Suur-Saksan sotilaita ei ole kuollut 5.3 miljoonaa toisessa maailmansodassa kuten Rydiger Overmans on väittänyt otantaan perustuvassa tutkimuksessa. Overmansin tutkimusta on kritisoineet lukuisat historioitsijat ja tutkijat kuten ruotsalainen Nicklas Zetterling. Overmansin väitteet mm vuoden 1945 saksalaissotilaiden kuolemista ovat absurdeja. Hän väittää mm 400 000 saksalaisen kuolleen länsirintamalla. Tosiasiassa mitkään vähänkin tarkkuuteen pyrkivät tutkimukset eivät tue kuin maksimissaan 100 000 kuolemaan. Ardennien taistelujen yläraja, ehdoton maksimi 20 000. Ruhrin taisteluissa 10 000. Jo tässä syntyy 300 000 ero. Itärintamalla ero on ollut vielä suurempi. Jo syksyyn 1943 Overmans syyllistyy vähintäin 200 000 liioitteluun.
Saksalaissotilaita ei kuollut 5.3 miljoonaa
Kainalniemen-Hiki
32401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Uusi mielenkiintoinen kirjoitus joka kannattaa lukea viittaa siihen että vastoin yleistä harhakäsitystä taistelut länsirintamalla 1945 eivät suinkaan muuttuneet intensiivisimmiksi vuoden 1944 taisteluihin verrattuna vaan pikemminkin päinvastoin. Fuller tutki erään amerikkalaisarmeijan väitteet kuolleista saksalaisista ja päätyi arvioon että saksalaisia kuoli heitä vastaan reilusti alle puolet väitetystä. Kuitenkin Marshallin väite kuolleista saksalaisista lännessä on sekin alle puolet Overmansin väitteistä.
Rydiger Overmansin tutkimus on eräs virheellisimmistä mitä Wikipediakin julkaisee virallisena totuutena. Edes Neuvostoliitto ei omissa tutkimuksissaan päätynyt suurempaan kuin runsaat 4 miljoonaa. Tällä kertaa voikin olla niin että neuvostoliitolaiset ovat lähellä totuutta.
Kainalniemen Hiki taitaa viitata tähän avaukseen?
https://forum.axishistory.com/viewtopic.php?t=226986
Neuvostoliittolaisia kuoli ehkä 23 miljoonaa.
Venäläisiä tosin kuoli alle 1 miljoona.
Stalin tapatti saksalaisilla suomen sukuisia etnisiä vähemmistöjä ja Ukrainalaisia ja asutti sodan jälkeen venäläisillä ne alueet.
Kaikki+tarkemmat+tutkimukset+vuodelta+1945+viittaavat+ainakin+länsirintaman+osalta+sekä+Saksan+että+länsiliittoutuneiden+osalta+itseasiassa+pieneneviin+kuolonuhrimääriin+verrattuna+kesän+ja+syksyn+1944+taisteluihin.+Saksan+sotilaita+on+menehtynyt+lännessä+1944+vain+alle+neljäsosa+siitä+mitä+Overmans+väitti.+Esim+Ruhrin+taistelujen+kuolonuhrimäärä+jäi+alle+10+000.+Modelin+antoi+Saksan+armeijan+sotilaille+luvan+antautua+tai+kävellä+kotiin.+Mitään+massiivista+teurastamisen+loppuhuipentumaa+ei+ollut.+Oli+massiivinen+joukkoantautuminen+tai+siviiliin+lähtö.
Yleensäkin vuoden 1945 taisteluja länsirintamalla hallitsija yleiskuva jossa yhtä kuollutta saksalaissotilasta kohden antautui liittoutuneille useimmiten 30-50 sotilasta. Taistelujen kiihtymistä todennäköisempää alkoi olla paikalliset neuvottelut aseellisen vastarinnan lopettamisesta tuhon ja kuoleman minimoimiseksi.
Tietenkin sekä natsien että liittoutuneiden sotapropaganda jatkoi höyryämistään mutta vilkaisu länsivaltojen tappioiden pienentymiseen sodan kolmen viimeisen kuukauden aikana ei tue väitettä intensiivisestä taistelusta. Kun huomattavalla osalla sotilaista kotipaikkaankaan ei ollut enää matkaa kynnys ottaa hatkat (upseeriston katsoessa läpi sormien) madaltui.
