sinä Skillan itsekin, niin muistelen. Moneen kertaan on todettu pettämätön värisilmäsi pirtin sisustuksessa ja teet paljon käsitöitä, kyllä niissäkin käden taitoa ja sommittelukykyä tarvitaan. Noela kertoi, ettei enää profiilin yhteyteen voi kuvia laittaa, ehdin kyllä näkemään hänen monia ihastuttavia taulujaan ja myös Ynnämuun metsämaaluksia.

Luonto maalaa nyt syksyisiä värejään, täällä vaahterat ovat alkaneet saada oranssin ja kellan sävyjä ja punahehkua, pihan villiviini aina ensimmäisenä aloittaa ruskan värileikin karmiininpunallaan. Pensasmustikoitten syysväri on leimuava, viimeiset marjat vielä kypsymättä. Kohta on aika tehdä syysretkiä Etelä-Suomen arboretumeihin katsomaan harvinaisempien jalojen lehtipuiden ja isojen pensaiden ruskan ilotulitusta. Niissä on myös erikoisia havupuita tummana vastakohtana, aurikoisella ilmalla tuulen tuivertaessa ilmassa lehtiä , on kuin satumaassa käyskelisi.

Tänne etelään on luvassa aurinkoisia, kesäisen lämpimiä päiviä, voisikohan ihan intiaanikesästä puhua ? Vesille on venosen mieli, alan tässä retkieväitä haalimaan kokoon.

Ihania syyskuun lopun päiviä !

Kiitos vaan M-L tervehdyksestäsi , "iloisen mielen ja teveyden toivotuksistasi! Syksy tulee sellaisena kuin tulee, iloinen mieli ja terveys on aina väliin hakusessa, mutta tässä sitä "omalla painollaan" itsekukin päivästä toiseen siirtyy, toiset helpommin, toiset työläämmin. Eipä tarvinnut arvata, kuka kyläili, kun SkillaN sen viestissään aikomuksensa ilmoitti. Sehän on hyvän merkki, että teillä oli paljon juteltavaa!

Aika erikoinen toteamus SkillaNilta, monipuoliselta kokkaajalta, ettei ole ahvenkeittoa keittänyt. Pidän ahventa oikein hyvänä keittokalana. Se kai johtuu myös siitä, että vamhempani keittivät hyvin usein ko. keittoa kun siitä järvestä ahvenia tuli. Niin myös meillä mökilläni tehtiin. Tietysti ahven on mainio myös paistettuna. Ostan joskus täältäkin marketista ahvenia.

Tulin maininneeksi maalaamisestani - olenhan kyllä sitä yli parikymmnentä vuotta melko aktiivisesti harrastanut. Itseopiskeluksi voin sanoa, kuitenkin kirjatietoakin käyttäen. Yritin joskus käydä Kulttuuritalon kuvataidekurssilla piirtelemässä. Se jäi muutamaan kertaan, koska työni lisäksi olin kuormittanut menoja niin paljon, etteihän siitä tullut mitään. Aikani ei riittänyt, ei siinä muuta estettä ollut. Sitten jo vähän ennen eläkkeelle siirtymistäni aloin rakentaa tulevien joutopäivien varalle harrastustani. Olinhan työssäollessni nähnyt, kuinka monet eläkeläiset haikailivat kuinka tylsiä ja pitkiä joutopäivät olivat. Se "varatyö"minulta kyllä onnistui väliin liiankin hyvin. Parhaimmillaan turasin maalien ja piirrustusten kanssa liiankin innokkaasti. Nyt se harrastukseni on jäähdyttelyn tasolla, vain silloin tällöin jotain piirtelen. Aikani hupenee muutoinkin hyvin.

Tänäänhän oli, sanoisko "takakesä", koska takatalvestakin puhutaan. Aurinko paistaa, eikä pilviäkään näy. Olisi ollut hyvä päivä sieniäkin katsella, mutta jäipähän lähtemättä.

Eipä mikään harvinainen juttu ole tuo ettei kirjautunut nimim. kelpaa. Meilläkään jotka useamin pirtissä käymme. Tosin omalla kohdalla olen tuurikäviä, joskus life elämä imaisee ajan niin tyystin että pitkiäkin taukoja tulee. Mikään ei ylläpitäjälle silloin varsinkaan meinaa kelvata.
Kiva oli kuulla sinustakin Marja-Liisa, jotain. Samoin sinulla hyvää syksyn jatkoa.

Tänään oikein kaunis aurinkoinen päivä. 15 Ramoona mieluili vesille- meillä päinvastoin nostettiin vene telakalle- samoin kuin monen muunkin vene. Talvi se tulee kuitenkin. Hyvä "hyvänsään aikana" tyhjentää vuodevaatteita sohvan patjoja, kaikkea.. Ei ne sateesta tykkää nekään. Siinäpä oottelevat seuraavaa kesää.

Joku on tehnyt ahvenkeittoa. Se vasta hyvää onkin . useinkin tulee tehtyä kesällä kun ahvenia tulee. Liikuin tänään keskustan marketeissa. Jouluvaloketjut oli jo asetettu näyttävästi esille.
Varsinkin näin kauniina päivänä tuntui niin liioittelulta--aina vaan aikaisemmin pitäisi saada ihmiset jouluhysterian jälkeen.
Se ei kyllä meikäläiseen tartu, olen ohittanut sen iän jo vuosikymmeniä sitten. Antaa joulun rauhassa tulla ja ihan yhtä rauhassa mennä menojaan. Enempi hymyilyttää nuo kaikki hössötykset.
Mutta kuka miten tahtoo. jouluruokia kyllä ihan perinteisesti teen- ainahan sitä on kuitenkin syötävä jotain ja miksiei jouluna jouluruokia.
Tämähän on kuin väittelisi itsensä kanssa, kukaan ei vastaankaan laita. Huomaan ,,, olin kirjautunut ja nyt kysellään olenko robotti vai merikukka, no tuo jälkimäinen kuitenkin. Hyvää lauantaiehtoota kaikille.

Huomenet sunnuntai aamuun, ei vielä aurinkoa näy, mutta toivossa ollaan.
Kiitokset Marja-Liisalle ja puolukan kerääjälle, kestityksestä ja mukaan lähteneistä, paitsi ei kukasta siitähän ei saa kiittää;)
Vielä näin syksylläkin kukkaloisto oli mahtava ja jo keväälle valmiina iso kasa multapusseja auto tallissa, kyllä siinä voi sanoa kädet mullassa jatkuvasti.
Sementti "valimossa" käytiin katsomassa tuleevaa kissankulman aineistoa, siellä kissat kuivivat ja lisää syntyy.
Kyllä se niin on, että tämä parsikuna tekee mitä haluaa, toiset sitä mitä osaavat, onkin kaksi niin samoilla lahjakkuuksilla osunnut yhteen mennä.
Kiitos molemmille, jospa taas ensi kesänä onnistuisi nenäkkäin olo.

Kristiinalla vaan silitystä riittää, no mikäs siinä jos se on mieleistä ja ruokakin valmiina.
En ole lukenut palstaa, sitten kotona vähän tarkempaan.

Sitähän aikaa elellään, että mökit ja kaikki kesällinen laitetaan odottamaan seuraavaa kesää.
Niin teimme mekin siellä maalla ja varmaan viimeinen reissu tältä kesältä.
Jos vielä hyvää kesää lupailevat, mikäs se ei ole veneillessä ja jos vielä helpolla veneen talvisuojaan saa.

Ramoona mainitsi nuo "taiteilijat"irrottaudun heti siitä porukasta, en maalaa enää mitään, ohi meni se into kovaa vauhtia ja enpä sanoisi edes maaluksiksi, itseni iloksi värejä sotkin.
Ynnämuulla on eri asia, hänen maalauksensa maalauksilta näyttävätkin, minullakin pari kirjaa tästä taide lajista, lukenut en ole.
En tiedä miksi en sitä ahvenkeittoa ole oppinut keittämään, en liioin muutakaan kalasta tehtyä keittoa, lohi ainut kala mistä keiton keitän, hyvää varmaan olisi sen uskon.
Taisii jokunen keitto hauesta tehtyä, mutta nyt en tykkää koko kalasta, kummia mieltymyksiä.

Miksihän ei profiiliin voisi laittaa myös harrastuksistaan kuvia, taitaa kaikki mennä taakse päin Suomi 24:ssä, parantavat muka, niin kuin tuo kirautumis juttukin;(
Kaalilaatikko uunissa, teen omenapiirakan ja omenahilloa vähän tännekin ja sitten kotiin, siellä odottavat pelottavat urakat, suursiivous ja mehuen laitto.
No onneksi ei kiirettä, pikkuhiljaa kaikki valmistuu, iloista a kaunistakin päivää kaikille.

Ihana aamu!
Entisestä yökyöpelistä on tullut aamuvirkku. Aamujeni avaus on sellainen, että satoi tai paistoi hiippailen parvekkeelle istuskelemaan. Tänään on sellainen aamu, että mielessäni alkoi soida vanha laulu: "Linnut laulullaan meidät herätti. Taivaanranta peittyi peittyi säteistä auringon"...
Laulu kertoo ensi rakkaudesta, mutta se sopi tunnelmaan, vaikka omalla kohdallani ensi rakkauteni ei ollut sen kauempana kuin ikkunan tapana makuuhuoneessa peitto korvillaan. Kumma kyllä, laulun sanatkin soivat mielessäni. Tyydyin kuitenkin vain viheltämään ja olin onnellinen, ettei alla vaahterain sävel suruinen kertonut sellaista, minkä kertomattakin tiesin.

Nyt alkaa ruska tulla upeammaksi päivä päivältä. Onneksi täällä on aikoinaan ymmärretty istuttaa kotoisten koivujen lisäksi myös muita lehtipuita. Ajelimme eilen sellaisissa maisemissa, missä oli osattu antaa arvoa aidolle luonnolle.
Täällä Ilvesvuoren teollisuusalue saa täydet plussapisteet. Siellä on osattu rakentaa niin, ettei maisemaa ole pilattu.

Näin paljasjalkaiseksi maalaiseksi syntyneenä ja täällä koko koko elämäni asustelleena olen alkanut kammota kaikenlaista suuruudenhulluutta, mikä kunnassamme näyttää päässeen valloilleen. Luin lehdestä, että kuntaamme pitää saada 40.000 asukasta lisää määrättyyn aikaan mennessä. Kyllä tänne väkeä mahtuu, mutta aina jossakin vilahtaa kerrostalojen rakentaminen. Vaikuttaa siltä kuin jossakin kaavailtaisiin jopa kokonaisia kerrostalolueita...
Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että kerrostaloja on. Mutta jos avara maalaismaisema kaavoitetaan slummiksi, niin se on osoitus siitä, että raha on tärkeämpi kuin ihmiset. Kuinka paljon tänne mahtuisikaan tilavia, kauniita omakotialueita...


Ei pitäisi ottaa turhia murheita itselleen, mutta kun olen juntti niin olen juntti!

Terveisin. Nyt testataan, onko alla oleva sininen nimikirjoituseni vielä voimassa

Käytin hyvää, aurinkoista keliä hyväkseni ja ajalsin Kuusijärvelle. Sehän on minulle, entiselle korven kasvatille lähin" erämaa". Ja mikä ettei kun hiukan avuksi eläytyy, Pieni järvi luonnon painanteessa, notkossa. Jyrkkää kallioista rinnettä ja vankkaa puustoa, kuusia, mäntyjä ja koivuja,maastossa paljon tuulenkaatoja.

Tarkoituksella jätin kumiteräsaappaat pois, ettei tule houkusta lähteä pitkälle metsään. En kokonaan malttanut lenkkipolulla pysyä, täytyihän pientä polkua mennä metsääkin katsomaan. Ei sattunut syötöviä sieni silmiini osumaan, mutta onhan siellä perusteellisempiakin katselijoita. Lenkkipolulla oli melkoisesti kulkijoita. Hyvin on hyvä ilma huomattu.

Maalauksilta hyvinkin SkillaN työt näyttivät, ei mitään väheksymistä. Muutama vuosi sitten kävin netistä katsomassa. Sama se on minullakin, maalausaskereeni on hiipunut ja omaksi ilokseni, tekemisen mielenkiinnostahan niitä väsäilin ja kokeilin. Jälkeenpäinkin, se oli hyvin käytettyä aikaani ilman kummempia päämääriä ja "tuotantotavoitteita."

Hauki on kala, sanotaan. Eipä siihen paljon muuta lisättävää. Kyllä se menettelee kun voissa paistelee, vaikka on parempiakin kaloja.

Venlastiinan jutusta selkenee, että Nurmijärven kuntaakin ryhdytään asuttamaan. Jotta "nummelle" saa kovan korvauksen, kerrostalojahan ne kohottavat vieri viereen.
Niin se on täällä naapurissakin, monille heinä- ja viljapelloille on noussut melko korkeita kerrostaloryppäitä. Oikein nätin puiston tilalle tämäkin kuusikerroksinen talo, pari pystytetty. Kyllä se mietitytti varausta tehdessäni, että väärään käyttöön tontti muutetaan. Eipä siinä yksityisen ihmisen pullikointi auta, kun luvat rakentamiseen on jo myönnetty. Ihan hyvä paikkahan tämä on, kun vaatimustasoni ei ole päässyt karkaamaan.

Aurinkoisena ilta jatkuu. Täytyy päivän loppua ihailla muistin varastoon. Hei vaan!

Päärekennuksen katolta oli irronnut kämmenenkokoinen läikkä. Sitä varten piti nostaa köydellä lyhyet puutkkaat.
Vahva nailonköysi parvekkeen kaiteeseen. Pakollisia paloportaita pitkin on helppo pääsy harjarallille.
Suihkutin maalista irronneeseen kohtaan raputuksen jälkeen Noveroxia. Huomenna sen voi päällemaalata peltimaalilla.

Ehkä isot linnut lykkäsivät syysmuuttoaan kauniiden päivien tultua. En kuullut yhtään kurkien klarinettimaisia ääniä tai lentävien hanhilaumojen kaklatusta taivaalta.
Pitäisi olla hanhi että tietäisi mitä jatkuva ääntely niille merkitsee.

Pieniä ruskan merkkejä näkyy jo vaikka yöt ovat näillä seuduilla pysyneet vielä vähän lämpöasteiden puolella.

Huomenet uuden viikon ja viimeisen tätä syyskuuta, edessä ne kaksi ikävän pimeää ja loskaista kuukautta.
Eipä aivan varmuudella voi sanoa, että lokakuu nimensä mukaan loskainen olisi, näyttää kesää pukkaavan takaisin.
Tänä aamuna on rankka sumu ja lämmintäkin viiden asteen verran, katsotaan nyt miksi kehittyy, jos sumu maahan tulee saadaan kaunis päivä.
Eka moka tuli jo tehtyä, kaadoin puolukat mehumaijan ritilään, laittamatta säiliötä alle ja niinpä pääsin siivous hommiin heti aamusta, puolisen litraa hukkasin mehua lattialle.
En arvannut, että niin kypsiä ovat, nyt sitten valuvat astiaan, sokeria on lähdettä haalimaan tuohon kauppaan.
Valutan suurimman mehun pois ja sitten Pulmusokerilla osan laitan.
Omenat odottaa vuoroaan niitä sitten käsitöiden jälkeen alan laittamaan, tämä viikko meneekin hyödyllisiin hommiin.

