Timo Junkkaala ihmettelee miksi helposta päätöksestä on tehty kirkossa vaikea.
"Professori Eila Helander teki piispainkokouksen pyynnöstä selvityksen siitä, pitäisikö kirkon luopua oikeudesta suorittaa avioliittoon vihkimisiä. Tulos itse pääkysymykseen oli yksiselitteinen: kirkon ei tule luopua vihkioikeudesta. Ongelman takana olevaan kysymykseen, keitä kirkon tulisi vihkiä, Helanderin vastaus on monimutkaisempi. Hän esittää, että kirkko pitäytyisi yhä perinteiseen käsitykseen, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen, mutta antaisi kuitenkin niille papeille, jotka niin haluavat tehdä, oikeuden vihkiä myös samaa sukupuolta olevia.
Helander kutsuu ratkaisuehdotustaan kompromissiksi. Sitä se ei kuitenkaan ole, koska se siis avaisi mahdollisuuden kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen samaa sukupuolta oleville. Se merkitsisi ratkaisevaa muutosta kirkon perinteeseen ja tähänastisiin päätöksiin ja irtautumista kirkon perusteista, Raamatusta ja tunnustuksesta. Jää jokseenkin kuolleeksi kirjaimeksi väite, että kirkko pitäytyy perinteiseen avioliittokäsitykseen, jos se kuitenkin samaan aikaan avaa mahdollisuuden samaa sukupuolta olevien vihkimiseen.
Selvityksen toinen ongelmallinen kohta on siinä, että Helander väittää useaan kertaan, että samaa sukupuolta olevien vihkimiselle on olemassa teologiset perustelut. Teologisilla perusteilla tarkoitetaan kristillisessä kirkossa Raamatusta, kirkon perinteestä ja tunnustuksesta nousevia näkökohtia. Mitään tällaisia ei samaa sukupuolta olevien liitoille ole olemassa. Muutosta kannattavat ovat tosin puhuneet teologisista perusteista, mutta eivät ole sellaisia kyenneet esittämään.
Yritykset määritellä avioliitto maalliseksi järjestykseksi tai siirtää se uskon alueelta etiikan alueelle, eivät mitenkään ratkaise ongelmaa. Samaa on sanottava kysymyksestä, onko avioliitto pelastuskysymys. Tällaiset väistöliikkeet eivät muuta Raamatun selvää sanaa eikä siihen rakentuvaa kirkon tunnustusta ja perinnettä. Maamme johtavat teologiset asiantuntijat ovat selvästi osoittaneet, etteivät avioliittokäsityksen muutosyritykset perustu tosiasioihin. Asia selviää hyvin aivan tavallisella sisälukutaidollakin.
Jos kirkko avaa ovet uudelle käytännölle, olisi reilua sanoa, että niin tehdään yleisen mielipiteen painostuksen tähden ja siksi, että kirkko voisi yhä säilyttää jotain kansankirkollisesta asemastaan. Tästähän asiassa on kyse. Selvityksestäkin käy hyvin ilmi, että pelätään nuorten sukupolvien yhä kiihtyvässä määrin jättävän kirkon, jos kirkko pitäytyy perinteiseen kantaansa.
Selvityksen ongelmallisuus on siinä, että siinä kysellään ihmisiltä, miten kirkon tulisi toimia. Siihen ei olisi mitään selvitystä tarvittu. Sen voisi lukea lehdistä. Gallupeja on tehty jo aivan riittävästi. Selvityksen tekijä voi ehkä puolustautua sillä, ettei hänen tehtävänsä ollut selvittää avioliiton teologisia perusteita vaan pohtia, mitä seurauksia vihkioikeudesta luopumisella tai sen säilyttämisellä olisi kirkolle ja sen asemalle yhteiskunnassa. Siihenkään ei olisi mitään selvitystä tarvittu. Yhteiskunta on siinä kunnossa, että kirkon pitäytyminen omiin perusteisiinsa tulisi aiheuttamaan kirkolle ongelmia.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, että ortodoksit, katoliset ja monet vapaakirkot näyttävät rohkein mielin pysyvän sillä kannalla, mikä kaikilla kirkoilla on aina ennen meidän aikaamme ollut. Vainko kansankirkon asemastaan taisteleva luterilainen kirkko ei siihen kykene?