Yleensäkin silloin kun kadonneiden määrä kasvoi dramaattisiin mittoihin yhä useampi heistä oli antautuja tai hiippari. Ruhrin alueella antautunutta 330 000 saksalaista voi verrata siihen että sodan "ratkaisutaistelussa" menehtyi tuskin edes 10 000 Hitlerin asevoimien sotilasta. Useissa huhtikuun "suurissa taisteluissa" menehtyi useimmiten vain muutamia satoja kuin kymmeniä tuhansia.
Loppusaldo: 100 000 kuollutta ja 4 miljoonaa antautunutta puhukoon puolestaan. Siellä missä saksalaiset laittoivat hanttiin kärsi hyökkääjä helposti lähes yhtä suuret tappiot.
Juuri siksi on turha myöskään otaksua että idässä olisi kuollut 800 000 saksalaista. 300 000- 400 000 lienee lähellä totuutta. Overmarsilla on jo vuodelta 1945 mahtava 700 000 liioittelu saksalaissotilaiden kuolleisuudessa.
Kun huomio sen että hänellä on jo ennen syksyä 1943 syntynyt muistaakseni noin 200 000 virhe joka kasvoi joulukuuhun 1944 ollaan reilun miljoonan virhelukemissa.
Olen ollut jo pitemmän aikaa sitä mieltä että 4.2-4.4 miljoonaa Saksan asevoimien riveissä palvellutta menehtyi sotapalveluksessa tai sotavankeudessa, ei 5.3 miljoonaa. Overmans on Saksan "Huhtiniemi"-Ylikangas.
OKH:n raportit tappioista itärintamalla 31.12.1944 mennessä olivat kaatuneina ja kadonneina 2 209 078. Sisältää armeijan, SS, vapaaehtoiset (Freiwilligen Verbände), Kiegsmarine ja Luftwaffen kaikki joukot. Yhdessä haavoittuneiden kanssa 5 790 069. Haavoittuneiden määrä ( 3 580 901) viittaa että haavoihinsa menehtyneitä n. 320 000. Jolloin menehtyneitä kadonneita/ sotavangiksi jääneitä n. 2 530 000. Lisäksi sairauksien, onnettomuuksien ja muiden syiden vuoksi kuolleita itärintamalla, Saksassa ja ympäri muuta Eurooppaa ilmeisesti noin 200 000. Jos pitää paikkaansa että NL:lla olisi ollut jo lähes 500 000 saksalaista sotavankia olisi menehtynyt itärintamalla joka tapauksessa jo yli 2 miljoonaa saksalaista.
Niclas+Zetterling+kävi+aineiston+läpi+Saksan+itärintaman+joukkojen+vahvuuksien+ja+sinne+lähetettyjen+täydennysten+osalta+21.6.41-31.12.1944+ja+havaitsi+sen+miten+hyvin+lukemat+tukivat+toisiaan.+Virhemarginaali+pysyi++/-1%+seutuvilla.+Näin+ollen+mitään+filunkia+ei+saksalaiset+harjoittaneet.+Se+viivevirhe+joka+syntyi+tilastoissa+joltakin+kuukaudelta+korjaantui+seuraavan+tai+seuraavien+aikana.
"Miksi Wikipedia on ottanut Overmansin lukeman "viralliseksi totuudeksi"? Mitä agendaa tällä ajetaan? "
Sen pyrkimys on ujuttaa Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan sotatappiot lähelle toisiaan. Jo nyt putinistit ja muut Suuren Isänmaallisen Sodan jarjonia toistelevat ovat innokkaampia jankuttamaan Overmansin lukemia.
Overmans väitti saksalaisis menehtyneen Italiassa yli 150 000. Realistisempi lukema löytyy 80 000 -90 000 väliltä. Italia ei ole edes pahimpia virheellisyyksiä Overmansilta mutta kuvaava osoittamaan miten virheellisyydet syntyvät hänen sapluunassaan. Varsin yleinen arvio näet on se että liittoutuneiden ja Saksan tappiot menehtyneissä sotilaissa Italiassa ovat olleet aika lähellä toisiaan. Edes liittoutuneet itse eivät arvioineet kuolleita saksalaisia olleen juuri 100 000 enempää.