Aina näkyy Hurskaiselle myös tuota puuhaa tulevan, on vaan aika riskaapeliä siellä korkealla heilua, mutta pakkohan se on uskaltaa.
Joutsenia näin tuolla automatkallani, mutta kurkiauroja, sen paremmin hanhiakaan en nähnyt, en kuullut, eihän en malta lähteä, kun kesä vielä tuli;)

Korpeen se ynnämuun mieli halaa, onneksi on tuo kertomasi paikka, voit isomman ikävän sinne viedä, vaikka ei niin ikäväksi voi sanoakaan, kyllä ne juuret kummittelee.
Väittävät, että kun nahan ottaa hauen päältä se on maistuva kala, no joku voi olla sitä mieltä, että nahassa se maku onkin.
Onneksi jokainen saa mielipiteensä omia.
Tuo rakentaminen siellä ruuhka suomessa on aivan erilaista, kuin täällä meillä päin. tokihan keskustat täälläkin on vieri viereen rakennettu, mutta on puita ja pensaita talojen välissä.
Minäkin asun keskellä kaikkea, mutta puisto olohuoneen puolella komeine vaahteroineen ja koivuineen ja vaikka katu toisella puolen on sielläkin koivuja kaunistamassa näkymää.

Auton ikkunasta katselin ohi kiitäviä maisemia ja toinen toistaan ihanampia väriläikkiä sieltä näkikin, järviä, lampia, keltaisena hehkuvia viljapeltoja metsät moni väritettynä.
Kaunista niin kaunista, että silmät ja sielu ei meinaa kestää;)
Kerran taas ajattelin miten kauniissa ja turvallisessa maassa saankaan asua, vielä ainakin näin voi sanoa.
Kunpa jaksaisi aina vastoinkäymisten eteen tullessa tämän muistaa.
Tätä ihastelua kyllä riittäisi, mutta toppi on laitettava, tänään niin paljon tekemistä, että näinköhän kaiken iltaan ehtiikään?

Ihastelkaa, kerätkää tätä syksyistä kauneutta sinne muisti lokeroihin ja sitten ankean ajan tullen sieltä esiin tulevat, vaikka kuvien välityksellä.
Aurinkoa lupaa tuo sumu joka nyt maahan laskeutuu, siispä auringon ottoon, ken ehtii;)

Niin sitä vain sumuisesta aamusta selkeni värikäs, aurinkoinen päivä.
Puut ovat eilistäkin loisteliaampia, ja taivas on niin sininen kuin se kauneimmillaan voi olla.
Hienoisella haikeudella katselen niitä polkupyöräilijöitä. jotka selvästi nauttien kiitävät eteenpäin- En ole enää vuosikymmeniin omistanut fillaria. Mitäpä sillä nykyisin tekisinkään, kun en voisi luottaa tasapainotaitooni. Skooterihan minulla on, ja sen kanssa ei tarvitsisi jännittää tasapainon säilyttämistä. Se on kolmipyöräinen, ja kokeilin ajotaitoani käydessäni ostamassa oman ajokkini.
Nyt pitäisi lähteä tutustumaan naapuritalon alakertaan, jos sieltä löytyisi paikka ajokilleni.

Heippa!

Loistava syyspäivä tänään tekeytyi. Vetää vertoja huonolle keskikesän päivälle. En kyllä ehtinyt ulkona naatiskella koko päivää. Kävin Terveyskeskuksessa, ei mitään vakavampaa toistaiseksi, mutta kiusalliseen vaivaan täytyi troppia saada. Ihme kyllä, terveyshuollossa ei pahempaa ruuhkaa ollutkaan.

Jäin ajatuksissani jahkailemaan SkillaNin kirjoittamaa korpijuttuuni liittyvää:"...vaikka ei niin ikäväksi voi sanoakaan, kyllä ne juuret kummittelee." Joo... näin se on, kyllä se paikkakuntakohtainen ikävä on vähiin haihtunut. Ei ole niitä tuttuja, joiden kanssa olin tekemisissä. "Metsiintymiseni" nuorena on kovasti tallella, tosin näkökulmani on muutahtanut. Metsässä olen runtannut aina sopivan tilaisuuden tullessa, hyvä jos on haettavaa, mutta jo katselu, kuuntelu ja kävely on virkistävää. Niin...on ollut, sekin kompuroinnin vuoksi vähenemään päin.
Metsästä olen leipätyöni aloittanut keskenkasvuisesta alkaen. Rankkaa työtähän se ja siitä on enemmän huonoja muistoja kuin hyviä. Muistan kuinka ärsytti sekin, kun joskus turistit ihailivat paksuoksaisia, käkkärämäntyjä ja verailivat A. Gallen-Kallelan tauluihin. Jos oli tilaisuus, sanoin että hyvähän teidän nappaskengissänne ihailla, kun ei tarvise näistä käkkyröistä leipäänsä hankkia. Puu mittatiin puina ja sen mukaan maksettiin. Savottakämpillä kierteli hyvin kuvaava papin rouvan sanoma: " Kyllä käy kateeksi metsämiehiä, kun he saavat päivät työskennellä vitivalkoisessa lumessa kahlaillen ja siitä vielä maksetaan." Niinpä, metri lunta ja leutoina päivinä saattoi lumipalloilla leikkiä. Se vain ei tullut mieleen työhommissa. Näin vanhanaikaisessa metsätyössä käsipelin aikaan.
Näistä huolimatta, metsä on jäänyt pysyvästi mieleeni, jossa voi unohtaa ikävät asiat ja rauhoittuakin. Se tapani on jäänyt ja rippeitä tavoistani käytän hyväkseni tilaisuuden tullen.

Tv:ssäkin sanottiin: hyvää illanjatkoa! Niin minäkin teille!

Ei lumesta tietoakaan, meri lainehtii välkkyen ja leuto tuuli hyväilee poskia. OLi se pakko mennä rantakahvilaan, ja siellähän oli yllättävän paljon kahvittelijoita, tosin saa siellä väkeviäkin ja olutta joille maittaa.

Lämmin villatakki yllä oli tosi ihana istua auringossa, harmitti vain kun iphonessa oli virta niin vähissä, etten kuvia nyt saanut. Jotenkin meri-ilma ramaisi niin, että hörppään vielä kahvia , että jaksan katsoa Herolta filmin.

Huomenna onkin lääkärin tapaaminen, ei tässä ainakaan tunnu mitään erikoista nyt olevan.

Olen niin ihastunut noihin pihvitomaatteihen, lähes makeita ja tiivislihaisia haukata sellaisenaan. Hieman suolaa ja mustapippuria on kuin kypsää pihviä haukkaisi.

Huomenna onkin vuorossa ruusukaali, herkkua sekin pienen voinokareen kanssa. Mukavaa illanjatkoa minultakin 🌷

Sumussa aloitellaan tätäkin päivää, huomenta vaan
Radiossa kyselivät eilen toimittajat toisiltaan voiko kauniimpaa syyspäivää olla ja totesin samaan hengen vetoon minäkin, ei voi.
Oli todella kaunis päivä ja lämminkin.

Mistä se tuo ruska tuleekaan, olen luullut pakkasen sitä tekevän, mutta nyt on uskottava joku muu selitykseksi.
Olisiko pimeät yöt, kuten Hurskainen arveli. vaahteran punaisuutta vielä kaipaan ja pikkuhiljaa se sieltä tulee sekin esiin.
Onhan niillä linnuilla vaistonsa, keväällä tänne pohjoiseen kaipuu vetää ja pakon edessä sitten pakoon pakkasia, ihmeellinen asia sekin.

Pyöräni möin minä myös jo joku vuosi sitten, olisihan sillä taluttaen voinut ostokset tuoda, mutta muita keinoja löytyi, tuo perässä vedettävä kärri on hyvä.

Ei käy kateeksi metsää hakkaavien miesten työt, ainakin ennen se oli kamalaa, Päätalon kirjojen filmeistä sen osasin minäkin kokea.
Nykyään taitaa leipä helpommalla lähteä, koneilla kai ne työt tehdään?
Olihan se tukkilaisromantiikka elokuvissa ihan ihasteltavaa, mutta oikeasti vaikeaa puurrettavaa varmaan oli.
Ennen oli kaikki toisin ja luulen että ne hienot rouvat ei useinkaan tukki kämpille eksyneet, miten olisi päässeetkään;)
Ehkä puut tauluissasi noilta ajoilta muistissa, kun metsässä töitä teit ynnämuu.

Onnea lääkäri reissuusi Noella, jospa kaikki arvot onnellisesti kohdallaan.
Kyllä eilen terasseilla varmaan väki tarkeni, ei kai niitä vielä pois ole korjattu?
Minä vielä myöhään innostuin katsomaan Huvila & Huusi ohjelman, jännä katsoa miten rahan kanssa upeaa saa aikaan, olenkin miettinyt onko se ponsoroitua korjausta?

No niin se olisi taas päivän touhut aloitettava, eilen sainkin omenahilloa ja puolukoista mehua ja Pulmusokeri hilloa, tänään lisää samaa hommaa.
Laulamassa vaan välillä ja taas hellan ääreen, näinkin päivät kuluvat.
Tuo sumu taas sankkana maan yllä, eilen lennotkin myöhästeli, sama jatkunee tänäänkin.
Kyllä se siitä kirkastuu ja mukavasta päivästä saamme nauttia.

Sumuinen se täälläkin aamu, niinkuin on useana aamuna nytkin ollut. Päivät tosiaan mitä kauneipia syysilmoja ja lämmintäkin ollut. Ruskakin jonkinmoinen, ei tässä ihan lähellä kovinkaan kaunis, lienee puusto sellainen koivu voittoinen, mutta autolla liikkuessa löytyy kauniitakin paikkoja.
Tuosssa avoparvekkeella oli eilenkin tosimukavaa juoda iltapäivä kahvit ja edellisenä päivänä söimme siellä oliko se nyt päivällinen, hyvältä maistui ja ihana siellä istua, melkein luonnon helmassa. Tuntuu kuin tuo ilma nytkin selkiää, on vain vielä sellaista harmaata, mutta sumu on poissa.
Kyllähän minäkin muistan sodanjälkeisen ajan, melkein kaikki miehet joutuivat mottitalkoisiin ja muutenkin moni teki niitä mersurien hommia, ei voi verratakkaan nykyisiä metsätöitä entisiin aikoihin, Siellä oli hevosmiehillekkin hommia.
Metsätyöt työllisti kymmeniätuhansia miehiä ja naisiakin oli kämppäemäntinä.
Noita muuttolintuja ei tälläkohtaa ole näkynyt, tokihan ainakin pääskyset lähteneet, mutta isompia lintuja ei tästä horisontita mihinkään minun silmillä nähtynä ole mennyt. Naakkoja parveilee isoja parvia, liekö ne mihinkään menevätkään. No tuo horisontti tässä meidän kohdalla aika kapea joten varmaan paljon jää näkemätikin. Onneksi taas keväällä palaavat.

Mailmallakin tapahtuu, Saksankin vaali osoittivat ettei kaikki ole niinkuin ennen, äärioikeisto jokapuolella mailmaa nostaa päätään. Tuo valtava pakolaisten määrä kasvattaa muukalaisvihaa senhän me täällä Suomessakin olemme huomanneet. Pakolaistulva vähenisi jos niiden lähtömaita avustettaisiin ja sotatoimia hillittäisiin.
Tuntuu kuin kuin YK, EU ja muutkin mailmanjärjestöt olisivat voimattomia, eikä mitään saada aikaan.
Taas ylläpito valehtelee, olin kirjautunut nyt ilmoitan olevani Late.

Sitä samaa sumua täälläkin-- ei siis päässä vaan ilmassa. Aamummalla ei juurikaan sumun läpi nähnyt kovinkaan kauas. Vetenä tippui osa sumusta.
Yhden päivän kokemus minullakin tukkimetsästä. Aikoineen veljeni - teini-iässä- tekivät jotain metsätöitä. Halusin ihan vängällä mennä mukaan yhdeksi päiväksi. Kai yrittelin tukkia kuoria, mikä nyt liekään ollut senkin vekottimen nimi, millä sitä kuorta vuoltiin pois.. en muista.
mutta ei helppoa ollut, se päivä riitti en enää mukaan pyrkinyt.
kaikenlaisia muistoja.
Kyllä Skillan aliarvioi itseään. Olen nähnyt hänen taulujaan ja huonompiakin oikeat taidemaalarit myyvät korkeaan hintaan. Siis ne oli kaikki hyviä maalauksia mitä näin. Meikäläisen hommaa ei olisi .. en ikinä ole ollut kiinostunut maalaamisesta. En osaisi saada aikaiseksi yhtään mitään. Vaikka muunlaisista käsitöistä kovastikin pidän ja teenkin.
Mutta kansalais opiston erilaisia kursseja kyllä käyn. Tietotekniikan kursseja useitakin olen suorittanut, kuvan käsitelyn 2 kurssia. Ja kielikursseja.
Sepä siitä. Hyvä on kun on olemassa erilaisia juttuja, mikä ketäkin kiinnostaa.
toivottelen kaikille mieluista päivän jatkoa, jospa se aurinko vielä tännekin ehtisi

Näyttää siltä kuin päivä olisi selkenemässä. Pilvien peitossa taivaankansi vieläkin on, mutta sumu on hälvennyt ja maailma vaikuttaa valoisammalta kuin aamulla.
Lämpötiloista en tiedä mitään. Onhan meilläkin lämpömittari, mutta minä mittaan lämpöä sen mukaan kuinka minusta tuntuu. Asteilla ei tee mitään.

Keekoilin aamuvarhaisella tunnin verran pyjamassa parvekkeella ja päätin sitten mennä vielä hetkeksi petiin pötköttelemään. Se "hetki" oli reilut kolme tuntia. Herätessäni kello oli kymmenen!
On tämä siitä mukava elämän aika, että voi valvoa, kun valvottaa ja nukkua, kun voi ottaa nokoset milloin vain ja niin kauan kuin unta riittää.

Olen eilen ja tänään muistellut niitä taidenäyttelyitä, joita muutamia vuosia sitten oli Kahvipirtissä. On täällä taitavia maisemamaalareita. Toivottavasti olette edelleenkin pitäneet huolta siitä, ettei lahjakkuutenne ole jäänyt käyttämättä. Taito osata maalata on sellainen asia, josta on iloa maalarille itselleen myös kaikille, jotka hänen siveltimensä jälkiä katsovat.

