Voiko ateistista henkisyyttä olla? Mitä sellainen voisi tarkoittaa? Tässä mielestäni aika hyvä johdanto ateistiseen henkisyyteen...
"Ihminen syntyy yksilöityneenä aikaan ja näkee ajassa ympärillään muita ihmisiä. Hän omaksuu ympäristönsä kielen, tavat ja tottumukset osaksi omaa identiteettiään, joiden pohjalta hän muodostaa yhdessä muiden yhteisön jäsenten kanssa syvästi tunnelatautuneen heimoidentiteetin. Koska ympäröivän kulttuurin vaikutus alkaa välittömästi ihmisen syntyessä maailmaan, ei ihmislapsella ole mitään muuta mahdollisuutta kuin astua ensin harhaan. Tämä kaikki on täysin väistämätöntä aluksi, mutta aikuistuttuaan ihminen – mikäli hänessä herää kaipuu ajattomaan totuuteen – kykenee tunnistamaan ajallisen ohjelmoinnin itsessään. Hän kykenee ottamaan siihen etäisyyttä ja näkemään sen ikään kuin todelliselle perusolemukselleen vieraana, epärehellisenä, sitä vääristävänä ja sitä rajoittavana.
Hän voi tiedostaa kuinka syntyminen tähän aikaan, ympäristöön, näillä perintötekijöillä varustettuna ja näiden ihmisten keskelle teki hänestä juuri sellaisen kuin hän nyt on, mutta myös sen, että mikäli hän olisi syntynyt johonkin täysin toiseen aikaan, ympäristöön ja kulttuuriin, olisi hänestä tullut täysin toisenlainen. Niinpä mikään mitä hän ajassa omaksuu ja mihin hän ajassa samaistuu, ei ole hänen omin todellinen olemuksensa. Hänen todellinen olemuksensa ei ole aikaan sidottu, saati ajassa määritelty, vaan pikemminkin jotain puhdasta, ajatonta ja määrittelemätöntä. Näin hän alkaa hiljalleen käsittää kuinka fyysinen ulottuvuus: aika ja tila, luovat jokaisen ihmisen psyykeen aluksi aivan väistämättä eräänlaisen harhautuksen, joka ikään kuin juovuttaa tai nukuttaa ihmisen maallisilla, ajallisilla ja suhteellisilla totuuksilla aina siihen saakka, kunnes koittaa henkisen havahtumisen aika.
Henkisesti havahtunut ihminen tiedostaa, että kaikki mitä hän on ajassa omaksunut ja kaikki mitä hän uskoo ajassa olevansa, onkin itse asiassa vain eräänlaista ajan hengen ja ympäröivän kulttuurin muodostamaa heijastusta ja ohjelmointia. Niinpä hän alkaa kyseenalaistaa kaikkea opittua ja totuttua ja kysyy: mikä on se tietoisuus ja kuka on se 'minä olen' joka tulee ennen aikaa ja ennen jokaista ajallista ehdollistumaa? Kaikkien ajallisten kiinnostuksen kohteiden sijaan hänen kiinnostuksensa suuntautuukin yhtäkkiä ajattomaan. Sen sijaan että hän pyrkisi määrittelemään itseään jotenkin tai samaistumaan johonkin, hän oppii näkemään samaistumattomuuden ja määrittämättömyyden kauneuden ja vapauden...
Poiminta on blogista:
http://resurssipohjainentalous.blogspot.fi/2017/09/53-kaaos-ja-ajan-hengen-harhautus.html
"Ihminen syntyy yksilöityneenä aikaan ja näkee ajassa ympärillään muita ihmisiä. Hän omaksuu ympäristönsä kielen, tavat ja tottumukset osaksi omaa identiteettiään, joiden pohjalta hän muodostaa yhdessä muiden yhteisön jäsenten kanssa syvästi tunnelatautuneen heimoidentiteetin. Koska ympäröivän kulttuurin vaikutus alkaa välittömästi ihmisen syntyessä maailmaan, ei ihmislapsella ole mitään muuta mahdollisuutta kuin astua ensin harhaan. Tämä kaikki on täysin väistämätöntä aluksi, mutta aikuistuttuaan ihminen – mikäli hänessä herää kaipuu ajattomaan totuuteen – kykenee tunnistamaan ajallisen ohjelmoinnin itsessään. Hän kykenee ottamaan siihen etäisyyttä ja näkemään sen ikään kuin todelliselle perusolemukselleen vieraana, epärehellisenä, sitä vääristävänä ja sitä rajoittavana.
Hän voi tiedostaa kuinka syntyminen tähän aikaan, ympäristöön, näillä perintötekijöillä varustettuna ja näiden ihmisten keskelle teki hänestä juuri sellaisen kuin hän nyt on, mutta myös sen, että mikäli hän olisi syntynyt johonkin täysin toiseen aikaan, ympäristöön ja kulttuuriin, olisi hänestä tullut täysin toisenlainen. Niinpä mikään mitä hän ajassa omaksuu ja mihin hän ajassa samaistuu, ei ole hänen omin todellinen olemuksensa. Hänen todellinen olemuksensa ei ole aikaan sidottu, saati ajassa määritelty, vaan pikemminkin jotain puhdasta, ajatonta ja määrittelemätöntä. Näin hän alkaa hiljalleen käsittää kuinka fyysinen ulottuvuus: aika ja tila, luovat jokaisen ihmisen psyykeen aluksi aivan väistämättä eräänlaisen harhautuksen, joka ikään kuin juovuttaa tai nukuttaa ihmisen maallisilla, ajallisilla ja suhteellisilla totuuksilla aina siihen saakka, kunnes koittaa henkisen havahtumisen aika.
Henkisesti havahtunut ihminen tiedostaa, että kaikki mitä hän on ajassa omaksunut ja kaikki mitä hän uskoo ajassa olevansa, onkin itse asiassa vain eräänlaista ajan hengen ja ympäröivän kulttuurin muodostamaa heijastusta ja ohjelmointia. Niinpä hän alkaa kyseenalaistaa kaikkea opittua ja totuttua ja kysyy: mikä on se tietoisuus ja kuka on se 'minä olen' joka tulee ennen aikaa ja ennen jokaista ajallista ehdollistumaa? Kaikkien ajallisten kiinnostuksen kohteiden sijaan hänen kiinnostuksensa suuntautuukin yhtäkkiä ajattomaan. Sen sijaan että hän pyrkisi määrittelemään itseään jotenkin tai samaistumaan johonkin, hän oppii näkemään samaistumattomuuden ja määrittämättömyyden kauneuden ja vapauden...
Poiminta on blogista:
http://resurssipohjainentalous.blogspot.fi/2017/09/53-kaaos-ja-ajan-hengen-harhautus.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tässä pari esimerkkiä nykyisen paavin lausumista, katolista kansaa järisyttävistä lausahduksista:
"Totuus ei ole absoluuttinen tai kiveen hakattua. Myös ateistit tulevat tuntemaan jumaluuden. Rakkauden ja lähimmäisten auttamisen teoillaan hekin löytävät jälleen sielunsa tullen siten aktiiviseksi osaksi ihmiskunnan pelastumista ."
"Kirkko ei usko enää helvettiin missä ihmiset kärsivät."