Mikäli Neuvostoliitto ei olisi tapattanut saksalaisia sotavankeja niin paljon kuin teki olisi Natsi-Saksan sodassa menehtyneiden sotilaiden määrä jäänyt runsaaseen 3 miljoonaan.
Tilastomatematiikka on vaikea laji ja Overmansin olisi pitänyt asettaa itselleen kysymyksiä miksi hänen tuloksensa näytti niin huikeasti erillaisia lukemia Saksan Liittotasavallassa eli Länsi-Saksassa, DDR:ssä ja Itävallassa. Täällä on aivan oikein tuotu esille että alppijääkäreitä lukuunottamatta itään ja länteen ei lähetetty joukkoja sillä perusteella miten idässä tai lännessä itsekukin asusteli ennen asepalvelusta.
Eräät riippumattomat lähteet, kuvat, filmipätkät eivät myöskään tue uskomusta että tammi-huhtikuu 1945 olisi muodostanut tappamisen kliimaksia. Se ajanjakso lienee kokonaisuudessaan ollut pikemminkin kesä-elokuu 1944.
Kiinnostava yksityiskohta: Berliinin viimeiset puolustajat olivat silmiinpistävästi ei-saksalaisia SS-sotilaita, mm valloonien ja ranskalaisten osuus oli hämmästyttävän suuri.
Usein mainitaan Saksan eri armeijoiden vahvuudet suuremmiksi kuin ne olivatkaan. 250 000 sotilaan sijasta viimeisten kuukausien aikana niiden vahvuudet liikkuvat pikemminkin 60 000- 150 000 välillä. Eikä niiden taistelijoiden määrätkään olleet kuin alle 1/3 niistä.
Korvaamattomat+sotilaalliset+tappiot+henkilömenetyksissä+koostuvat+kaatuneista,+muuten+menehtyneistä,+niistä+jotka+eivät+vakavan+haavoittumisensa+takia+voi+olla+enää+käytettävissä+sekä+kadonneista/sotavangeista.
Siis 3,5 miljoonaa saksalaista sotilasta kaatunut sodan aikana ja 2 miljoonaa kuollutta sotavankia lännen ja NL:n sotavankileireillä. Lopputulos 5,5 miljoonaa muonavahvuudesta poistunutta!
Jopa Urlanis päätyi Neuvostoliitossa lukemaan: hieman yli 4 miljoonaa. Overmans taikoi hatusta tuon yhden miljoonan.
Useimmat tutkimukset yksittäisistä taisteluista mm lännessä osoittavat että väitettyä kliimaksia teurastamisessa ei siis ollutkaan. Saksan sotstappioiden jakauma 90 000 -100 000 menehtynyttä, noin 4 miljoonaa antautunutta on verrattavissa Ranskan antautumiseen. Uuden tutkimuksen mukaan Taistelu Ranskasta 1940 vaati vain 75 000 ranskalaissotilaan hengen kun antautuneita ja vangittuja oli 2 miljoonaa.
Näitä lukemia voi verrata Suomen Talvisotaan jossa sekä Neuvostoliitolla että Suomella oli kaatuneita noin 30 kertaa enemmän kuin sotavangeiksi jääneitä. Samanlainen vertailukohta löytyy Tyyneltämereltä jossa tuhatta kuollutta japanilaissotilasta kohden saatiin usein vain muutamia yksittäisiä sotavangeiksi.
Itärintamalla tiukin ja ankarin vastarinta löytyi kai Itä-Preussista. Saksalaissotilaiden määrä oli kuitenkin pienempi kuin divisioonamääristä voisi olettaa. Idässä myös Tsekkoslovakiassa oli paljon saksalaisia jotka antautuivat länsiliittoutuneille. Samoin Itävallassa.
Lännessä liittoutuneiden strateginen ilmasota ja käytettävissä olevat resurssit johtivat siihen että saksalaisista ylivoimainen enemmistö teki tilinsä selviksi jo noina kuukausina kansallissosialismin ja militarismin kanssa. Kun Model antoi sotilailleen Ruhrissa luvan joko antautua tai lähteä kotiin useat suuret saksalaisjoukot kävelivät kotia ja liittoutuneiden etenevät joukot eivät olisi edes kyenneet vangitsemaan jäljellä olevia. Saksan asevoimat olivat paljon muutakin kuin vain divisioonat. Maassa oli vielä tuossa vaiheessa toista miljoonaa sotilasta kaikkialla ilmatorjuntatehtävissä, viesti, huolto, kuljetus ja esikuntatehtävät ja niissä toimivat vielä lisäksi.
