Väkivalta psykiatriassa on tosiasia

Vaikeita noi psykiatriset vanhukset. Niillä on kaikenlaisia harhoja kaiken päälle ja käyttäytyvät sen lisäksi kuin vauhkot lapset (onko kokemusta?).

Kaikenlaisia pikkujuttuja tapahtuu taistelujen tiimellyksessä, ja ne ovat äärimmäisen marginaalisia suhteessa työn vaativuuteen; hoitajat tekevät parhaansa, joka on mahdollista vain rautaisella koulutuksella ja kokemuksella. Se on kuin voittaisi sotia hernepyssyllä, että sopii itse tulla kokeilemaan.

Aina joutuu suojaamaan itseään psykiatristen keissien kaikenlaisilta hyökkäyksiltä, hallitsemaan tilannetta emotionaalisesti, sosiaalisesti, mentaalisesti, fyysisesti ja lääkinnällisesti. Se on hyvin vaativaa.

Ja auta armias, kun joku psyko tuntee tulleensa sänkyyn "paiskatuksi" tai kaatuu latialle ja hoitaja ei ehdi väliin, niin siitä sitten harhainen ja sairas ihminen tekee riskoilmoituksen. Hoitaja ei sellaisia voi edes laatia, kun psyko on ns. syyntakeettomassa tilassa. Sitten siinä käy joskus niin, että täysin harhaista dementtistä psykoosissa olevaa uskotaan oikeudessa, joka latelee kaikenlaisia kuvitteellisia juttuja, joita hän luulee tapahtuneen. Yhdessäkin tapauksessa hoitaja ei edes ollut töissä silloin, mutta se ei riittänyt oikeudelle todisteeksi, vaan 40 päiväsakkoa.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikeita noi psykiatriset vanhukset. Niillä on kaikenlaisia harhoja kaiken päälle ja käyttäytyvät sen lisäksi kuin vauhkot lapset (onko kokemusta?).

Kaikenlaisia pikkujuttuja tapahtuu taistelujen tiimellyksessä, ja ne ovat äärimmäisen marginaalisia suhteessa työn vaativuuteen; hoitajat tekevät parhaansa, joka on mahdollista vain rautaisella koulutuksella ja kokemuksella. Se on kuin voittaisi sotia hernepyssyllä, että sopii itse tulla kokeilemaan.

Aina joutuu suojaamaan itseään psykiatristen keissien kaikenlaisilta hyökkäyksiltä, hallitsemaan tilannetta emotionaalisesti, sosiaalisesti, mentaalisesti, fyysisesti ja lääkinnällisesti. Se on hyvin vaativaa.

Ja auta armias, kun joku psyko tuntee tulleensa sänkyyn "paiskatuksi" tai kaatuu latialle ja hoitaja ei ehdi väliin, niin siitä sitten harhainen ja sairas ihminen tekee riskoilmoituksen. Hoitaja ei sellaisia voi edes laatia, kun psyko on ns. syyntakeettomassa tilassa. Sitten siinä käy joskus niin, että täysin harhaista dementtistä psykoosissa olevaa uskotaan oikeudessa, joka latelee kaikenlaisia kuvitteellisia juttuja, joita hän luulee tapahtuneen. Yhdessäkin tapauksessa hoitaja ei edes ollut töissä silloin, mutta se ei riittänyt oikeudelle todisteeksi, vaan 40 päiväsakkoa.

Lue lisää

Ongelma on se, että psykiatriassa on lähtökohtaisesti jo väkivaltaisia tai väkivaltaan helposti johtavia rakenteita. Tässä niitä:

- Pakkolääkitys turruttavilla mahdollisesti negatiivisesti terveyteen ja kognitiiviseen toimintaan ja elämänlaatuun negatiivisesti vaikuttavilla psykoaktiivisilla aineilla, jotka joku (kuka? kellä valta? onko tämä oikeasti ainoa toimiva systeemi?) on todennut niin tehokkaiksi, että niitä voidaan pakottaa käyttämään

Tabu on se, että jotkut potilaat voivat oikeasti kokea noista enemmän haittaa ja jopa kokea ne täysin hyödyttömiksi, vaikka niitä määrätään. Aivan sama mikä diagnoosi on.

Tabu on myös se, että kyse on ihmisten omasta mielestä ja omasta kehosta, jota väkisin yritetään muokata jollakin kemikaalilla jotta saadaan ihmisen epätoivottu käytös "sairaus" muutettua. Toisen ihmisen pakottaminen laittamaan kehoonsa ja mieleensä jotain aineita jotka muokkaa omaa sisintä, omaa aivotoimintaa, ainoaa asiaa mitä ihmisellä loppupeleissä on, on lähtökohtaisesti jo väkivaltaista.