Avioliittokysymys on osattava pitää erillään siitä, miten tulee suhtautua homoseksuaaliseen suuntautumiseen. Kaikkia ihmisiä on kohdeltava samalla tavoin lähimmäisenrakkaudella heidän suuntautumisistaan riippumatta. Mutta avioliitto on Raamatun mukaan miehen ja naisen välinen.
Kirkon on hyvä pitää kiinni vihkioikeudestaan, mutta vain sillä edellytyksellä, ettei sitä pakoteta – ulkoa tai sisältä – muuttamaan avioliittokäsitystään. Jos vaihtoehtona on luopuminen Raamatun avioliitto-opetuksesta, silloin ainoa vaihtoehto on luopua vihkioikeudesta. Kristillinen kirkko ei voi luopua Raamatussa ilmaistusta avioliittokäsityksestä.
Piispoilla ja kirkolliskokouksella on siis edessään vaikea päätös. Pitääkö kiinni kirkon perusteista ja ottaa vastaan median ja yleisen mielipiteen syytökset vai antaako periksi ja säilyttää rippeet niiden myötätunnosta, joiden mielestä kirkon tärkein tehtävä on ”seurata aikaansa”? Päätöksen ei tietenkään pitäisi olla kristilliselle kirkolle vaikea. "
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/vaikea-paatos-jonka-ei-pitaisi-olla-vaikea/
"Professori Eila Helander teki piispainkokouksen pyynnöstä selvityksen siitä, pitäisikö kirkon luopua oikeudesta suorittaa avioliittoon vihkimisiä. Tulos itse pääkysymykseen oli yksiselitteinen: kirkon ei tule luopua vihkioikeudesta. Ongelman takana olevaan kysymykseen, keitä kirkon tulisi vihkiä, Helanderin vastaus on monimutkaisempi. Hän esittää, että kirkko pitäytyisi yhä perinteiseen käsitykseen, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen, mutta antaisi kuitenkin niille papeille, jotka niin haluavat tehdä, oikeuden vihkiä myös samaa sukupuolta olevia.
Helander kutsuu ratkaisuehdotustaan kompromissiksi. Sitä se ei kuitenkaan ole, koska se siis avaisi mahdollisuuden kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen samaa sukupuolta oleville. Se merkitsisi ratkaisevaa muutosta kirkon perinteeseen ja tähänastisiin päätöksiin ja irtautumista kirkon perusteista, Raamatusta ja tunnustuksesta. Jää jokseenkin kuolleeksi kirjaimeksi väite, että kirkko pitäytyy perinteiseen avioliittokäsitykseen, jos se kuitenkin samaan aikaan avaa mahdollisuuden samaa sukupuolta olevien vihkimiseen.
Selvityksen toinen ongelmallinen kohta on siinä, että Helander väittää useaan kertaan, että samaa sukupuolta olevien vihkimiselle on olemassa teologiset perustelut. Teologisilla perusteilla tarkoitetaan kristillisessä kirkossa Raamatusta, kirkon perinteestä ja tunnustuksesta nousevia näkökohtia. Mitään tällaisia ei samaa sukupuolta olevien liitoille ole olemassa. Muutosta kannattavat ovat tosin puhuneet teologisista perusteista, mutta eivät ole sellaisia kyenneet esittämään.
Yritykset määritellä avioliitto maalliseksi järjestykseksi tai siirtää se uskon alueelta etiikan alueelle, eivät mitenkään ratkaise ongelmaa. Samaa on sanottava kysymyksestä, onko avioliitto pelastuskysymys. Tällaiset väistöliikkeet eivät muuta Raamatun selvää sanaa eikä siihen rakentuvaa kirkon tunnustusta ja perinnettä. Maamme johtavat teologiset asiantuntijat ovat selvästi osoittaneet, etteivät avioliittokäsityksen muutosyritykset perustu tosiasioihin. Asia selviää hyvin aivan tavallisella sisälukutaidollakin.
Jos kirkko avaa ovet uudelle käytännölle, olisi reilua sanoa, että niin tehdään yleisen mielipiteen painostuksen tähden ja siksi, että kirkko voisi yhä säilyttää jotain kansankirkollisesta asemastaan. Tästähän asiassa on kyse. Selvityksestäkin käy hyvin ilmi, että pelätään nuorten sukupolvien yhä kiihtyvässä määrin jättävän kirkon, jos kirkko pitäytyy perinteiseen kantaansa.