On kuvaavaa sekin että vuonna 1944 kesäkuun alussa Saksan asevoimissa oli 9 miljoonaa sotilasta mutta niistä tuskin enempää kuin 3 miljoonaa oli rintamilla olevissa saksalaisissa sotatoimiyhtymissä. Esim itärintamallakin divisioonissa ja prikaateissa oli lopulta vain 1.7 miljoonaa. Lännessä maksimissaan tuskin edes puoltakaan siitä. Yhä useammalla saksalaisilla oli vuoden 1945 pelkkä "takalinjojen sian" status. Luftwaffe jalkautti jopa lentoyksiköitä maasotaan jalkaväkimiehiksi mutta eipä tainnut montaakaa kiinnostaa päättää sotilasuraansa puskajussina. Siksi se antautuminen oli suosituin optio. Heti kotiinlähdön jälkeen.
Kuinka moni lopulta olikaan vakaumuksellinen itsensä uhraaja? Ei kovinkaan moni. Komentajatkaan eivät enää halunneet pakottaa uhraamaan itseään. Se että Berliinin viimeiset puolustajat olivat suurelta osin muita kuin saksalaisia (SS-sotilaita) on myös kiinnostava yksityiskohta.
Eli luotettavampien tietojen mukaan saksalaisia sotilaita antautui lännessä 40 kertaa enemmän ja vangittiin sen päälle vielä 30 kertaa enemmän kuin mitä heitä kuoli taistelujen seurauksena.
Jos saksalaiset olisivat olleet niin pähkähulluja että olisivat kynsin hampain taistelleet jokaisessa kaupungissa USA:n olisi kai ollut pakko pudottaa ainakin yksi atomipommi Saksaan. Onneksi järki voitti ja typerä sota loppui ainakin lännessä huomattavasti pienemmin uhrimäärin vuonna 1945 kuin pelättiin.
Saksalaisten tappiot sodan viimeisen neljän kuukauden aikana eri taisteluissa länsirintamalla:
Ardennien taistelu: 10,749 kuollutta; 34,225 haavoittunutta; 22,487 vangittua (liittoutuneiden tappiot 19 200, 48 500 haavoittunutta, 23 300 kadonnutta tai vangittua)
Operaatio Norwind: Liittoutuneiden tappiot kaikkiaan 29 000, Saksan 23 000
Operaatio Blackcock: 1 152 liittoutuneille, noin 2 000 Saksalle (kaatuneet, haavoittuneet kadonneet, vangitut)
Operaatio Veritable: 15 634 liittouneille. Saksalle 22 239 sotavankeina sekä noin 22 000 kaatunutta, haavoihinsa menehtynyttä tai haavoittunutta. Taistelu kesti 31 päivää.
Operaatio Grenade: liittoutuneille 7 300, saksalaisten tappiot ovat liittoutuneiden arvion mukaan olleet 16 000 (melkoisen varmasti liioiteltuja kuten useimmiten). Taistelu kesti toista kuukautta.
Ruhrin taistelu: Saksan joukkojen joukkoantautuminen. Saksalaisten tutkimusten mukaan saksalaisia sotilaita ja SIVIILEJÄ kuoli yhteensä noin 10 000. Koska liittoutuneiden sotilaita kuoli vain 1 600 on luultavaa että saksalaisten kuolleiden sotilaiden määrä on jäänyt muutamaan tuhanteen. Saksalaisia antautui noin 325 000.
Kaikenkaikkiaan vertailtaessa liittotuneiden ja saksalaisten tappioita (poislukien saksalaisten antautumiset) olivat osapuolten menetyksen lopulta suhteellisen lähellä toisiaan. Saksalaiset enimmäkseen puolustautujina kykenivät aiheuttamaan hyökkääjille hyvinkin yhtä suuria tappioita mitä itse kärsivät.