Tabu on se, että jotkut potilaat eivät tule ymmärretyksi hoidossa edes haittojen suhteen ja jotkut haitatkin voivat aikaansaada käytöstä ja oirehdintaa, mitä voidaan pitää sairauden oireena (esim. levottomuus tai vieroitusoireiden aikaansaama epämukavuus)

Itse uskon, että syvin syy miksi esim. "neuroleptejä tai antipsykootteja" tuolla innolla määrätään tai ihmisiä herkästi ylilääkitään, on resurssivajeinen hoitosysteemi, halu ajatella ihmiselämän ongelmista sopivan yksinkertaistetusti niin että hoito on sopivan suoraviivaista ja simppeliä, sekä se, että ne soveltuu hyvin potilaiden kontrolliin sedatoivuutensa vuoksi.

- Valtaepäsuhta psykiatrin, hoitavan tahon ja potilaan välillä jossa narratiivi ja oikeus kirjata asioita virallisesti on hoitotaholla. Asiat kirjoitetaan toisen ihmisen näkökulmasta joka on se taho jolla valta on. Toinen ihminen määrittelee psykiatrisessa systeemissä mikä toisen ihmisen ongelma on

- Potilaiden monimutkaisten ongelmien niputus diagnoosien alle ja potilaiden määrittely tiettyyn muottiin sen perusteella mihin on täysin samanlainen hoito kaikille. Auta armias jos se aiheuttaakin haittaa potilaalle ja hän ei sovikaan hoitomuottiin tai potilas saa hoidosta haittaa mitä ei täysin ymmärretä hoitotahon toimesta. Taas yksi väkivallan rakenne joka voi johtaa väkivaltaan.

- Ongelmien pelkistäminen aivojen ongelmiksi on yksi mielestäni väkivaltaa lisäävä rakenne. "Sinulla on kemiallinen epätasapaino aivoissasi" kaltaiset selitykset potilaalle miksi lääkkeitä kannattaa käyttää.

- Potilaiden valituksia hoidosta ei oteta vakavasti tai heidän toiveitaan ei kuunnella, koska heitä pidetään liian sekavina tai vailla kapasiteettia olevina päättää hoidostaan. Tätä on esimerkiksi se, että potilas ei halua käyttää lääkkeitä jota pidetään irrationaalisena. Surullisinta on, että potilas ei aina kykene ilmaisemaan haittoja mitä voi aikaansaada myös se, että potilas voi pelätä ilmaista tahtoaan pakkoa käyttävässä systeemissä joko huonojen kokemuksien tai esimerkiksi harhaisuuden vuoksi.

- Jotkut hoitajat unohtavat, että ne "psykot" ja "dementikotkin" ovat ihmisiä.

-Jotkut ihmiset luulee, että kun on hyvin lääkitty niin se on hyvä olotila ja voi mukavasti unohtaa kaiken. Ikäänkuin siellä olisi kytkin poissa päältä ja mitä väliä sitä nyt vanhana onko lääkittynä vai ei. Kyllä siellä joku ihminen on aina kokemassa. Ihminen voi tajuta lääkittynä hyvinkin, että hänen päänsä ei esimerkiksi toimi hyvin lääkittynä tai tuntea tuskaa lääkittynä olemisesta, jos lääkkeet tuntuukin epämiellyttäviltä tai itseä negatiivisesti muuttavilta. Laitoksissa oleminen, vapauksien rajoittaminen, toisten oman elämän kontrollointi ynnä muu voi olla ihmiselle hyvin vaikea asia ja aiheuttaa pelkoa. Joskus se paranoia ja aggressiivinen käytös on sitä, että ei osaa ilmaista mitä haluaa tai on jollain tavoin satutettu tai traumatisoitunut ihmisenä tai voi olla hankala tilanne. Tilanteet voi kärjistyä helposti sekavuuden ja jopa tulkintavirheiden takia. Tämä vaatii hoitohenkilökunnalta hyviä tuntosarvia ja tunneosaamista. Harva hoitohenkilökunnasta osaa ajatella, miltä se hoito tuntuisi omalla kohdalla jos se ei menekään ihan putkeen saatika miltä lääkehaitat ja negatiiviset kokemukset lääkkeistä tuntuu.

Psykiatrialta puuttuu nöyryys ottaa selkoa enemmän hoitojensa haitoista lisää vaikka usein hoitokeinot lääketieteessä tuodaan "markkinoille" lyhyen tutkimuksen jälkeen. Liiallinen itsevarmuus siinä että hoitotaho tietää mikä on haittaa ja mikä mt-ongelmaa voi helposti myös johtaa väkivallan rakenteeseen.

Ymmärrän, että hoitajan työ on vaativaa ja myös virheitä sattuu. Itse näen valitettavasti nykyisenkaltaisen biologiaan orientoituneen paradigman, mille psykiatria on perustunut niin haitallisena, että sen lähtökohdat suorastaan altistavat väkivallalle kun se yhdistetään pakottamiseen ja perusoikeuksien rajoittamiseen.

Hyvä kommentti muutoin, mutta miksi syytät tapahtuvasta teollisuutta? Teollisuus ei voi tehdä mitään ilman psykiatrian yhteistyötä.

