Väkivalta psykiatriassa on tosiasia

Henkinen ja fyysinen väkivalta psykiatrian puolella on tosiasia. Ei vain Kupittaalla, josta taas sai lukea vastikään.

Kyseistä väkivaltaa tapahtuu muuallakin suljetuilla osastoilla ja toki myös ihan avopuolellakin. Tämä kaltoinkohtelu ja väkivalta jää pimentoon.

Ylilääkitsemistä, vastoin tahtoa neuroleptausta ja oikeuden keholliseen omaan mieleen ja koskemattomuuteen loukkausta, hoitajien väkivaltana suorittamaa injektointipakkolääkintää "lääkkeistä" kieltäytyessä mitä tehdään ihmisille mitkä ei osoita minkäänlaisia aggression tai itsetuhoisuuden merkkejä, psykoottisuuden ylitulkintaa jotta voidaan pakkohoitaa ja potilaan oireiden ylitulkitsemista, huoneisiin sulkemista, oikeuksien tarpeettoman suurta rajoitusta, huonoa kohtelua muka sanoen sitä hoidoksi, valehtelua lääkinnän tehosta, syystä ja välttämättömyydestä, lääkitystä tieteellisen näytön puuttuessa, tarpeetontakin monilääkintää, vaihtoehdottomuutta ja valinnanvapauden puutetta missä ainoa ratkaisu sanotaan olevan lääkkeet, potilaan puutteellista informaation saamista lääkkeiden haitoista, pakkokeinojen liioiteltua käyttöä, ihmisten itsemurhia nöyryyttävien pakkokeinojen takia ja lääkkeiden takia tapahtuu ja niistä vaietaan. Diagnosointia joka jää roikkumaan papereihin vaikka ne on antanut lääkäri ensimmäisellä tapaamiskerralla tuntematta potilasta. Nämä diagnoosit ja stigmat vaikuttaa somatiikan puolen hoitoihin jolloin kaikki oireet tulkitaan henkisinä ja esimerkiksi skitsofreenikot kuolee syystä tai toisesta paljon muita nuorempina, ja syitä voi vaan miettiä. Lääkehaitat, vieroitusoireet ja sopimattomat lääkitykset kärsitään yksin. Lääkehaitoista ei tule mitään korvauksia ja osa haitoista voi olla elämänlaadulle suorastaan hirveitä, esimerkiksi seksuaalihäiriöt. Lääkärit ei saa mitään palautetta potilaalta vaan jatkavat vaan ilman palautetta antamansa hoidon tuloksista muiden hoitoa. Pakkohoitopotilaan oikeusturva on heikko ja valitukset hoidosta menee kuuroille korville.

Ihmiskäsitys psykiatriassa on suorastaan loukkaava. Potilaat eivät voi aina tietää parastaan joten heidät saa lääkitä miten tahansa ja nöyryyttää miten tahansa osastoilla kutsuen mitä tahansa julmuutta hoidoksi. Voidaan perustella että hoitamatta jättäminen heikentäisi ihmisen tilaa, mutta jos hoito heikentää, sillä ei ole mitäån merkitystä.

Vastikään oli uutinen, jossa ministeriö pohtii voisiko pakkokeinoja lisätä. Jos nykyinen "hoito" on mitä on esimerkiksi itsemurhien ehkäisyssä =jos on itsetuhoinen, vaikkapa ylilääkitään väkisin, syytä sille ei ole.
1
Ilmianna
Jaa

10 Vastausta


Linkki aiheeseen liittyvään juttuun:

http://m.iltalehti.fi/kotimaa/201709102200384120_u0.shtml

Linkki Kupittaan osastoväkivaltaan:

http://www.sss.fi/2017/09/syyttaja-kupittaan-sairaalan-hoitajat-eristivat-ja-laakitsivat-vanhuksia-ilman-laakarin-lupaa/