Taistelujen uhrimäärät eivät todellakaan tue Overmansin väitettä yli 400 000 taisteluissa menehtyneestä saksalaisesta sotilaasta länsirintamalla vuonna 1945.
Wikipedia on historiansa aikana osoittautunut paitsi varsin relevantin tiedon tarjoajaksi myös melkoiseksi hölynpölyn esittäjäksi. Se miksi Overmansin poskettomat väitteet eteenkin vuoden 1943 saksalaistappioista on julkaistu lähes "virallisena totuutena" laskee Wikipedian arvostusta kriittisien silmissä.
Noiden+listattujen+suurempien+taistelujen+saksalaistappiot+kaatuneina+ja+haavoittuneina+ovat+olleet+110+000+joka+viittaa+noin+30+000+kaatuneen+ja+haavoihinsa+menehtyneen.+Haavoittuneista+noin+75%+luokiteltiin+yleensä++lieviin+tapauksiin.+Nämäkin+tiedot+viittaavat+aivan+johonkin+muuhun+mitä+Overmans+väitti+tutkimuksessaan.+Mitään+"savuavaa+asetta"+ei+löydy+tästäkään+kuten+ei+löytynyt+Huhtiniemestä+teloitettujen+joukkohautaa.
Näyttää siis siltä että Ardennien taistelu (engl. BattleSaksan of Bulge) kaatuneitten ja haavoittuneiden osalta ei ollut niin verinen kuin Kannaksen taistelu kesä-heinäkuussa 1944 koska...
Suomalaisten tappiot: 43 000
Neuvostoliiton tappiot: 189 000
Itseasiassa vaikka mukaan laskettaisiin kadonneet ja vangiksijääneet on Kannaksen taisteluissa osapuolten tappiot olleet suuremmat kuin Ardenneilla.
Kuinka monen saksalaisen sotilaan annettiin "kävellä kotiin" tammi-huhtikuussa 1945?
Mutta jos saksalaisessa asepuvussa kaatuneita tai vankeudessa kuolleita olikin yleisesti hyväksytyn viiden ja puolen miljoonan sijasta "vain" neljä miljoonaa, niin missä olivat nuo kadonneet puolitoista miljoonaa sotilasta sodan jälkeen?
Niitä ei koskaan ole ollutkaan. Jotta ymmärtäisit käsitteen "pienistä puroista joista koostui iso virta" tarvitsee lukema tämä:
https://web.archive.org/web/20060219111518/http://web.telia.com/~u18313395/overmans.pdf
Siinä ruotsalainen sotahistorioitsija ja tukija Niklas Zetterling, oletan että se oli juuri hän, selittää miten useista eri virheistä koostui ne tekijät joiden takia Rydiger Overmansin arviossa on noin 1 miljoonan virhe. Overmansin tutkimus perustuu otantaan jonka virheelliset olettamukset ja hänen käsittämättömät tulkinnat Saksan asevoimien tappiokirjausten virheistä jo ennen vuotta 1944 rakensivat tuon noin miljoonan haamuvainajan määrän.
"yleisesti hyväksytyn..."
Noin 50 vuotta sodan jälkeen ennen Overmansin tutkimusta (joka perustuu otantaan ja jossa on hyvin kyseenalaisia olettamuksia) oli "yleisesti hyväksytty" arvio Saksan asevoimien riveissä palvelleista ja menehtyneistä 4-4.5 miljoonaa. Pienimmät arviot 3.7 miljoonaa jota voidaan pitää varmana alarajana. Saksan Liittotasavallan demografinen tutkimus ja selvitys päätyi hieman yli 4 miljoonaan jota pidettiin pitkään hyvin lähellä lopullista totuutta.
Kuinka moni suomalainen uskoo vielä Ylikankaan selvitykseen jatkosodan viimeisenä kesänä teloitetuista 500 suomalaisesta sotilaasta?
Eli yli 17 miljoonasta Wehrmactissa palvelleesta saksalaisesta kadonnutta 1,5 miljoonaa sotilasta ei ollut koskaan ollutkaan? Sodan aikana ja sen jälkeen antautui yhteensä noin 11 miljoonaa saksalaista. Jos kuolleita oli "vain" 4 miljoonaa, niin se jättää yli 2 miljoonaa kadonnutta. Tai runsaan miljoonan, jos otetaan huomioon, että miljoona sotainvalidia oli vapautettu palvelusta jo sodan aikana.