Ihmiset virheellisesti syyttävät teollisuutta asioista joiden todellinen syypää on psykiatrian ammattikunta.

Ensin oli Rockefeller ja lääkemafiateollisuus, joka sitten osti rahalla ja manipuloi psykiatrit käyttämään lääkkeitä hoitona. (Ei niin päin, että ensni oli lääkeuskovaisia psykiatreja ja heidän esille tuomaan kysyntää perustettiin lääketeollisuus.)

Grrreetta kirjoitti:

Hyvä kommentti muutoin, mutta miksi syytät tapahtuvasta teollisuutta? Teollisuus ei voi tehdä mitään ilman psykiatrian yhteistyötä.

Ihmiset virheellisesti syyttävät teollisuutta asioista joiden todellinen syypää on psykiatrian ammattikunta.

Lue lisää

En syytä tapahtumasta lääketeollisuutta. Sanoin vain, että kuinka kauan tämä jatkuu näin lääkekeskeisenä?

Kummassakin on vikaa. Muistathan miten lääketeollisuus mainosti Prozacia onnellisuuspillerinä? Aivan hirveät mainostamiset pillerinä, joka korjaa "välittäjäaineen puutosta", ilman mitään näyttöä siitä. Se oli valetta.

Psykiatrit ovat mielestäni suurin syy. He ovat ne, jotka välittävät väärää tietoa eteenpäin. Saahan siitä hyvät rahat, jos on yhteistyössä lääkefirman kanssa.

Lisäksi on keksitty niin paljon turhia sairauksia ja niitä keksitään vain lisää.

Sanoin jo aiemmin:

"Psykiatria on valehtelemista, koska se ei ole tiedettä ja "sairaudet" eivät johdu biologisista ongelmista."

Pointtini oli, että niin kauan, kun psykiatria jatkuu lääkekeskeisenä, ongelmat jatkuvat.

lääkkeillätuhottu kirjoitti:

Ensin oli Rockefeller ja lääkemafiateollisuus, joka sitten osti rahalla ja manipuloi psykiatrit käyttämään lääkkeitä hoitona. (Ei niin päin, että ensni oli lääkeuskovaisia psykiatreja ja heidän esille tuomaan kysyntää perustettiin lääketeollisuus.)

Lue lisää

noin varmaan oli- kapitalismin ja psykiatrian oikea (ei se mikä virallisesti on historiankirjoitus) historia on karmea.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17002970/psykiatria-ei-ole-millaan-tavalla-laaketiedetta-eika-mitaan-tiedetta-psykiatriaholynpoly

Kiitos, että kommentoit. Olen samaa mieltä.

Edelleenkin, psykiatrian tarkoitus on kontrolloida ja rangaista kansalaisia, ei auttaa. Psykiatrinen hoito/pakkohoito ovat eufemismeja kontrolli- ja/tai rankaisutoimenpiteille.

"Pakkohoito voidaan saada kuulostamaan varsin sankarilliselta teolta ja varmasti löytyy tarinoita, joissa pakkohoito on pelastanut ihmisten henkiä"

Poikkeavuushössötyksen kaava on se että ensin etsimällä etsitään jokin poikkeavuuden ääritapaus, sitten siitä tehdään isot näyttävät lehtijutut ja sitten vastaavia alkaa löytymään vähän sieltä ja täältä.

Kylläpä ne uskovat omiin oppeihinsa. Jos ihmisen suhde uskontoon olisi vastaavanlainen, hänet leimattaisiin hihhuliksi.

Lääkkeitten haittavaikutukset on lueteltu pakkausselosteessa, se tulee aina lääkkeen mukana ja on virallinen ja julkinen asiakirja. Se löytyy myös netistä:

https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=3037&i=JANSSEN-CILAG_RISPERDAL

Pakkausseloste on lääkefirman kirjoittama ja lääkevirasto fimean hyväksymä.

Mutta lääkkeitten haittavaikutukset ovat tosiasoita ja nehän psykiatria on aina ohittanut olankohautuksella. Ne elävät tosiasioitten ulkopuolisessa maailmassa. Onhan se helppo rakennella itselleen kaikenlaisia kivoja pilvilinnoja kun ei tarvitse tosiasioista välittää.

Useilla psykiatrista hoitoa tarjoavilla ammattihenkilöillä on oltava jonkinlainen kognitiivinen dissonanssi toimintaansa kohtaan. He uskottelevat itselleen tekevänsä pelkkää hyvää, vaikka todisteet päinvastaisesta olisivat heidän silmiensä edessä. Ihmettelen, miten tällaiset ihmiset voivat elää itsensä kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Useilla psykiatrista hoitoa tarjoavilla ammattihenkilöillä on oltava jonkinlainen kognitiivinen dissonanssi toimintaansa kohtaan. He uskottelevat itselleen tekevänsä pelkkää hyvää, vaikka todisteet päinvastaisesta olisivat heidän silmiensä edessä. Ihmettelen, miten tällaiset ihmiset voivat elää itsensä kanssa.