Luomisen ja työn iloa kaikille uutterille pirttiläisille toivottelee Venlastiina

Kahvihetkelle mielii nyt! Söin Jorvin kahviossa munasilli voileivän ja uimaanhan se kala haluaa.

Lääkärin kanssa oli mukava tapaaminen, kaikki arvot oli tosi hyvät, ja lääkäri ei tienyt oliko pieni jälki röngetissä arpi vai pienentynyt kasvain.
Joka tapauksessa on kaikki nyt hyvin, ja tapaaminen on vasta ens'vuoden tammikuussa.

Lapsille on aina hauska kertoa hyviä uutisia, poika sanoi vedet tuli hänellä silmiin, ja kehoitti ostamaan shampanjaa uutisten kunniaksi. Jätin ostamatta, riittää kupponen hyvää kahvia ja mukavaa kotonaoloa taas,...heippa taas!

Pilvinen päivä täällä, mutta sateita ei tullut. Ihan hyvä keli ilmojen puolesta. Lämpöä n. 15.

K. Päätalolla on romaaneissaan hyviä kuvauksia metsätöistä ja sen ajan elämästä. Hänhän kirjoitti paljon omista kokemuksistaan. Hyvää yksityiskohtaista tallennusta historiaaan.

Metsätöiden nopeasti alkanut koneellistuminen teki tarpeettomiksi jopa sadattuhannet metsätyöntekjiät. Se johti rajuun muuttoliikkeeseen. Mm. Pohjois-Karjalan kunnista tapahtui suuri väestön vähennys lähinnä Etelä- Suomeen ja Ruotsiinkin. Katosi teiden varsilta tarpeettomana maitolaiturit. Metsätöistä eli suuri joukko pientilallisia, joilla oli pieni maapaikka oli tukemassa osin ruokataloutta. Niin meilläkin, tosin me ei maitolaituria tarvittu, koska lähes 10 km olisi ollut pitkä matka kantaa tonkkaa tiettömän taipaleen takaa. Antoi se pieni peltotilkku ja pari lehmän kantturaa lisuketta perheen talouteen.

Kyllä se lähtö niistä olsuhteista oli myös pakon sanelemaa. Niin on lähtenyt joka sorkka siitä hanaiselle alueelle muodostuneesta tusinan mökin kotikylästäni. Eikä se ihmeellistä ole, kunnan asukasluvusta on jäljellä kolmasosa -50 luvun asukasmäärästä.

Ei se muutto kaikille ollut helppoa. Hurskainen muistaakseni mainitsi, että moni pääkaupunkiseudulle lähtenyt tuli "maitojunalla" takaisin. Näin tapahtui, tunsin monia sellaisia tapauksia. Aika monelle annoimme "hätämajoitusta"pieniin oloihimme kun Hesssa asuimme. Useimmiten oli kyse asunnon saannista, rahan puutteesta ja olosuhteista ja työn hakemisen ongelmista. Joskus oli kyllä sattunut jäämään myös" ryyppy päälle", mutta ei se ollut yleisin syy.

Olen sen verran ollut tässäkin "muuttomankelissa", että jotain kokemusta kertyi. Asuntolasta Kajanokalla minäkin aloitin "kaupunkireissuni." Jos olenkin kohtuullisesti selvinnyt sekä myös sopeutunut, en käy lyömään leimaa heihin, jotka eivät ole onnistuneet saamaan asioitaan järjestykseen. Elämässä on niin tavattoman monta mutkaa, jos tosityhjästä matkaan ponnistelee. Kompastuakin saattaa. Mutta...enhän aio tästä romaania kirjoittaa! Hyvää illanjatkoa!

Huomenta, edelleen sumu verhon myötä päivän saamme alkaa.
Sumu ei eilen hälvennytkään, ikävän harmaa koko päivä.
Minä sain viimeiset puolukat, nyt hapon kanssa muhii ja omeniakin vielä mehumaijallisen, nekin mehuna jo purkeissa.
Ei oikein hyvin mehua antaneet, kaiketi kesä viileys ei niidenkään parasta puolta esiin tuonut.
Nyt on säilömiset tehty ja alkaa tämän huushollin talvikuntoon laitto.

Tuo postin homma on mennyt aivan hulluksi, meilläkään ei oven postiluukkuja suurenneta, ennen kuin tietää, miten posti rupeaa jakoa suorittamaan.
Voi olla että tulee postilaatikot alakerran käytävään.
Eikös se ollut parkkirauta nimeltään, millä puita kuorittiin, meri-kukka kai nimeä kaipaili.?

Maailman tilanne on kyllä hyvin vakava ja kun on tuollaisia päämiehiä mistä nyt joka päivä kerrotaan, ei tiedä mitä tapahtuu.
Luin lehdestä miten joku sairaanhoitaja tahallaan aiheuttaa kipua pakolaisille, julmaa sekin, olipa muuten asia miten tahansa.
Naakoista myös oli lehdessä maininta, pitäisikö rauhoitus lopettaa, kun ovat levinneet niin paljon.

Niin se on, kuten meri-kukka totesit, kaikki ei saa samanlaisia etuisuuksia syntymälahjoina, mutta kaikille kai jotain kuitenkin.
Ehkä se taidekin on jokaiselle erilaista ja sanotaan, että kauneuden näkeminen on jokaisen omassa näkemyksessä.
Olisi se varmaan huomattu jo tuolla oikeiden taide tuntijoiden keskuudessa, jos minun tauluni olisi "jotakin".
Omaksi iloksi kokeilin vähän aikaa ja vaikeaksi meni, joten tyydyin aikaan saannoksiini, en sitä edes ajatellut tehdessäni, oli vain sen tarve yrittää sillä hetkellä.
Minä taas en tämän koneen kanssa osaa mitään;)

Sanoppa muuta Venlastiin, mukavaa tämä on, jos ei kolota mitään voi vaikka koko päivän yö vaatteissa olla, kipuilu voi vähän ikäväksi olon tehdä.
Yleensä näin tehdessäni, joku tulee käymään, sitten vähän nolottaa;)

Ihana tieto tuo kuulemasi Noella, olisi se viinilasi ollut paikallaan.
Tällä mielikuvituksella varustettu ihminen kuin minä olen, elää jo vaivansa kaiken pahimman kautta, helpotus suuri, jos ei mitään olekaan, joten voin hyvin tuntea mielialasi.

Maitolaiturit todella kadonneet ja autioksi jääneet talotkin peltojen keskellä töröttää.
Näitä tuolla auton kyydissä usein havaitsen ja mietin mikä ja missä oloissa niiden asukit ovat joutuneet kotinsa jättämään?
Varmasti ei leipä kovin riittoisaa ole ollut ja sen pakottamana on koti pitänyt jättää, monesti kovinkin ikävin mielin.
Näin on perheet, jopa suvut hajaantuneet, vieraantuneetkin ja saattaa olla, että monessa kodissa vanhemmat odottivat lapsia kotiin ja lopulta nukkuivat pois.
Surullista tämä kehitys, mutta elantoa on saatava ja jos ei pienet tilat sitä antaneet, oli lähdettävä, monesti ikävinkin seurauksin.
Ynnämuu olet onnistunut, työtä on kohdallesi tullut ja elämä on uomiinsa sopeutunut, koti on siellä mihin pään illalla kalistaa.

Nyt tämän pään kallistuksen kohdetta on alettava raivaamaan pölystä puhtaaksi, vähän hirvittää miten onnistun, mutta onneksi tuota aikaa on, joten totean että hissukseen touhuillen saattaa kaikki hyvin mennä.
Puhallelkaa sumua pois, että näen tuleeko ikkunat puhtaaksi, heippa!

Tervehdys hyvät Pirttiläiset! Sumuinen päivä on ollut, aivan tuuleton, ilma ihan seisoo paikallaan,
vaan huomenna jo aurinkoa lupailivat.

SkillaN ihmetteli autioitumista maaseudulla, on tyhjiä taloja ja ulkorakennuksia.
Ehkä suurin syy lienee tuohon EU:hun liittyminen. Se tekee pahaa jälkeä maasedulla. Ennen niin kyläiset kylät, täynnä asuntoja ja ihmisiä ovat nyt tyhjillään suureksi osaksi.
Myös kouluja on suljettu paljon.
Paljon on muuttunut, eikä ollenkaan hyvään suuntaan! Pitäisi hajasijoittaa maaseudulle suuria laitoksia, joissa olisi työpaikkoja ihmisille.
Myös jotain lakia tarvittaisi estämään ahneuden maanostoissa, vaikka olisi kuinka houkuttelevaa, ku n saa tukia joka ha. , lakia tarvittaisi ohjaamaan kuitenkin.
Toivotaan parasta.

Ihanpa tolkullinen tänäänkin oli tänään. Aamusta sumua, joka selkeni niin, että väliin aurinkokin näkyi.

Rakennemuutoksia tapahtuu, onhan aivan yleismaailmallista kaupungistuminen. Eihän siinä kaikki ole pahaa. Olisihan ollut parempi hallitummat siirtymät ja myös maaseudun elinkeinojen säilyttäminen paremmin. Kuitenkin monet puutavaran jalostustehtaat lopetettiin myös alueilta, joissa oli raaka aineet, metsät lähellä. Onhan siinä ihmettelemistä miksi näin tehtiin. Kaipa se on niin, että omistajat päättää, eikä niihin yhteiset, yhteiskunnaliset asiat vaikuta.

Liedon Littoistenjärveen on tehty parannustöitä. Luin siitä Ylen netti uutisista ja muutamista lehdistä. Keväällä ajettiin järveen kemikaakaaleja runsaasti tarkoituksella puhdistaa järvi. Kesällä kehuttiin kuinka hyvin onnistui, järven vesi oli todella kirkasta. Nyt kalastaja kertoo, että ovat hauet mätiä, mätärakkuloita täynnä ja haisevat pahalle. Näitä havaintoja ovat tehneet useat henkilöt. Asiantuntijat ovat syistä erimieltä, ilmeiseti toimenpiteen junailleet yrittävät puolustautua. Selkiäähän se todennäköisesti kunhan tutkitaan. Moka kyllä näyttää tapahtuneen ja laajeneeko se vielä. Luonnon ropeloimisella on rajansa, onhan muitakin esimerkkejä pieleen menneistä parannustöistä, mutta enpä väsytä mahdollista lukijaa enenpää.

Auringon viimeiset säteet näkyi pilvissä, kun aloitin tätä kirjoittamaan. Nyt ei näy. Siitä voi päätellä näppäilyvauhtini. Hyvää jatkoa illalle!

Tuolla toisaalla:
Voi kuinka hauskoja virheitä sattuukaan!
Joku kirjoitti Puupäätarhuri,
vaikka yritti kai kirjoittaa Pääpuutarhuri.
Varmaan tahallinen 'virhe' hauskuudeksi!

..🍁Kauniin syyspäivän jälkeen...Hyvää yötä...🍁..

Oikein kaunis iltapäivä eikä tuota sumuakaan aamulla kovinpaljon ollut, aamu tietysti alkaa silloin kun ylös noustaan, eli minulla jonkinverran myöhemmin kuin muilla.
Ikkunasta vain seurannut tuota päivän kulkua, tässä vilkas tienristeys kansakoulun ala-aste päiväkoti ja K marketti ihan tuossa lähietäisyydellä. Paljon on liikennettä kaupan pihassa päivänmittaan, satoja autoja pyöräilijöitä mopoilijoita ja jalankulkijoita. Koulun pihallakin paljon autoja, sitten on päiväkoti joiden asukkaat kulkevat hienoissa keltaisissa puseroissa pienemmät pitävät narusta kiinni, onhan sitten vielä pienempiä joita työnnetään rattaissa, joten kyllä tässä aika kuluu ihan mukavasti. Tietysti nämä kotihommat vähän sotkee tätä tapahtumien seuraamista.
Kävin minä ulkonakin, tänään vein roskapussin ja vanhat mainospaperit omaan pönttöön.
Kyllä olen ynnämuun kanssa samaa mieltä, kyllä ne rahamiehet ja pääoma ratkaisee mihin niitä työpaikkoja tehdään. Olen liikkunut Suomea moneen kertaan ja nähnyt kuinka maaseutu on tyhjentynyt. Luulen saman jatkuvan edelleen, eikä siihen paikkakuntien alkuasukkaat mahda mitään.
Itselleni on käynyt hyvä tuuri Äitini ja isäni muuttivat tänne Nurmijärvelle 1906, samana vuonna kumpikin, äiti Savosta isä Hämeestä, maalaistaloista kumpikin kotoisin isosta perheestä joten mailmalle oli lähdettävä. Kumma juttu molemmat sattuivat samaan kartanoon töihin siintä vähitellen se meidän perhe sai alkunsa.
Nurmijärvi kuitenkin kuuluu tuohon pääkaupunkin seudun alueeseen joten Helsingistä minäkin loppujen lopuksi työpaikkani sain, taisi lähes 40 vuotta siellä kulua.

Huomenta ja onnittelut Arja nimisille.
Tänä aamuna ei niin sakea sumu ollutkaan, kuin on ollut jo muutamia päiviä.
Eilen urakoin kolme ikkunaa ja huonetta, olipa mummo kankea, kun saunaan pääsi, siellä sitten löyly lauhdutti jäykkyyttä ja pääsin tänä aamuna ihan kohtalaisessa kunnossa sängystä tämän päivän hommiin.
Tänään sitten olohuone ja vintti keikka, jäljelle enää parveke, se saa vielä odottaa, kukat vielä loistossaan.
Kauhistutti koko siivous homma, mutta kun tomerana hommiin tarttuu, niin vielä sitä tämän ikäinen jaksaa;)

Rahamiehetkö taas kerran syypäitä lääkkeiden saanin kohdalla, on se aivan ihmeellistä, että lääkkeet loppuvat apteekeista.
Kyllä se taitaa raha ratkaista nuo erilaisten laitosten kohdallakin, toivoisi todella ympäri suomea näitä sampoja rakennettavan, saisivat ihmiset pysyä koti paikoissaan ja etelä ei kokisi sitä muutto virtaa niin suurena.
Työtä siellä lienee, mutta asuntoja ei, aina jostakin kiikastaa.
Monen perheen alku se on noin alkanut, miten Late kerroit, myös minun vanhempien kohdalla.

Sanat oikeassa kuosissa, muuten voi tulla noita hauskojakin yhdisteitä.

Täällä meillä kävi tuuri, kun paperin teko loppui, löytyi muita korvaavia hommia ja nyt tehdas tuottaa ja kaiketi aika hyvin tuloksin, omistaja tällä kertaa suopeana, no olihan osaavat työntekijät valmiina.
Työpaikkoja vaan lisää tarvitaan, työttömiä on vielä paljon täällä minun kotikaupungissa.
Ynnämuun kanssa samaa mieltä, ei luonto kaikenlaista kestä, eikä anna myöskään kaikkea anteeksi, merkkejä ympäri maailmaa, olisi korkea aika sekin asia huomioida.