Rydiger Overmansin katastrofaalisin virhe oli se kun hän ei käsittänyt Feldheerin ja Ersatz Heerin väliästä eroa. Niinpä hän väitti että Saksan asevoimien kirjauksissa olisi ollut satojen tuhansien heittoja. Kuitenkin tuo " Comments on “Deutsche Militärische Verluste” by Rüdiger Overmans "-kirjoitus selittää sen mistä Overmansin väitteissä on kyse.
Esim kesäkuun alun itärintaman vahvuus 2.55 miljoonaa koostuu
-Verbände (divisioonien ja prikaatien ym) ,... näitä joikkoja raportissa 1.85 miljoonaa
-Fechtende Heerestruppe (armeijaryhmän joukot, taistelujoukotI
-Heeresversorgungstruppe( tuki- ja huoltojoukot )
-Sonstige Truppe (tuki- ja huoltojoukot)
Overmans teki täysin virheellisen olettamuksen että Saksan joukkojen vahvuudessa olisi ollut noin satojen tuhansien vajaus sillä todellakin idässä olevat joukot koostuivat paljon muustakin kuin Verbände-joukoista.
Juuri tämänlaisista tekijöistä alkoi koostua se virheiden kyhäelmä johon Overmans hurahti. Hänellä oli omituisella tavalla käsitteet, asevoimien rakenteen sekaisin. Overmans näyttää myös keränneen mukaan siviilejä jotka tavalla tai toisella tukivat armeijan toimintoja kuten rautatiehenkilöstöä.
Onkohan niin että ihmiskunnalla on eteenkin modernina aikakautena taipumus paisutella sotien uhrimääriä ja tuhoja? Asevoimia syytetään tosin siitä että se "salaisi tappioita". Varmaan tätäkin on joskus esiintynyt (Neuvostoliitto sodan jälkeen?) muttei sen jälkeen kun tietty viive taisteluista on kulununut eikä sotapropagandalle enää ole tarvetta. Hyvin usein vain lopullista vahvistusta ei löydy kadonneiden usein suuren määrän takia. Usein vasta vuosien kuluttua voidaan esim sotavankeudesta palanneiden kuulusteluissa ym tiedon hankinnasta löytyy vahvistukset menehtymiselle.
Menehtyneitä sotilaita on seuraavia:
1)kaatuneet
2)kadonneet jotka vahvistetaan vuosien kuluessa menehtyneiksi
3) haavoihinsa menehtyneet
4)sotavankeudessa kuolleet
5) muiden kuin taistelullisin syin menehtyneet (sairaudet, onnettomuudet, teloitukset,
henkirikokset...)
Käsitteiden sekavuus paljastuu usein kuolleiden määrää kirjattaessa. Milloin puhutaan "kaatuneista" kun tarkoitetaan menehtyneitä. Myös joskus ilmoitetaan kokonaismäärä joka ei ole sama kuin taisteluissa menehtyneet. Hyvin usein esim. kaatuneet saattavat muodostaa esim. runsaat puolet lopullisesti menehtyneistä. Neuvostoliiton tapauksessa on kymmeniä tuhansia tapauksia että sodassa taisteluissa menehtyneitä ei oltu kaikissa dokumenteissa edes ehditty kirjata sotilaiksi vaan he näkyivät siviileinä.
Saksalaisten tappiokirjaamisissa ei ole havaittu oleellisia eroja länsiliittoutuneisiin verrattuna. Ja aina loppuvuoteen 1944 asti se oli suhteellisen luotettava. Lähinnä eräiden koulutuskeskusten ja muiden organisaatioiden kirjauksissa löytyi puutteita mutta niiden kokonaisvaikutus jo 5 vuotta kestäneeseen sotaan ei ole ollut ratkaisen suuren eron muodostoja.
Kun Müller-Hillebrand antoi vuoden 1944 taisteluille lännessä tappiolukemaksi 54 754 kuollutta antoi Overmans kerrassaan noin 4.5 kertaa suuremman lukeman 244 891. Tuollaisen eron synnyttäminen kertoo että jotain perin pahasti on ollut pielessä Overmansin arvioissa.