Psykiatrisilla osastoilla tapahtuva väkivalta on ihmisarvoa alentavaa.
1
Ilmianna
Jaa
Psykiatrinen hoito voi olla melkein mitä vaan, - täysin tuloksetonta ja tehotonta ja tehdä ihmisen huonovointisemmaksi ja menettämään työkyvyn. Silti sitä sanotaan hoidoksi. Diagnooseja voidaan lätkiä ja lääkkeitä, vaikka ei ole mitään näyttöä, että sairaus on biologinen luonteeltaan, vaikka sitä hoidetaan biologisesti ja ainoa diagnosoinnin kriteeri on potilaan puhe ja käytös.
1
Ilmianna
Jaa
Psykiatria on valehtelemista, koska se ei ole tiedettä ja "sairaudet" eivät johdu biologisista ongelmista.

Hyvä esimerkki on, että diabetes on tutkittu tieteenä ja biologisena. Diabetes potilaalla on insuliinin puutos.

Masennusta väitetään "sairaudeksi", vaikka sairaudet ovat ihmisen elimistön sairauksia, mutta mieli ei ole elin. Mikään käyttäytyminen ei voi olla sairaus. Masentuneella ei ole mitään välittäjäaineen puutosta. Sitä ei pystytä tutkimaan tieteenä tai biologisena.

Kuinka kauan tämä jatkuu näin lääketeollisuuden armoilla?
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Hyvä kommentti muutoin, mutta miksi syytät tapahtuvasta teollisuutta? Teollisuus ei voi tehdä mitään ilman psykiatrian yhteistyötä.

Ihmiset virheellisesti syyttävät teollisuutta asioista joiden todellinen syypää on psykiatrian ammattikunta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ensin oli Rockefeller ja lääkemafiateollisuus, joka sitten osti rahalla ja manipuloi psykiatrit käyttämään lääkkeitä hoitona. (Ei niin päin, että ensni oli lääkeuskovaisia psykiatreja ja heidän esille tuomaan kysyntää perustettiin lääketeollisuus.)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Grrreetta kirjoitti:
Hyvä kommentti muutoin, mutta miksi syytät tapahtuvasta teollisuutta? Teollisuus ei voi tehdä mitään ilman psykiatrian yhteistyötä.

Ihmiset virheellisesti syyttävät teollisuutta asioista joiden todellinen syypää on psykiatrian ammattikunta.
En syytä tapahtumasta lääketeollisuutta. Sanoin vain, että kuinka kauan tämä jatkuu näin lääkekeskeisenä?

Kummassakin on vikaa. Muistathan miten lääketeollisuus mainosti Prozacia onnellisuuspillerinä? Aivan hirveät mainostamiset pillerinä, joka korjaa "välittäjäaineen puutosta", ilman mitään näyttöä siitä. Se oli valetta.

Psykiatrit ovat mielestäni suurin syy. He ovat ne, jotka välittävät väärää tietoa eteenpäin. Saahan siitä hyvät rahat, jos on yhteistyössä lääkefirman kanssa.

Lisäksi on keksitty niin paljon turhia sairauksia ja niitä keksitään vain lisää.

Sanoin jo aiemmin:

"Psykiatria on valehtelemista, koska se ei ole tiedettä ja "sairaudet" eivät johdu biologisista ongelmista."

Pointtini oli, että niin kauan, kun psykiatria jatkuu lääkekeskeisenä, ongelmat jatkuvat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kertoo hyvin ihmiskäsityksestä ministeriössä, kun itsemurhien ehkäisyksi nähdään se, että itsetuhoinen ihminen kiikutetaan pakolla laitokseen jopa poliisisaattueessa pakkokeinoja käyttäen vapaus riisuen. Ei tarvi paljon ymmärtää psykologiaa, kun tajuaa, että tällainen voi saada aikaan vastareaktioita, nöyryytystä ja pahaa mieltä aikaan, kuin toipumista itsetuhoisuudesta. Pakkohoidon jälkeen tapahtuu itsemurhia ja syy voi olla hyvinkin tämä asetelma.
Suomessa pakkohoitoa käytetään runsaasti muihin maihin verrattuna. Nykyiselläänkin kriteerit on helppo "muokata" niin että potilasta pakkohoidetaan. Esim on vain pelkkä epäily psykoottiseksi menneestä masennuksesta. Kriteerit ei suinkaan ole niin tiukat kuin väitetään.