Selvityksen ongelmallisuus on siinä, että siinä kysellään ihmisiltä, miten kirkon tulisi toimia. Siihen ei olisi mitään selvitystä tarvittu. Sen voisi lukea lehdistä. Gallupeja on tehty jo aivan riittävästi. Selvityksen tekijä voi ehkä puolustautua sillä, ettei hänen tehtävänsä ollut selvittää avioliiton teologisia perusteita vaan pohtia, mitä seurauksia vihkioikeudesta luopumisella tai sen säilyttämisellä olisi kirkolle ja sen asemalle yhteiskunnassa. Siihenkään ei olisi mitään selvitystä tarvittu. Yhteiskunta on siinä kunnossa, että kirkon pitäytyminen omiin perusteisiinsa tulisi aiheuttamaan kirkolle ongelmia.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, että ortodoksit, katoliset ja monet vapaakirkot näyttävät rohkein mielin pysyvän sillä kannalla, mikä kaikilla kirkoilla on aina ennen meidän aikaamme ollut. Vainko kansankirkon asemastaan taisteleva luterilainen kirkko ei siihen kykene?
Avioliittokysymys on osattava pitää erillään siitä, miten tulee suhtautua homoseksuaaliseen suuntautumiseen. Kaikkia ihmisiä on kohdeltava samalla tavoin lähimmäisenrakkaudella heidän suuntautumisistaan riippumatta. Mutta avioliitto on Raamatun mukaan miehen ja naisen välinen.
Kirkon on hyvä pitää kiinni vihkioikeudestaan, mutta vain sillä edellytyksellä, ettei sitä pakoteta – ulkoa tai sisältä – muuttamaan avioliittokäsitystään. Jos vaihtoehtona on luopuminen Raamatun avioliitto-opetuksesta, silloin ainoa vaihtoehto on luopua vihkioikeudesta. Kristillinen kirkko ei voi luopua Raamatussa ilmaistusta avioliittokäsityksestä.
Piispoilla ja kirkolliskokouksella on siis edessään vaikea päätös. Pitääkö kiinni kirkon perusteista ja ottaa vastaan median ja yleisen mielipiteen syytökset vai antaako periksi ja säilyttää rippeet niiden myötätunnosta, joiden mielestä kirkon tärkein tehtävä on ”seurata aikaansa”? Päätöksen ei tietenkään pitäisi olla kristilliselle kirkolle vaikea. "
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/vaikea-paatos-jonka-ei-pitaisi-olla-vaikea/
Vastaukset 59
Vanhimmat
Viisaasti Timo veli kirjoittaa.
Timo Junkkaala uskoo teistiseen evoluutioon, kuten Päivi Räsänenkin.
Höpöhöpö! Et edes erota Timoa ja Eeroa tosistaan🤗
Totta!
En kyllä tajua kuinka umpiheterot jaksaa jankuttaa jostain muutamasta max sadasta avioliitosta vuositasolla, kun enemmän eroaakin siitä "aidosta aviosta" vuosittain ( n. 15 000) mitä nuo homot ehtii solmimaan, vaikka ne vihkisi kuka hyvänsä.
Sen jälkeen kun kirkko on päättänyt vihkiä kaikenmaailman Matti Nykäset ( 5. kertaa) pyhään avioliittoon niin sinne Raamatun taakse on aika paha mennä jeesustelemaan. Noin se vaan suoraan sanottuna on ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää alkaa vihkimään sillä varauksella, ettei ketään pappia siihen pakoteta.
Onko kirkossa tai Raamatussa sääntö kuinka monta kertaa ihmisen voi vihkiä?
Hyvin olet Raamatusi lukenut jos et tiedä mitä se sanoo eroamisesta.
Toki tiedän mutta kirkko ei hoida avioeroja 🤗
Hah,+hah.
Niin, kirkko ei hoida avioeroja eikä sillä ole rajaa kuinka monta kertaa voi vihkiä.