Lue lisää

Ihan samalla tavallahan suurimmalla osalla tännekkin kirjoittavilla on se pyyteetön halu pelastaa maailma heidän omasta näkökulmastaan, samalla kun harvaa kirjoittajaa tuntuu vaivaavan se että joka päivä uudet ja taas uudet sukupolvet altistuvat mielenterveyshäiriötä potevien ihmisten mielivallan kohteeksi.

SuukoskenUkko kirjoitti:

"Pakkohoito voidaan saada kuulostamaan varsin sankarilliselta teolta ja varmasti löytyy tarinoita, joissa pakkohoito on pelastanut ihmisten henkiä"

Poikkeavuushössötyksen kaava on se että ensin etsimällä etsitään jokin poikkeavuuden ääritapaus, sitten siitä tehdään isot näyttävät lehtijutut ja sitten vastaavia alkaa löytymään vähän sieltä ja täältä.

Kylläpä ne uskovat omiin oppeihinsa. Jos ihmisen suhde uskontoon olisi vastaavanlainen, hänet leimattaisiin hihhuliksi.

Lue lisää

Kun me puhuutaan poikkeukhössötyksestä, niin puhutaanko me nyt mad in xxx sivustoista?

Anonyymi kirjoitti:

Ihan samalla tavallahan suurimmalla osalla tännekkin kirjoittavilla on se pyyteetön halu pelastaa maailma heidän omasta näkökulmastaan, samalla kun harvaa kirjoittajaa tuntuu vaivaavan se että joka päivä uudet ja taas uudet sukupolvet altistuvat mielenterveyshäiriötä potevien ihmisten mielivallan kohteeksi.

Lue lisää

Yksi kuolonuhri on tragedia. Sadat tuhannet kuolonuhrit ovat tilasto. Psykiatria on rikos ihmisyyttä vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi kuolonuhri on tragedia. Sadat tuhannet kuolonuhrit ovat tilasto. Psykiatria on rikos ihmisyyttä vastaan.

Stalinia voisi luonnehtia hulluksi monellakin eri mittarilla, mutta niin vain tulee tilastollista tuskaa, kun asioihin ei puututa ajoissa.

Olen taas vaihteeksi eri mieltä. Ihmisiä pitää rohkaista avun piiriin niin hyvissä ajoin etteivät ongelmat pääse eskaloitumaan, kuten tämän foorumin vakio porukalla.

Anonyymi kirjoitti:

Olen taas vaihteeksi eri mieltä. Ihmisiä pitää rohkaista avun piiriin niin hyvissä ajoin etteivät ongelmat pääse eskaloitumaan, kuten tämän foorumin vakio porukalla.

Edelliselle: Olet todella pahasti väärässä. Aihe on hyvä ja aloituksessa mainitut asiat ovat täyttä totta.

Ihmisiä ei auteta. Vaan heitä arvioidaan ja diagnosoidaan käytöksen ja sanomisen perusteella. Suurin osa annetuista diagnooseista on täysin pielessä. Ihmisiä ylilääkitään, heitä asetetaan pakkohoitoon, ja henkilö itse ei voi vaikuttaa mitenkään esim. oman hoitojaksonsa pituuteen.

Psykiatria on mielivaltaista ja autoritääristä. Ja alalla olevat lääkärit ja etenkin hoitajat kohtelevat potilaita huonosti ja ihmisoikeuksia rikkovasti. Oikeastaan mt- diagnoosin saaneilla ei ole mitään ihmisoikeuksia, vaikka laissa niin sanottaisiinkin. Se on vain pelkkää sanahelinää ja tyhjää retoriikkaa.

Psykiatria keskittyy ja perustuu vain lääkehoitoon. Ihmisten sairauksia aiheuttaneisiin tekijöihin, hyvinvointiin ja olosuhteisiin ei kiinnitetä mitään huomiota. Mm. taustalla olevat ongelmat jäävät kokonaan ratkaisematta.

Tästä syystä ihmiset eivät voi yhtään sen paremmin, ennen kuin joutuvat sairaalaan. Pahimmillaan sairaalareissusta ja heille määrätyistä lääkkeistä tulee pysyvä sairastumiskierre, joka ei katkea.

Edelliselle sanoisin vielä sen, että loppuun laittamasi lause kertoo vain sen, että olet joko kyseisellä alalla, tai aivan tietämätön asioiden laidasta. Jos olet alalla, niin ymmärrettävästi puolustelet psykiatriaa ja psykiatrista hoitoa.

Tosiasia on se, että psykiatria on tieteenä epäonnistunut. Sen hoitometodit ovat 1960-1970 luvulle jääneitä.

