Ainoa sydänten tuntija on Jumala. Hän määrää armonsa kristitylle ja myös tahattaan kristinuskon ulkopuolella olevalle. Ihminen ei voi millään teolla vähääkään edistää armon saamista.
Tämä on luovuttamaton luterilainen oppi, tunnettu myös moniaassa muussa kirkossa. Jotkut luulevat, että jo maan päällä heillä on kyky nähdä, ketkä ovat "oikeita" ja ketkä "vääriä" kristittyjä. Katsovat vielä voivansa sydämettömästi parjata niitä, joiden ounaksuvat olevan pelastuksesta osattomia.
Tällaista armolahjaa ei ole. Vain ja ainoastaan Jumala tietää. On suuri synti luulla olevansa perillä asioista, joista vain Hän tietää. On väkevän parannuksen paikka.
Kaiken lisäksi ajatus on aivan kelvoton. Kun kerran armo on Jumalan käsissä, miksi moittia tai halveksia sellaista, jonka uskoo jääneen ilman armoa. Omaan pelastukseensa uskova ei ole tehnyt mitään enempää kuin toinen, vaikka hän luulee olevansa varma, että toinen ei pelastu. Luulee olevansa parempi. Mutta Jumalan silmissä kaikki ovat samalla viivalla.
Ihminen on taipuva uskomaan kaikesta huolimatta, että jotakin, edes ihan pientä, voi tehdä pelastuksensa hyväksi. Ei voi, ei todellakaan voi. Ihminen vain surkeasti pettää itseään luulemalla, että omin teoin ja omin ratkaisuin päästään taivaaseen.
On katsominen vain Kristukseen. Hänessä on kaikki hyvä. Omien tekemisten katseleminen on likatunkion penkomista.
Tämä on luovuttamaton luterilainen oppi, tunnettu myös moniaassa muussa kirkossa. Jotkut luulevat, että jo maan päällä heillä on kyky nähdä, ketkä ovat "oikeita" ja ketkä "vääriä" kristittyjä. Katsovat vielä voivansa sydämettömästi parjata niitä, joiden ounaksuvat olevan pelastuksesta osattomia.
Tällaista armolahjaa ei ole. Vain ja ainoastaan Jumala tietää. On suuri synti luulla olevansa perillä asioista, joista vain Hän tietää. On väkevän parannuksen paikka.
Kaiken lisäksi ajatus on aivan kelvoton. Kun kerran armo on Jumalan käsissä, miksi moittia tai halveksia sellaista, jonka uskoo jääneen ilman armoa. Omaan pelastukseensa uskova ei ole tehnyt mitään enempää kuin toinen, vaikka hän luulee olevansa varma, että toinen ei pelastu. Luulee olevansa parempi. Mutta Jumalan silmissä kaikki ovat samalla viivalla.
Ihminen on taipuva uskomaan kaikesta huolimatta, että jotakin, edes ihan pientä, voi tehdä pelastuksensa hyväksi. Ei voi, ei todellakaan voi. Ihminen vain surkeasti pettää itseään luulemalla, että omin teoin ja omin ratkaisuin päästään taivaaseen.
On katsominen vain Kristukseen. Hänessä on kaikki hyvä. Omien tekemisten katseleminen on likatunkion penkomista.
Vastaukset 26
Vanhimmat
DOGMATIKOS SANOO:
" Jotkut luulevat, että jo maan päällä heillä on kyky nähdä, ketkä ovat "oikeita" ja ketkä "vääriä" kristittyjä. "
RAAMATTU SANOO:
"Jos joku tulee teidän tykönne ja ei tuo tätä opetusta kanssansa, niin älkäät häntä huoneesen ottako, älkäät myös häntä tervehtikö. Sillä joka häntä tervehtii, hän on osallinen hänen pahoista töistänsä." (2. Joh. 1:10-11)
--------------------------------------------------
DOGMATIKOS SANOO:
"Tällaista armolahjaa ei ole. Vain ja ainoastaan Jumala tietää."
RAAMATTU SANOO:
" Te rakkaimmat, älkäät jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaat henget, josko he Jumalasta ovat; sillä monta väärää prophetaa ovat tulleet maailmaan. " (1.Joh. 4:1)
----------------------------------------------------
Ettet vain itse ole juuri väärä profeetta? Kovasti ainakin teet hallaa uskolle.
