Mielipide 1.
Kyllä, armeijassa joutuu ajattelemaan, tekemään päätöksiä ja löytämään niille perustelut. Kyse voi olla yksittäisen sotilaan taistelutilanteessa suorittamista toimenpiteistä haavoittuneen taistelijaparin hengen pelastamiseksi tai jääkärijoukkueen johtajan puolustussuunnitelmasta. Annettujen käskyjen noudattaminen on olennainen osa sotilasosaston (ja yksittäisen sotilaan) toimivuutta, mutta sotilasosaston (ja yksittäisen sotilaan) on kyettävä toimimaan myös silloin, kun ei ole ketään käskyjä antamassa.
Mielipide 2.
Kyllä, Suomi tarvitsee Puolustusvoimat. Meidän nykysukupolven edustajien on hankala sisäistää sitä tosiasiaa, että vaikka maailmantilanne vaikuttaakin juuri tällä hetkellä suhteellisen rauhalliselta, ei se aina ole ollut sellainen - eikä varmasti tule olemaankaan. Ihmiskunnan historia ei tunne sodatonta päivää, ja Suomikin taisteli olemassaolostaan vain sukupolvi sitten.
Ihminen on itsekäs, ja pyrkii täyttämään omat tarpeensa, jotka usein poikkeavan kanssaihmisen tarpeista, mikä synnyttää konflikteja ja väkivaltaa. Wanha kunnon ihmisluonto.
Mielipide 3.
Kyllä, Suomella on tasokkaat, toimivat ja uskottavat Puolustusvoimat. Koulutusjärjestelmämme on vertailukelpoinen minkä tahansa valtion kanssa, ja sen antamat tulokset erinomaisia. Rauhanajan armeija, ja rauhanaikana annettava koulutus voi usein vaikuttaa turhalta, ja varusmiesaikana opitut sotilastaidot jopa naurettavilta, mutta konfliktitilanteessa siima vedettäisiin tietysti kireälle. Kukapa poliisiakaan kaipaisi elämäänsä, kunnes yöllä kuulee sorkkaraudan tapailevan ulko-ovenreunaa.
Ottakaa kantaa, sivistyneesti.
Kyllä, armeijassa joutuu ajattelemaan, tekemään päätöksiä ja löytämään niille perustelut. Kyse voi olla yksittäisen sotilaan taistelutilanteessa suorittamista toimenpiteistä haavoittuneen taistelijaparin hengen pelastamiseksi tai jääkärijoukkueen johtajan puolustussuunnitelmasta. Annettujen käskyjen noudattaminen on olennainen osa sotilasosaston (ja yksittäisen sotilaan) toimivuutta, mutta sotilasosaston (ja yksittäisen sotilaan) on kyettävä toimimaan myös silloin, kun ei ole ketään käskyjä antamassa.
Mielipide 2.
Kyllä, Suomi tarvitsee Puolustusvoimat. Meidän nykysukupolven edustajien on hankala sisäistää sitä tosiasiaa, että vaikka maailmantilanne vaikuttaakin juuri tällä hetkellä suhteellisen rauhalliselta, ei se aina ole ollut sellainen - eikä varmasti tule olemaankaan. Ihmiskunnan historia ei tunne sodatonta päivää, ja Suomikin taisteli olemassaolostaan vain sukupolvi sitten.
Ihminen on itsekäs, ja pyrkii täyttämään omat tarpeensa, jotka usein poikkeavan kanssaihmisen tarpeista, mikä synnyttää konflikteja ja väkivaltaa. Wanha kunnon ihmisluonto.
Mielipide 3.
Kyllä, Suomella on tasokkaat, toimivat ja uskottavat Puolustusvoimat. Koulutusjärjestelmämme on vertailukelpoinen minkä tahansa valtion kanssa, ja sen antamat tulokset erinomaisia. Rauhanajan armeija, ja rauhanaikana annettava koulutus voi usein vaikuttaa turhalta, ja varusmiesaikana opitut sotilastaidot jopa naurettavilta, mutta konfliktitilanteessa siima vedettäisiin tietysti kireälle. Kukapa poliisiakaan kaipaisi elämäänsä, kunnes yöllä kuulee sorkkaraudan tapailevan ulko-ovenreunaa.
