Apostoli Paavalin suhde korinttiin

Paavali "asui" suurimman osan sen jälkeisestä ajastaan vankiloissa. Mutta kävi toki Jerusalemissa tervehtimässä.

Rooman palo oli todennäköisesti kristittyjen sytyttämä ja syntipukiksi alettiin leimaamaan Keisari Neroa.
Todellisuudessa tiedetään Neron olleen aika suosittu Keisari ja hän rakensi Rooman uudelleen, tai sen mitä neljässä vuodessa ennen kuolemaansa ehti.

Jos niin, niin Paavali oli niitä johtohahmoja ja teloitettiinkin todennäköisesti sen takia.
Paavali ja Pietari eivät kuitenkaan kai keskenään olleet kovinkaan hyvissä väleissä.

kuulolla10 kirjoitti:

Rooman palo oli todennäköisesti kristittyjen sytyttämä ja syntipukiksi alettiin leimaamaan Keisari Neroa.
Todellisuudessa tiedetään Neron olleen aika suosittu Keisari ja hän rakensi Rooman uudelleen, tai sen mitä neljässä vuodessa ennen kuolemaansa ehti.

Jos niin, niin Paavali oli niitä johtohahmoja ja teloitettiinkin todennäköisesti sen takia.
Paavali ja Pietari eivät kuitenkaan kai keskenään olleet kovinkaan hyvissä väleissä.

Keisari Nero syytti palosta kristigtyjä joten puolustukseksi kristityt syytti palosta keisari Neroa. Tutkijat ova kuitenkin nykyään sitä mieltä, kummatkaan eivät olleet syylisiä Rooman paloon, vaan palo johtui monien kaupungin heikosta paloturvallisuudesta ja monien asuinrakennusten heikosta kunnosta joista itseasiassa Rooman senaatti oli jo varoittanut keisari Neroa parisen vuotta aiemmin. Paavali piakkoin palon jälkeen, tämä (näun kerrotaan) yritti kirjeellä olla yhteydessä senaattori ja filofi Senecaan, joka (näin kerrotaan) oli joidenkin lahteiden mukaan Paavalin tuttu. Siitä ei tosin ole mitään varmuutta, mutta Paavali oli Pietarin kanssa kohtuu hyvissä väleissä, niin hyvissä että kutsui Pietarin työtoverina ja kirjurina toimineen Johannes Markuksen luokseen, sillä oli jäänyt Roomaan yksin seuraajansa Luukakaan kanssa. Luukas oli kotoisin Antiokiasta ja koki marttyyri kuoleman Boiotiassa. Nykyään tutkijat yksimielisesti katsoo että Luukkaan evankeliumi on kirjoitettu vasta Apostolien tekojen jälkeen, ja että evankeliumissaan Luukas käyttää hyödykseen Markuksen evankeliumia. Apostolien teot ja Luukkaan evankeliumi eivät välttämättä edes ole saman kirjoittajan käsialaa, ja niiden omistuskirjoitus Teofilokselle on mahdollisesti jälkeenpäin lisätty. Markuksella ja Luukkalla oli siis kuitenkin evankaliumien lisäksi yhteistä myös työtoveruus. Markus Johannes oli kotoisin Kyrenestä ja kuoli marttyyrina Aleksandriassa.

usko.vainen kirjoitti:

Paavali "asui" suurimman osan sen jälkeisestä ajastaan vankiloissa. Mutta kävi toki Jerusalemissa tervehtimässä.

Paavali asui suurimman osan elämästään Jerusalemissa aina lapsuudestaan siihen saakka kunnes lähti Jeesuksen seuraajien perässä Damaskokseen. Sen jälkeen Paavali palasi ensin Tarsokseen jossa oli syntynytkin ja vietti sen jälkeen loppuelämänsä tienpäällä vaikka viihtyikin hyvin Efesossa, Kolossassa ja Korintissa.

usko.vainen kirjoitti:

Paavali "asui" suurimman osan sen jälkeisestä ajastaan vankiloissa. Mutta kävi toki Jerusalemissa tervehtimässä.