Pakkohoito on lähes aina väärin eettisesti sillä toipuminen yleensäkin perustuu kunnioittavaan inhimilliseen kohteluun, mitä pakkohoito ei läheskään aina ole perustuessaan pakkoon.

Osastolla sitten psykiatri kertoo potilaalle että hänen ongelmansa on biologinen, ja hänellä on välittäjäaineissa häiriö. Tämän jälkeen potilas laitetaan syömään runsaasti haittoja sisältäviä terveydelle potentiaalisesti haitallisia kemikaaleja pakkohoidossa mahdollisesti vastoin tahtoa. Jos saa jostakin huonon reaktion, voidaan tunkea vaan lisää ja lääkkeitä päällekäin, milloin huonot lääkereaktio voi hetkessä pahentaa potilaan voinnin erittäin huonoksi, ja useita lääkkeitä syödessä on enää hankala sanoa mistä potilaan oireet johtuu. "Hoitaa" saa, vaikka huonosti tai potilaan tilaa huonontaen tai vaikka potilaalle lääkkeillä ja hoidolla itsemurha-ajatuksia saaden , kun "hoitamatta jättäminen voisi pahentaa henkilön mielisairautta".Minkään lääkkeen riskejä tai hyödyn puutteita ei oteta huomioon, aina saa hutkia miten sattuu jopa tieteellisen näytön puuttuessa kunnolla lääkkeiden tehosta potilaan kohdalla kun kyse on pakkohoidosta. Pakkohoidon kamalin asia ei ole suinkaan välttämättä vapauden menetys vaan potentiaalinen pakkolääkitseminen ja oikeuden omaan mieleen ja koskemattomuuteen menetys. Ihmisen oikeus mieleen jota ei lääkitä väkisin, on oikeus, jota tulisi vaalia. Mutta psykiatriassa sitä ei nähdä niin.

Suljetut ei ole mitään hellää hoitoa vaan karuja paikkoja, joissa on usein armeijamainen kuri, ihmisten jopa väkivaltaista lääkitsemistä mitä voi olla ikävä seurata ulkopuolisenakin, keskusteluapu ja ihmiskohtaamiset voi olla tasoa "ota tarvittava lääke". Osastot on kiireisiä paikkoja joissa prioriteettinä ei välttämättä ole yksittäisen potilaan paremmin voiminen vaan hoitajien paremmin voiminen.

Kun puhutaan että joku pitäisi laittaa pakkohoitoon, unohdetaan, että hoito voi olla kyseenalainen termi kuvaamaan sitä mitä suljetulla osastolla tapahtuu.

Ihmisten oikeuksia ei tule rajoittaa enempää. Pakkohoito rajoittaa aina ihmisoikeuksia. Ikinä ei voida välttää sitä, että joku tekee itsemurhan tai väkivaltaisen teon enkä usko, että lisää pakkohoitoa ja lääkkeitä (pakkohoito on lähinnä lääkkeitä) näitä vähentää.