Joten HOH-HOO 😂
Niin no, eihän se kirkko ole muuta kuin rakennus joten miksei siellä voisi sitten vihkiä samaa sukupuoltakin olevia
HOH-HOO 😂
Sinun juttusi ovat todella typeriä 😩
Ei vaan sinun koska nyt tässä kohtaa kaivaisit hyvin sitä Raamatun avioliitto käsitystä kehiin mutta voi, voi kun se nyt ei vaan kestä.
Kaiva esiin raamatustasi homoaviolliiton ja lesboavioliiron mallit ja käsitykset niistä.
"Selvityksen toinen ongelmallinen kohta on siinä, että Helander väittää useaan kertaan, että samaa sukupuolta olevien vihkimiselle on olemassa teologiset perustelut. Teologisilla perusteilla tarkoitetaan kristillisessä kirkossa Raamatusta, kirkon perinteestä ja tunnustuksesta nousevia näkökohtia.
Mitään tällaisia ei samaa sukupuolta olevien liitoille ole olemassa. Muutosta kannattavat ovat tosin puhuneet teologisista perusteista, mutta eivät ole sellaisia kyenneet esittämään"
Niin, missä ne teologiset perusteet on???
Sehän tässä koomista on, että joku umpihetero "nähty.on"-tyyppinen homottaja jaksaa jankuttaa jostain muutamasta max sadasta homovihkimisestä, jolle ei ole ainuttakaan teologista perustetta, kun tuo kourallinen homopareja saa sen vihkimisensä taatusti maistraatissa. Mitään todellista syytähän tuolle rynkytykselle ei ole, koska nuo saavat sen maallisen säätynsä sille tarkoitetulta viranomaiselta.
Kirkolla mitään vihkivelvollisuutta ole, eikä yhdenvertaisuuslakia sovelleta uskonnonharjoitukseen.
Juurikin näin 😉
Timo Junkkaala tietää varsin hyvin, että papit vihkii jatkossakin myös saman sukupuolisia pareja avioliittoon ja siihen on Timon tyytyminen.
Ei auta Timoa nyt kirjoitukset eikä itku, vaan ainoa keino on sopeutua.
Lohduksi Timolle ja muille, että a) kirkosta voi erota jos ei kestä olla kirkossa ja b) kirkolliskokous ei tule hyväksymään saman sukupuolisten avioliittoja, vaikka toisaalta, kirkkolaki ei niitä kielläkään.
Konservatiivit saavat siis pitää kirkkolakinsa ennallaan ja liberaalit vihkii myös saman sukupuoliset parit avioliittoon. Liberaalit-konservatiivit: Win-win?
Ei Timon eikä kenekään muunkaan tarvitse tyytyä kapinapappien kapinaan!
Ei tarvitse vaan heidän on käytännössä pakko katsella hommaa sormien läpi. .
Panoksena kun ei ole enempää eikä vähempää kuin nykymuotoisen kirkon jatkaminen lähitulevaisuudessakin.
Vaikka kuinka itsellesi noin yrität uskotella, olet väärässä :D
Alistu vain sinä siihen, että kirkossa ei tulla vihkimään samaa sukupuolta olevia.
Taitaa vaan olla niin, että vihitään jo.
Joku se arveli että noin sata (100) saman sukupuolista paria olisi jo vihitty. Noin 50 oli varmaa, mutta osasta eivät osaa varmaksi sanoa, ainakaan vielä.
Moni ei varmaankaan edes halua Aa-kerholaisia kirkon portaille heittämään jotain muuta kuin riisiä niskaan.
Reilut 50 pappia on lisäksi kertonut vihkivänsä pyydettäessä kaikki parit eli kirkossa vihitään ihan kuin kirkkolaki olisi jo päivitetty tasa-arvoiseksi.
Jeps eli todellisuudessa juna meni on kirkossakin.
Oli varmaankin ihan suunniteltu juttu, tuo Kai Sadinmaan, Teemu Laajasalon ja Irja Askolan yhteistyö. Laajasalohan keksi sen "vakava_moite"-"rangaistuksen".
En pitäisi kovin kummoisena ihmeenä, vaikka sitä olisi pohdittu vähän isommallakin porukalla kaikessa hiljaisuudessa.
Liberaalien yllätyshyökkäys?
Hyvä Irja, Kai ja Teemu, niin sitä pitää.
