Yle: Toholammilla vireillä joukkoero kirkosta

Seurakunnan ydin on jumalanpalvelus, ihmisille tärkeintä kohdata toinen ihminen.

Jutun perusteella nuorisotyöntekijä hoitaa hommansa hyvin. Se tuskin johtuu jumalauskosta. Jatkossa tällaisia ihmisiä tarvitaan ehkä kunnan palkkalistoille, ellei sitten esim. SPR:stä muodostu jonkinlaista kirkon hyvien puolien kerääjää.

Tuon homman voi hoitaa moni muukin taho ja ihan ilman kristillistä aivopesua. Kirkko on itse valintansa tehnyt: se tuhlaa rahaa holtittomasti, piispatkin tienaavat vuodessa yli 100 000 euroa. Temppeliaukion kirkon pääsymaksuilla on rahastettu vuodessa yli miljoona euroa. Silti kirkko kehtaa valittaa, että ei muka rahaa löydy.

Näinhän se menee aina, että hiipuvan firman johtoporras paisuu ylisuureksi verrattuna muuhun organisaatioon, koska nimenomaan se johto päättää, mitä osia karsitaan - ja he tietysti itse kokevat olevansa erityisen tärkeitä (eikä myöskään kaveria voi saneerata läheltä).

Tosiaan, vuonna -39 taisi olla suunnilleen sama määrä väkeä kirkossa kuin nytkin, joten eiköhän samallakin määrällä piispoja tultaisi toimeen - varsinkin kun tiedämme, että tuohon aikaan kirkollisia toimia oli huomattavasti enemmän: ihmiset ihan oikeasti kävivät jumalanpalveluksissa ja tilaisuuksissa. Toki pitää muistaa, että nykyisellään kirkossa taitaa olla aika paljon enemmän työntekijöitä, joten kai niitä työnjohtajiakin tarvitaan. Kuitenkin työntekijöiden määrä on melkoisen kovassa laskussa kirkossa, joten eiköhän myös hallintoa pitäisi riisua. No, kirkon politiikka taisi olla sitä, että kiinteistöistä halutaan eroon, millä sitten rahoitetaan kassavajetta. Tietysti vaan esim. käyttämättömät rakennukset ovat käyttämättömiä siksi, ettei niille oikein löydy käyttöä esim. sijaintinsa vuoksi, joten eipä niistä myymälläkään juuri rahaa saa. Toisekseen kiinteän omaisuuden käyttäminen pysyvään kassavajeeseen on kohtalaisen hatara väylä: ne kiinteistöt loppuu varsin pian tässä leikissä (vaikka toki niitä kirkolla helvetisti onkin, mutta tuskin niitä tuottoisimpia metsätiloja sentään myydään).

Kyllähän tuo siihen viittaa, että piispojen määrään pitäisi alkaa kiinnittää huomiota. Ja kuten puhuit, juuri piispanvaihdoksen yhteydessä hiippakunnat pitäisi yhdistää. Sitten taas kun piispa on valittu, yhdistämishaaveet pitää unohtaa pitkäksi aikaa vaikka tarve olisi millainen tahansa. Varsinkin nuoren piispan valitseminen lykkää tuollaista yhdistymistä varsin pitkälle tulevaisuuteen, joten kirkon heikkenevä talous voi kärsiä aika reilustikin tuosta turhan raskaasta johtoportaasta varsinkin, jos sitä on käytännössä mahdoton keventää esim. seuraavaan kymmeneen vuoteen. Oikeastaan kuitenkin aina parempi: mitä nopeammin he kaivavat oman hautansa, sitä nopeammin pääsemme eroon tuosta yhteiskunnan turhimmasta organisaatiosta. Kait tässä pitäisi kannattaa sitä, että kirkkoon pitäisi saada ainakin viisi hiippakuntaa lisää, johon sitten kirkon rahat tuhlaantuu näyttävästi ja jota seuraa suuri romahdus.

Viimeksi muistaakseni 2004 perustettiin uusi hiippakunta.

Sinänsä piispojen palkka ei toki ole iso osa menoja, mutta sittenhän on vielä hiippakuntavaltuusto ja tuomiokapitulin henkilökunta. Kai sekin jotain maksaa.