A.u.tio puhuit myös asiaa, valtavia summia tuki euroja menee jos millekin yrityksille ja tuottavuus ei vaan kohene, eikös olisi viisautta vaatia tukien jälkeen myös näyttöä onnistumisesta.
Laki myös maan ostolle, niin teollisuuden kuin yksityisenkin varalle, nyt on rantojakin valjastettu ulkoa tuleville ostajille, hyvin kaiketi maksavat, suuri houkutus maita omistaville.

Hurskainen sen tiesi, vuolurautahan se oli millä kuoritaan, onkos petkele sama kuin kassara?
Olen kaikkia työkaluja melkein nähnyt, nimet ei vaan mielessä pysy.
Minun viljelyksillä myös tomaatit hitaasti kypsyy, mutta melkein joka päivä sieltä punaisen suuhuni nappaan, kohta loppuvat, sitten odottamaan uutta kesää.
Ajattelin nukkumaan käydessä, että nyt varmaan pakotus hereillä pitää, mutta ei pitänyt, nukuin kuin ,,,mikä nyt olisikaan ja aamu ihan kivalta ylös noustessa tuntui.

Nyt kuitenkin jatkuu puuhastelu ja katsotaan miten hyvin tänään tikkailla pysyn, jos kaikki onnistuu piilotan tikkaat ensi kevääseen asti, kiipeilyt on ohi.
Näyttää lupaavalta, siis vaikka auringon esiin tuloon, sitä odottelemaan ja kauppaan kohta kiirehdin, lohi tarjolla 6,99 hintaan, viettäkää mukava päivä.

Pienestä aamusumusta huolimatta, hyvät puoliaurinkoiset kelit yli kymmenen asteen lämpimässä jatkuivat täällä. Päivääni sotki Terveyskeskus reissu. Pienehkö pinnallinen sitkeä tulehduspiste näytti vain pahenevan, sitä katsoin tarpeelliseksi näytellä. Homma hoitui, lekuri leikkasi tulehtuneen pahkuran auki, puristeli mädät ulos ja teippi päälle ja antipiootti presepti mukaan. Ripeästi hoidettu homma kun odotuksen jälkeen asiaan pääsin.

SkillaNin kysymys:"Hurskainen sen tiesi, vuolurautahan se oli millä kuoritaan, onkos petkele sama kuin kassara?" Kyllä Hurskainen tietää. Vuoluraudalla pöllien puhtaaksi kuorintaa tein vain kerran Hyrynsalmen reissullani. Vuolurauta oli välttämätön myös vanhan ajan hirsirakentamisessa. Puolipuhtaksi kuorintaa tehtiin syksyisissä pöllisavotoissa. Silloin kun kuorittiin parimetrisiä, vuolurauta oli siihen tottuneelle paras. Kuorintaan tehtiin korkea pukki, jossa pölli oli puolittain pystyviistossa asennossa. Homma hoitui vähemmän selkää rasittaen. Petkele (jossain "teräsin)oli lähes parin metrin pituisessa varressa. Terä oli 15-20 sm leveä. sillä sitä työnneltiin kaarnaa pois. Minulla vasenkätisenä oli tässä erikoistaito, kun keskeltä aloin 4 m pöllin kuorimiseen, suunnan sain vaihdettua pyöräyttämällä patkelen käsisäni toiseen suuntaan. Yhteen suuntaan pökkäävät joutuivat hyppäämäänpöllin toiselle puolelle. Petkele on myös käyttökelpoinen avantoa jäihin tehdessä. Kassara on minun murteessani lähinnä vesuri. Paikalliset murteet saattavat joskus olla erilaisia. Pohjoisemmassa mm. rukkaset ovat kintaita. Minulle kintaat ovat lähinnä lapasia.))

Kalatarjoustakin olisi ollut, mutta olen ahneuksissani haalinut "alennuslohta" pakastimeen.
Muutoinhan siinä käy, niin kuin puolirumasti sanotaan ahneelle käyvän. Pari , kolme kertaa viikossa kalaa sujakasti menee. Itaauringon punertava kajo näkyy pilvettömällä taivaalla. Tästäpä huomista kohti. Aion dekkaria vilkaista. Heippa!

Huomenta, viikonloppua Taas aloitellaan, millä vauhdilla viikot vierivätkään, ei meinaa mukaan ehtiä ollenkaan.
Minullapa on syyssiivoukset tehty, parveke sitten lokakuun puolen välin jälkeen, silloin laitan kanervat ja havut, lyhdyt ja muun sellaisen.
Tomaatit vaan jatkavat kasvuaan, vaikka kuinka niistä lehtiä ja uusia alkuja poistan, sadon kypsyminen edistyy hitaammin,
Miljoonakellot amppeleissa vielä kukkia työntää, ei niitä raaski vielä kompostiin viedä.
Tuli taas kerran hyvä mieli, kun mummo jaksoi urakan itse tehdä, jospa näitä voimia riittäisi elämän loppuun.

Muistuipa Hurskaisen kirjoituksesta mieleen tuo ihan tarpeellisten tavaroiden kaato paikalle vienti tietämättään.
Meillä oli mökillä magneetti rauta, en ollut katsonut minkälainen oli ja niinpä kaatopaikalle sen kärräsin.
En olisi tiennyt koko tavaran katoamisesta, ellei naapuri olisi sitä kaivannut.
Mieheni oli jossain vaiheessa käynyt viikatteen järven pohjasta heille etsimässä ja nyt oli taas jotain järveen pudonnut, sen nostoon sitten kapinetta etsittiin, tulos kaato paikalle oli mennyt.
Jospa joku Hurskaisen tapainen tarkkasilmäinen sen sieltä löysi ja tarpeelliseksi toteaisi.
Olen tämänkin jutun varmaan monesti kertonut, onhan mieheni kuolemastakin jo 17 vuotta.
On täälläkin aika lähellä, vielä hyväksi kehuttu matonpesu paikka, mutta minä vaan pesutuvan lattialla mattoni hankailen.

Noellan sillipaistoksia ihmeenä lueskelen, en ole koskaan tuoretta silliä nähnyt, en siis myöskään syönyt.
Täytyyhän sillien elää, eihän muuten suolasilliä olisi, mutta tämä ihme on minulla kokematta,
Eipä taida sillit sisävesissä, yleensä järvissäkään elää, kai ne suolaisen veden vaativat, kun niin hyviksi suolattuna muuttuvat.
Kesällä uusien perunoiden kanssa silliä menee, muuten vähemmän.
Joskus mieliteko tähänkin herkkuun tulee, samoin kuin silakoihin.

No jopa on monenlaista nimikettä, ei tuo petkele ole ollenkaan tuttu, Päätalon hyvien kuvauksien myötä olen vuoluraudan käytön nähnyt.
Monenlaisia työn teon välineitä sitä oli ja hyvin työt onnistui, tosin miehen kunnosta riippuen, Kallekin nuorena joutui mottinsa moneen kertaan tekemään, kun oli "reikiä" ja ukkoherra ei sitä hyväksynyt.
Oli se tiukkaa Kallen elämä, itku taisi päästä, mutta hammasta puri ja lopulta onnistui.
Päätalon alkutuotannon mukana elin täysillä, kokien Kallen ja perheensä elämän.
Kassaran eli vesurin kanssa olen heilunut, ehkä tulos heilumisesta ei parasta laatua.
Kyllähän nuo murre sanat eri paikkakunnilla voi joskus jopa harmia aikaan saada, mutta useimmin hymyllä kuitataan.

En ostanut lohta, olivat niin isoja, että en mitenkään olisi saanut niitä säilymään, pakkaset täynnä, mitään ei enää sovi.
Siankylki liha myös tarjouksessa, 2,99 euroa kilo, sitä ostin palan ja kyljyksiä myös tarjottiin hintaan 6,99 niitä muutaman ostin.
Laitan lihan pataan vesikannen alle kypsymään ja siitä on sitten hyvä tehdä mikä hyvältä tuntuu.
Tänään sitten ihastelen puhdasta kotia ja laitan puolukka tuoremehun pulloihin.
Siinä tärkeimmät hommat, silityksen jätän huomiselle, ei liika rasitus tässä vaiheessa ole tarpeen;)
Nyt on ruvennut tuulemaan, tuleeko todella ne hurrikaanin rippeet meillekin, näin lehdessä uhkasivat, mukavaa päivää kuitenkin.

Siivoushurrikaaniko Skillanin luona taas pyyhkii :) . Minulla aika on kulunut lähinnä raikkaan hapekkaan ilman haukkailussa ja syksyn värien ilmaantumista ihmetellessä. Metsän antimia lenkillä noukin sen verran, ettei kuormasta tarvitse syödä, pakkkasella tai hillopurkilla käydä. Ruohonleikkurin valjastan töihin, ensimmäiset varisseet lehdet silppuuntuvat siinä. Amppelien ja ruukkujen kesäkukista monet ovat vielä mallikelpoisia, verenpisara melkein pensaaksi komistunut , kaverinaan suloinen annansilmä. Syyshortensioiden kukat ovat lapsen pään kokoisia, ryhmäruusuissa vielä paljon nuppujakin, astereita poimin maljakkoon. Loppusyksyn ruukkuistutuksiin olen laittanut viime vuosina ulkosyklaamia , skimmiakin kestää hyvin. Marraskuulla muotoilen pienen sammalpuun tai pallon, kiedon valotuikkunauhaa ympärille.

Saisipa tuoretta silliä, oikein Atlantilla kasvavaa rasvaista herkkua ! Pikkuveljensäkin, Itämeren silakka on hyvää pyyntituoreena, ja kohtahan on silakkamarkkinoiden aika, Enää emme verkoilla silakkaa pyydä, joskus lasten kanssa litkalla ongimme. Norjan tarjouskassilohta on nautittu meilläkin monessa muodossa, mutta vaihtelu tekee hyvää. Tänään kaupan edessä myytiin muurikalla paistettuja pikkumuikkuja, ihanan rapeita ja kuumia siinä paikalla suuhun napsittuina. Kunpa turskat ilmaantuisivat taas Suomenlahdelle, saisi pilkkiä herkuiksi. Lidlissä on myynnissä tuoretta turskaa annospaloina, samoin pakastettuna, ihan hyvää on ollut.

Metsänhoito tuli tutuksi jo lapsena, olen taatusti moninkertaisesti korvannut hiilijalanjälkeni puuntaimia istuttamalla ja vesomalla, ansaitsisin kiitosta EU:n hiilinielujen syynääjiltäkin. Minulla on oma pieni "naistenvesuri", kyllä se vieläkin saattaa kädessä pysyä, samoin istutusputki, vaikka lähinnä muonitusmestarina lähisuvun metsätalkoissa nykyisin toimin. Käsikassara onkin eri juttu, jotkut sellaista tarvitsevat tekemän puolestaan epämiellyttävän tai jopa likaisen homman.

Nautitaan syyspäivistä ja ilmassa kieppuvista värikkäistä lehdistä, jos hurrikaaninhäntä kohdalle osuu viuhtomaan !

Vanhat tottumukset painaa ruokiakin mutustellessani. En tunnusta olevani kovin ronkeli sapuskoideni suhteen, mutta onhan niissä suositumpia ja vain syötäviä. Silli ja silakka ei kuulu makuaisteissani kalojen kärkijoukkoon. Kyllä silakka paistettuna menettelee ja savustettunakin melko pian sauvustamisen jälkeen. Järvikalat ovat yleensä niitä, joita olen tottunut syömään. Mustekalaa olen kerran yrittänyt, se riitti. Rapuja en syö, jos niissä nyt paljon syötävää onkaan. Lohi on tietysti merikaloista poikkeus. Löytyyhän nykyään melko hyvin valintaa, joten ei vanhan jääränkään tarvitse puolipakosta enää tottumuksiakaan muutella. Siihen ei aja edes "sivistykseni täydentäminen."

Huomanna aion löytää marjapaikan. Täällä on kaksipäiväiset markkinat. Mainostetaan kilomerin mittaista kävelykadun- ja kadunvarsipaikkaa. Päälle vielä kaksi toria. Eiköhän sieltä "marjamätäs" löytyne, yleensä on laajalti maakunnistakin kaikensortin myyjiä tavaroitaan esittelemässä.

Tänään oli vielä puolikesäinen päivä. Koetin ottaa päivän parasta antia käyttööni retkottamalla puiston penkillä. Nyt loppuiltaa kulu...mitä vielä, viettämään!
Kirjaus oli päällä, kun nappasin lähetyksen kirjaus äkkiä katosi.

Kalaa mekin syötiin tänään, eilen ostin ruodottoman lohenpuolikkaan, olikin oikein hyvin siisti puolikas, tänään iltapäivällä jääkaapista hiukan lämpiämään. Jonkinajan kuluttua mausteet päälle valmiiksi. Uunissa paistoin miedohkolla lämmöllä, kyllä siitä hyvää tuli ja jäi vielä huomiseksikin. Noita kalaruokia kyllä syömme, en tiedä onko parempaa kuin kesällä uudet perunat ja hyvää Islannin silliä tai kyllä hyvä sipulisillikin käy. Silakat ja silakkapihvit menevät kaupaksi. Kyllähän noita savusilakkojkin jos tosiaan saa tuoreita, parhaat saa Helsingin silakkamarkkinoilta. Lohta myös savustetuna tai siikaa. Noita muikkuja ei täälläpäin missään kasva, toki kaupassa niitä myydään ja joskus toreilla rasvassa käristettyjä, enpä ole ihastunut.
Täytyy sanoa olen kyllä jossain ulkomaanreissulla mustekalaakin maistanut.
Rapuja itse pyydystelin nuorempana, niitä oli lähijoessa ja parissa järvessä niitä kyllä syötiin kotona, ison kattilaan vettä tilliä ja suolaa mausteeksi. Kiehuneeseen veteen elävät ravut kaadettiin, tulivat aivan punaisiksi niin kypsiä olivat. Eihän niissä paljon syömistä, vähän saksissa ja pyrstössä. Hyvältä ne minusta maistui. No se oli sellainen lisuke jossa moni aikuinen käytti pientä napsia painikkeena.
Olen tainut kertoa etten oikein metsätöissä ollut, vain kerran halkometsässä sellaisena pojankloppina kaverin kanssa kimpassa.
Mutta tekivät ne aikuiset täälläkin metsätöitä heti sodanjälkeen. Vesuri tuttu nimi käytettin kai joissakin metsän parannushommissa. Petkele ja kuorimarauta tuttuja, meilläkin sellaiset oli Petkele kai tukkien kuorimiseen ja kuorumarauta pöllien kuorimiseen kun kaikki kuoret ja nilakin poistettiin. Kaippa niillä on muitakin nimiä, enpä tiedä, mutta sen nimisiä meillä oli.
No sama vika kuin ynnämuulla.
Terveisiä Latelta.