Kirkossa ei noita vihkimisiä ole suoritettu koska siihen ei kapinapappien rohkeus sentään riitä.
Vaikket Mäkistä kovastikaan arvosta, niin voi siinä vähän hänenkin sormenjälkensä näkyä. Luulen, että tätä ratkaisua on hiljaisuudessa mietitty, kun kirkolliskokouksen kautta asia näyttää jäävän pattitilanteeksi vuosikausiksi.
No,+Mäkinen+yrittää+pitää+myös+kirkon+konservatiiveista+kiinni,+nehän+vastaa+muistaakseni+80%:sti+kirkon+aktiviteeteista.+Eli+valtaosasta.+
Totta, että pelkkää spekulaatiotahan tämä on, historiankirjoitus sitten tulevaisuudessa näyttäköön, miten asian laita on.
Pääasia tosiaan on, että tämäkin lukko on avattu.
Timo Junkkaala tekee helposta asiasta vaikean ja toivoo, että piispat, kirkolliskokous ja tuomiokapitulit lähtisi julkisen oikeusruljanssin tielle. Timo siis toivoo, että kirkko ampuisi itseään päähän.
Melkein komppaan Timoa tuossa toiveessaan, koska se olisi nykymuotoisen kirkon loppu.
Ei suinkaan. Kirkon pitää olla vain kirkko kuten kirjoittaa.
"Piispoilla ja kirkolliskokouksella on siis edessään vaikea päätös. Pitääkö kiinni kirkon perusteista ja ottaa vastaan median ja yleisen mielipiteen syytökset vai antaako periksi ja säilyttää rippeet niiden myötätunnosta, joiden mielestä kirkon tärkein tehtävä on ”seurata aikaansa”? Päätöksen ei tietenkään pitäisi olla kristilliselle kirkolle vaikea. ""
Niin ja tuo kirkon perusteista kiinnipitäminen tietäisi kirkolle äärimmäistä jäsenkatoa.
Vuosikymmeniä kestävä julkinen oikeusruljanssi, jossa olisi toinen toistaan empaattisempia liberaalipappeja erouhka niskassaan. Ylen toimittajat haastattelisi noita pappeja ja kirkkokansan enemmistön empatiat olisi taatusti noiden pappien, eikä Timo Junkkaalan tavoin ajattelevien tuomiokapitulien puolella.
Koska kirkkolaki ei määrittele vihittävien sukupuolia, niin kirkkolaissa ei ole perusteita pappien potkuihin. Niinpä nuo Junkkaalan toivomat erottamiset perustuisivat johonkin perinteiseen, siihen, että konservatiivien mielenrauhaa on rikottu.
Tästä syystä nuo sateenkaaripappien erottamiset näyttäisivät kirkkokansan silmissä sitäkin epäoikeudenmukaisemmilta ja vastareaktio eli eroaalto olisi vastaavasti suuri.
Tässä pitäisi oikeastaan kiittää Päivi Räsäsen homoilta esiintymistä, joka jo yksistään sai aikaan 40'000 eroa. Eli kirkon päättäjät tietää sen vuoksi nyt jo etukäteen, että minkälainen eroaalto noiden pappien potkuista seuraisi.
Ja Timo Junkkaalakin tietää sen, mutta Timo ei välitä.
Silläkin uhalla, että kirkosta katoaa väkeä, se ei saisi olla vihkimisen peruste.
Kirkon pitää pysyä omassa tunnustuksessaan ja Jumalan Sanassa.
Kirkon avioliitto käsitys nojautuu Raamatun Sanaan, ja se ei ole miksikään muuttunut. Vaikka kirkossa ei ole kuin yksi Jumalan Sanassa pysyvä, niin siltikään avioliittokäsitystä ei tule muuttaa. Jäsenkatoa ei tule pelätä.
Ei kirkolliskokous muutakaan kirkkolakia. Kirkon konservatiivit vain joutuu hiljaisesti hyväksymään sen, että jotkut papit vihkii myös saman sukupuoliset parit avioliittoon.
Seurakunta voi kieltää tilojensa käytön, mutta se ei voi estää pappia vihkimästä.
