Kaipaaja hukassa!

Luulin että olen ainoa! Mikäs sen ihanampaa kun maitohyllyllä törmätä johonkin komeeseen mieheen. Siinä hetken vilkuilla toisia vienosti ja kadota kassan kautta kotiin. Illalla vielä telkkaria katsellessa muistella sitä maitohyllyukkoa ja miettiä että kuka se mahtoi olla! Kymppiuutisten aikaa menet jo katsomaan että olisko se mahtanut kaivata sua täällä. Ei ole. Ei taaskaan etsintäkuulutusta.

Ja kyllä, täältä löytyy myös kotoonta ihana puoliso, mutta joku kumma sitä pistää aina välillä hymyilemään ventovieraille. Enkä mä ikinä tekisi mitään sopimatonta, muutenhan sitä voisi mennä suoraan marssimaan matihyllyukon luokse ja kysyä että ostiko litroittain maitoa kolmelle lapselle vai tykkääkö poika vaan itse niin paljon maidosta? Mutta näin on jännempää. En tiedä että lukeeko tätä ikinä kukaan edes. Paitsi me.

Sama täällä.. Töissä liikun paljon ihmisten ilmoilla, availen ihmisille ovia ja olen muutenkin kohtelias ja hymyilen paljon tuntemattomillekin. Mutta koskaan minua kukaan täältä ei kaipaa ja se on kurjaa. Fiilis ja ajatukset on aivan samat kuin teillä molemmilla :D

Ps. Maitohyllytyttö jos törmäät minuun joskus maitohyllyllä, iske silmää ;)

Kuulostaisi piristävältä. Sain itse jokin aika sitten huomiota alkon kassalla seuratessani vastustamatonta mielitekoani salmiakkikossuun. Huomattavasti vanhempi ehkäpä asiantuntijatyyppinen asiakas heitti kunnon röhönaurun ostokselleni, joka siis oli minipullo salmiakkikossua. Vaihdettiin siinä muutamat lausahdukset ja toivottelimme toisillemme kaikkea hyvää. Siitä tuli hyvä mieli.

Yllättävän paljon on kaupoissa kadonnut ihmisiä 😄
Itsekin katosin lehtihyllyn luona (ja kadotin samalla erään) ja se jäi harmittamaan siinä määrin, että yritin oikein kunnolla etsiä tyyppiä: paikallislehden palstalla, netissä eri paikoissa...jne. Siis useassa paikassa ja täysin tuloksetta. Mies oli kadonnut totaalisesti ja mun oma moka, kun iski ujous ja hämmennys. Useamman vuoden elelin yksin, mutta nyt suhteessa ja muualle muuttaneena. Toiveet Prisma-miehen löytymisestä ovat hiipuneet ja tilalla on toivo, että ehkä hänelläkin on asiat kuitenkin ihan hyvin. No näillä mennään.

Muakaan ei kaipaa ikinä kukaan :( ei vaikka miten toivoo ja odottaa. Ehkä lopetettava turha odottelu ja toiveet ja mieluummin ajateltava, että kyllä se kaipaaja siellä jossain vielä tulee vastaan ja kaipaa mua joka päivä. Paitsi silloin kun nähdään ;)

Ei tämä ole kovinkaan suosittu kaipailupalsta. Aika harva tänne kirjoittaisi jos kaipaisi. Kirjoittaisitteko te? Minä en kirjoita vaikka on näitä kaiapauksen kohteita nuoruusvuosilta varsinkin. Olisi noloa jos joku tunnistaisi.

Kaikki valittaa ettei kukaan ole kaivannut täällä ketään. Olisiko ratkaisu, että itse kaipaisit ensin täällä jotain?