Näin on kirjoitettu

Eikö mene tuhoprofetiakielto perille?

Ukko-ylijumalan asettaman maanpäällisenä, palanneena jeesuksena ole kertakaikkisesti kieltänyt tuhoprofetiat kutitusrangaistuksen uhalla.

Kts. vas. valikko ennen kuin suollat samaa paskaa foorumille.

Ymmärräthän osoittaneesi kommenttisi aloittajalle?

Saarn.10:14 Biblia (1776). Tyhmällä on paljon puhetta; sillä ei ihminen tiedä, mitä tapahtuva on: ja kuka tahtoo hänelle sanoa, mikä tuleva on.

Mikä vimma on suolta soopaa profeetoista, sillä Herra puhuu kaikille omillee, sekä antaa tehtäviä. Yhdelle yhtä, toiselle toista. lukekaa raamatusta Ap.teot.

luontainen rakkautemme. Mutta Jumala, joka pyhyydessään vihaakin syntiä ja huomaa meidät kaikki synnillisiksi, hän voi kuitenkin niin rakastaa syntistä, että mieluimmin jätti rakkaan Poikansa kuolemaan, kuin tahtoi syöstä syntisen kadotukseen.

Ja kun oikein ajattelemme, mitä apostoli niin usein toistaa, että Jumala teki tämän jumalattomien, syntisten, vihollisten hyväksi, niin on meidän ihmetellen kysyttävä: Laupias Jumala. mistä sinulla on sellainen rakkaus? Todellako tunnet niin suurta rakkautta? Mikä on sinut taivuttanut näin suureen rakkauteen? Eräs vanha, taivaanvaltakunnalle kasvanut Jumalan palvelija tunnustaakin, että hän kauan oli pohtinut kysymystä, mikä saattoi varsinaisesti aikaan saada Jumalan rakkauden syntistä kohtaan. Hän sanoo tulleensa siihen johtopäätökseen, että Jumala rakasti, ja siitä johtui tämä hänen rakkautensa. Vaikutteena oli juuri Jumalan oma rakkaus. Hänellä oli rakastava sydän ja siksi hän rakasti.

Jumala on itse verrannut rakkauttansa äidin rakkauteen. Kun näet äidin loppumattomalla rakkaudella hoitavan ja vaalivan sairasta lastaan päivästä toiseen ja yöllä toisten nukkuessa väsymättä valvovan hänen vuoteensa ääressä tai kantavan häntä käsillään, lasta, joka apua ja hoitoa tarviten näännyttää äitiään. Kun silloin kysyt äidiltä, miksi hän lastaan niin rakastaa, niin hän ei voi muuta vastata kuin että hänen sydämensä pakottaa hänet siihen. Hän ihmettelee kysymystäsi, sillä hänen lapsensahan on kyseessä. Siis on rakkaus lapseen aivan kuin luonnonlaki äidinsydämelle. Jokainen tavallinenkin nainen tuntee sisässään tuon lain, kun hän vain on äiti. Ja tämä äidin sydämen piirre on niin voimakas, että jos lapsesta tulevaisuudessa tulee surun lapsi, että hän, tekojensa tähden joutuu yhteiskunnallisen oikeuden käsiin, niin ei luonnollinen äiti voi välinpitämättömästi sitä ajatella, vaan hän tuntee sen takia mitä suurinta surua. Sellainen siis on äidinsydän.

Ehkä Jumalan sydän on samanlainen! Ehkä Jumala rakastaa meitä yhtä syvästi kuin äiti lastansa! Mutta Jumala sanoo, että hänen rakkautensa on vielä suurempi. Herra sanoo: »Unohtaako vaimo lapsukaisensa, niin ettei armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka hän unohtaisi, niin en minä kuitenkaan sinua unohda.» »Siitä me tunnemme Jumalan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme.»

Mutta tässä olemmekin viitanneet seikkaan, joka voi selittää Jumalan rakkauden ihmisiin. Se on rakkautta lapseen. Sitä Herra tarkoittaa, kun hän puhuessaan itsestään kysyy: »Unohtaako vaimo lapsukaisensa?» Miten syvälle vajonneita ja miten syntisiä ja jumalattomia lienemmekin, ei Jumala voi unohtaa, että me olemme hänen lapsiansa. Hän sanoo tuntevansa meitä kohtaan äidin rakkautta. Jumala on luonut meidät lapsikseen ja perijöikseen.

Ja kun paha henki meidät vietteli, ei Jumala silti tahtonut jättää hänelle hänen saalistaan. Hän tahtoi vielä tehdä jotain pelastaakseen lapsen. Tämä osittain selittää Jumalan muuten niin käsittämättömän rakkauden, että hän antoi Kristuksen kuolla meidän syntiemme tähden.

Heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta syntyisin, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen. Room. 9:5.