"Oletko kristitty isisläisen vastike? Semmoisethan ottavat pyhästä kirjasta mieleisiään ankaria kohtia ja oikeuttavat niillä kovat ajatuksensa."
Isis on terrorijärjestö. Tuo on aika kova rinnastus. Varsinkin kun et voi todistaa että nim. EvLut olisi järjestänyt pommi-iskuja ja tappanut ihmisiä. Olet vielä ankarampi ja kovasydäminen kuin EvLut. Etkä edes tajua sitä.
"prophetaa"
Tuo on latinaa, joka on Raamatun henkilöinen pahimpien vihollisten hallinnon kieli.
Kristityn vaellus on usein katkonaista. Joku ei ole saanut vielä kokea Kristuksen sisäistä tuntemista. Siksi hänen kistillinenkin tulkintansa on vielä kova ja pelkoa kylvävä.
Mutta kun Kristus valtaa mielen, ei ole enää muuta. Näkee vain meidän takiamme kärsivän ristiinnaulitun, joka katsoo meitä ystävällisesti. Pelko on mennyt ja tilalle tullut ilo, suunnaton ilo.
Moni, joka ei ole tätä vielä kokenut, tulee sen kokemaan.
Miten uskolle voi tehdä hallaa?
Löytyykö jostain joku "uskon standardimalli", jota vois "hallata"?
Kun mun tietääkseni usko on vähän jokasen uskovaisen oma asia. Vai?
Myös huumeiden käyttäjät kokee vastaavia tuntemuksia, joten: Pitäiskö narkkaamisesta tehdä uskonto, ja alkaa palvomaan esmes Heroiinia?
Murhanhimoisine kommentteinesi olet lähentymässä isis-terrorijärjestöä juurikin sinä itse.
Kiitos Dogmatikos tästä aloituksesta. On hyvin lohdullista kuulla tai siis lukea aloituksiasi.
Vaikka näihin taitaakin aina tulla nuo " tarkennukset" .
Jos omilla ansioilla olisi jotain merkitystä pelastuksen saamisessa, ei se silloin olisi armosta, eikä lahja.
Kiitos kiittämästä!
Kun on perin juurin nähnyt oman kelvottomuutensa ja mahdottomuutensa, ei ole enää kuin Kristus, johon katseensa suunnata. Niin kauan, kun ei vielä ole nähnyt täydellistä mitättömyyttään, voi luulla olevansa jotakin. Vain Kristus pelastaa, hengellisesti aivan köyhänkin.
Siunausta sinulle!
Siunausta myös sinulle. Nämä sinun kirjoituksesi muistuttavan Kristuksesta ja siitä, että Hänessä kaikki on jo valmiina.
”Kelvoton” istahtaa omaan elämän roolisuoritukseeni paremmin kuin hyvin.
Jossakin ketjussa joku totesi kaikella olevan tarkoituksen, ehkä niin; se tunne kun tavoittelee kuuta taivaalta aurinkomatkallaan ja tajuaakin yhtäkkiä olevansa pelkkä tärisevä möykky tyhjyydessä, vailla huomisia ja eiliset kummastelevat kuvajaisina tähtitaivaan aarioissa. Kaiken täyttää vain olemisen tuska.
Pitäisi varmaan osata olla kiitollinen jokaisesta saamastamme hetkestä ja olla sen ihmisyyden arvoinen jolla meitä on siunattu.
Kiitos aloituksestasi ja Siunausta Sinulle!
"Pitäisi varmaan osata olla kiitollinen jokaisesta saamastamme hetkestä..."
Olen kuivilla oleva alkoholisti. Kun väkevästi kohtasin Jeesuksen, hän vapautti minut alkoholista, muttei alkoholismista. Kärsin edelleen suunnattomasta ahdistuksesta, niin kuin niin monet tätä tautia potevat, olivatpa sitten kuivilla tai kentällä. Tämä on minun pistimeni.
En jaksa olla kiitollinen joka hetkestä, mutta ei minun tarvitsekaan. Kristus vie minut perille. Hän on kaikki kaikessa. Minun tuntemukseni ja tietämykseni eivät paina mitään. On vain Hän.
