Taistellessaan areiolaisuutta vastaan Athanasios erehtyi kirjoittamaan uskontunnustuksensa johdantoon sanat:
"Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen."
Itse tunnustuksen sanat ovat oikeat, mutta ingressi esittää vaatimuksen, joka veisi pelastuksen kaikilta. Kuka voi varmasti sanoa olevansa oikeaoppinen. Erilaisia oppeja esitetään ainoina oikeina. Tuskin on kahta henkilöä, jotka ajattelisivat uskonasioista täsmälleen samalla tavalla.
Pelastuksen perusta ei ole oikea oppi vaan ainoastaan Kristus. Hän on sekä ristinkuolemallaan sovittanut koko maailman synnit että ylösnousemuksellaan murtanut tuonelan kahleet ja antanut elämän.
Väärä oppi voi aiheuttaa huonoa oloa. Se voi aiheuttaa pingotusta, kun luulee tulevansa autuaaksi vain siinä tapauksessa, että toimii tuossa tai tässä oikein. Luulee kenties, että määräinen raamatuntulkinta on pakollinen ja välttämätön. Luulee, että on tehtävä ratkaisu, mutta epäilee koko elämänsä, onko ratkaisu riittävän aito. On aina epävarma. Aiheuttaa toisellekin vaikeuksia väittäessään, että tullakseen autuaaksi pitää uskoa niin ja niin.
Luterilainen tietää, että oikea oppi helpottaa elämää, mutta ei väärä luulo vie kenenkään pelastusta. Pelastuksen perusta on Kristus, vain Kristus. Perille vie vain häneen turvautuminen, eivät omat ratkaisut, eivät teot, eivät luulot ja kuvitelmat.
Kristillisen elämän ei tarvitse olla pingoittelua. Kristukseen voi luottaa täydellisesti. Hän antaa elämän ja yltäkylläisyyden jo täällä alhaalla ja iankaikkisen elämän ylhäällä.
1.
Jeesus, kuule rukoukset
köyhän, kurjan syntisen,
heikoimmatkin huokaukset
ahdistetun sydämen.
Jalkojesi juureen vaivun
pääni ristiin painaen.
Siinä turvallisin mielin,
Jeesus, sua rukoilen.
2.
Haavojasi lähemmäksi,
lähemmäksi ristiä
kaipaa köyhä sydämeni
nytkin, tällä hetkellä.
Anna Pyhän Hengen voimaa,
tulta lamppuun sammuvaan.
Yö on synkkä, Ylkä viipyy,
milloin tulet noutamaan?
3.
Riennä siis jo ristin turviin,
haavoitettu syntinen!
Taakat, huolet kirpoavat
luona rakkaan Jeesuksen.
Kaipuu kasvaa sydämessä
taivaan kotiin ihanaan.
Jeesus, milloin pääsen sinne
harppuani soittamaan?
Vain Kristukseen voit luottaa.
"Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen."
Itse tunnustuksen sanat ovat oikeat, mutta ingressi esittää vaatimuksen, joka veisi pelastuksen kaikilta. Kuka voi varmasti sanoa olevansa oikeaoppinen. Erilaisia oppeja esitetään ainoina oikeina. Tuskin on kahta henkilöä, jotka ajattelisivat uskonasioista täsmälleen samalla tavalla.
Pelastuksen perusta ei ole oikea oppi vaan ainoastaan Kristus. Hän on sekä ristinkuolemallaan sovittanut koko maailman synnit että ylösnousemuksellaan murtanut tuonelan kahleet ja antanut elämän.
Väärä oppi voi aiheuttaa huonoa oloa. Se voi aiheuttaa pingotusta, kun luulee tulevansa autuaaksi vain siinä tapauksessa, että toimii tuossa tai tässä oikein. Luulee kenties, että määräinen raamatuntulkinta on pakollinen ja välttämätön. Luulee, että on tehtävä ratkaisu, mutta epäilee koko elämänsä, onko ratkaisu riittävän aito. On aina epävarma. Aiheuttaa toisellekin vaikeuksia väittäessään, että tullakseen autuaaksi pitää uskoa niin ja niin.
Luterilainen tietää, että oikea oppi helpottaa elämää, mutta ei väärä luulo vie kenenkään pelastusta. Pelastuksen perusta on Kristus, vain Kristus. Perille vie vain häneen turvautuminen, eivät omat ratkaisut, eivät teot, eivät luulot ja kuvitelmat.
Kristillisen elämän ei tarvitse olla pingoittelua. Kristukseen voi luottaa täydellisesti. Hän antaa elämän ja yltäkylläisyyden jo täällä alhaalla ja iankaikkisen elämän ylhäällä.
1.
Jeesus, kuule rukoukset
köyhän, kurjan syntisen,
heikoimmatkin huokaukset
ahdistetun sydämen.
Jalkojesi juureen vaivun
pääni ristiin painaen.
Siinä turvallisin mielin,
Jeesus, sua rukoilen.
2.
Haavojasi lähemmäksi,
lähemmäksi ristiä
kaipaa köyhä sydämeni
nytkin, tällä hetkellä.
Anna Pyhän Hengen voimaa,
tulta lamppuun sammuvaan.
Yö on synkkä, Ylkä viipyy,
milloin tulet noutamaan?
3.
Riennä siis jo ristin turviin,
haavoitettu syntinen!
Taakat, huolet kirpoavat
luona rakkaan Jeesuksen.
Kaipuu kasvaa sydämessä
taivaan kotiin ihanaan.
Jeesus, milloin pääsen sinne
harppuani soittamaan?
Vain Kristukseen voit luottaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olipa siunaavaa lukea tätä Dogmatikoksen tekstiä tutun, ihanan, virren jäädessä lopuksi soimaan mielessä.
:)
"Luterilainen tietää, että oikea oppi helpottaa elämää, mutta ei väärä luulo vie kenenkään pelastusta. Pelastuksen perusta on Kristus, vain Kristus. Perille vie vain häneen turvautuminen, eivät omat ratkaisut, eivät teot, eivät luulot ja kuvitelmat."
Kristukseen turvautuminen on täällä päin maailmaa helpompaa, mutta paljon vaikeampaa jos on sattunut syntymään vaikkapa islamilaiseen tai hindulaiseen maahan. Onko reilu vaatimus, että ikänsä islamilaisessa tai hindulaisessa maassa eläneen ihmisen todella pitäisi Kristus ottaa vastaan pelastuakseen? Ajattelepa itsesi heidän asemaansa, tai vaihtoehtoisesti niin, että sinun pitäisi vieraiden uskontojen jumalat tai profeetat ottaa vastaan.
Jumala olisi kovin pikkumainen, jos vaatisi pieneltä kuolevaiselta otukselta uskoa johonkin asiaan. Etenkin, kun ns. todistusaineisto on lähinnä kokoelma ristiriitaisia ja vaikeasti uskottavia kuulopuheita. Ihmisten Raamatussa piirtämä kuva Jumalasta on aivan liian inhimillinen, jotta se voisi kuvata korkeampaa olentoa. Ihmistä se kuvaa.
Tässä sen sijaan raamatunkirjoittaja on mielestäni oivaltanut jotain arvokasta:
Job. 35:
5 Kohota katseesi ylös taivaalle ja katso pilviä. Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.
6 Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa? Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee?
7 Tai jos elät oikein, mitä hän siitä hyötyy? Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan!
8 Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.