Jos kirkko(eli tuomiokapitulit) lähtisi erottamaan noita sateenkaaripappeja, niin siitä se kirkolle riemunaika koittaisi. Menisi vasaran alle koko putiikki.
Juuri näin. Valitettavasti kirkossa päätöksi pyrkivät tekemään tänä päivänä ne joilla on vain poliittiset päämäärät tuhota kirkko.
Sitäkään ei tule pelätä, että kirkko kaatuu. Jos kirkolla ei ole muuta sanomaa kuin se, mitä maailmassa on, niin silloin se joutaakin kaatua.
Olen samaa mieltä. Jos kirkko hylkää ainutlaatuisen tehtävänsä Jumalan seurakuntana ei sillä ole mitään tehtävää. Yleishyödyllisiä yhteisöjä ja hyväntekeväisyysjärjestöjä on pilvinpimein ei siellä enää kirkkoa tarvita.
Aamen!
Aamen!
>> silloin se [kirkko] joutaakin kaatua <<
Kaatukoot minun puolestani.
Mun mielestäni tossa kompromissiehdotuksessa on iso ongelma se, että siinä syntyy kahden koulukunnan väkeä samaan kirkkoon. Toki niin on ennenkin ollut, mut toi on aika kriittinen opinkappale kuitenkin. Mun näkökulmastani on kestämätön tilanne, jos kirkko sallisi niin villisti erilaiset opit samoissa saleissa. Kaikki tosiaan kävisi, se on vähän liian pitkälle.
Avioliitto ei tietenkään ole sakramentti luterilaisessa tunnustuksessa, mut voisko sakramenteistakin alkaa opettamaan useampaa oppia? Tai ylimalkaan kaikesta maan ja taivaan väliltä vois olla useita oppeja, jos vaan riittävän kauan jaksetaan jankata?
Joko kirkon on pitäydyttävä vanhassa linjassa ja kestettävä se, että ei-vanhoilliset lähtevät tai sitten kirkon on muutettava kantaansa ja kestettävä se, että vanhoilliset lähtevät. Viisas on se joka keksii sellaisen kolmannen tien joka ei ole kompromissi kahden väliltä.
Ja tasapuolisuuden nimissä, Eila Helander selvitystyö löytyy tämän linkkihirviön takaa:
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/F359F1ED9F897DD0C225770E0034026E/$FILE/Selvitys Suomen evankelis luterilaisen kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja avioliittoon vihkimisen merkityksesta kirkon identiteetille 09062017.pdf
Hakusanat "Eila Helander selvitys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkon identiteetille" vievät myös perille verkkosakastiin.
Ja vielä että tuon dokumentin sivulla 66 käydään läpi teologiset argumentit kahdelle vaihtoehdolle:
a) Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto
b) Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, mutta myös samaa sukupuolta oleva pari
voi solmia avioliiton
Se lienee koko selvityksen ydinmehua, joka kiinnostanee oli puolesta tai vastaan.
>> Mun näkökulmastani on kestämätön tilanne, jos kirkko sallisi niin villisti erilaiset opit samoissa saleissa. <<
Ensinnäkään konservatiivit ei lähde kirkosta minnekään ja toiseksi, liberaalit jatkaa samansukupuolisten vihkimisiä.
Ei kirkon konservatiiveilla ole oikein muuta mahdollisuutta kuin niellä tuo katkera kalkki ja hyväksyä se tosiasia, että kirkossa vihitään kaikki.
Sateenkaaripappien poispotkimiset olisi se raskain tie ja johtaisi isoon eroaaltoon.
Pallo on kirkon konservatiiveilla.
Käytännössä vanhoilliset tällä hetkellä kuuluvat kirkkoon, mutta käyvät erilaisissa muissa seuroissa. Eli maksavat veroa, mutta hakevat niin sanotusti osan palveluistansa muualta. Tätä väkeä tarkoitan tuolla, että he saattavat lähteä siinä vaiheessa kun omassa kirkossa aletaan vihkiä samaa sukupuolta olevia. He saattavat jo nyt olla epäluuloisia kirkon suhteen, mutta jos oman kylän pappia pitää vielä ryhtyä kutsumaan "homottajaksi", niin kyllä siinä varmaan aika moni jo ottaa ja lähtee.
Varmaankin osa, vanhoillislestadiolaiset, esikoislestadiolaiset ym voisivat lähteä.