Huomenta syyskuun viimeisenä alkavaan päivään, kostean oloinen tuo maisema näkyy olevan, kaiketi tihkusadetta yön aikana satanut.
Vesilammikoita ei näy, joten ihan oikeaa sadetta ei ole ollut ja ikkunani vielä puhtaana säilyneet.
Luonto on alistuneen näköinen ja ihmismieleen myös apeus meinaa iskostua.
Oli minulla mukava yllätys, sain tiedon, että jouluksi pääsen lomalle Kerimäen suuntaan, pakoon niitä pakollisia juhlimisia, kun kymmen taas uuteen vaihtuu.
Ensimmäinen joulu pois kotoa ja minä kun olen joulu ihminen, miten tästä nyt sitten selviän, no koettava se on tämäkin.
Onhan tässä vielä aikaa tapahtua vaikka mitä, mutta suunnittelu on tuottanut tuloksen, ystävä pariskunnan kanssa sinne menemme.

Muikku meille savolaisille se makoisin kala monelle, minä tykkään kuhasta ja ahvenesta, niitä kun paistaa, voi sitä herkkua;)
Kallista kalaa kaupasta ostaa, olen saanut kuhaa talviaikaan vävyni verkoilla hankittua ja joskus olen ongella isonkin ahvenen saanut, mikä on pannulle kelvannut.
Silakkaa ei täällä aina ole saatavana, olen siihenkin silloin tällöin mieltynyt.
Eiköhän sitä niin metsä kuin muutakin työtä sodan aikaan joutuneet kaikki ikänsä puolen sopivat tekemään.
Olen elokuvista nähnyt miten talkoo porukat kaupungista maallekin menivät esimerkiksi heinätöihin.
Itse ei muistikuvia sellaisesta ole, olinhan muutaman vuoden silloin sodan alkaessa, muistikuvani alkavat sieltä neljän vuoden paikkeilta.
Vankileirin muistan, siellä kylän tytöt kävivät jututtamassa venäläisiä vankeja.
Asuimme silloin Viialassa.

Uskon että hyvän marjapaikan löydät sieltä markkinoilta ynnämuu, kohtuu hinnalla varmaan marjasi saat ja vaivat jäävät kokematta.
Toisaalta puolukoiden keruu on kivaa, jos niitä mättäältä mättäälle siirtyen saa kerätä.
Pian se ämpäri täyttyy.
Olen ehkä kerran rapuja syönyt, tai paremmin imeskellyt, eihän niistä vatsa täyty ja mustekalan ajattelukin puistattaa.
Ehkä rapujuhlat on jokin näyttö sekin.

Oliko onnea arvonnassa Hurskainen, jos ei niin kiireesti uutta arvontaa tekemään, lottohan se on tänään ja muitakin pelejä, kunpa edes pienen summan saisi.
Ei ole onnetar meikäläisen mukana kulkenut ja tyytyisin ihan muutamaan kymmeneen tuhanteen euroon, hyvää tekisi jo muutama sata euroakin;)
Paras se on vaan pärjäillä näillä omilla tuloillaan, onneksi se määrä summa joka kuukausi tulee vielä ainakin, jos eivät päätä jotakin muuta, kun niin innolla noita heikennyksiä takaa ajavat, hallitus nimittäin.
Eipä houkuta ajatus valaankaan maistelusta, ei liioin matkailunkaan vuoksi sinne vuorten jyrkänteille.

Tyttären pojan nimipäivä tänään ja huomenna syntymäpäivä, kohta ikämies hänkin, voi hyvä ihme tätä ajan kulumista, itse vaan tunnen olevani melko nuori, kun en usein peiliin vilkaise;)
Eletään nyt sitten kuin viimeistä päivää ja yön jälkeen lokakuuta aloitellaan sitä odottamaan!

Menipäs vikaan tuo nimipäivä ,Mikan päivä olikin jo perjantaina, kerrankos sitä minä sohellan;)

Hyvää iltapäivää!

Kävimme markkinoilla parikin kertaa, aamu- ja iltapäivästä. Ensin töpöttelin koko kojuketjun, n. kilometrin aamupäivän katsemuksessani. Melko tarkkaan oli paikat täytetty, tavaravalikoimat olivat tavanomaisia. Kun oli ihan muikkuravintolan nimellä teltta, kävin hotkaisemassa annoksen muikkuja. Hyviä olivat. Näittä "ravintoloilta" oli monia ja melkeinpä vanhoista poiketen, aika hyvin niissä istuskeli asiakkaitakin. Muutoinkin ihmisiä liikkui tungokseen asti.

Marjapaikkojakin oli parikymmentä. Puolukan laatu oli kaikissa aivan hyvä. Hinta vaihteli vitosen verran 5 kg/ laatikoissa. Iltapäivän reissulla tiesin mihin suuntaan. Pari laatikkoa puolukoita ja muutaman litran karpaloita sain otettua rahallista korvausta vastaan. Hirvikärpäset eivät marjastustani häirinneet. Eiköhän se marjastukseni tässä liene. Jos tarvetta tuntuu olevan, huomenna ehtii vielä markkinoille.

Taidanpa jättää viestini tähän. Onhan tämä yksipuolista, oman puuhani kerrontaa, mutta kun marjasato oli niin tärkeä ja tämän päivän varaan rakentamani, on keskittymiseni luonnollista kertomassanikin. Pilvinen oli päivä, kuitenkin melko tyyni, hyvin sopiva kävelyihin. Tänään on vielä juhlapäivä, saunavuoro edessäni. Hyvää oloa ja menoa teille!

Huomenta, lokakuun ensimmäiseen päivään ja sunnuntaiksi se sattui.
Taivaalla näkyvissä vanhaa taivasta, eipä noin kirkasta pitkään aikaan ole näkynytkään ja ehkä ohi vilahtaa tänäänkin.
Mennoja sisältävä viikko alkamassa, viikon loppu on jo sitten, kun pystyn viettämään rauhaisaa kotipäivää, toki illat on omassa käytössä.

Miten huolimattomasti luinkaan eilen viestit, kun Ramoonan viesti jäi lukematta, niin kauniisti syksyn tuloa kuvailit ja vähän harmilla lueskelen noita metsässä liikkumisia, kun en itse sitä pääse tekemään.
Käsikassarana muistan pikku apulaisia nimitetyn, jos asioita pieni tyttö tai poika lähetetiin toimittamaan.
Tuleeko turska Suomenlahteen, olen luullut että se on vaan Norjan merillä, en tiedä sitäkään pyynti välinettä kuin "litka" paljon näkyy olevan aukkoja sivistyksessä;)
Turska aika tuntematon kala, jouluna äiti lipeäkalana sitä pöytään laittoi, mutta ennakkoluuloisena en muista edes maistaneeni.
Voi sentään taitaa moni ruoka kuin muukin asia jäädä minulta kokematta, kun tuo loppu elämä jo häämöttää.

Valkeakoskella asusti mieheni sukulaisia ja asuu vieläkin, tuli silloin nuorena sielläkin käytyä
Aivan mahdottomasti sinulle noita yllätyksiä tulee Hurskainen, kuin nyt tuo imurinkin käyntiin lähtö, minä jo kummittelua alkaisin epäilemään;)
Ajatteleppas sellaista aikaa, kun kerrostalossa asut, viet vain roskapussin silloin tällöin ja lenkille lähdet kun haluja syntyy, muuten vaan istuskelet ja vaikka ristikoita täytät, eikös houkuta ajatus kerrostalo asumisesta;)
Koulun käynnin Viialassa aloitin ja sitten suunta Vuohijärvelle, Mikkeliin ja tänne omaan kaupunkiin.
Täällä olen syntynyt ja täällä kuolen, koska sitäpä en osaa sanoa, vaikka "melkein" kaiken tiedän;)

Eipä hinnankiroissa puolukkasi ollut ynnämuu ja todella niiltä inhottavilta hirvikärpäsiltä säästyit, kyllä niitä vaan aina mukaan lähtee syksy aikaan.
Syntyyköhän ne vasta syksyllä, kun en aiemmin ole niitä huomannut ja kuitenkin siellä metsän vieressä ole kesiäni viettänyt.
On ne aikamoinen riesa hirvillekin.
En ole ostanut muikkuja torilla käydessä, varmaan hyviä, mutta katson halvemmalla saavani kun itse paistan.
Tuleehan se nälkä jo kävellessä ja pidemmän aikaa oleillessa, kiva että jotakin voi ostaa ja nauttia torielämästä.

Jopas pienen harmaan kerroksen tuo taivas on saanut, mutta jospa se siitä kuitenkin kauniin päivän tekisi.
Tytär soitti eilen ja kysyi josko kuhaa haluaisin ja minä tietysti haluan, oli verkoissa ollut kaksi parin kiloista kuhaa, taitaa taas niiden aika olla.
Nyt tuota sään kehittymistä odottamaan ja sunnuntai päivää melko rauhaisasti alan viettämään, kai te teette samoin;)

Hyvää huomenta suunnuntaiaamuun ☕️
Kahvihetkihän tässä vielä on meneillään, nukuinkin ihan klo 8 asti.
Harmaa taivas näyttäytyy täälläkin, mutta suht. lämmintä on vielä. Täällä taloyhtiö on aloittanut lämmityskauden, mukavaltahan se tuntuu ylös noustessa kun saa tassutella keittiöön paljain jaloin vielä.

Eilen ostin somia kasseja joululahjoihin, jotka tänä vuonna onkin käsin kudottuja villasukkia koko poppoolle. On polvisukkaa, on raidallista ja yks'väristä, metsäaiheista taidesukkaa ym.

Ajattelin kirjoittaa runon joka pussiin, joten niitä sepustaessa meneekin tämä päivä. Silloin kun aloin sukkia "hamstraamaan", en tienyt näenkö vielä joulua, joten siksi olen niin hyvissä ajoin. Hauskaa puuhaahan tämä on, eipähän tule viime hetken kiireitä 😆

Ruokakin on valmiina, eilen Ison Ompun kampaajalla käydessäni, ei tarvinnut paljoakaan ostaa. Niinpä on aamukahvit täällä nautittu,
Hyvää jatkoa toivottaen, heippa.

Harvoin tulee tänne kirjoiteltua, vaikka käynkin lukemassa mukavia kannanottojanne.

Yhtä asiaa olen vain myötätunnolla alkanut ajatella.: Auttaako sinua kukaan? Pidät pirtin kunnossa, siivoat , vaihdat liinat pöydille, peset ikkunat, Muut vain käyvät nauttimassa hyvät kahvit ja leivonnaiset, ja tiskit jää sinun kontollesi.
Kahvilanpitäjän arki lienee täyspäiväistä siistimistä. Toivottavasti pirtissäsi on myös kotitonttu, joka jaksaa puurtaa kanssasi näissä arkisissa aherruksissa.

Minunkin jäljiltäni jäi kahvikuppi ja leipälautanen tiskattavaksi. Noloa.

Harvoin osaan tänne kirjoittaa, vaikka käynkin lueskelemassa,
Yksi asia minua on alkanut huolestuttaa: Yksinkö sinä Skilla siivoat pirtin meidän muiden jäljiltä. Peset ikkunat, vaihdat verhot. Myötätuntoni herää. Saatko apua mistään? Jokapäiväinen tiskikin on mahtava, mutta varmaan kone pesee.

Tuolle makariina.ek: lle sanon, minä ainakin huolehdin siitä, että siellä on tämän oman pitäjäni alkoholiliikkeen ylijäämävarastosta saamiani tuotteita vaikka mitä laatua, Nurkkakaapissa on.
Tuli tuota lokakuun allakkaa katsottua, ei vielä ole mitään hätää, kesäaika päättyy vasta 29, 10 eli vielä noin neljä viikkoa kesää, siis nautitaan kesästä, kerran EU: on niin päättänyt.
Minulla pieniä huolia autoni kanssa, pakoputkistossa vuotaa. Huolet kohta poissa on noita osaavia poikia tänään saan taas auton takaisin tuo vanhin sen huollon tekee kun sillä on hyvät paikat missä se on helppo tehdä. Työ ei mitään maksa, mutta Motonetista ostetut osat jotain. Auto 12 vuotta vanha joten ei ihme jos jotain korjattavaa, muuten ihan hyväkuntoinen, eikä vielä ajettu kuin alle 90 tuhatta km.
Päivä pilvinen ja jotakin tihkua satelee, aamusta kuitenkin vähän kirkastunut.
Onneksi tuo lähikauppa tuossa muutaman kymmenenmetrin päässä jos jotakin kaupasta tarvii hakea. Eipä muuta jatketaan kesän merkeissä, ei ilmat kovinpaljon muuttuneet ole.

Sunnuntaipäivää.
Sitä samaa harmaata aamusta iltaan, lämpötilakin sama läpivuorokauden. N. 7-9 välillä Yölläkin sama.
Istun tässä pirtin päiväkirjan vieressä ja hörpin samalla kahvia korvapuusti seuranaan.
Tuohon siivoukseen: tokihan me jokainen aina jälkemme siivoamme ja tavarat järjestykseen laitamme. Skillanin matkojen aikana siivottu ja järjestystä pidetty. Mirrit ruokittu, silitelty ja paijattu. Sehän onkin perustehtäviä huolehtia -- kas vaan onpa päässyt nimet unohtumaan-- oliko Miuku-mauku ja """ja minkähän nyt muistaisi,,,, no jokatapauksessa mirrit ovat pirtin "vakiokalusteita" ja kaulimet, tietty. Rusetit suorassa Ja järjestyksen valvomisilme päällä.
Aina pirtissä valitsee siisteys, ystävyys ja sopusointi ! Tulipa käymään milloin tahansa.

No ehkä joskus kun niitä tanssiaisia pidettiin - aikoinaan, saatoi matot olla rullalla ja joku henkilö rullan sisällä ja silleen..... ja jokunen kenkäpari seilasi "kokeiltavana" minkä prinsessan (mummon) jalkaan se sopisi ja parit parittomat "reinot" etsi omistajaa... mutta ne olikin juhlahumut ja se olikin poikeustilanne. Aamun valjetessa kaikki koltut, kengät sun muut löysivät omistajansa.
Ja taas valitsi siisteys ja järjestys.

Nyt on kahvi kumottu kurkkuun ja matka jatkuu. Mukavata sunnuntain jatkoa kaikille.

Tavallista iltaa!
Enpä tuota tullut edes ajatelleeksi, että jonkunhan Pirtin siisteydestä ja kunnosta täytyy pitää huolta. Sellainen ukon torvelo olen, että valmiin päälle vain olen tullut. Olin kyllä monia vuosia sitten mukana Pirtin siirroissa. Nythän Pirtti jököttää tukevasti paikallaan, SkillaN suorittaa säännöllisin välein pirtin sisustuksen uusimista. Uutta ilmettä viihtyisyyden lisäämiseksi - niinhän ne muutkin vastaavat tekevät.

