Äitini kuoli muutamia vuosia sitten korkeassa iässä. Hän oli muistini mukaan uskovainen tai uskonnollinen. Muutama vuosi ennen kuolemaa hän soitti minulle ja kertoi, että oli nuorena tullut raskaaksi vaikkei ollut edes rakastanut sitä miestä. Hän päätti kuitenkin hankkiutua sikiöstä eroon ja matkusti toiselle paikkakunnalle sikiönlähdettäjälle. Tulomatkalla hän hautasi vähän aikaa elossa olleen vauvansa metsään puulaatikossa. Hän ei kertonut asiasta kenellekään. Hän myös myönsi, että oli yrittänyt kelvata Jumalalle olemalla mahdollisimman uskonnollinen ja hurskas.
Muutama päivä puhelinsoittonsa jälkeen hän yritti tappaa itsensä ottamalla ison annoksen lääkkeitä. Itsemurha ei kuitenkaan onnistunut, vaan hänet vietiin vatsahuuhteluun ja sen jälkeen mielisairaalaan kuukaudeksi.
Hänen ensimmäiset sanansa hänen herättyään itsemurhayrityksen jälkeen olivat: Olisitte antaneet minun kuolla. Myöhemmin hän kauhisteli yritystään, ja sanoi että onnistuessaan hän olisi joutunut suoraan helvettiin. Hänen fyysinen ja henkinen tilansa huononi, ja hän joutui vanhainkotiin. Hän ei ollut siellä tyytyväinen mihinkään. Hän purki pahaa oloaan myös minuun ja perheeseeni. Hän oli jatkuvasti epävarma siitä, saako hän anteeksi tuon nuoruuden tekonsa vai joutuuko helvettiin. En pystynyt antamaan hänelle vastausta.
Viimeiset kuukaudet ennen kuolemaa hän oli vuodepotilaana. Kävin katsomassa häntä kaksi päivää ennen kuolemaa. Hän ei tuntunut enää tajuavan mitään ympärillään olevaa. Hengitys kulki vaikeasti ja kasvoilla oli tuskainen ilme. Sitten vanhainkodista soitettiin, että hän oli kuollut.
En tiedä, onko hän nyt odottamassa taivaaseen pääsyä vai helvettiin joutumista.
Muutama päivä puhelinsoittonsa jälkeen hän yritti tappaa itsensä ottamalla ison annoksen lääkkeitä. Itsemurha ei kuitenkaan onnistunut, vaan hänet vietiin vatsahuuhteluun ja sen jälkeen mielisairaalaan kuukaudeksi.
Hänen ensimmäiset sanansa hänen herättyään itsemurhayrityksen jälkeen olivat: Olisitte antaneet minun kuolla. Myöhemmin hän kauhisteli yritystään, ja sanoi että onnistuessaan hän olisi joutunut suoraan helvettiin. Hänen fyysinen ja henkinen tilansa huononi, ja hän joutui vanhainkotiin. Hän ei ollut siellä tyytyväinen mihinkään. Hän purki pahaa oloaan myös minuun ja perheeseeni. Hän oli jatkuvasti epävarma siitä, saako hän anteeksi tuon nuoruuden tekonsa vai joutuuko helvettiin. En pystynyt antamaan hänelle vastausta.
Viimeiset kuukaudet ennen kuolemaa hän oli vuodepotilaana. Kävin katsomassa häntä kaksi päivää ennen kuolemaa. Hän ei tuntunut enää tajuavan mitään ympärillään olevaa. Hengitys kulki vaikeasti ja kasvoilla oli tuskainen ilme. Sitten vanhainkodista soitettiin, että hän oli kuollut.
En tiedä, onko hän nyt odottamassa taivaaseen pääsyä vai helvettiin joutumista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi että kun olisit voinut sanoa että "kyllä on saanut anteeksi". On se hirveää että ihminen on joutunut kantamaan tuollaista salaisuutta läpi elämän. Olisi voinut keskustella ymmärtävän kristityn sielunhoitajan kanssa ja vapautua taakastaan. Kun äitisi on kantanut syyllisyyttä ja taakkaa tunnollaan ja ymmärtääkseni kirjoituksesi perusteella uskonut ja turvautunut Jumalaan ja Kristukseen, niin kyllä hän on nyt perillä. Kun on tuollainen syyllisyys taakkana niin ei ole ihme ettei ole osannut iloita uskostaan ja maallinen elämä on ollut murheen sävyttämää niin ei ole voinut iloita.
Vanhukset ovat yleensä kiukkuisia ja ilmaisevat tunteitaan ja alitajuisia paineitaan juuri kuvaamallasi tavalla ja eivät ole tietoisesti ilkeitä.
Sanon sinulle, että ole levollinen äitisi puolesta ja kiinnitä katseesi ja luottamuksesi Jeesukseen Kristukseen, niin sinäkin tapaat kerran tämän sinulle tuntemattoman siskon tai veljen ja äitisi Taivaan Isän luona.
Kyllä hänelle sanottiin lukemattomia kertoja, että kaikki on anteeksiannettu. Mutta ei hän sitä näyttänyt oikein ottavan todesta. Sanoi, ettei voi siitä vakuuttua, kun ei siltä ollenkaan tunnu. Ja niinhän se on, ettei anteeksi voi uskoa saaneensa pelkällä järkeilyllä ja ajattelulla. Ja jos ei tunnu siltä että on saanut anteeksi, ei ko. ihmiselle ole olemassa henkilökohtaista anteeksiantoa.