Ja valitettavasti, ikävä kyllä näyttää siltä, että se, tiede ja uskottavuus ei tule koskaan muuttumaan paremmaksi, jos se ala kuunnella ja ottaa huomioon ihmisten itsensä näkemyksiä ja kokemuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliselle: Olet todella pahasti väärässä. Aihe on hyvä ja aloituksessa mainitut asiat ovat täyttä totta.

Ihmisiä ei auteta. Vaan heitä arvioidaan ja diagnosoidaan käytöksen ja sanomisen perusteella. Suurin osa annetuista diagnooseista on täysin pielessä. Ihmisiä ylilääkitään, heitä asetetaan pakkohoitoon, ja henkilö itse ei voi vaikuttaa mitenkään esim. oman hoitojaksonsa pituuteen.

Psykiatria on mielivaltaista ja autoritääristä. Ja alalla olevat lääkärit ja etenkin hoitajat kohtelevat potilaita huonosti ja ihmisoikeuksia rikkovasti. Oikeastaan mt- diagnoosin saaneilla ei ole mitään ihmisoikeuksia, vaikka laissa niin sanottaisiinkin. Se on vain pelkkää sanahelinää ja tyhjää retoriikkaa.

Psykiatria keskittyy ja perustuu vain lääkehoitoon. Ihmisten sairauksia aiheuttaneisiin tekijöihin, hyvinvointiin ja olosuhteisiin ei kiinnitetä mitään huomiota. Mm. taustalla olevat ongelmat jäävät kokonaan ratkaisematta.

Tästä syystä ihmiset eivät voi yhtään sen paremmin, ennen kuin joutuvat sairaalaan. Pahimmillaan sairaalareissusta ja heille määrätyistä lääkkeistä tulee pysyvä sairastumiskierre, joka ei katkea.

Edelliselle sanoisin vielä sen, että loppuun laittamasi lause kertoo vain sen, että olet joko kyseisellä alalla, tai aivan tietämätön asioiden laidasta. Jos olet alalla, niin ymmärrettävästi puolustelet psykiatriaa ja psykiatrista hoitoa.

Tosiasia on se, että psykiatria on tieteenä epäonnistunut. Sen hoitometodit ovat 1960-1970 luvulle jääneitä.

Ja valitettavasti, ikävä kyllä näyttää siltä, että se, tiede ja uskottavuus ei tule koskaan muuttumaan paremmaksi, jos se ala kuunnella ja ottaa huomioon ihmisten itsensä näkemyksiä ja kokemuksia.

Lue lisää

"että olet joko kyseisellä alalla, tai aivan tietämätön asioiden laidasta."

Entä jos erilainen mielipiteeni johtuu siitä että tiedän keskivertoa enemmän? Mitäs sitten tapahtuis? Ja väärinkäsitysten välttämiseksi mainittakoon että, en vieläkään pääse lukemaan potilas asiakirjoja.

No se siitä, mutta mainitsit olosuhteet, ja hyvinvoinnin. Olisiko sinulla heittää jotain konkreettisia ehdotuksia näihin sinänsä "itsestään selvyyksiin"? Tai joku ufompikin idea kelpaa.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliselle: Olet todella pahasti väärässä. Aihe on hyvä ja aloituksessa mainitut asiat ovat täyttä totta.

Ihmisiä ei auteta. Vaan heitä arvioidaan ja diagnosoidaan käytöksen ja sanomisen perusteella. Suurin osa annetuista diagnooseista on täysin pielessä. Ihmisiä ylilääkitään, heitä asetetaan pakkohoitoon, ja henkilö itse ei voi vaikuttaa mitenkään esim. oman hoitojaksonsa pituuteen.

Psykiatria on mielivaltaista ja autoritääristä. Ja alalla olevat lääkärit ja etenkin hoitajat kohtelevat potilaita huonosti ja ihmisoikeuksia rikkovasti. Oikeastaan mt- diagnoosin saaneilla ei ole mitään ihmisoikeuksia, vaikka laissa niin sanottaisiinkin. Se on vain pelkkää sanahelinää ja tyhjää retoriikkaa.

Psykiatria keskittyy ja perustuu vain lääkehoitoon. Ihmisten sairauksia aiheuttaneisiin tekijöihin, hyvinvointiin ja olosuhteisiin ei kiinnitetä mitään huomiota. Mm. taustalla olevat ongelmat jäävät kokonaan ratkaisematta.

Tästä syystä ihmiset eivät voi yhtään sen paremmin, ennen kuin joutuvat sairaalaan. Pahimmillaan sairaalareissusta ja heille määrätyistä lääkkeistä tulee pysyvä sairastumiskierre, joka ei katkea.

Edelliselle sanoisin vielä sen, että loppuun laittamasi lause kertoo vain sen, että olet joko kyseisellä alalla, tai aivan tietämätön asioiden laidasta. Jos olet alalla, niin ymmärrettävästi puolustelet psykiatriaa ja psykiatrista hoitoa.

Tosiasia on se, että psykiatria on tieteenä epäonnistunut. Sen hoitometodit ovat 1960-1970 luvulle jääneitä.