Ottakaa kantaa, sivistyneesti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oikeastaan on triviaalia keskustella siitä kummassa joutuu ajattelemaan enemmän. Jos ihmisen ympärillä on "armeijan kannattajia" -joutuu hän pakosti miettimään kahdesti ennekuin menee sivariin. Toisaalta jos ympärillä on pasifisteja, niin voi joutua kahdesti miettimään ennekuin menee armeijaan. Tämä, että joutuu miettimään, on hyvä merkki. Se kertoo orastavasta aivotoiminnasta ja oman itsenäisyyden kehittymisestä.
Jos joku oikeasti hyökkää niin kyllähän sivarikin silloin puolustautuu. Onhan se harmillista jos ei osaa silloin asetta käyttää. Aseista kieltäytymisessä on kyse kuitenkin isommasta asiasta. Maailman muuttamisesta. Maailma voi muuttua rauhallisemmaksi vain jos ihmiset yksilötasolla (milläs muullakaan) tekevät päätöksen olla levittämättä pelkoa (aseet luovat pelkoa ja kilpavarustelua). Kauhun tasapaino on loppujen lopuksi stressaava ympäristö elää ja se tasapaino hajoaa helposti. Aseista kieltäytyjä antaa selvän viestin: vuosituhansia jatkunut sotiminen saa osaltani riittää. Kun yksi tekee tämän päätöksen muut pikkuhiljaa seuraavat. Lopulta maailmassa ei ole enää sotilaita, eikä sotia. Tottakai tämä on idealistista, mutta vähän kerrallaan. Vähemmän aseita, vähemmän pelkkoa. Pikkuhiljaa laskemme kaikki aseemme.
"Mielipide 1.
Kyllä, armeijassa joutuu ajattelemaan, tekemään päätöksiä ja löytämään niille perustelut. Kyse voi olla yksittäisen sotilaan taistelutilanteessa suorittamista toimenpiteistä haavoittuneen taistelijaparin hengen pelastamiseksi tai jääkärijoukkueen johtajan puolustussuunnitelmasta. Annettujen käskyjen noudattaminen on olennainen osa sotilasosaston (ja yksittäisen sotilaan) toimivuutta, mutta sotilasosaston (ja yksittäisen sotilaan) on kyettävä toimimaan myös silloin, kun ei ole ketään käskyjä antamassa. "
Annettu käsky voi olla ihmisen tappaminen. Se on väärin. Vihollinen on myös ihminen. Sotilasvala vannotaan käsi Raamatulla, mutta kymmeneen käskyyn kuuluu: älä tapa. Ymmärrän, että sanomani saattaa kuulostaa provokatiiviselta, mutta yksistään tämä on se, miksi en mene armeijaan.
Mielipiteeni on idealistinen, mutta kaikkihan te olette tavallaan puolellani, te vain näette asian realismin kautta ja olette valmiit ylläpitämään väkivaltakoneistoa. Minä en.
"Mielipide 2.
Kyllä, Suomi tarvitsee Puolustusvoimat. Meidän nykysukupolven edustajien on hankala sisäistää sitä tosiasiaa, että vaikka maailmantilanne vaikuttaakin juuri tällä hetkellä suhteellisen rauhalliselta, ei se aina ole ollut sellainen - eikä varmasti tule olemaankaan. Ihmiskunnan historia ei tunne sodatonta päivää, ja Suomikin taisteli olemassaolostaan vain sukupolvi sitten.
Ihminen on itsekäs, ja pyrkii täyttämään omat tarpeensa, jotka usein poikkeavan kanssaihmisen tarpeista, mikä synnyttää konflikteja ja väkivaltaa. Wanha kunnon ihmisluonto."