Kun sanotaan erikoisesti Kristuksesta, että hän on yli kaiken Jumala, ylistetty iankaikkisesti, niin on meillä yksi merkillisimpiä lauseita Herramme Jeesuksen iankaikkisesta jumaluudesta. Apostoli oli ensin puhunut Kristuksen maallisesta alkuperästä, ja sen jälkeen oli syytä myös mainita hänen jumalainen alkunsa. Ja apostoli tekee sen niin selvin ja sopivin sanoin, että meidän Herramme vihollisten ja hänen jumaluutensa kieltäjien on ollut vaikeata tätä kohtaa omalla tavallaan selittää. Mutta sitä arvokkaampi on tämä lause kaikille uskoville, varsinkin niille, jotka joskus ovat joutuneet epäilyksen valtaan. Vaikka et koskaan olisikaan epäillyt Kristuksen jumaluutta, niin ajattele kuitenkin tunnustamasi uskon suuruutta.

Uskotko todella, että ikuinen Jumala on tullut meidän kaltaiseksemme kaikessa muussa paitsi siinä, että hän on synnitön? Ajattele, mitä siihen sisältyy! Ja ajattele, miten olisi, ellei meillä olisi siitä kyllin selvää todistusta! Kiittäkäämme Jumalaa siitä, että Raamatun todistukset tässä meidän tärkeimmässä elinkysymyksessämme ovat niin selvät ja varmat. Muistelkaammepa joitakin niistä. Ajatelkaamme vain niitä todistuksia, jotka kertovat, mitä Kristus on ollut ja mitä hän on tehnyt ennen ihmiseksi tulemistaan. Hänen kerrotaan sanoneen Isälleen: »Teurasuhri ja ruokauhri eivät sinulle kelpaa, silloin minä sanoin: Katso, minä tulen, Raamatussa on minusta kirjoitettu, tekemään sinun tahtoasi, Jumalani.» Ja taas: »Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi.»

Nämä paikat osoittavat, että hän on ollut olemassa ennen ihmiseksituloaan. Samoin sanotaan tuossa merkillisessä Johanneksen evankeliumin 1. luvussa: »Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä on syntynyt. ja Sana tuli lihaksi, ja asui meidän keskuudessamme, ja me katselimme hänen kirkkauttaan, kirkkautta sellaista, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.» Tässä sanotaan nimenomaan, että se, joka alussa loi kaiken, tuli lihaksi ja asui meidän keskuudessamme. Samoin sanotaan Paavalin Filippiläiskirjeen 2 luvussa Kristuksesta: »Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksellakin oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliikseen sitä, että oli yhdenvertainen kuin Jumala, vaan pani itsensä tyhjäksi ja otti palvelijan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja havaittiin olennoltaan sellaiseksi kuin ihminen».

Kuulkaa näitä todistuksia! Hän oli Isän luona, ennen kuin tämä maailma oli olemassa. Myöskin sanotaan monessa paikassa, että Poika on kaiken luonut. Paitsi jo mainitussa Johanneksen evankeliumin 1. luvussa, puhutaan myös Kolossalaiskirjeen 1. luvussa »Jumalan rakkaasta Pojasta.» »Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä on taivaissa ja maan päällä, näkyväiset ja näkymättömät, olivatpa ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen.» Heprealaiskirjeen 1. luvussa: »Jonka kautta hän myös maailmat loi.»

Ja apostoli lopettaa todistuksen, että Kristus oli Jumala, ylistetty iankaikkisesti, lausumalla amenen. Amen oli vakuutus, joka osoitti edellä puhutun tärkeäksi ja horjumattomaksi totuudeksi. Se tosiasia, että Jeesus Kristus oli iäinen Jumala vahvistettiin täydellä syyllä aamenella. Sen olemme havainneet edellä esitetyistä Raamatunpaikoista. Kristus on Jumala iankaikkisesti. Amen.

Olkaa toivossa iloisia. Room. 12:12.

Toivolla tarkoittaa apostoli uskovaisten odottamaa ihanuutta. Usko käsittää Jumalan nykyisen armon, mutta toivo viittaa siihen »ihanuuteen, jonka Jumala on antava». Nyt sanoo apostoli, että me tässä toivossa olisimme iloisia. Apostoli ei käske meitä olemaan iloisia tyhjästä, - ei myöskään jostain vähäpätöisestä tai katoavaisesta. Hän asettaa meille ikuisen autuuden toivon ilon aiheeksi. Jos tarkoin ajattelisimme, mikä toivo meitä odottaa ja sitten oikein eläen uskoisimme siihen, mitä Jumala on meille luvannut, niin varmaan olisimme riemuissamme. Tuntisimme riemua sekä niinä päivinä, jolloin kaikki meille menestyy että myös silloin, kun meillä olisi maallisia murheita. Tämä ilo, ilo toivossa merkitsee paljon enemmän ja on meille paljon suuremmaksi siunaukseksi, kuin tavallisesti ajattelemme. Se tuo uuden voiman koko kristillisyyteemme. Tarkastakaamme sen takia tarkemmin tätä asiaa.