Ja valitettavasti, ikävä kyllä näyttää siltä, että se, tiede ja uskottavuus ei tule koskaan muuttumaan paremmaksi, jos se ala kuunnella ja ottaa huomioon ihmisten itsensä näkemyksiä ja kokemuksia.

Lue lisää

He, jotka ovat alalla, eivät ole aina samaa mieltä kuin ehkä toiset, jotka ovat alalla.

Itse olen pyörinyt elämäni aikana psykiatrian rattaissa vuosikausia, siis aika nuoresta lähtien.
Vanhetessa olen onneksi vähän " viisastunut ", tai mitä sanaa tuossa kohtaa sitten käyttäisikin.

Mutta, olen vuosien varrella nähnyt todella paljon alan ammatti-ihmisiä, sekä lääkäreitä että hoitajia.
Olen nähnyt heitä työssään, mutta joitain tuntenut myös ihan " siviilissä ".
(Joskus vuosia sitten olen ollut jopa itseänikin hoitaneen tahon työntekijöiden kanssa viettämässä railakasta vapaa-aikaa.
Näin jälkeenpäin senkin voi kertoa, kun tapahtuneesta on jo lähes 30 vuotta.)

Näissä alalla työskentelevissä ihmisissäkin on valtavan suuria eroja.
Keskusteluissa on tullut esille joskus jyrkästikin se, miten heistä osa suhtautuu esim. potilaiden lääkitsemiseen, eli joidenkin mielestä jopa ylilääkitykseen.

Entiset hoitajat ovat puhuneet, että aikoinaan ihmettelivät juurikin sitä, miten paljon osastoilla tupataan joihinkin potilaisiin lääkkeitä.

On aika mielenkiintoista ollut saada kuulla myös " sisäpiirin " ajatuksia ja mielipiteitä asioista.

Onhan sairaaloissa ja poliklinikoilla kovin kirjavaa vaihtelua henkilökunnassa, ja toki kaikilla on omat mielipiteet hoitotavoista ja -menetelmistä.

Hoitajat joutuvat osastoillakin toimimaan aika pitkälti kyseisen paikan " ohjeiden " mukaan. Eli kaikki eivät voi olla yksinkertaisesti vain ja ainoastaan samaa hyväksyvää mieltä, miten missäkin toimitaan ja hoidetaan.
Sitten vaietaan asioista, jos halutaan työpaikka säilyttää.

Itselläni on vuosien takaa yksi mieleen painunut kokemus sairaalasta, kun ensin olin suljetulla, ja oma hoitajani oli aika ilkeä ja tiukka. Sekä minulle, mutta myös muille.
Kun sitten siirryin avo-osastolle, tämä sama hoitaja tuli sinne sijaistamaan jotain toista hoitajaa, ja olikin täysi yllätys, kuinka eri tavalla hän käyttäytyi siellä avo-osastolla.
Hän jopa vitsaili ja naureskeli meidän potilaiden kanssa.

Kyllä laittoi miettimään, että ainakin osittain taitaa paikka ( esim. osasto ) jonkinlaiset rajat ja toimintatavat asettaa myös henkilökunnalle.

Anonyymi kirjoitti:

Olen taas vaihteeksi eri mieltä. Ihmisiä pitää rohkaista avun piiriin niin hyvissä ajoin etteivät ongelmat pääse eskaloitumaan, kuten tämän foorumin vakio porukalla.

Foorumin vakioporukka on on ollut psykiatrisessa hoidossa pääsääntöisesi kaikki, joten argumenttisi on outo. Jos joidenkin ongelmat ovat eskaloituneet, niin tuskin useimmiten on kyse niinkään psykiatrisen hoidon puutteesta. Lähes kaikkien mielenterveyshäiriöiden ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä korostuvatkin eniten sellaiset asiat, joita psykiatrinen hoito nimenomaan tyypillisesti eskaloi. Heikko havaittu sosiaalinen asema, lapsuudentraumat, yksinäisyys, heikot sosiaaliset verkostot, päihde- ja huumeaddiktiot jne. eivät parane sillä, että annat ihmiselle äärimmäisen stigmatisoivan diagnoosin, huumaat hänet työkyvyttömäksi ja ehdotat ongelmien syyksi yksilön synnynnäistä poikkeavuutta. "Avun piiri" on niin ihanan naivistinen ilmaisu väkivaltaiselle huumaamiselle, nöyryyttämiselle ja keharitasoiselle älyllisyydelle, mille tuo "hoito" pohjautuu. Siitä oikeasti taitaa kokea hyötyvänsä lähinnä ihmiset, joille diagnoosi toimii oikeasti suojakuorena sille, ettei pärjää syystä tai toisesta elämässään. Jos ei onnistu missään ja elämä on ollut pelkkää epäonnistumista tai sen loputonta odottamista toisensa jälkeen, on varmaan kiva ajatella, että kaikki johtuu jostain psykiatrien diagnosoimasta oletetusti vakavasta neurobiologisesta ongelmasta. Ihmiset taas jotka haluavat ratkaista ongelmansa odottavat lääkäreiltä vähän muutakin, kuin kivoja identiteetin rakennuspalikkoja, joilla suojata heiveröistä itsetuntoa tai selittää sitä, miksi on oikeasti niin surkea ihmisenä epäonnistunut löysämoraalinen kusipää kuin on.

