Elämä lapselle ?

Entä muut lapset - eikö elämä kaikille lapsille ?

Kaikki apu lapsille ja apua tarvitseville ihmisille on tärkeää, mutta eikö se ole yhteiskunnan automaattinen tehtävä kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi - ei pitäisi olla ainoastaan keräystä suorittavien ihmisten jalomielisyydestä kiinni.

Rahan keräyskampanjat muistuttavat isojen korporaatioyritysten ajattelua maailmasta, miten ihmisiltä hajotetaan infrastruktuuri ympäriltä eli mahdollisuus saada apua valtiovallan taholta ja sitten annetaan murusia ihmisten auttamiseen oman ja yleisen omantunnon äänen hiljentämiseksi, sekä omahyväisen kristillisen epäsanoman korottamiseksi, ja tätä kautta sellaisen toiminnan jatkumisen mahdollistamiseksi, mikä luo yhä kovenevaa ja välinpitämätöntä maailmaa ihmisten ympärille.

Kun rikkaat eivät enää halua maksaa verovarovaroja sellaisten ihmisten auttamiseksi, joita vastaan he taistelevat yritysmaailmassa tehdäkseen itsestään rikkaan tehdessään muista köyhiä, niin rikkaat luovat maailmaan onnenpyöriä, joissa köyhät voivat voittaa normaalin elämän itselleen.

Kummitoiminnalla rikkaat voivat halutessaan aivan kuin ostaa aneen taivaaseen sen jälkeen, kun ovat tehneet yhteiskunnasta köyhän.

Köyhiä ei enää haluta auttaa, ellei siitä saa jotain itselle vastinetta, kuten hyvän mielen ja mainosarvon, jota voi käyttää kuten kierrätyslogoa oman yrityksen arvon nostamiseen.

Täysin epäitsekäs auttaminen häviää maailmasta, kun se kytketään poliittis-taloudelliseen hyödyntavoitteluun.

Kun ei enää tarvitse ajatella kaikkien lasten auttamista samanaikaisesti, niin ihminen automaattisesti päätyy tekemään valinnan eri lasten välillä.

Valintaprosessi muistuttaa ikävällä tavalla ihmiskunnan historiassa tapahtuneista rotuerotteluista, jotka tänään ja yhä enemmän tulevaisuudessa käydään köyhien ja rikkaiden ihmisten välillä.