Kukaan ei ole tullut kuoleman rajan takaa kertomaan, millaista siellä oli. Itsekin olen alkanut epäillä, onko ylipäänsä mitään, vai lakkaako ihminen lopullisesti olemasta kuollessaan. Olemattomuuttahan emme osaa kuvitella, koska se on "ei mitään".
Ei ihmisen tunteet voi katuvalle mitätöidä Kristuksen anteeksiantamusta eikä ihmisen mutut (minusta tuntuu) tee tyhjäksi elämää iankaikkisuudessa.
Noin asia on sinun kannaltasi. Kaikki eivät jaa samaa näkemystä. Ihminen on pitkälle sitä, miltä hänestä tuntuu. Pelkällä aivouskolla ei pitkälle pääse, vaikka kuinka yrittäisi vakuuttaa itselleen elämän jatkuvan iankaikkisesti. Tietysti on olemassa Raamattu, mutta sekin vaatii yhtä lailla uskoa, että ajattelee siinä olevan kirjoitettuna kaikkina aikoina yleispätevää asiaa. Ja Raamatussa sanotaan sekin että "usko ei ole joka miehen".
Olen ollut uskossa yli 40 vuotta ja olen kokenut ihmeellistä johdatusta ja Jumalan puuttumista elämäni kulkuun. Jos minulle on vieras joku persoona vaikka sinun sukulainen niin kuin onkin niin häntä ei ole minulle olemassa, meillä ei ole yhteyttä, samoin on Jumalan suhteen. Jos Hän ei ole tullut henkilökohtaisesti tutuksi, ei ole syntynyt elävää yhteyttä Jumalaan (joka syntyy kun Jeesus Kristus tulee tieksi, totuudeksi ja elämäksi Joh. 14: 6. ) Jumalan kassa, niin jumaluus on vain jokin epämääräinen käsite, mielen liike tai häntä ei olekaan. Aivan samoin kun tiedän että joku historian henkilö on elänyt kun hänestä kirjoitetaan, mutta itsellä ei ole tietoa onko asia niin kuin kerrotaan.
Raamattu on Jumalan itsensä ilmoitus ihmiskunnalle ja erityisesti Jeesuksessa se ilmoitus konkretisoituu.
Ja jokainen pohtija ja etsijä voi rukoilla omin sanoin, että jos sinä olet olemassa, niin anna minulle tieto ja varmuus itsestäsi ja anna uskonlahja. Kun on tilanteessa että pohtii näitä asioita, niin se on merkki siitä että Pyhä Henki vaikuttaa jo Jumala kutsuu luokseen.
Olen saanut uskonnollisen kasvatuksen ja kaikki nuo kertomasi asiat ovat minulle tuttuja. Aina viime vuosiin asti olen jaksanut pitää ilmeisenä, että Jumala, Kristus ja Pyhä Henki ovat olemassa ja toimivat. En rohkene sanoa, että se on ollut mikään kovin henkilökohtainen suhde, koska mielestäni Jumala on salattu. Toki olen joskus kokenut ns. johdatusta ja hyviäkin elämänkohtaloita, ja nehän voi halutessaan panna Jumalan tiliin. Nyt minulle on kuitenkin ruvennut tulemaan epävarmuutta ja ajatuksia: entä jos kaikki tuo onkin vain valhetta? Tiedän toki, että monilla ns. Jumalan ihmisillä on ollut omat epäilyksensä ja "pimeän yön" aikansa. Se ei kuitenkaan minua auta, koska itse minun on asiat mietittävä. Toisaalta en tunne omakseni ns. herätyskristillisyyttä, jossa pannaan painoa ihmisen omalle "ratkaisulle". Ehkäpä kirkon yhteinen usko auttaa, jos en itse jaksa uskoa.
Kyllä Jumalan armo kantaa ihmisen epäilyn yli. Ja kun epäilee ja löytää niin silloin se usko muuttuu henkilökohtaiseksi ja se on sitä herätyskristillisyyttä kun kokee sielussaan ahaaelämyksen että Kristus elää, ohjaa polkuja ja on myös arjessa voiman ja toivon lähde. Ei sitä ihmisvoimin voi ratkaista ja vääntää mitään.
Se siinä massauskomisessa on jos tulee eteen kiperiä tilanteita ja kysymyksiä niin kuin alussa kerroit. Kun on saanut kohdata Jumalan armon ihan konkreettisesti niin voi sanoa hädässään piehtaroivalle: ole turvallisella mielessä ja saat jättää murheesi armahtavan Jumalan huomaan.
Tämä pätee nyt sinunkin elämään. Herra vaikuttaa sinussakin ja vahvistaa sitä uskoa.
Jätä taakkasi Herran käteen,
hän pitää sinusta huolen.
Ps. 55:23
Ap. Kysy asiaa kun ovellesi tulee todistajia. He näyttävät sinulle mitä raamattu sanoo kuolemasta. Tai voit katsoa www.jw.org "Mitä raamattu sanoo elämästä ja kuolemasta"
Ei missään nimessä vastausta kannata etsiä Vartiotorniseuran edustajilta. New Yorkin Brooklynissa on vajaan kymmenen papan porukka (ymmärtäväiset orjat) joka pitää yllä jehovantodistajien maailmanlaajuista oppia ja heillä on ihan oma raamtunkäännöksin, jota vain he käyttävät.
Kannattaa kuitenkin itse varmistaa mitä Raamattu opettaa. Ja katsoa www.jw.org esim. "Mitä raamattu sanoo elämästä ja kuolemasta." Jehovan todistaia on 236 maassa ja opettavat raamattua n .900 kielellä. Käyttävät kyllä monia raamatunkäännöksiä.