Ihmiset jotka haluavat päästä elämässään eteenpäin ja aidosti ratkaista ongelmansa eivät etsi vain syitä saikuttaa, kuten niin monet psykiatrisesta hoidosta kiitolliset potilaat. He odottavat psykiatreilta samaa kuin he odottavat muiltakin lääkäreiltä. Hippokrateen valan mukaan lääkärien ensisijainen velvollisuus on olla vahingoittamatta potilaitaan. Ei edes ensisijaisesti auttaa, vaan olla vahingoittamatta. Jos auttaminen aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin auttamatta jättäminen, lääkärien velvollisuus on olla auttamatta vaikka potilas kuinka pyytäisi bentsoja ja mankuisi ADD-diagnoosia kun ei pärjännytkään yliopistossa odotustensa mukaisesti. Suurimmassa osassa mielenterveyshäiriöistä häiriöiden luonnollinen spontaani parantuminen on todennäköisempää sitä tukevassa terveessä ei-medikalisoivassa ympäristössä, kuin jos niitä hoidetaan lääketieteellisesti aka huumaamalla erinäisillä terveydelle haitalisilla psyykenlääkekoktaileilla. Esimerkiksi psykoosien ennuste oli huomattavasti parempi kehitysmaissa ennen, kuin neuroleptit levisivät niihin ja masennusperäiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat psykiatrisen hoidon kattavuuden parantuessa räjähtäneet käsiin. Lääkärit eivät ota tosissaan omaa eettistä vastuutaan, vaan ulkoistavat ajattelun lääkeyhtiöiden konsulteille ja niiden kanssa hedelmällisestä yhteistyöstä nauttiville hoitosuositusten laatijoille. Monille työ on pelkästään väline ansaita mukava elämä ylemmässä keskiluokassa ja kompensaationa heikko-osaisille saattavat he ehkä äärimmäisessä tapauksessa jopa äänestää vasemmistoliittoa samalla, kun huumaavat potilaansa hengiltä. Ei heillä ole minkäänlaista todellista käsitystä edes siitä, mitä hoitavat eikä tarvitsekaan olla, koska ei heillä ole vastuuta hoitonsa tuloksista.

Niin joskus se vain on niin että vain itse psykiatrian kaltoinkohdellut pystyvät samaistumaan toisen psykiatrian kaltoinkohdelleen kokemuksiin.

Vaikka tämä on tällainen "vessan seinä kirjoitusten tasoinen sekoilu keskustelupalsta" , niin täälläkin aika ajoin ihmiset kirjoittavat inhimillistä tekstiä mitä normaalisti käyttäisivät keskustellessaan ystävien tai työtoverien kanssa.

Monesti internet-keskustelu yleensä on vain paskaista vittuilua toisille kasvottomille henkilöille.

Mutta kaikki ihmiset , jotka itse ovat joutuneet psykiatrisen hoidon pariin tietävät , että pää-asiassa hoito on huonoa , lähinnä vain psyykelääkkeillä turruttamista , joten uskon vahvasti että nämä psykiatrian arvostelijoiden vastaiset kirjoitukset ovat hyvin pitkälti aina olleet joko psykiatriassa tällä hetkellä työskentelevien lähettämiä tai sitten asiasta täysin tietämättömien maallikoiden vastoin parempaa tietoa kirjoittamia.

joo, näin siinä käy. Minulla kyllä lääke auttoi sillä tavalla että sain unen olin valvonut ehkä lähemmäs pari viikkoa, en tiedä varmaan. Myös syy, somaattinen sairaus hoidettiin kuntoon lääkitykselle. Se vain, että psyykensairaus oireili vielä kymmenen vuotta jotakuinkin. Kaikki eivät selviä sillä yhdellä kerralla. Psyykenlääkityksen onnistuin lopettamaan samoihin aikoihin kun oireilu loppui. en tiedä kumpi oli syy ja kumpi seuraus, mutta sen jälkeen toipuminen alkoi vasta edetä vauhdilla, ajatus kirkastui, Sen jälkeen en ole sillä tavalla sairastanut: Olen onnellinen saamastani hyvästä hoidosta. Silloin hoitajat huolehtivat eri tavalla potilaista ja repivät mielisairaat psykiatrit heidän kimpustaan. Oli siinäkin mielessä turvallista sairastaa ja toisessa talossa oli vielä hyvät psykiatritkin. Kidutus alkoi kymmenkunta vuotta myöhemmin, vanhat väkivaltaiset psykiatrit kiduttivat myös, koska pitivät kidutusta psykoosina mikä on ääliömäistä. Olivat kai kateellisia paremmille lääkäreille tai jotain, en tiedä, aivan hullua. En ole ainoa jota psykiatrit ja oikeasti mielisairaat stalkkerit ovat kiduttaneet.Tekivät varmaan yhteistyötä. Jotkut muutkin ääliöt pitävät oikeutenaan kiduttaa erityisesti järjestöissä, joihin jotkut kehnot psykiatrit jopa yrittävät jopa määrätä ihmisiä, vaikka sellaista lakia ei ole joka sen mahdollistaisi. Minä menin itse, kun erehdyin luulemaan että se olisi ollut joku asiallinen paikka, mutta olikin valtin laiton salaisen sosiaalikotrollin paikka, mielisairaalaa pahempi. Pääsin eroon lähtemällä, mutta kidutus jäi. Tekijöinä luultavasti sen paikan kouluttamat väkivaltaiset perskärpäset. Kokemusasiantuntijoiksikin jotkut niitä sanovat, en tiedä millä perusteella. Häiriköivät vain hulluina eivätkä muuta osaa ja ymmärrä.