Ilmankos kat...sori, kisut tollistelevat kun käyn Pirttiin. Eivät oikein tiedä, pitäisikö lähestyä
vai pinkaista karkuun. Sisäsiistihän yritän olla Pirtissä käydessäni, joten jos en ole auttanut niin en ole pahemmin sotkenutkaan. Kisut ovat saaneet olla hätyyttelemättä ja nurkkakaappiinkin olen ylen havoin kurkannut. Jää minulle kuitenkin ajattelemisen paikka.

Pilvisen nuhjuinen, sateen uhka on ollut koko päivän, mutta ei ole vettä losottanut. Täytyihän minun käydä heti aamupäivällä tarkistamassa, kuinka markkinoiden toinen päivä sujuu. Eivätpä kauppiaat olleet pelästyneet ilmojen uhkaa, lähes kaikki entiset odottivat ostajia. Siihen aikaan ei kyllä ollut katselijoiden tungosta. Täydensin hieman eilisten ostosten saalista. Hyvä kanttarellipaikka löytyi ja hintaakin soviteltiin.

Siinähän tämä pyhäpäivä on mennyt. Eipä sillä paljon eroa arkeen olekaan. Markettikin on joka päivä samaan tapaan auki. Taisin eka kerran pyhänä käydä muutaman € ostoksen.

Näkyy käväisseen ynnämuu pirtissä tunti sitten. Mitäs tähän perään kirjoittaisin, jospa kertoisin millaisen aterian itsellei tänään laitoin. Kaupassa käynnistä on muutama päivä joten jääkaappi oli kivasti tyhjentynyt, hyvä sillä liian kanssa siellä yleensä apetta onkin.
Olipa jäljellä silakkalaatikkoa varten suolattuja silakkafileitä muutama. Panin ne veteen likoamaan ja pari perunaa kiehumaan. Viskasin ne silakat jonkin ajan kuluttua perunoiden päälle. Siitä se ateria valmistui. Kahvikuppiin jkv. kuohukermaa ja hyppysellinen suolaa. Siinä perunanpalat kastoin ja perään etikkapunajuurta ja silakkafilettä. Kumman hyvältä maistui.
Olettekos näin hienoa ateriaa syöneet.
Huomenna onkin sitten lähtö Windows-10 kurssille. Läppäri on mukaan otettava. Tuon kauppakärryn kanssa se kivasti sinne kulkee. Taidanpa samalla reisulla ostaa torilta muutaman litran puolukoita. Viisi-kuusi litraa minulle riittää talveksi.
Niinkuin moneen kertaan on sanottu syksyn värit loistavat hehkeimmillään. Vielä kun lehdetkin ovat puissa. Erinäköista vähän ajan kuluttua kun puut ovat paljaina ja ilmat hämärät ja sateiset. Saa kaikessa rauhassa vaan olla kodin lämpimässä, hyvin tuo aika kotona ollenkin sujuu, mitä nyt kaupassa ja torilla käyn niin ja viikottain työväenopistolla, siinäpä se pääpiirteittäin.

Huomenta lokakuun ensimmäisen viikon alkuun, melko pilvisenä sään suhteen aloitellaan ja ikävä kyllä taitaa näin vaan jatkuakin.
Onneksi oli yksi melko kuiva viikko, aika paljon viljoja saivat talteen otettua, jospa oma varaisuuteen riittää.
Eilen tein "hittipipon" virkkaamalla ja voitteko kuvitella, oli kaitale valmiina kuin alakoulun patalappu.
Silmät pysyivät samana, kun koko ajan laskin, mutta lopputulos aivan kamala, onneksi sain silityksellä korjaantumaan ja pipo on nyt pipon näköinen tupsuineen.
Kerran purinkin ja rupesin laskien tekemään, tulos kerrotun näköinen, näin sitä hämmästelee mielestään virkkausta osaavaksi ajatellut.

En muista tuollaista syksyä mistä Hurskainen kerrot, yhden vapun kylläkin ja juhannuksenkin, maa paksussa lumivaipassa ja puut vihreinä.
Poikani häät oli juhannuksena, siksi jäi erikoisesti mieleen ja vapun siksi, että kesätamineissa lähdin, mihin lienen lähtenyt ja sitten kotiin palasin pikkukengin hangessa kahlaten.

Noella minun tapaani alkaa joulua valmistella, kyllä se varmuutta onkin, se tulla tupsahtaa yllättävästi joka vuosi.
Jos itse vielä lahjat yrittää valmistaa, on jo kiire aloittaa.
Tänä jouluna kirjekuoriin lahjani sopivat, jos suunnitelmat paikkansa pitää, olen erilaista joulua viettämässä, en perheeni kanssa.

Makriina mieltäni lämmittää, kun tuolla tapaa huolehdit, mutta kyllä pirtti on niin helppo hoitoinen, että innolla sitä jaksan kunnostella.
Aivan kuten meri-kukka ja Late kertoivat, jälkensä jokainen korjaa, tarvitaan vaan hiukan mielikuvitusta, niin eipä jaksa pirtin työt rasittaa.
Tuo sisustaminen on intohimoni täällä livenäkin, vähänkös olen kertonut, miten huonekalut vaihtavat paikkaa, tekstiilit samoin, joten pirtissä ne menee totuttuun tapaan.
Pirtin aloitus on annettu minun tehdä, vaikka voisi joku toinenkin sen toteuttaa.
Mielikuvitus sisustaminen voi olla hyväkin tälle levottomalle luonnolleni, ehkä hieman hillitsee kyllästymistä ja vaihtelun halua näissä kotioloissa;)

Meri-kukka olikos se toinen kisu Hippiäinen?
Ei kai vaan dementian enteitä nuo, kun ei muista vakiasukkaiden nimeä, piti ihan miettimällä muistella minun myös.
Latelle tunnustus nurkkakaapin kunnossa pidosta ja kaikesta mukana olosta myös.

Ynnämuu vähän hillitymmin meidän mielikuvitus leikkeihin ryhtyy, mutta pitäähän mukana olla vähän järkevämpi kaveri, vaikka minusta mielikuvitus on hyvä asia, arjen elämässä.
Kiva kuitenkin on, että monella tapaa ajattelevia mukaan mahtuu ja leikki sijansa saakoon.
Vähäiseksi on mielikuvitus hommat jääneet, kun alkutaivalta muistaa, mutta hyvä näin, jos iloa ja lukemista kuitenkin aikaan saamme.
Kevennystä elämä joskus kaipaa, arki on hyvinkin raadollinen monelle kanssakulkijalle, ehkä ei mielikuvitusta aina riitä.

Katleijalla into opiskella taitoja joita jo mielestäni omaa vaikka millä mitalla, On varmaan hyvä kerrata opittuja ja voi olla, että uuttakin tietoa on mahdollista saada, muuttuuhan nämä osattavat jatkuvasti.
Minun oppiminen on vähän sieltä tänne päin, kun muisti niin äärettömän lyhyt;)
Pääasia on, että ruokailu mahan täyttää ja jos vielä hyvältä maistuu, kaikki ok.
Onneksemme nuo halut mennä ja tulla vaan vähenevät pikku hiljaa ja tyytyväisyys lisääntyy, kun on koti missä voi olla ja viihtyä.

Tänään asialle apteekkiin ja sitten käsitöiden pariin.
Tuuli on innostunut ja syksyisen ilmeen aikaan saa nuo lehdet, mitkä ilmassa leijuu.
Elämä sykkii, ihmisiä menossa jonnekin ja siivous naapuritalossa jollakin alkanut, maton hakkauksen äänet minulle kantautuu, elossa ollaan;)
Syksyistä viikon alkua ystävät.

Vielä toteamus,,vilkaisin ikkunasta ja suuri parvi varmaan hanhia auran muodossa lensi pohjoista kohti, unohtuiko niiltä jotakin, kun suunta aivan väärä.

Tulipa myöhäisempi herännäisyys. Eipä ole sää eikä maisema eilisestä muuttunut, mutta oikein hyvää huomenta sentään Kahvipirttiin lienee lupa toivottaa.
Skillan sanoo vaatimattomasti, että pirtin aloitus on annettu hänen tehdä. Vai vielä annettu ja millä valtuuksilla! Jos en olisi näin hieno ihminen, sanoisin että voihan piru ja helkkari sekä muut sivistyssanat. En minä vielä niin dementoitunut ole etten muistaisi kuka tämän Kahvipirtin perusti ja on jaksanut vuosikaudet pitää pystyssä.
Pirtin kuppikunta on oikein mukava, sopuisa ja monipuolinen, mutta Skillan tämän maanmainion juttutuvan on pystyttänyt ja saanut uudetkin tulokkaat heti kotiutumaan.

Mielikuvituksesta olen Skillanin kanssa samaa mieltä.
Kyllä mielikuvitus on hyvä asia. Ainakin minulle suorastaan tarpeellinen, ja sen lisäksi elämäntilanteessa, jossa ei virkkuukoukkukaan pysy sormien välissä, saan olla onnellinen kaikista niistä asioista ja tapahtumista, jotka ovat muistojeni aarrearkkuun tallentuneet.

Älkää säikähtäkö! En aio tässä ruveta muistelemaan. Tuli kiire katsomaan onko kahvipannun pohjalla tippaakaan sumppia jäljellä.
Petikaverikin heräsi, joten tässä olisi kyllä aika saada toinenkin kupponen kuumaa.

Heippa!

Oli se vähän ihme, että näin pilvinen, sateita odottava ilma kesti ilman vedentuloa. Kyllä huomenna näissä maisemissa voi tulla tämänkin päivän edestä. Näin ennustelevat.

Täytyi käydä kalassa, oli niin ohittamaton tarjous 6, 99 €/kg vileerattuna. Kyllä sen olivat huomanneet toisetkin, jonoa oli mutta mikäs oli jonotellessa. Olihan se "sisätyötä"

Kyllä SkillaNin ansiot Pirtin ylläpidosta tulee selväksi Venlastiinan viestistä. Siihen ei ole lisättävää. Sitäpaitsi, Kahvipirtin alun aikoihin en ollut vielä edes koskenut tietokoneeseen, enkä uskonut mokomaa vekotinta tarvitsevankaan. Jossain mielenhäiriössäni sen suunnittelematta ostin. Joten ehkä puolet Pirtin matkasta olen ollut jotenkin mukana.

Kyllä se rikas mielikuvitus on hyvä apu. Niin se on, mistä johtunee, että minun mielikuvitukseni ei kovin vilkkaana lentele. Tosikoksi tunnen itseni - ainakin moniin muihin verrattuna. Se mielikuvieni jarruttelu voi johtua nuoruuspäivistäkin. Realismia oli, ettei mielikuvitusruokailu kovin hyvin ravinnut ja saattoi vitamiinejakin puuttua. Työelämässä sitten opetusta sain, että ei kannattanut turhia mielikuvituslentoja ääneen päästellä edes huumori mielessä. Kymmenet korvat kuuntelivat ja ottivat jutusteluni täytenä totena. Syynnä oli sekin, että olin tosikkotyyppinen ja eihän sellaiselta odoteta "höpinöitä." SkillaNin sanonta:"Ynnämuu vähän hillitymmin meidän mielikuvitus leikkeihin ryhtyy, mutta pitäähän mukana olla vähän järkevämpi kaveri, vaikka minusta mielikuvitus on hyvä asia, arjen elämässä. " Joopa, kiitän kohteliaisuudesta, mutta tosikkomaisuuteni ja mielikuvitukseni vajavuus kyllä lomasee ison palan pois "järkevyydestäni", jos sitä nyt kovin äijän on sattunut edes saamaan.

Aika hyvinhän lokakuu on nimensä mukaisesti alkanut. Jatkellaan etiäppäin!

Onhan pimeää jo, en ollut löytää Pirttiin, taisi olla pari katulamppua pimeänä tuossa lähistöllä.

Laitanpa takkaa tulen ja pri kynttilää ikkunalle, näkee ulkona kulkijat kodikkaan valon. Meillä täällä onkin niin lämmintä ja mukavaa, oli uuni päällä yli 3 tuntia, kun tein lanttupataa. Siinä ladotaan esikeitetyt lantunviipaleet vuoroin sianviipaleiden ja sipulin kanssa, ripotellaan kerrosten väliin suolaa ja maustepippuria.

Tuota kodikkuutta hillitsee tuo kauhea ampumatapahtuma Las Vegasissa, ihan käsittämätöntä teurastusta väkijoukossa. Ei pysty ymmärtämään,...kahvia kaadan mukiini, että hereillä pysyn tuo lanttuherkun jälkeen.

Kyllä tämä keinuttelu takkatulen loimussa on rauhoittavaa, voisi ihan torkahtaa, vaan pitänee vielä tehdä pari pientä juttua ennen huomista.

Hei ja illan rauhaa!

Huomenta tuulisesta Savosta, nyt ei varmaan hanhet, ei mitkään linnut vastatuuleen lähde lentämään ja aika puhuria onkin.
Näin se varmaan on, että auran linnut huomasivat hyvän ruokapellon ja päättivät tankata lisää lentoa varten, voi matkalla olla tuulta ja sadetta.

Venlastiina niin kovasti ylisti, ei se aloittajan vallassa ole minkälaiseksi ketju muodostuu, onhan se nähty monesti, kirjoittajat ketjun menetyksen takaa, kiitos kuitenkin ja hyvä jos jatkossakin pirtin vahvuutta yllä pidätte;)

En ole kuullutkaan tätä versiota Lapin kesästä, herkkää ka kaunis, toisen lainen kuin Loirin esittämä, joka on karumpi, raastavampi, hyvä kuitenkin.
En Loirin ihailija ole, mutta tyylinsä on löytänyt.
Kiitos Mamma-Mia.

Tuo mielikuvitus on joskus hyvänä apuna, kun meinaa keinot loppua ja voimatkin häviää.
Kuvitella osaa jokainen, mutta se että antaa lentoa kuvitelmille voi harhauttaakin, jalat maasta irtoaa.
Ynnämuu on hyvällä itsetunnolla varustettu, kestää sen mikä tuleva on, ei anna kuvitelmien horjuttaa elämäänsä.
Haaveilu, unelmointi, kukapas ei haaveilisi suuresta lottovoitosta tai unelmoisi suuresta rakkaudesta, harhaa aika usein molemmat.
Näillä kymmenillä se jo pitäisi olla selvyys, että turhuutta on, mutta kun on tämmöinen lapsenmielen mukanaan kantaja, jaksaa uskoa kaiken mahdolliseksi.
Joka ikinen lauantai ilta petyn, mutta samassa ajatus, jospa ensi kerralla, hupakko olen.
Ehkä nuo pettymykset ei niin suuresti kosketa, kun ynnämuun tapaan pitää mielikuvituksen aisoissa.
Ynnämuun kohdalla pitää paikkansa sanonta, jokaisesta mies tulee, mutta ei tyhjän naurajasta, menikö oikein tuo sananparsi, no sinne päin kuitenkin;)

En ole minäkään kuullut tuollaista nimeä koskaan, mistä Hurskainen kirjoitit, aika outoja ovat lisänneet paljonkin allakkaan.
Hupa on varmaan puulle tuo lämmitys, saatko puut omalta tontilta?
Onhan se ihan erilaista lämpöä. mitä puulla lämmittäen saa, ja takan ääressä istuen niitä sinisiä aatoksia syntyy.
Minä olen aika paljon järjellä yrittänyt noita kaikenlaisia apuja ajatella, ei yhtään valo hoidon tapaistakaan ole koskaan ollut, aurinko on riittänyt.
Näihin laitteisiin ei euroni kulu, mutta moneen muuhun hullutukseen niitä menee.

