Tein muutama vuosi sitten veljeni saattohoidon hänen kotonaan. Syöpä vei 3 kuukauden sisään diagnoosista. Olen varautunut samaan kohtaloon itsehoitona, lääkkeet kipuihin on valmiina, vaipat ostettuna, purkkiruokaa kaapissa. Siis lääkäriinkään ei tarvitse mennä, sillä jos mitään ei voida enään tehdä, niin ei loppuaika todella ole muuta kuin kipujen lievitystä. Toimintakyky säilyy ihan loppuun asti ja jos ei säily niin uunin pellit voi aina laittaa liian aikaisin kiinni. Liian karmivia ovat kertomukset hoitokodeista.
Varaudun vanhuuteeni
mummeli3
6144
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Surullista luettavaa. Ihmetyttää tämä nyky kultuuri. Kotisaattohoitoa ei kehitetä, kun ei ole rahaa. Vaikka se on kaikkein halvinta hoitoa mitä ihmiselle voidaan elämisen vimepäivinä tarjota. Surulista on myös että kokemuksesi palvelutalosta on noin huonoja.
Itse olen ainakin yrittänyt sekä opiskella saattohoitoa ja tehdä työni niin hyvin kuin olen pystynyt. Luultavsti se ei aina riitä.
Kerran muistan saattohoitokodilla kun lääkäri sanoi että tänne tullaan kuolemaan ja elämään. Toivotan hyviä elinpäiviä kaikesta huolimatta.
Olemme vanhempi pari ja olemme vaikka valmiit ottamaan itsenäiset "äkkilähdöt" ettemme vaan ole vaivana ja rasitteen kunnalle vanhusten "Hoito" laitoksessa.
Hoitelemme hommat itsenäisesti, niin ainakin olemme suunnitelleet.
Mun omaisen lähtö oli tuskainen, kipupiikeillä lievitettiin oloa ja hänen oloaan yritettiin helpottaa myös makuuasentoa muuttamalla. Kun seurasin hänen viimeisiä päiviään, niin yhä vankemmin kannatan eutanasian laillistamista Suomessa. Ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää kärsiikö kipuja loppuun asti vai saako lähteä helpommalla ja inhimillisellä tavalla rauhaisasti tästä maailmasta.
Riippuu vähän missä laitoksessa potilas on saattohoidossa. Olen itse työskennellyt mm vuodeosastoilla joissa annetaan aivan liian vähän kipulääkettä. Sitä vastoin vaaditaan ja lähes pakotetaan antamaan kaikki normaalisti päivittäin menevät lääkkeet vaikka niistä ei enää saattohoidossa ole mitään hyötyä. Kun kysyt lääkäriltä lupaa antaa lisää morfiinia tms, sitä harvoin saa. Aina on perusteluna se ettei saa "liian tiheästi" antaa koska se lamaannuttaa hengityksen. Voi herran jestas sentään jos muutenkin kuoleva potilas nukkuu pois päivän aikaisemmin ilman kipuja kuin että kärsii koko loppuajan kovista kivuista.
Kävin eilen katsomassa saattohoidossa olevaa sukulaistani. Hänellä on tilanne hyvä kipulääkityksen osalta ja saa sitä todella riittävästi. Potilas itse jaksoi muutamia sanoja sanoa, mutta sanoi että on hyvä olla kun ei koske mihinkään. Kaikki muut lääkkeet on lopetettu turhina jo saattohoidon alussa. Hyvä perushoito ja riittävästi kipulääkettä on varmaan jokaisen toive loppuajalleen. Toki ymmärsin ettei aikaa sukulaisellani ole jäljellä kuin ehkä muutama viikko korkeintaan mutta olen tyytyväinen siihen että hän saa lähteä täältä kivuttomana.
Saattohoito tarkoittaa sitä, että kaikki paitsi kivun lievitykseen tarvittava lääkkeet lopetetaan. Myös ruoka ja juoma lopetetaan jos saatettava ei niitä enää ota vastaan. Olettaisin että sääntö on sama kaikkialla mutta se, koska päätetään saattohoidon alkamisesta on eri paikoissa erilaista. Joissain paikoissa juttua varmasti pitkitetään turhaan syystä tai toisesta, ts. joko omaisista tai lääkäristä johtuen.
Säännöt eivät todellakaan ole kaikkialla samat, lääkäristä se usein johtuu. En tiedä tarkemmin syytä miksi. Hoitajan tai omaisten näkemyksellä tai mielipiteellä ei juurikaan ole väliä. Olen itse mm.tuskastunut syöpäpotilaan kipuihin kun ei saanut saattohoidossa ollessaan tarpeeksi kipulääkettä. Omaisetkin ihmettelivät miksi potilas kärsii näin kovista kivuista että rynkytti vuoteen laitoja jatkuvasti. Vuodeosaston lääkäri reagoi asiaan vasta usean päivän jälkeen kun omainen viimein menetti hermonsa ja marssi lääkärin kansliaan vaatimaan kipulääkettä. Naama punaisena huudon jälkeen vasta lääkärin määräys muuttui. Myöhemmin omainen kysyi mahtoiko tehdä väärin kun huusi naama punaisena lääkärille, sanoin ettei siinä ole mitään väärää, joskus niin täytyy tehdä jotta asiat korjaantuu. Omainen oli kuitenkin tyytyväinen että potilas sai viimeiset päivät tarpeeksi kipulääkettä ja sai levollisesti lähteä.