Ja myös siitä, kuinka yleisen hyvinvoinnin edessä kun ajatellaan tiedettävän mikä yleisesti on hyväksi kaikille, sullotaan sama hoito kaikille välittämättä siitä, että jokainen on yksilö ja sen seurauksena voi olla että kaikille vaikka niin ajatellaankin että tuo hoito sopii, se voikin joillekin olla haitallinen. Yksilölle ei olla aina valmiita edes antamaan mahdollisuutta terveyshistoriansa valossa punnita rokotteen ottoakun siitä voi jo seurata eriasteisia sanktioita eri Euroopan maissa. Ollaan siis valmiita hyväksymään se että jotkut saa haittaa. Ollaan valmiita pakottamaan ja painostamaan toiset hoitoon yleisen edun nimissä ja tietenkin yksilön edun nimissä kun eihän hän tajuaisi muuten mikä hänelle on parasta.

Ja kuinka jokainen kritiikki voidaan helposti kuitata antipsykiatriana tai antivaxxeriutena, tai jopa hörhöilynä tai foliohattuiluna, on kyse sitten psykiatriasta tai rokotteista vaikka sen olisi sanonut joku jonka läheinen tai itse on saanut haittaa.

Ja siitä kuinka vapaita loppupeleissä olemmekaan.

Tuo kannattaa huomioida osastolle hakeutuvana, että jotkut hoitajat kokevat tuollaista uhkaa mielessään ja ovat valmiita käyttämään kovia otteita. Heille jokainen (erityisesti psykoosipotilas) on potentiaalisesti väkivaltainen, joka ilmeisesti pitää lääkitä matalalla kynnyksellä.

Itse näen muitakin arvoja kuin hengissä pysymisen, mitä kannattaa vaalia, nimittäin kyse on herkistä asioista. Ei kannata ihmetellä, jos noista paikoista saattaa muutaman trauman kanssa lähteä. Kaikki kun eivät ole väkivaltaisia tai mitään, vaikka sekavia saattavatkin olla. Psykoottinen tila, mitä se ikinä tarkoittaakaan, ei tarkoita automaattisesti väkivaltaisuutta.

Kirjoitin siksi, mitä ikinä se tarkoittaakaan, koska on hyvin tulkitsijasta riippuvaista, mitä pidetään psykoottisena. Jopa kaksi eri lääkäriä voi tehdä eri diagnoosin potilaalle, toisen pitäen potilasta psykoottisena ja toinen ei.

Yksi asia, mitä ei ainakaan kannata osastolla kokea on lääkehaitta koska osastolla ainoastaan osataan ajatella, mitä lääkkeitä potilaalle seuraavaksi annetaan. Siitä kun voi joskus lähteä alamäki, joka ei enää ole omissa käsissä. Jokainen ongelma tuntuu olevan lääkkeiden puutetta ja kemiallisia häiriötiloja aivoissa osastolla. Ei myöskään kannata reagoida huonosti lääkkeisiin koska osastolla hoidetaan yhdellä tapaa. Ja se usein ja melkein sataprosenttisesti on lääkkeet.

Jos olet oikeasti hoitaja, niin huolestuttaa tuo mitä puhut lääkityksellä "kuriin laittamisesta " ja kuinka puhut joistain kutsuen heitä psykoiksi.

Jokaisella ihmisellä on oikeus arvostella hoitoaan, jos on sen haitalliseksi kokenut sekä puida sen mahdollisesti aiheuttamia henkisiä arpia.

Pelkkä henkiinjääminen ei ole mikään kovin hieno ihanne.

Mietin, mitä osaa väkivallasta näyttelee myös psykiatrian käyttämät pakkokeinot, pakottaminen, lääkkeet, valtaepäsuhta ynnä muu mikä voi näytellä myös yhtä osaa siinä missä joku tilanne äityy aggressiiviseksi.