Voi miten saitkaan taas mieliteon syttymään Noella, lanttu yksi mieli juures ja tuolla tapaa en sitä ole laittanutkaan, pitää kokeilla, kun seuraavaa suunnittelua ruuan suhteen pidän ja laitan.
On se niin hyvä asia, kun ei tuon ruuansulatuksen suhteen mitään rajoituksia, kaikki menee, ehkä pienet kivetkin;)
Kaikilla ei tätäkään onnea ole, on hyvin rajoitettu ruoka valio, mitä suuhunsa pistää.
Järkyttävää nuo maailman tapahtumat todella on, ja aina vaan lisää tulee, missä vika?


Laulelemaan lähden, sitä ennen puhelin neuvottelu pankin edustajan kanssa, haluavat neuvoa tuon mobiilipankin käyttöä, pahoin pelkään, että sotkua siitä tulee.
Onhan se hienoa yrittää olla niin fiksu, että tuonkin oppii ainakin sähläämään sen kanssa ja entäs neuvottelu puhelimessa, se vasta hienoa on;)
Linnut yrittävät lentää vastatuuleen, kovaa hommaa se on, ehkä myös heikoimmille jalankulkijoillekin.
Koettakaa pysyä maan kamaralla, jos puhuriin joudutte.

Kamala päivä edessä, vettä tulee taivaan täydeltä, mutta on pakko suunnitella kauppakeikka. Olen pyytänyt hyvää ystävääni kylään viikkokausia, aina on tullut este, mutta huomenna on tarkoitus tavata.
Menen turkkilaisesta leipomosta ostamaan baklava-nimisiä pieniä leivonnaisia, jotka ovat makeampia kuin ikinä mikään muu, sillä ystäväni pitää makeasta. En uskalla jättää ostoksia huomiselle, sillä aina voi tulla joku este viime hetkellä. Bussilakko tai kadonnut lompsa. Kauppa on bussin ja metromatkan päässä.

Huushollikin on kuin myrskyn jäljiltä. Miten se voikin mennä niin sekaisin , vaikka en tee mitään? Ihailtavaa tämä Skillanin pirtin järjestys, minulta se ei sujuisi. Olen taitava panemaan sekaisin kaiken muutamassa hetkessä.
Pakko juoda virtuaalikahvit, aitoja kun ei ehdi tässä kiireessä keittämään.

Syksy jo saa.
Märkä on maa.
Koivuista lehdet pian pois putoaa,
kun tuuli oksia rajusti riepottaa.

Tämä on kotimaamme taikaa;
meillä on neljä vuodenaikaa.
Joskus paistaa, joskus sataa.
Elomme kulkee iäti samaa rataa.

wanha kevätruno
Ah ja voi
lintujen laulu se soi
kielikin näkyy ja nielurisat
on koivuissa paksut ja kyhmyiset visat

Kyllä losotti vettä koko päivän ja synkeän hämärää riitti. Täytyi lähteä annettuun aikaan pistäytymään Terveyskeskuksessa. Sateensuojana oli kertakäyttöiseksi tarkoitettu kevyt sadetakki. Kyllä se muutoin virkansa hoiti, mutta oli turhan lyhyt. Tuulenpuuska pyöritteli, tottahan se pöksyt kasteli puolireidestä alaspäin. Homma Terveyskeskuksessa hoitui muutamassa minuutissa, sairanhoitajan vilkaisu ja kontrollihomma tuli tehdyksi. Kyllä se minustakin riitti, ei ongelmia. Tulipahan kirjaus potilasrekisteriini.

Ei minullakaan ole Hurskaisen mainitsemia kirkasvalolaitteita. Tavallisia valoja saatan kuluttaa jos tumma päivä alkaa kyllästyttää. Kyllähän mainostajat laativat viestinsä niin, että saattaa niihin retkahtaa lähes kuka tahansa, vaikka humpuukista olisi kyse. Mainostajiksi haalitaan oikein julkkiksiakin. Varsinkin kun ihmisellä on jatkuvia vaivoja, sitä voi retkahtaa "oljenkorteen" koetteeksi. Voi se lumelääkekin tehota kun kovasti uskoo. Muistan kun mummoni halusi yhtenään hotapulverilippuja, äitini otti talteen tyhjät lipukkeet ja täytti sen perunajauholla ja ripauksella suolaa. Kyllä se tehosi, sen mummo totesi kun vaikutusta kyseltiin. Eihän se kaunis temppu ollut, mutta lähdepä sieltä salolta toistakymmenen kilometrin päästä hotapulvria hakemaan. Olihan siinä mummolla totuttua tapaakin, koska perunajauhot yhtähyvin toimivat.)) Niin se on, olipa kyseessä tavara, uusi luontaislääke tai raha, jos se on mainoksessa erikoisen hyvää, melkein pitäisi hälytyskellot soida:))

Onhan tuossa pari näppärää runoa, syksystä ja keväästä. Ei hassumpaa! Minä jätän runoilun ja kirjoittamisenkin tältä päivältä. Heippa vaan!

Ehtoota. Pimeää on, tuulista ja syksyistä. Ihan kuin lokakuussa pitäneekin olla. Eilen pilkisteli jopa aurinko. Niin teimme puolukkaretken, siinä tuli talvipuolukat kertaheitolla. Olikin kuiva ja hyvä sää.Ja puolukoitakin löytyi riittävästi.
Tuttu oli tuo lapin kesä, on karaoke kasetilla mökillä. Lapin tango on myös kaunis:
Lapin luonto luo outoa taikaa, se on kaunis ja korvaamaton......

Nuo kaikenlaiset valohoidot taas ovat ihan vieraita, en ole kokeillut koskaan, enkä aiokkaan.

Skillanille , ei kannata pelätä tuota mobiili pankkia, se on nimittäin tosi helppo käyttää. Helpompi kuin tällä läppärillä maksut. Pankissa laitetaan valmiiksi kaikki ja neuvovat tarkkaan antavat tunnusluvun ja itse pitää laittaa salasana ja tietenkin pitää se päässään omana tietonaan.
Ja muistaa. muuta ei tarvikkaan muistaa koska oma salasana käy myös maksun vahvistukseksi .Mutta hyvin kätevää se on. Aina voi kysyä,, mielellään ja ystävällisesti ne neuvovat.
Nordeassa ainakin, luulisin jokapaikassa. Onhan asiakkaista kova kysyntä.

Työajoilta muistan , että joillekin vanhuksille käy kyllä ns. lumelääkkeet . Ehkä välillä on huomion ja paijauksen tarvetta, ja tarvetta tulla kuulluksi , kun voi tulla kertomaan vaivojaan ,ehkä se kosketuksen ja myötäelämisen voima on yhtä paranteva tekijä kuin joku pilleri.

Pimeää aikaa eletään on vain kohta 2hämärää vastakkain jos on pilvinen päivä. Ja niitähän on !
Valoisaa huomista kuitenkin toivottelen kaikille. mk. kirjautuminen hävisi jälleen.

Huomenta sateiseen ja tuuliseen aamuun ja viikko puolissa jälleen.
Kyllä se joulu jo aatoksissa vilahtaa, erilaista joulua odotan.
Lauleltiin eilen ja tänään pitäisi taas uskaltautua esiintymään, no eipä mitään, eihän voi minun vika olla jos toiset laulavat väärin, minä en koskaan;)
Ei se niin vakavasti otettavaa ole, kun tutulle porukalle esiintyy, antavat virheetkin anteeksi.

On se tuo makean himo muuttuva sekin, ennen suklaa levy ja muu makea meni herkkuna, nykyään määrä vähentynyt ja makean maistaa liikana useinkin.
Pienentelen sokerin määrää mistä vaan voin, säilyvyyden vuoksi joutuu runsaammin käyttää, mutta pakkanen siihenkin tuo helpotuksen.
On se niin, että pirtin tarjoukset ei taatusti painoa lisää.

Noiden runojen tuottaminen on joskus niin helppoa, siis loppusointuisten ja toisen kerran ei tule mitään, vaikka kuinka hampaita kiristelisi.
Eilen katsoin aamu Tv:stä kun kirjaili kertoi ja näytti kirjansa tekemistä, voi tavaton jos tuon kaiken joutuu tekemään, loppuu into alkutekijöihin.
Siinä oli muistiinpanoja pienillä lapuilla ja siitä sitten keräili ne oikeaan järjestykseen, kaiketi juoni oli niissä mukana.
Ei tule kirjailijaa, ei runoilijaa, eipä kaikkien tarvitsekaan, ostetaan valmista.

Onpa mukava ynnämuu, että terveyskeskuksessa käynti tuotti hyvän mielen, vähät kastuneista housujen lahkeista;)
Elämässäni yhden kerran olen unipillerin pyytänyt, tämä tapahtui poikani synnytyksen jälkeen, oli niin voimia kysynyt homma, että ei uni tullut.
Sain pillerin ja valvoin yön, silloin tuli mieleen, että ehkä olikin kalkki tabletti.
Tuo hotapulveri oli yhteen aikaan kovin suosittu lääkitys, eikö lie jonkunlainen huume ollut.
Onhan se aika vakuuttavan tuntuista, kun joku julkkis mainostaa tuotteita, en kyllä ole herkkäuskoinen mistään tämän tyyppisestä.

Kaikki on helppoa, kun osaa ja ei töpeksi niin kuin eräät tekee.
Ei sitten kuitenkaan harjoiteltu mobiililaitteen käyttämistä, vaan puhelimen ja tietokoneen kautta toimivaa yhteyttä pankki henkilön kanssa.
Hyvin se kävi, ihan kuin nenäkkäin olisi istuttu ja rupateltu, pankkilaiset harjoittelevat tämän tyyppistä yhteyden pitoa, jos tarvetta ilmaantuu.
Onhan se mukava, jos liikkuminen vaikeaa, ei jaksa pankkiin asti, on tälläinen yhteys tarjolla.
Puolukat on ihania kerätä täydestä mättäästä, mutta jos etsimään joutuu työlästäkin voi olla.
Puolukka on tänä kesänä kasvanut oikullisesti, jossakin paljon ja sitten ei ollenkaan.
Kyllä on pitänyt olla paljon paikoissa, missä Marja-Liisan mies on käynyt noukkimassa, eikö määrä jo liene lähes sata sankollista.
Puolukat ja muutkin talven varastot täydet, nyt sitten purkkeja tyhjentämään ja komeron hyllylle odottamaan seuraavaa täyttö ajankohtaa.
Minulla on samat purkit yhdessä kaapissa , mitkä sitten pyrin aina uudestaan täyteen saamaan, aika kestäviä ovat, kun sattuu laadukkaita ostaessa.

No niin merkkejä tuli taas tuhottua aika lailla, ehkä syytä lopetella ja jatkaa taas huomenissa, syksyisen sään kanssa elämistä toivottelen.

Alkaa mennä yksitoikkoiseksi säistä kertominen. Sataa rumuutti aamupäivän kunnolla, Nyt illemmasta aurinkokin näyttäytyi ja sade lakkasi. Vetistä keliä on loppuviikoksikin ennusteltu.

Mobiili- maksutapaa en toistaiseksi edes harkitse. En tarvitse sitä, jos netti-maksaminen pysyy käytössä. S-marketissa käy S-pankin Visa ja muissa maksuissa muu pankinkortti.
Suurin osa laskuistani menee suoraveloituksena. Minkäänlaista kauppaa en käy netin kautta. Enpä ole kovin " edistyksellinen:)"

SkillaNilla vaan laulu raikaa. Sen on hyvä harrastus. En kyllä ole yhtään kateellinen, vaikka olen jäänyt laututaitoja vaille. Oikeastaan olen tähän puutteeseeni tyytyväinen, eipähän kukaan pyytele minua" kiekumaan." Koulussakin luvattiin vitonen ja vapautettiin yrittämästä.

Marjahommani on paketissa. Suunnitelman mukaan torilta löytyi marjat. Kyllän tein hapuillen pieniä koeretkiä täältä lähistöltä. Ei näyttänyt mitenkään lupaavalta. Tottahan vuosikymmenien aikanana olen tutustunut laajemminkin marja- ja sienipaikkoihin. Olisi pitänyt ajella edestakaisena matkana lähes 200 km, eikä tulos olisi tietenkään ollut taattu.
Lisäksi oli kyllä myös terveydellisiä "jarrujakin." Kyllä "marjastukseni" meni hyvin päin.
Ei tietenkään ostetut marjat ole niin hyviä kuin itse poimitut, mutta laatuero katoaa kun unohtaa tunneseikat.

Lähes pilvetön taivaanrantsu on sillä tavalla kuulaannäköinen, että saatta tulla viileä yö. Eihän siinä mitään tavatonta olekaan. Hyvää jatketta illallenne!

Sain eilen autoni takaisin pojaltani, lupasi ja tekikin pakoputkiremontin, kun auto on 12 vuotta vanha tuotti vaikeuksia saada kaikkia osia joten remontti vähän pitkityi.
No eilen illalla toi kuitenkin takaisin, ei se kalliiksi tullut 175€ osat siinä koko hinta.
Tänään sitten tarvitsimmekin, kävimme terveyskeskuksessa, siellä menikin pitempi aika, eli ainakin kolme tuntia jokin mätti kun yksi koe ei onnistunut, seuraava kuitenkin lopulta onnistui. no kahviossa vähän tankkasimme ennen kotiinmenoa, huomenna ehkä tulokset tietää. Minä vain kuskina.
Tuo marjastaminen taitaa meilläkin sujua, huomenna torilla puolukkaa kymmenen litraa ämpäreineen 25 € . No näkeehän sitten minkälaisia ovat.
Torstai torilla kaikkein vilkkain päivä siellä yleensä kaikenlaista tavaraa myynnissä. Tosin ilmatkin vaikuttaa onko siellä mitään saatavilla, jos tähänpäivään vertaa niin huono on myynti ainakin silloin. Illansuussa täälläkin kunnollinen syys-sää, aurinkokin paistoi ja poutaa on vieläkin.
Noista laskuista selviää täällä tietokoneen avulla ja kaupata maksukortilla, yleensä kaikki laskut on suoraveloituksessa joitakin täytyy vain maksaa saajan pankitilin ja viitenumeron mukaan, vielä ne minulla onnistuu.
Tämä ilmoittautuminen meni vähän myöhäiseksi, mutta parempi myöhään kun ei olenkaan.