Kirkolla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja.
Niin ja helluntailaiset ja muittenkin herätysliikkeitten parissa pyörivät, kaikenkarvaiset karismaatikot, monen sorttista väkeä. Vielä lisäksi nämä ns. kulttuurilliset kristityt jotka jaksavat molottaa uskonnosta ainoastaan silloin kun se liittyy politiikkaan, maahanmuuttajiin tai avioliittolakeihin.
Niin, minkä tien tuomiokapitulit valitsee, se nähdään lähikuukausina. Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli jakelee vakavia moitteita, mutta miten Jari Jolkkosen hiippakunta?
Jakaako se potkuja samasta "rikoksesta"?
Mitä epäyhtenäisemmät on eri tuomiokapituleiden tuomiot, sen epäoikeudenmukaisemmiksi ne kovemmat tuomiot koetaan, oletan. Nyt kun Helsinki avasi pelin moitteilla, niin tyytyykö muut siihen, tuskin. Ja kun papit valittaa hallinto-oikeuteen ja saavat sieltä vapauttavan päätöksen, niin entä sitten. Patti vai Matti?
Kirkko on lähihistoriansa tärkeimmässä tienhaarassa.
Muutaman palstakonservatiivin suoraviivainen "ratkaisu" asiaan näyttäisikin olevan potkujen jakaminen. Eli jälleen kerran törmäämme siihen, että monimutkaiseen ongelmaan tarjotaan ratkaisuksi oman maailman kuvan määrittelemä mustavalkoista ja yksinkertaista ratkaisua joka ei todellisuudessa tietenkään toimisi.
Ei nähdä kokonaisuutta: ei ymmärretä ettei konservatiivien näkemys ole ainoa näkemys kirkon sisällä, ei ymmärretä ettei konservatiivien näkemys edusta koko kirkkokansan (jäsenistön) näkemyksiä, ei ymmärretä asian problemaattisuutta lain mukaisuuden kannalta jne.
Voi kuinka tuttua huttua.
>> Muutaman palstakonservatiivin suoraviivainen "ratkaisu" asiaan näyttäisikin olevan potkujen jakaminen <<
Totta ja ihan siitä riippumatta, mitä siitä seuraa. menkööt vaikka koko kirkko konkkaan tuntuu nuo konservatiivit tuumaavan, pääasia, että heidän kantansa voittaa.
Toisaalta, asiaa ei onneksi ratkaista täällä, eikä jossain fundisten blogeissa, vaan tuomiokapituleissa ja lopulta hallinto-oikeuksissa.
Mutta mielenkiintoiset ajat on käsillä.
Aivan, viime kädessä nämä asiat ratkaistaan "protokollan" mukaan. Se on sitten ihan tuomiokapitulin ja yksittäisten seurakuntienkin valinta liittyvätkö tuomioistuimet tähän protokollaan.
Eli avaako tuomiokapitulit Pandoran lippaan.
Matti Nykänen sanoisi, että se on ihan fifty-sixty.
Voipa olla...
Mutta parasta tässä elämässä on tällä hetkellä se, että on juotu liikaa viskiä ja silti saa mennä kainaloon.
Tähtikirkas yö täällä pohjanmaalla kesäpaikalla, meinasin viritellä kyllä vielä kameran jos jotakin saisi kiinni.
Voi olla, että näemme kirkkoveneen uppoamisen, eikä minulla ole mitään sitä vastaan.
Tuomiokapitulit sen päättää. Potkuja liberaaleille papeille ja se on kirkolle goodbye!
"Avioliittokysymys on osattava pitää erillään siitä, miten tulee suhtautua homoseksuaaliseen suuntautumiseen."
Miksi? Sehän on juuri lopulta se kysymys mihin koko asia kietoutuu. Lähes kaikki kirkon historiallinen kipuilu homouden kanssa kiteytyy aina siihen miten homous nähdään, eli onko se syntiä vai ihmisen ominaisuus jota hän saa toteuttaa.
Jos lopulta päädytään kaikin puolin jälkimmäiseen, ei vihkimiselläkään ole erityisiä teologisia ongelmia koska oikeastaan kaikki homoudesta itsestään nousevat vastaväitteet poistuvat.