Dresden 1945 -viesti Kremlille?

Jopa pommikoneiden lentäjät mainitsivat tästä haastatteluissa muutama vuosi sodan jälkeen. Eräs kanadalainen mm...

"...tällä tavalla tehtiin selväksi venäläisille että elleivät he käyttäydä kunnolla me voisimme näyttää heille että voimme menetellä samoin venäläisten kaupunkien suhteen."

Lähde: The Myth Of Good War (Jacques R. Pauwels)

Sama toistui Kauko-Idässä. Atomipommin pudottamisella haluttiin lähettää viesti Stalinille. Menikö viesti perille? Varmaan meni. Niinpä Neuvostoliitolla oli atomipommi itsellään jo muutama vuosi myöhemmin. Pari vuotta eteenpäin niin heillä oli myös vetypommi. Loppusaldoksi jää ettei viestin perillemenon todellinen tarkoitus toteutunut. Pelottelun sijasta se vain lisäsi vastapoolissa halun hankki itselle myös samanlainen ase. Ja tässä sitä sitten ollaan.

Oli sovittu jo ennen Jaltaa että Dresden kuuluu siihen alueeseen joka jää Neuvostoliiton kontrolliin joten jos mikä niin tuo iso kaupunki joutikin länsiliittoutuneiden silmissä joutua tuhon omaksi. Neuvostoliitto muuten valtavasi Dresdenin vasta 8.toukokuuta 1945. Yllättävän laajat alueet toukokuun alussa olivat vielä Saksan joukkojen hallussa. Samoin suuri osa Tsekkiä.

Se mitä Saksalta ja Neuvostoliitolta puuttui - tuhovoimainen strateginen ilma-ase - oli länsivaltojen voiman ytimessä. Oli täysin selvä asia että tätä voimaa myös haluttiin näyttää Neuvostoliitolle ja Stalinille. Siinä ei ollut kyse elvistelystä vaan selvästä uhkaavasta viestistä: MEILLE EI KANNTA RYPPYILLÄ.

MUTTA ilmeisesti viesti ei mennyt perille, koska Stalinilla oli suuria tavoitteitya tuon jälkeenkin!

Antony Beevor, Toinen maailmansota s. 884

Potsdamin konfrenssi 16.7.1945

Konfrenssin kuluessa kävi hyvin selväksi, että Stalin halusi laajentaa Neuvostoliiton vaikutusvaltaa moneen suuntaan. Hän osoitti mielenkiintoa Italian Afrikan-siirtomaihin ja ehdotti, että liittoutuneet poistaisivat Francon vallasta. Churchillin pahimmat pelot olisivat heränneet, jos hän olisi kuullut keskustelun, jonka Stalin ja Averell Harriman kävivät tauolla. Harriman herätteli keskustelua ja sanoi: ”Teistä on maan oikein mukavaa olla Berliinissä kaikkien kärsimysten jälkeen.” Neuvostojohtaja silmäili Harrimania ja vastasi: ”Tsaari Aleksanteri meni Pariisiin saakka.”

Kyseessä ei ollut pelkkä vitsi. Eräässä politbyroon kokouksessa oli jo vuonna 1944, kauan ennen Churchillin fantasiaa operaatio Mahdottomasta, päätetty käskeä Stavkan laatia suunnitelma hyökkäyksestä Ranskaan ja Italiaan. Kenraali Stemenko kertoi siitä Berijan pojalle. Suunnitelmassa puna-armeijan offensiiviin yhdistyivät paikallisten kommunististen puolueiden tekemät vallankaappaukset. Stemenko kertoi, että lisäksi ”varauduttiin Norjaan tehtävään maihinnousuun ja myös (Tanskan) salmien valtaamiseen. Noiden suunnitelmien toteuttamiseksi myönnettiin tuntuva budjetti. Odotettiin, että amerikkalaiset jättävät sekasortoon vajonneen Euroopan ja että Englanti ja Ranska olisivat siirtomaaongelmiensa lamaannuttamia. Neuvostoliitolla oli 400 kokenutta divisioonaa, jotka olivat valmiina loikkaamaan eteenpäin kuin tiikerit. Laskettiin, että koko operaatioon ei menisi enempää kuin kuukausi… Nuo kaikki suunnitelmat hylättiin, kun Stalin kuuli (Berijalta), että amerikkalaisilla oli atomipommi ja että he siirtäisivät sen massatuotantoon. Stalin ilmeisesti sanoi Berijalle, että ”jos vain Roosevelt olisi ollut vielä elossa, olisimme onnistuneet.” Vaikuttaa siltä, että juuri tämän vuoksi Stalin uskoi Rooseveltin joutuneen salamurhan uhriksi.