Huomenta, näyttäisi hieman kuivemmalta tuo säätila ulkona, hyvä niin, on käveltävä pieni matka kampaajalle, taas tukan siistimisen vuoro.
Päivemmällä kanervan istutus haudoille, kälyni kanssa sinne menemme.
Ohjelmaa ihan riittävästi tälle päivälle.

On se ihana asia, kun on noita avun antajia omasta takaa, säästöä ja muutenkin kun apua lapsilta voi saada.
Vähän kalliimpia on puolukat siellä Laten maisemissa, mitä täällä päin maksetaan, tosin tori hintoja en täältäkään tiedä.
Kyllä ne marjat nyt varmaan kypsiksi ovat ehtineetkin, hyvää mehua voi saada.
Minun pitää vähän hassuun pulmaan apua nuoriltani pyytää, en jaksa puhaltaa ilmapalloja pieniksi palloiksi, kun niitä nyt tarvitsen.
Teen virkkaamalla pallon aihion ja sen pyöreänä pysymiseen ilmapalloa tarvitaan sen verran, että saan kovetetuksi virkkauksen.
Sen jälkeen pallo puhkaistaan ja otetaan pois, jää kaunis virkattu pallo,Ledvalot sisään ja sitten roikkumaan ketju valoa pimeyteen antamaan.


En tuota mobiili maksamista minäkään ole käyttänyt, mutta joskus voi saldoa vilkaista, jos unohtuu, voi joskus tulla viesti, että tililläsi ei ole katetta noloa olisi.
Helppo tuo on kyllä ihan koulupohja taidoilla nuo tulot ja menot tasata, ei siellä tilillä liikoja ole koskaan.
Olen tilaillut joskus Apilanlehden tuotteita ja taas eilen niitä tarjoilivat puhelimessa, sanoin että en nyt tilaa, ennen kuin entiset on maksettu.
Yllättävä tieto oli vastaus, laskuni maksettu, joten uutta sopisi, no en kuitenkaan sortunut.
Tämä muisti tekee jo tepposia, olin varma, että vielä laskua on tulossa, iloinen yllätys, ovat sen verran hinnakkaita, että osissa olen maksanut.
Ei se muuten ilmaista ole bensakaan, sillä rahalla saa jo useamman sankollisen ostettua, kun satoja kilometrejä ajelee.
Laulaminen toisten mukana onnistuu, en mikään virtuoosi ole, yksin en voisi ajatellakaan laulamista, kiva muuten on laulaa, keuhkoja kouluttaa;)

Nyt pitää Hurskaista varoitella, että pidäppä huusholli siistinä. kun kerran sait kerralla koko homman siistiksi, pane kaikki paikalleen niin järjestys säilyy.
Hyvä että apua sait ja vielä tutulta varmaksi koetulta taholta.
Tuo vaatetus onkin vähän vaikea kohdalleen sattua, kun sataa ja näyttää kolakalta, tulee liikaa päälleen ahdettua.
Minä eilen tämän asian myös koin, kun kerhoon taivalsin.
Mietin kovasti josko en menisikään, mutta kun tunnollinen olen, en pois voinut jäädä, kun laulaminen velvoittaa ja hyvin laulut menikin.
Ei sitä intoa enää noista puuhista ole mitä muutama vuosi sitten ja olen huomannut, hyvin tulevat hommat hoidettua, vaikka en mukana olekaan, sitähän vähän epäilin aiemmin;)

Nyt tuo ilma näyttää ihan hyvältä, taitaa Luojamme sateelta tällä kertaa säästää, mukavampi on istutus hommatkin hoitaa.
Toivotan kaikille yhtä mukavan näköistä säätä, onhan se kiva välillä kuivempaa eloa kokea.

Täällä eteläpuolella kulki sadekaistale, joka antoi pysyvää kosteuskylpyä. Kauppaankin oli asiaa ja tietysti kävelläkin pitäisi. Sitä siinä aamupäivällä pähkäilin.

Sittenpä hoksasin ratkaisun. Hurautimme Jumbon kauppakeskukseen autolla. Siellähän saattoi kävellä kolmessa kerroksessa sateensuojassa ja katsella tavaroiden paljoutta. Löytyi myös istumapaikkoja jalkojensa lepuuttamiseen. Olenhan tietysti ennenkin Jumbossa käynyt, tosin harvakseen. Liian suuret meiningithän siellä on meikäläisen tarpeisiin. Näin se kyllä menettelee, kun ydistää sateisen päivän kävelyretken pieniin, mutta tarpeellisiin ostoksiin.

Enpä tainnut mainita mitä maksoin puolukoistani. Markkinahinnat vaihtelivat 18-23 €/5kg laatikko. Ostin halvimmalta, sama laatuhan niissä. Laatikossa oli ämpärillinen, vähän epäilin niin vilkas kauppias sen äkkiä näytti. Hän myi myös ämpäreissä lisähinta 2€.

Näytti että ilma selkenee, mutta tämän kirjoitusjahkailuni aikana tilanne on muuttunut. Sateisena jatkuu, äkkiä muutokset tulevat. Niillä mennään, mitä tulee!

Näin syksyn alussa tapahtumia riittää vähän liikaakin, en ole tiennytkään aikaisemmin, että
jokin oikein paljon hyvääkin mieltä tuova tapaus saattaa estää unen tulon illalla moneksi tunniksi.
- Vai oliko syy siinä, että pelmahdin petiin tuntia ennen vakiaikaani, joka on klo 23.

Vain kerran aikaisemmin elämässäni olen ilon takia valvonut melkein koko yön. Muistan, että ikkunasta katselin ukonilmaa merellä, salamat leimahtelivat, ja se oli kaunista ja ihmeellistä.
Ja se tuo mieleeni ilon aiheuttaneen ihmisen.

Hampaidenkin tarkastuskäynnit hammaslääkärillä ovat aina sijoittuneet näihin syksyn aikoihin,
onneksi ovat nyt tältä vuodelta ohitse.

Milloinkas se pitäisi ottaa se flunssarokote, varmaan marraskuussa?

Eilinen toripäivä onnistui siellä olikin useampi puolukanmyyjä ja hinnat oli kilpailutettu sieltä ostimme muutaman litran 2,30 € litra.ihan hyvännäköisiä olivat. No tarttuihan sieltä muutakin, ainakin kahvileipää tuli ostettua,
Sitten tankattiin auto ja lähdimme taas maaseutukierrokselle. Ilmakin vaihteli niinkuin maisematkin, välillä satoi toisessa välissä paistoi. Maalaismaisemat olivat nyt parhaimmillaan ja iloksemme voimme todeta ne tienvarret missä ajelimme oli joka paikassa viljat korjattu. Varmaan lähiseudullakin niitä on vielä pelloilla, mutta me emme nähneet.
Siinä tuli kummankin kotikylä ja muutakin maaseutua kuljettua, kyllä on hienoa kun löytyy vielä oikeeta maaseutuakin.
Kotiintullessa poikettiin tuohon meidän lähikauppaan siellä oli kotimaista lohta 6,99 kg eli karvanverran alle seitemän euroa. Tuoreen näköistä, huomenna ehkä se valmistetaan.

Tänään sieltä ostimme iltapalaksi kaksi oikein hyvää ja kypsää kanankoipea, no nekin olivat hinnaltaan karvanverran alle 5€ kg.

Perjantai aamua, sateisen yön jäljiltä vähän poutaisempaa, kyllä nuo sade puuskat on olleet kuin kesän ukkossateet, tulevat voimalla alas.
Pahimman sateen vältimme eilen haudoilla ja kanervat saatiin paikoilleen, kauniina jäikin haudan edusta, havujen ja kanervien sopusointuiseen näkymään.
Isoja kanervia saatiin, viisi kympillä, niitä otin myös parveke laatikkoon, se urakka sitten joskus.
Kivasti meni eilinen, laitoin ruuan haudan laitto kavereille ja siinä tuli pitkästä aikaa nenäkkäin rupateltua, tavallaan yhteydet enemmänkin puhelimella.

Onnea nyt heti tässä Mamma-Mialle, on se aina tuo uuden elämän alku ihme kaikille.
Mummoksi pääseminen on myös mieleinen tapahtuma ja osansa siitä vauvasta ottaa koko suku, puhumattakaan vanhemmista, varmasti tervetullut ja iloinen tapahtuma.

Meillä nuo kanankoivet saa euron kappale ja puolukatkin halvempia, onkohan siellä etelässä kalliin paikan lisä myös näillä tuotteilla, vai onko kanalat ja puolukat pitkän matkan takana, rahtimaksut hintaa nostaa; )
Eiköhän niistä hintavertailusta kuitenkin siellä lähellä kohtuudella kaiken voi ostaa ja me täällä kauempana sitten niitä rahtikuluja maksamme.
Teillä on kiva tapa rikastuttaa muistojanne Late ja Venlastiina, kun autoillen paikkoja ajelette.

Nuo suuret tavaratalot eivät minunkaan mieleen ole ja kyllä ne vaativatkin hyvä kuntoisen ihmisen, että jaksaa kaiken kiertää.
Ei sieltä meinaa mitään löytääkään, vaikka opasteita seuraisi ja yleensä se mitä etsit on siellä kauimmassa nurkassa.
Olen niin tyytyväinen tuohon pieneen puotiin ja sieltä melkein kaiken löydän mitä päivittäisessä elämässä kaipaan.
Ei kovin iso ole tuo City markettikaan ja sieltä ne muut tarvitsemani löytyy.
Jyväskylän uudessa Prismassa ihan pelkään käydä, jaksaako niin kauan kulkea, että ulos lopulta pääsee.

Joskus kun tuppaa noita asioita paljon, ei todella ehdi tietämään, että olenko menossa vai tulossa, kuten Hurskainen kertoili.
Silloin on paras tapa pysähtyä ja käydä mielessään läpi ne menonsa;)
Ihana asia, että voi ajan käytön suunnitella, että ei niitä kiireitä pakolla itselle aiheuta, aika taulut on tehtävä hyvin löysiksi.

Onkohan muorin kone rikki vai terveys nyt heikentynyt, kun ei viestejä ole tullut?

Koivu tuossa ikkunan edessä on aivan keltaisiin pukeutunut ja varmaan kohta alastomaksi riisuuntuu, syksyä sitä todelle eletään.
Tulipa mieleen, että nuo lehtien peittämät kadut voivat olla hyvinkin liukkaitta, varovaisuudesta muistutan, kun liikkeellä olette.
Hyvää ja mielekästä perjantai päivää ja viikon lopun alkua.

Päivää.

Ei ole kone rikki,minulla tuo käsi kyllä on:(

Olen kyllä lueskellut Teidän viestejänne,vaan en ole jaksanut kirjoitella.
Enole syksy ihminen ollenkaan.
Tuo jatkuva matalapaine vie minutkin matalapaineeseen.

voikaahan kaikki hyvin.
näkyillään...

Vähän sellainen Hurskaisen mainitsema meno on täällä itsekullakin: eipä aina tiedä onko menossa vai tulossa. Marketissä pistäydyin, tultuani juolahti mieleeni, että tarkoitus oli samalla apteekissakin käydä. Ei se vain aikanaan juolahtanut. Siinä se sekosi kun marketin pihalla suunsoittoa parin kaverin kanssa harrastin. Näin se käy yhteen asiaan keskittyvälle.

Teinpähän sitten eri reissun rohtokauppaan. Eipä tuo niin vaarallista ole jos enemmänkin jaloittelee. Oli sentään sateeton keli. Nyt illemmasta kyllä vettäkin ropsautti.

Nyt olisi vielä tälle illalle menoakin, joten tällä erää pistän "pillit pussiin" ja alan valmistautumaan pikku kävelylle ja asialle. Jatkoja teille!

Kuiva päivä oli tulossa. Mutta kun torkkujen jälkeen ehdin ulos, alkoi tihkusade. Se ei olisi haitannut, mutta toissapäivänä käyttämääni kallista akkukonetta en löytänyt mistään.
Jos sen ulos olisin yöksi jättänyt. kyllä näilläkin kulmilla pihalle jätetty arvokas tavara lähtee yleensä "kävelemään". Valitettavasti.

Siinä päreitä poltellessani, etsiskellessäni, hukkasin maksukortinkin. Kun en sen kanssa en ehtinyt ulkona käydä, niin sisätiloista se kyllä huomenna löytyy.
Taskuista löytyi sen verran pikkurahaa, että kaupasta pääsin hakemaan vähäiset ostokseni.

Tuosta itsetunnosta muistan kun iäkäs parturini moitiskeli minua hyvän itsetunnon puuttumisesta. En alkanut vanhempaa rouvaa opastamaan, ettei itsetunnon muodostuminen ole hyllykamaa.
Jos varsinkin isän mielipide, kuten meillä oli, pienestä alkaen on että että olet kyllä tuplavahinko, niin se arvio saattaa ilman terapioita muistua mieleen koko elämäniän.

Molempien sotien karut vaiheet muuttivat häntäkin. Tuli kuitenkin fyysisti ehjänä kotiin elämään sitä niukkaa sodanjälkeistä säännöstelyaikaa, suuren perheen tueksi ja turvaksi.

Eilen illalla meillä ainakin näkyi täysikuu, osin pilvien välistä, mutta kuitenkin täytenä ja komeana.
Mukavata perjantai-iltaa ja viikonloppua.

Niinpä on taas viikonloppu edessä. Kaupoissahan tuli käytyä ja kalavoittoista oli hankintani. Joskin laihaa siansivua ostin kg verran, hinta kun oli € 399 kg.
Tein kalalaatikon lopuista suolaamistani Norjansilleistä, ja siihen sitä Vilsonin pintaa tarvitsin. Pakastimeen meni loput , ehkä sianlihakastike on sitten vuorossa.

Kohta on kolme tuntia muhinut uunissa, ja hieman pitänee maistaa sitä.
Taidemuseo Emmassa olisi kaikenlaiseen osallistumiseen mahdollisuus, vapaata piirtämistä tanssiesityksen aikana, en vaan ole saanut itsestäni irti osallistumista. Tämä sateinen viikko on nukuttanut normaalia enemmän, lähes joka ilta tulee pienet 15-20 min. torkut otettua tv-tuolissa.

Kahvikupposen kera tässä kirjoittelen, jospa pysyisi paremmin hereillä ☕️

Hyvää viikonloppua!

Lähes kaikki kasvit ovat talvi säilössä vain kamelia on ulkona on jo 1,5 metriä korkea.

Uusi pirtti valmiina viesteille, sinne vaan kirjoittelemaan puhtaaseen kirjaan.
On siellä kahvit odottamassa ja lämmin kotoinen olo, näin uskon,
Jatketaan siitä mihin tässä pirtissä jäätiin.

Voe jeessus - näitäkin vielä

Kk on pudonnut huru-tasolle.