Siunausta!
Sinua kaipaa sydämeni,
sun puolees huutaa mun henkeni.
On yksin tästä
sen ikävästä
kyyneleni.
Mua auta, Herra, mä toivon vaan,
vaikkei ois toivoa ollenkaan.
En päästä sua,
ennen kuin mua
käyt siunaamaan.
https://www.youtube.com/watch?v=Es6nMwui6cg
Siunausta tähän päivään
Hienoa lukea välillä oikeaa luterilaista opetusta Luterilaisuus -palstalla.
Lienee tuttu Siionin virsi"Kiitos Karitsa kuollut ja ylösnoussut myös. Sun nimees kokoonnuimme, se on sun armotyös!"
Sitten saa armoa kun saa synnit anteeksi. Jeesus antoi ihmisille synnit anteeksi. 7*70 sinun pitää antaa anteeksi. Mutta Pyhän Hengen pilkkaa ei anneta anteeksi.
Tähän osioon sopii Psalmi 139. Jumala tosiaan on ainoa, joka tuntee ihmisen läpikotaisin..
Kyl mä kuitenki väittäisin, et esmes sydänkirurgit on kohtalaisen laadukkaita sydänten tuntijoita?
Ja jos tässä ei sit o mitään tehtävissä tän meikäläisenkään pelastumisen eteen, niin: Taidan sit jatkaa tota mitään-tekemättä olemistani, ja jatkaa tästä eeskin elämääni ateistina.
Heippa kaikille ussuille. Tekemättömisiin!
Mitä ajattelet ns. ratkaisukristityistä? Vapaat suunnat ja viidesläisyys edustavat tätä suuntausta. Mitä tämä "ratkaisu" oikein tarkoittaa? Miksi piispat, joiden pitäisi valvoa kirkon tunnustusta, puutu tuollaiseen viidennen herätysliikkeen opetukseen.
"Ratkaisussa" ihminen luovuttaa oman itsemääräämisoikeutensa uskonnollisten auktoriteettien käsiin. Aivan sama ilmiö on islamilaisessa Tablighi moskeijat -nimisessä islamilaisessa herätysliikkeessä (vrt myös ISIS).
Koska evl alat taas Lehtistä haukkua monilla nikeilläsi?
Nimimerkille hämmästynyt_
Ratkaisuja voi tehdä, mutta eivät ne ole kirkkomme tunnustuksen eivätkä opetuksen mukaan Jumalan silmissä hyödyllisiä eivätkä haitallisia. Jumala antaa armonsa lahjaksi. Pelastustaan ei voi edistää eikä haitata ratkaisuilla.
Kirkon julistuksessa tämä on kirkkaana esillä, mutta jos ryhtyy rääpimään virheopetusta, ei loppua tule. Tulee vain loputtomia vastaväitteitä, joihin taas olisi vastattava. On syytä pysyä positiivisessa opetuksessa, Kristuksen tuntemisessa, ja vain ohimennen mainita virhekäsityksistä.
Vain Kristus pelastaa. Siunausta sinulle!
Onko tämä Lehtinen kaiken arvostelun yläpuolella?
En ole huomannut että Lehtistä oli täällä jollakin tavalla edes arvosteltu., kerrottu vain hänen opetuksistaan niin kuin ne ovat olleet. Hänen opetuksensa ovat kaikkien luettavissa esimerkiksi Löytöretkellä kirjassa.
Mitä armon saamisen jälkeen?
Tietenkään se ei ole jotain joka annetaan kerran ja se on sitten siinä, paremminkin kait pysyvästi, jatkuvasti. Mutta alku silläkin kait on vaikkei loppua oliskaan. Poiskin voitaneen ottaa. Kuitenkin, jos armo on kaikki ja elämää on vielä vuosikymmeniä jäljellä, niin mitä sen saamisen jälkeen?
Itse olen sitä mieltä enempi, että armoa on hyvä jatkuvasti pyytää. Itsensä alistaminen, sillä pitää päivät aloittaa ja lopettaa, on hyvä rukoilla kuin se olisi viimeinen kerta. Siitä katumuksesta kumpuavat hyvät työt, joilla armo välittyy muillekin.