Paavalin toinen käynti Jerusalemissa (1-10): Paavali meni Jerusalemiin uudestaan 14 vuoden kuluttua. Ei tiedetä, laskiko hän nämä 14 vuotta kääntymyksestään vai edellisestä vierailustaan. Siksi ei myöskään voida kytkeä varmuudella tätä vierailua Apostolien teoissa kuvattuihin Paavalin Jerusalemin käynteihin, joita oli kaikkiaan viisi. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä varten hän meni sinne ja mitä siellä tapahtui.

Paavali otti mukaansa juutalaisen Barnaban ja ympärileikkaamattoman Tiituksen.
Hän lähti sinne ilmestyksen johdosta, ei siis omasta aloitteestaan.
Paavali kohtasi kaksi joukkoa Jerusalemissa seurakunnan arvokkaimmat eli johtohenkilöt ja judaistit.

Ensin mainituille hän esitti julistamansa evankeliumin yksityisesti, koska hän ilmeisesti halusi välttää mahdollisia julkisia väittelyjä. Tämä oli menestyksellistä, sillä:

Ei vaadittu, että Tiitus olisi ympärileikattava, joten johtajat eivät edellyttäneet pakanakristittyjen kääntyvän juutalaisuuteen, jae 3.
Paavalia ei velvoitettu mihinkään enempään. Ts. Paavalin saarnaaman armon evankeliumiin ei tarvinnut lisätä mitään, jae 6. Se hyväksyttiin täydellisenä Jumalan ilmoituksena.
He näkivät, että Paavalille oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille, jae 7.
He tulivat tuntemaan (käsittivät) sen armon, mikä oli annettu Paavalille. Johtajat eivät siten olleet vielä täysin tietoisia siitä, että armo kuuluu myös pakanoille, vaikka Pietarin näky ja hänen käyntinsä Korneliuksen luona jo todistivat siitä.
Kaiken tämän jälkeen ”Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen” jae 9.
Paavalia ja Barnabasta ainoastaan muistutettiin siitä, että he muistaisivat köyhiä. Tässä tarkoitettiin erityisesti Jerusalemin köyhiä pyhiä, koska sosiaalisesta syrjinnästä ja uskonnollisesta vihasta johtuen heidän asemansa oli tukala.
Jakeesta 8 ”niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen” ilmenee, että:

Jumalan valinta on usein päinvastainen kuin mitä ihmiset tekisivät. Hän ei valinnut kirjanoppinutta Paavalia juutalaisten apostoliksi, vaan kalastaja Pietarin, joka ammattinsa ja koulutustasonsa perusteella olisi näyttänyt luonnolliselta valinnalta työhön pakanoiden joukkoon.
Jumala antoi erikseen Pietarille ja Paavalille juuri sen voiman, mitä he erikseen tarvitsivat erilaisiin apostolintoimiinsa.
Judaisteistä Paavali sanoo jakeissa 5 ja 6 suorat sanat:

He olivat kristittyjen joukkoon luikerrelleita valheveljiä. Suora viittaus siihen kuinka käärme petti Eevan paratiisissa valheella.
He tulivat hiipimällä vakoilemaan Paavalin ja pakankristittyjen vapautta juutalaisuudesta. Tässä on viittaus siihen, että judaistit yrittivät saada salaa selville oliko Tiitus ympärileikattu vai ei.
Jos he olisivat päässeet siitä selville, he olisivat yrittäneet saada Tiituksen ympärileikatuksi ja sitä kautta kaikki muutkin pakanakristittymiehet.
Mutta Paavali ja ilmeisesti myös Barnabas ja Tiitus eivät ”hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.” Huoli siitä, että puhdas evankeliumin totuus säilyisi galatalaisten keskuudessa, oli siten jo tässä vaiheessa Paavalin mielessä.