Kollektiivinen muisti on todella lyhyt, siksi esimerkiksi sotaveteraaneja ei auteta tarpeeksi. Vuosikymmeniä sitten poliittinen ilmapiiri on niin monta astetta jännittyneempi, että rauhanaate ei ole saanut jalansijaa. Kuuluisa Arndt Pekurinen joutui kärsimään pasifistisista mielipiteistään, hänet murhattiin rauhanaatteidensa vuoksi. Jos ette ole kyseiseen herraan tutustunut, tässä on linkki.
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2001_02/pekurinen.html
Turvallisuuspolitiikka on iso käsite. Mitä onkaan suomalaisille turvallisuus - mitkä ovat turvallisuusuhkia? Suurin turvallisuusuhka nykyään Suomelle lienee Venäjän alueella sijaitsevat ydinvoimalat. Terrorismi on toinen ja väistämättä siihen tullaan tulevaisuudessa törmäämään yhä enemmän. Nykyarmeija ei vaan täytä mielestäni tämän hetken tarpeita, en usko sen olevan tarpeeksi spesifisen esimerkiksi terrorismin torjumiseen.
Sinulla on fatalistinen kuva maailmankuvasta. Sotaa on ollut, on nytkin ja tulee olemaan - siinä lienet ikävä kyllä oikeassa. Mutta pessimistis-realistinen arvio ei saa johtaa siihen, että todellinen tavoite, rauha kärsii.
Sotaa on aina käyty rauhan vuoksi. Rauhanaatteen pitää olla aina ydin kaikelle toiminnalle. Mutta näemmekö me metsää puilta? Jos emme ota rauhanideologiaa ylimmäksi periaatteeksi, olemme mielestäni väärällä polulla. Armeija on konkreettinen, rauhanideologiaa on helppo teidän värittää kukkasin ja rastapäisin pilvenpolttelijoin.
Te olette osin oikeassa, että kyllä - sivarissa on todellakin joitain lusmuilijoita. Ja sellaisiakin, jotka menevät siviilipalvelkseen vain, etteivät halua leikata pitkiä hiuksiaan. Lisäksi on niitä, joilla ei todellakaan ole aatteen paloa, ovat vaan yksinkertaisesti saamattomia.
Mutta meitä on moneksi. Siviilipalvelus on valinta, armeijaan mennään - hieman kärjistäen. Suomessa ei vain ole (monessa tapauksessa) ajateltu mennessä armeijaan sen mielekkyyttä, sosiaalinen paine on yhä kuva, esim. Pohjanmaalta tuskin vieläkään tulee sivareita. Varusmiespalvelus nähdään ukin, isän ja pojan katkeamattomana linkkinä, kehitetään armeija -instituutio ja luodaan positiivisia mielikuvia. Mutta - kuivakkaasti ajateltuna - armeija on vain turvallisuuspolitiikan linjan näkyvä ilmentymä.
Kunnioitan ihmisiä, jotka ovat verensä vuodattaneet Suomen puolesta, mutta olen ylpeä, että voin omalta osaltani valita toisen tien. Itse asiassa minua hieman harmittaa, että en ollut tarpeeksi radikaali ollakseni totaalikieltäytyjä, se vaatii Suomessa rohkeutta. Valitsin siviilipalveluksen, ideologisista syistä.
Kolmanteen mielipiteeseesi otan kantaa myöhemmin, nyt en siihen ehdi.
"Annettu käsky voi olla ihmisen tappaminen. Se on väärin. Vihollinen on myös ihminen. Sotilasvala vannotaan käsi Raamatulla, mutta kymmeneen käskyyn kuuluu: älä tapa. Ymmärrän, että sanomani saattaa kuulostaa provokatiiviselta, mutta yksistään tämä on se, miksi en mene armeijaan."