Burkhart Müller-Hillebrandin lopullinen arvio oli välillä 3.3-4.5 miljoonaa jossa 3.3 miljoonaa oli ollut varmasti menehtyneet kun taas 1.2 miljoona sen lisäksi on mahdollinen mutta vain osittain todennäköinen. Müller-Hillebrand itse päätyi lukemaan 4.0 miljoonaa .
30.11.1944 mennessä MH:n mukaan menehtyneitä oli ollut 1 709 739 ja kadonneita (vankeja/kadonneita ym) 1 540 829 mutta nämä lukemat sisältävät vain kenttäarmeijan lukeman.
Mutta on monia tekijöitä jotka tukevat Müller-Hillebrandin lukemaa muttei Overmansin. Saksojen yhdistyttyä on tietoja voitu täsmentää entisen Itä-Saksan alueella jolloin lukemaksi on saatu 3.1 miljoonaa kuollutta ja 1.2 miljoonaa kadonnutta. Tämän mukaan siis maksimissaan 4.3 miljoonaa Saksan, Itävallan ja muiden maiden etnistä saksalaista olisi kuollut II maailmansodassa palvelleessan Saksan asevoimien eri tehtävissä sotilaana.
Burkhart Müller-Hillebrandin mukaan kaikki aselajit huomioiden
Ajanjakso.............kuolleita..............kadonneita/vankeja............yhteensä
1939-1944..........1,965,324.......... 1,858,404......................... 3,823,728
1945..........................265,000...........1,012,000......................... 1,277,000
Yhteensä...............2,230,324..........2,870,404 ..............................5,100,728
Sitä mukaan kun ennen toukokuuta 1945 vangitut on vapautuneet sotavankeudesta on menehtyneiden määrä laskenut tuosta 5.1 miljoonan maksimista. Se mikä on ollut vangittujen määrä toukokuussa ja sen jälkeen on luku sinänsä. Se tiedetään että näiden vangittuja ja vankeudessa menehtyneiden määrä lännessä on ollut vähäinen.
Kun länsivaltojen vangitsemien sotilaiden määrä on ollut huomattavan suuri huhtikuun aikana huomaa ettei että Müller-Hillebrandin lukema kadonneissa ja vangeissa vuonna 1945 ole ajantasalla vaan kertoo ainakin länsirintaman osalta pikemminkin tilannetta joskus huhtikuun alussa.
Kuolleiden määrä ottaen huomioon kohtuullisen tarkat lukemat länsirintamalta (alle 100 000) viittaa myös siihen ettei mitään luultua massiivista teurastusta ole ollut myöskään idässä. Kuolleiden määrä on suurinpiirtein jossain 170 000 paikkeilla. Suuri määriä joukkoja on siirtynyt länteen, Tsekkoslovakiaan, Itävaltaan...
Länsiliittoutuneiden ottamien vankien määrä oli :
Pohjois-Afrikassa: 134 000
Italiassa huhtikuun loppuun 1945: 220 000 (vähintäin, tieto lienee viiveen vuoksi liian pieni?)
Länsi 31.3.1945 asti: 1 300 000
Länsi huhtikuussa: 1 500 000
Toukokuussa: yli 4 800 000
Toukokuussa 1945 lännessä yhteensä antautumisen jälkeen 7 614 790.
Neuvostoliitto otti sen sijaan sotavankeja tammi-huhtikuussa vain 800 000. Vain reilu 1/10 länsiliittoutuneiden vankimäärästä .
"Neuvostoliitto otti sen sijaan sotavankeja tammi-huhtikuussa vain 800 000. Vain reilu 1/10 länsiliittoutuneiden vankimäärästä ."
Tuohan ei tarkoita, että vain 800 000 Suur-Saksan sotilasta olisi antautunut kyseisenä aikana itärintamalla. N-liitto laski sotavangeiksi vain hengissä leireihin asti selvinneet.
Krivosheevin mukaan noin 130 000 saksalaista sotilasta olisi kuollut matkalla sotavankileirille joten ei muuta oleellisesti kokonaiskuvaa.
Kertooko Krivoshejev myös, kuinka monta haavoittuneena antautunutta saksalaista murhattiin jo antautumisen yhteydessä?