Toivottavasti ministeriössä tullaan järkiinsä eikä tällaista hyväksytä.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Kiitos, että kommentoit. Olen samaa mieltä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Edelleenkin, psykiatrian tarkoitus on kontrolloida ja rangaista kansalaisia, ei auttaa. Psykiatrinen hoito/pakkohoito ovat eufemismeja kontrolli- ja/tai rankaisutoimenpiteille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Itsemurhat ja psykiatrisen hoidon yhteys on toistuvasti todistettu lukuisissa tutkimuksissa. Ikävä kyllä korrelaatio on näiden välillä positiivinen, ei negatiivinen. Esimerkiksi vuonna 2004 Burges et al. ja WHOn tekemä itsemurhien ja mielenterveyslainsäädännön sekä psykiatristen lääkkeiden yhteyttä käsittelevä tutkimus kattoi yhteensä 100 maata. Sen mukaan suurin osa kyseissä maissa tehdyistä mielenterveyslaeista johti toimeenpanonsa jälkeen itsemurhien lisääntymiseen, ei niiden laskuun, kuten oli hypoteesi. Myös psyykenlääkkeiden käyttöä lisäävä politiikka oli yhteydessä kyseisen tutkimuksen mukaan itsemurhien lisääntymiseen kansainvälisesti. Vuonna 2010 Ajt et al. päätyivät samaan tulokseen: mitä enemmän mielenterveyshoitoon laitettiin rahaa, sitä enemmän itsemurhia tehtiin. Myös mm. hoitohenkilökunnan ja psykiatrien lukumäärä, koulutus ja psykiatristen laitospaikkojen määrä oli yhteydessä itsemurhien lisääntymiseen. Samaan päätyi Rajkumar et al (2013) massivinen tutkimus, joka käsitti 191 maata ja yli kuusi miljardia ihmistä: mitä kehittyneempi psykiatrinen hoitojärjestelmä maassa oli, sitä enemmän itsemurhia siellä tehtiin. Tässä kohtaa olisi kiinnostavaa tietää mitä sosiaali- ja terveysministeriössä ajateltaisiin, jos fyysisten sairauksien hoidossa saataisiin samankaltaisia tuloksia? Mitä enemmän laitetaan syövän hoitoon rahaa, sitä suurempi kuolleisuus? Suomi on kuuluisa siitä miten vähän se laittaa rahaa köyhien ihmisten terveydenhoitoon, ja sitä pidetäänkin yhtenä syynä suurille terveyseroille sosioekonomisten luokkien välillä. Miksi he eivät hoida oikeita sairauksia vaan panostavat vastahakoisten ihmisten pakkohoitoon pelastaakseen potentiaalisesti yhden hengen samalla, kun tappavat kymmenen. Nykyisen hallituksen keskeisenä tavoitteena on siirtää terveydenhuoltoon kerättävät verorahat mahdollisimman tehokkaasti veroparatiisiyhtiöille tasa-arvon nimissä, joten epäilemättä heidän ei ole vaikea ymmärtää väkivallan keskeistä hoidollista roolia mielenterveyshäiriöisten parantamisessa. Pakkohoito voidaan saada kuulostamaan varsin sankarilliselta teolta ja varmasti löytyy tarinoita, joissa pakkohoito on pelastanut ihmisten henkiä. Niitä toisenlaisia tarinoita ei vain kuule, koska ne eivät miellytä valtaapitäviä. Kuka kuuntelisi ihmistä, joka tappoi itsensä, koska psykiatrinen hoito oli nöyryyttävää ja pahensi alkuperäisiä ongelmia stigmatisoivilla diagnooseilla ja väkivaltaisella hoidolla? Ei kukaan, koska he eivät tule kertomaan tarinaansa. Vaikka psykiatrian hoitojen uhrit eivät tappaisikaan itseään, he eivät takuulla ole lobbaamassa ministeriössä itselleen lisää ihmisoikeuksien loukkauksia. Psykiatrit saavat kertoa harhaista edistysmyyttiä alkeellisten hoitomuotojensa tehosta, minkä perusteella heillä on oikeus rajoittaa ihmisten oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Pahimmillaan hoidot vammauttavat potilaita. Itse näin pakkohoidossa olleena olen nähnyt ns. kroonikkopotilaita, jotka olivat selvästi hoidon vammauttamia. Lääkityksen vaikutus näkyy ulospäin ja nämä ihmiset näyttävät usein vammaisilta vuosikymmenien lääkehoidon jälkeen. Lääkitys vaikuttaa vähän samalla tavalla, kuin vuosikymmeniä kestänyt huumeriippuvuus. Se aiheuttaa keskushermostovaurioita, joka näkyy ihmisen olemuksessa. Yleensä ihmisten tahallinen vammauttaminen on rikos, mutta ilmeisesti psykiatriassa sitä kutsutaan hoidoksi. Olen todellakin onnellinen, että itselläni oli vapaus päättää, etten halua hoitoa. Toivotaan, että sellainen säilyy myös muiden potilaiden kohdalla. Se voi pelastaa ihmishenkiä tutkimustenkin perusteella todennäköisemmin kuin pakkohoidon kriteerien laajentaminen.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Väkivalta psykiatriassa on tosiasia

