jumala on tiedonpuute

Jumala on heille myös se näkymätön tukija tai selkääntaputtaja, joka on samaa mieltä uskovaisen kanssa ja se antaa uskovaiselle sen ehdottoman varmuuden, että uskovaisen viha on jotain jumalallista eikä syvään iskostunutta alemmuudentunnetta.

Mutta Jumalan pelko on viisauden alku.

Kautta historian asiat, joita ei ole osattu muuten selittää, on selitetty jumalalla. Mutta pikku hiljaa lähes kaikkiin sellaisiin asioihin onkin alettu löytää selkeät tieteelliset selitykset.

Joten ei ole mikään ihme, että uskovat vihaavat niin verisesti tiedettä. Onhan tiede kerta toisensa jälkeen eliminoinut jumalan väitettyjä piilopaikkoja ja uskovien lapsellisen typeriä selityksiä.

Historiasta tiedämme, että aina kun uskonto ja tiede ovat joutuneet törmäyskurssille vastakkain, on lopulta aina joutunut väistymään uskonto, eikä koskaan tiede.

Omalla kohdallani taas on niin, että mitä enemmän olen saanut tietoa mm. kvanttitieteestä, uskonnollisista ilmestyksistä, teosofiasta ja esoteriasta (mm. kristillinen esoteria), niin sitä vakuuttuneempi olen Jumalan/Korkeimman Voiman/Alkulähteen olemassaolosta. Tieto ei
siis aina suinkaan ole hengellisyyden ja henkisyyden vihollinen.

Se on kyllä totta , että Jumalan ja mm. luomisen suhteen "mutkat" vedetään usein suoriksi ja vaikeat ja monimutkaiset asiat selitetään yksinkertaisesti vain "Jumalalla". Ei se toisaalta ole väärinkään sanoa, että "Jumala loi, jos Taivas(Taivasvoimat) loi".

Et-pelko on vahvaa ja ehkä siksi monet uskovatkaan eivät halua edes puhua Taivasvoimista, jotka kuitenkin ovat aivan eri voimia kuin varsinaiset et-voimat.

Mikä ihmisistä tekee totuuden suhteen puolueellisia ja valikoivia? Tunteet ovat vahvasti vaikuttamassa vaikka asiaa ei tiedostaisikaan, mutta miksi rationaalinen järki usein lähes kokonaan hylätään? Samaistutaanko ideologioihin liikaa? Jos ihminen ei halua itse ajatella
ja ottaa asioista selvää, niin ideologia tarjoaa oikotien maailmankuvan muodostamiseen.

Usein sanotaan, että vastakkain ovat konservatismi ja liberalismi, mutta jospa vastakkain ovatkin tosiasiallisesti epäterveet ääriasenteet...ja pahimmillaan älyllinen epärehellisyys ja valheellisuus molemmin puolin?

Ääriliberalismissa ja äärikonservatiivisuudessa ilmenevät liberalismin ja konservatismin kleteisimmät puolet. Uskonnollisuuden kielteisimmät puolet taas ilmenevät useimmiten äärifundamentalismissa ja ääriateismissa. Jyrkät ja mustavalkoiset asenteet ja mielipiteet ovat ominaisia molemmille äärilaidoille.

Nähdäkseni kyse on siitä kuinka me suhtaudumme objektiiviseen totuuteen ja olemmeko avoimia tosiasioille ja totuudelle (vastakohtaista on mm. ahdasmielisyys, kapeakatseisuus ja älyllinen epärehellisyys).

Ääriliberalismi korreloi poikkeuksetta ateismiin ja äärikonservatismi fundamentalistiseen uskonnollisuuteen. Jos ihmisellä on viisautta - yleensä iän tuomaa - niin silloin kovin jyrkkä mustavalkoajattelu ei ole ajattelussa hallitsevaa.

Oikeamieliset tervejärkiset konservatiivit eivät juurikaan poikkea arvoiltaan järkevistä ja oikeamielisistä liberaaleista.

Näissä ateismi- ja uskontokeskusteluissa käyvät vuoropuhelua usein juuuri äärilaidat ja siksi yhteistä säveltä on erittäin vaikea löytää. Mustavalkoasenteet ovat hyvin voimakkaita ja on linnoittauduttu puolustamaan vain omaa näkemystä ja omaa vakiintunutta maailmankuvaa.

>>Omalla kohdallani taas on niin, että mitä enemmän olen saanut tietoa mm. kvanttitieteestä, uskonnollisista ilmestyksistä, teosofiasta ja esoteriasta (mm. kristillinen esoteria), niin sitä vakuuttuneempi olen Jumalan/Korkeimman Voiman/Alkulähteen olemassaolosta. Tieto ei
siis aina suinkaan ole hengellisyyden ja henkisyyden vihollinen<<

Unohtui tuosta se tärkein, eli kokemusperäinen tieto, joka sitten lopullisesti vahvistaa uskon.
Kokemus on henkilökohtainen lahja Korkeammilta Voimilta(Jumalalta). Moni Pyhän Hengen kokemuksen tai enkelikokemuksen kokenut on havainnut, että tapahtumasta kertomiseen ei suhtauduta aina vakavasti. Se johtuu ehkä siitä, että kun jokin asia ylittää normaalin arkijärjen ja arkikokemuksen, niin sitä ei aina kovin helposti hyväksytä totuudeksi. Leimautumisen pelossa useimmat pitävätkin kokemuksensa vain omana tietonaan. Itse olen ollut melko avoin omien kokemusteni suhteen, mutta kyllä sen täytyy olla omakohtainen kokemus ennen kuin todella vakuuttuu.

"Mistä ihminen ei tiedä, se korvataan jumalalla."

Ilman Jumalaa, ihminen ei tiedä mistään!