Kyllä, tappaminen on väärin - kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta viedä toisen ihmisen henkeä. Mutta onko tappaminen itsepuolustukseksi oikein? Entä tappaminen jonkun läheisen hengen suojelemiseksi? Entä voiko rauhanturvaaja tappaa suojellakseen toisen etnisen ryhmän edustajaa toisen hyökkäykseltä? Ei maailma ole mustavalkoinen.
"Turvallisuuspolitiikka on iso käsite. Mitä onkaan suomalaisille turvallisuus - mitkä ovat turvallisuusuhkia? Suurin turvallisuusuhka nykyään Suomelle lienee Venäjän alueella sijaitsevat ydinvoimalat. Terrorismi on toinen ja väistämättä siihen tullaan tulevaisuudessa törmäämään yhä enemmän. Nykyarmeija ei vaan täytä mielestäni tämän hetken tarpeita, en usko sen olevan tarpeeksi spesifisen esimerkiksi terrorismin torjumiseen."
Terrorismi? Mielestäni terrorismi Suomessa kuulostaa jopa kaukaisemmalta uhkakuvalta kuin laajamittainen sota. Puolustusvoimamme ovat tällä hetkellä mitoitettu puolustamaan koko laajaa Suomen aluetta, ja kyllä, torjumaan suurvalta-armeijan hyökkäys. Toki meillä on myös valmiusyhtymät.
Niin kauan kun elämme maailmassa, joka natisee hauraissa liitoksissaan, ja on erittäin ennalta-arvaamaton, ei ole pahitteeksi pystyä tarvittessa puolustautumaan.
"Sotaa on aina käyty rauhan vuoksi. Rauhanaatteen pitää olla aina ydin kaikelle toiminnalle. Mutta näemmekö me metsää puilta? Jos emme ota rauhanideologiaa ylimmäksi periaatteeksi, olemme mielestäni väärällä polulla. Armeija on konkreettinen, rauhanideologiaa on helppo teidän värittää kukkasin ja rastapäisin pilvenpolttelijoin."
Sotaa ei käydä rauhan vuoksi... Luonnonresurssit, raaka-aineet, uskonto, etnisyys ja esimerkiksi geopolitiikka ovat kautta aikojen sysänneet armeijat liikkeelle. Tavoite rauhasta on läsnä vain siinä muodossa, että se on pyritty saavuttamaan tuhoamalla tai heikentämällä kilpailijat - poistamalla uhkakuvat.
Uskon, että rauhanidealogia kasvaa ja tulee lisäämään kannatustaan, ehkä käsikynkkää uusien, vahvojen vihreiden aatteiden kanssa (jotka väistämättä syntyvät lähivuosikymmeninä), mutta ensin rauhanideologian on konkretisoiduttava. Idealismilla ei rakenneta realistista tulevaisuutta, eikä absoluuttista rauhaa tulla koskaan saavuttamaan.
"Mutta meitä on moneksi. Siviilipalvelus on valinta, armeijaan mennään - hieman kärjistäen. Suomessa ei vain ole (monessa tapauksessa) ajateltu mennessä armeijaan sen mielekkyyttä, sosiaalinen paine on yhä kuva, esim. Pohjanmaalta tuskin vieläkään tulee sivareita. Varusmiespalvelus nähdään ukin, isän ja pojan katkeamattomana linkkinä, kehitetään armeija -instituutio ja luodaan positiivisia mielikuvia. Mutta - kuivakkaasti ajateltuna - armeija on vain turvallisuuspolitiikan linjan näkyvä ilmentymä."
Ja näinhän sen pitää ollakin. Suomikin koostuu enimmäkseen tavallisista ihmisistä. Yksi heidän tarpeistaan on turvallisuudentunne, ja varusmiespalveluksen käyminen on yksi sen ilmentymä. Mutta mitään harmaata aivopestyjen nuorten massaa, joka sokeasti hakeutuu kutsuntapisteille isoisiensä haudantakaisen kutsun kuulleina, ei ole olemassa.
Pahoittelen, etten ehtinyt kommentoimaan joka kohtaa.