Henkinen ja fyysinen väkivalta psykiatrian puolella on tosiasia. Ei vain Kupittaalla, josta taas sai lukea vastikään.

Kyseistä väkivaltaa tapahtuu muuallakin suljetuilla osastoilla ja toki myös ihan avopuolellakin. Tämä kaltoinkohtelu ja väkivalta jää pimentoon.

Ylilääkitsemistä, vastoin tahtoa neuroleptausta ja oikeuden keholliseen omaan mieleen ja koskemattomuuteen loukkausta, hoitajien väkivaltana suorittamaa injektointipakkolääkintää "lääkkeistä" kieltäytyessä mitä tehdään ihmisille mitkä ei osoita minkäänlaisia aggression tai itsetuhoisuuden merkkejä, psykoottisuuden ylitulkintaa jotta voidaan pakkohoitaa ja potilaan oireiden ylitulkitsemista, huoneisiin sulkemista, oikeuksien tarpeettoman suurta rajoitusta, huonoa kohtelua muka sanoen sitä hoidoksi, valehtelua lääkinnän tehosta, syystä ja välttämättömyydestä, lääkitystä tieteellisen näytön puuttuessa, tarpeetontakin monilääkintää, vaihtoehdottomuutta ja valinnanvapauden puutetta missä ainoa ratkaisu sanotaan olevan lääkkeet, potilaan puutteellista informaation saamista lääkkeiden haitoista, pakkokeinojen liioiteltua käyttöä, ihmisten itsemurhia nöyryyttävien pakkokeinojen takia ja lääkkeiden takia tapahtuu ja niistä vaietaan. Diagnosointia joka jää roikkumaan papereihin vaikka ne on antanut lääkäri ensimmäisellä tapaamiskerralla tuntematta potilasta. Nämä diagnoosit ja stigmat vaikuttaa somatiikan puolen hoitoihin jolloin kaikki oireet tulkitaan henkisinä ja esimerkiksi skitsofreenikot kuolee syystä tai toisesta paljon muita nuorempina, ja syitä voi vaan miettiä. Lääkehaitat, vieroitusoireet ja sopimattomat lääkitykset kärsitään yksin. Lääkehaitoista ei tule mitään korvauksia ja osa haitoista voi olla elämänlaadulle suorastaan hirveitä, esimerkiksi seksuaalihäiriöt. Lääkärit ei saa mitään palautetta potilaalta vaan jatkavat vaan ilman palautetta antamansa hoidon tuloksista muiden hoitoa. Pakkohoitopotilaan oikeusturva on heikko ja valitukset hoidosta menee kuuroille korville.

Ihmiskäsitys psykiatriassa on suorastaan loukkaava. Potilaat eivät voi aina tietää parastaan joten heidät saa lääkitä miten tahansa ja nöyryyttää miten tahansa osastoilla kutsuen mitä tahansa julmuutta hoidoksi. Voidaan perustella että hoitamatta jättäminen heikentäisi ihmisen tilaa, mutta jos hoito heikentää, sillä ei ole mitäån merkitystä.

Vastikään oli uutinen, jossa ministeriö pohtii voisiko pakkokeinoja lisätä. Jos nykyinen "hoito" on mitä on esimerkiksi itsemurhien ehkäisyssä =jos on itsetuhoinen, vaikkapa ylilääkitään väkisin, syytä sille ei ole.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta