Vastasin tuolla alempana olevaan "miten feminismi vaikuttaa jokapäiväiseen elämääsi" tms. otsikkoon mutta koska se on jo noinkin alas sivulla vajonnut ja paljon vastauksia sekä koin tämän niin tärkeäksi asiaksi, päätin aloittaa uuden vastausketjun:
Heti aamulla kun kello soi ja tietenkin vituttaa herätä, muistan kohdistaa vittuuntumiseni miespuoliseen esimieheeni, saatanan lasikatto estää minua ylenemästä hyvävelikerhon jäseneksi...
Kun viha meinaa laantua, läpsin itseäni kasvoihin kuin sumopainijat (sen tosin olen näköinenkin) ennen ottelua suuttuakseni miehille lisää. Sitten olenkin valmis lähtemään suojatyöpaikkaani työvoimatoimistoon.
Työkkärissä käy työttömiä miehiä joita tietenkin syyllistän työttömyydestään ja epään huvikseni muutamalta työttömyyskorvauksenkin.
Naispuoliset työttömät ovat tottakai olosuhteiden, miesvaltaisen yhteiskunnan uhreja joille sydämenasianani on etsiä kaikki mahdolliset yhteiskunnan tuet käyttöön.
Taukoja pidän toki töissäni usein etten rasittuisi liikaa, siinä pullakahvilla istuessani juoruan meheviä perättömiä juoruja työkavereista, naapureista, ihan kenestä vaan muiden feministitovereideni kanssa. Lisäksi toki vaihdamme miesvihamielisiä tarinoita keskenämme.
"Työ"päivän päätteeksi menen nostamaan kelalta tukia, valittamaan ettei pihalle huvin/urheilun/jännityksen vuoksi potkimani paskaukko maksa elatusmaksuja sieltä veneen alta, vähästäpä menee motivaatio elämään jos ei kestä sitä että vaimo livauttaa pienen valkoisen emävalheen eroprosessissa pilaten miehen maineen täydellisesti jonka takia mies menettää työpaikkansa, asntonsa, kaiken. Saisi olla onnessaan kun sai pitää henkensä!
Päivän jälkeen on vuorossa harrastusten aika, pidämme kokouksia työpaikkamme feministiporukan kanssa, suunnittelemme tarkoitushakuisia, yleistä mielipidettä "sopivaksi" muokkaavia, aatettamme edistäviä kirjoituksia eri lehtien yleisönosastoille, sopivan skandaalinkäryisiä "tutkimuksia" muihinkin tiedotusvälineisiin, mietimme miten parhaiten saisimme maksimaalisia skandaaliuutisia miesten negatiivisista puolista ja tällaista kaikkea kivaa pientä plikkojen puuhastelua.
Kokouksemme päättyy monesti hurjiin lesbo-orgioihin jonka vuoksi pidän kokouspaikkamme salassa.
Harrastukset tuntui niin mukavalta... uuh... jea beibi... köh, ajankäytöltä että taidankin käydä hakemassa sairaslomaa huomiseksi itselleni, koska olen nainen ei tarvii kun vähän vihjaista kunnan työterveyslääkärille niin jopa ropsahtaa sairaslomaa montapäivää. Olisi kivempaakin tekemistä huomiseksi kun töitä, vaikkapa... öh, miettiä miehille mahdollisimman vahingollisia väitteitä seuraavaan feministikokoukseen.
Illalla kotiin päästyäni ja lapseni päiväkodista (kunnallisesta päiväkodista tietenkin, mahdollisimman suuri veronmaksajien kuppaus) haettuani viihdytän tytärtäni kertoilemalla hänelle miesvihamielisiä satuja, keinuttelen häntä pumpuliin vuoratussa kehdossa ja kun hän on nukahtanut, rojahdan sohvalle katsomaan realitysarjaa nimeltä kauniit ja rohkeat.
Illalla vielä ennen nukkumaan menoa kiroan miehet huvin vuoksi alimpaan helvettiin, täytyyhän sitä miesvihaa pitää yllä.
Heti aamulla kun kello soi ja tietenkin vituttaa herätä, muistan kohdistaa vittuuntumiseni miespuoliseen esimieheeni, saatanan lasikatto estää minua ylenemästä hyvävelikerhon jäseneksi...
Kun viha meinaa laantua, läpsin itseäni kasvoihin kuin sumopainijat (sen tosin olen näköinenkin) ennen ottelua suuttuakseni miehille lisää. Sitten olenkin valmis lähtemään suojatyöpaikkaani työvoimatoimistoon.
Työkkärissä käy työttömiä miehiä joita tietenkin syyllistän työttömyydestään ja epään huvikseni muutamalta työttömyyskorvauksenkin.
Naispuoliset työttömät ovat tottakai olosuhteiden, miesvaltaisen yhteiskunnan uhreja joille sydämenasianani on etsiä kaikki mahdolliset yhteiskunnan tuet käyttöön.
Taukoja pidän toki töissäni usein etten rasittuisi liikaa, siinä pullakahvilla istuessani juoruan meheviä perättömiä juoruja työkavereista, naapureista, ihan kenestä vaan muiden feministitovereideni kanssa. Lisäksi toki vaihdamme miesvihamielisiä tarinoita keskenämme.
"Työ"päivän päätteeksi menen nostamaan kelalta tukia, valittamaan ettei pihalle huvin/urheilun/jännityksen vuoksi potkimani paskaukko maksa elatusmaksuja sieltä veneen alta, vähästäpä menee motivaatio elämään jos ei kestä sitä että vaimo livauttaa pienen valkoisen emävalheen eroprosessissa pilaten miehen maineen täydellisesti jonka takia mies menettää työpaikkansa, asntonsa, kaiken. Saisi olla onnessaan kun sai pitää henkensä!
Päivän jälkeen on vuorossa harrastusten aika, pidämme kokouksia työpaikkamme feministiporukan kanssa, suunnittelemme tarkoitushakuisia, yleistä mielipidettä "sopivaksi" muokkaavia, aatettamme edistäviä kirjoituksia eri lehtien yleisönosastoille, sopivan skandaalinkäryisiä "tutkimuksia" muihinkin tiedotusvälineisiin, mietimme miten parhaiten saisimme maksimaalisia skandaaliuutisia miesten negatiivisista puolista ja tällaista kaikkea kivaa pientä plikkojen puuhastelua.
Kokouksemme päättyy monesti hurjiin lesbo-orgioihin jonka vuoksi pidän kokouspaikkamme salassa.
Harrastukset tuntui niin mukavalta... uuh... jea beibi... köh, ajankäytöltä että taidankin käydä hakemassa sairaslomaa huomiseksi itselleni, koska olen nainen ei tarvii kun vähän vihjaista kunnan työterveyslääkärille niin jopa ropsahtaa sairaslomaa montapäivää. Olisi kivempaakin tekemistä huomiseksi kun töitä, vaikkapa... öh, miettiä miehille mahdollisimman vahingollisia väitteitä seuraavaan feministikokoukseen.
Illalla kotiin päästyäni ja lapseni päiväkodista (kunnallisesta päiväkodista tietenkin, mahdollisimman suuri veronmaksajien kuppaus) haettuani viihdytän tytärtäni kertoilemalla hänelle miesvihamielisiä satuja, keinuttelen häntä pumpuliin vuoratussa kehdossa ja kun hän on nukahtanut, rojahdan sohvalle katsomaan realitysarjaa nimeltä kauniit ja rohkeat.
Illalla vielä ennen nukkumaan menoa kiroan miehet huvin vuoksi alimpaan helvettiin, täytyyhän sitä miesvihaa pitää yllä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No niin selvisipä sekin.
Jöris on siis työssä työvoimatoimistossa.
Itsekin herään joka aamu naama vihasta vääristyneenä ja ryntään kaduille plakaatti kourassa paasaamaan naisten syrjinnästä, heh.
Näin kai ne karvaset-lesbot-rumat-lihavat-kateelliset-jne-feministit toimivat. - joittenkuittein sitkeässä, sivistyneisyyttä ilmentävissä mielikuvissaan.
Tosta ei oikein mitään saanut irti vaikka yritin,ehkä tuo teleketju vaikutti, on mulle ihan outo juttu.
Tosi harmi ettet päässyt hyvävelikerhoon,sellainen kyl harmittaa ilman että täytyy läpsiä itseään.
Ollaan vihdoin saatu tyypillinen KAIVATTU kirjoittaja palstalle. Sinulta odotetaan paljon. Tai siis moni mies odottaa. Miehenä osannet vastata odotuksiin?