Palstan brittivihaajat ovat innolla sysänneet 2. MS:n syttymisen yksinomaan brittien syyksi. Olihan heillä sormensa sopassa, mutta syitä oli muitakin.
Jälkikäteen on kiivaasti todisteltu, että NL varustautui nimenomaan Saksaa vastaan jo 30-luvun alusta. Varustautuminen alkoi laajamittaisena jo 1927 viisivuotissuunnitelmien puitteissa. NL oli jo 1933 täysin yliovimainen maailmassa sotavarustuksenmäärän puolesta. Asevoimien vahvuus kasvoi samalla kiivasta tahtia.
Tosiasia on, että Moskovassa pidettiin vihollisena koko länsimaailmaa, erityisesti Englantia ja Ranskaa, jotka olivat antaneet eniten apuaan valkoisille kenraaleille 1918-1921.
Saksan kanssahan NL oli hyvissä väleissä 1923-1933 antaen sille mm. tukea sotilaallisessa varustautumisessa. Tilanne muuttui kuitenkin Hitlerin tullessa valtaan ja Espanjan sisällissodassa valtiot olivat vastakkain. Hitlerin Mein Kampf luettiin kyllä Moskovassakin.
München muutti tilanteen. Saksan vaatimuksiin suostuminen herätti Moskovan epäilykset, jota lisäsi se, ettei koko maan miehitykseenkään reagoitu muuten kuin antamalla Puolalle, Romanialle ja Kreikalle rajatakuut.
Stalin arvioi jo ennen Münchenin sopimusta, että kapitalistivaltiot ( Englanti, Ranska, USA ym ) hyväksyivät fasistivaltioiden laajenemissodat, koska pelkäsivät omaa työväkeään enemmän kuin fasisteja.
Kun Italian ja Saksan laajenemiseen ei puututtu, eikä länsivalat tukeneet suuremmin Espanjan tasavaltalaisia, ryhtyi Stalin jo keväällä 1939 valmistelemaan maaperää sopimukselle Saksan kanssa. Espanjan sotakin loppui juuri sopivasti.
Berliiniin otetiin salaa yhteyttä ja kun neuvottelut länsivaltojen kanssa eivät edistyneet, oli peli selvä.
Jo elokuussa oli valmiina luonnos hyökkäämättömyyssopimuksesta salaisine lisäpöytäkirjoineen.
Sopimuksen julkistaminen löi länsivallat ällikällä. Niissä ei lainkaan tajuttu, että Moskovasta katsoen ne olivat antaneet Saksalle vapaat kädet käydä aikanaan myös NL:n kimppuun.
Oliko Lontoossa tai Pariisissa tällaista ajattelua, jäänee ehkä ikuisesti selvittämättä, mutta olisiko brittien salaisiksi julistamissa papereissa jotain tietoa tämän suuntaisista ajatuksista?
Jälkikäteen on kiivaasti todisteltu, että NL varustautui nimenomaan Saksaa vastaan jo 30-luvun alusta. Varustautuminen alkoi laajamittaisena jo 1927 viisivuotissuunnitelmien puitteissa. NL oli jo 1933 täysin yliovimainen maailmassa sotavarustuksenmäärän puolesta. Asevoimien vahvuus kasvoi samalla kiivasta tahtia.
Tosiasia on, että Moskovassa pidettiin vihollisena koko länsimaailmaa, erityisesti Englantia ja Ranskaa, jotka olivat antaneet eniten apuaan valkoisille kenraaleille 1918-1921.
Saksan kanssahan NL oli hyvissä väleissä 1923-1933 antaen sille mm. tukea sotilaallisessa varustautumisessa. Tilanne muuttui kuitenkin Hitlerin tullessa valtaan ja Espanjan sisällissodassa valtiot olivat vastakkain. Hitlerin Mein Kampf luettiin kyllä Moskovassakin.
München muutti tilanteen. Saksan vaatimuksiin suostuminen herätti Moskovan epäilykset, jota lisäsi se, ettei koko maan miehitykseenkään reagoitu muuten kuin antamalla Puolalle, Romanialle ja Kreikalle rajatakuut.
Stalin arvioi jo ennen Münchenin sopimusta, että kapitalistivaltiot ( Englanti, Ranska, USA ym ) hyväksyivät fasistivaltioiden laajenemissodat, koska pelkäsivät omaa työväkeään enemmän kuin fasisteja.
Kun Italian ja Saksan laajenemiseen ei puututtu, eikä länsivalat tukeneet suuremmin Espanjan tasavaltalaisia, ryhtyi Stalin jo keväällä 1939 valmistelemaan maaperää sopimukselle Saksan kanssa. Espanjan sotakin loppui juuri sopivasti.
Berliiniin otetiin salaa yhteyttä ja kun neuvottelut länsivaltojen kanssa eivät edistyneet, oli peli selvä.
Jo elokuussa oli valmiina luonnos hyökkäämättömyyssopimuksesta salaisine lisäpöytäkirjoineen.
Sopimuksen julkistaminen löi länsivallat ällikällä. Niissä ei lainkaan tajuttu, että Moskovasta katsoen ne olivat antaneet Saksalle vapaat kädet käydä aikanaan myös NL:n kimppuun.
Oliko Lontoossa tai Pariisissa tällaista ajattelua, jäänee ehkä ikuisesti selvittämättä, mutta olisiko brittien salaisiksi julistamissa papereissa jotain tietoa tämän suuntaisista ajatuksista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tilanne kehittyi siinä sivussa.
Poliittiset välit Saksaan olivat kylmät kevääseen 1940 asti.
NL kuitenkin katsoi tarkalla silmällä laajoja kulttuuri- ja aseveliyhteyksiä Saksaan. Hitlerin valtaantulo vain lisäsi niitä.
Lisäksi valtiovalta ei puuttunut äärioikeiston vihankylvöön, joten Moskovassa oli helppo lukea takana olevan suurempiakin voimia.
Pahana pidettiin myös vuoden 1918 merkkivuosien juhlimista. Niillä oli usein saksalaisia kenraalivieraita. Lisänä rokassa oli kenraali Halderin vierailu kesällä 1939. Kenraali Österman kävi Saksassa 1938.
Saksan tarjoukset hyökkäämättömyyssopimuksista 1939 Pohjoismaille ja balteille voitiin myös tulkita poliittiseksi ja sotilaalliseksi laajentumiseksi Itämeren alueelle. Ne kaikki johtivat tunnettuihin yhteydenottoihin.
Suomessa niitä ei ymmärretty, koska ajatusmaailmat olivat kaukana toisistaan. Suurvaltojen koukeroita ei ymmärretty. Pienet maat olivat kauppatavaraa, jota myytiin tukuittain.
aina yhtä mahdotonta saada keskustelua aikaiseksi tietoa vaativasta aiheesta.
Järjettömisät valeista riittää kyllä vääntöä.