"Uskovaiset vievät kaikki rahat ja testamenti
Kävelin kaikessa rauhassa aamulenkkiä koiramme Lakun kanssa, kun vastaan tuli minulle vieras henkilö oman koiransa kanssa. Rouva ei tervehtinyt, eikä liioin huomenia toivottanut, vaan aivan yllättäen kovalla äänellä kuulutti: ”Uskovaiset vievät kaikki rahat ja testamentit.” Onneksi en ollut matkassa yksin, sillä puolustajani Laku aloitti ankaran haukunnan, johon rouvan koira vastasi.
Me taluttajat olimme aivan hiljaa, kun koirat kävivät keskenään kovaäänistä mielipiteiden vaihtoa. Naishenkilö oli aivan hämillään, kun nostin käteni tervehdykseksi ja totesin,” että eiköhän tämä ollut tässä.”
Jatkoimme tahoillemme matkaa ja minä kiittelin Lakua yhteistyöstä, taisinpa antaa palkkioksi herkkupalan.
Haukkumalla asiat järjestyy
Monilla on sellainen käsitys, että kun ankarasti haukkuu asioita ja ihmisiä, niin kyllä siitä hyvä tulee. Mitä sitä toisten mielipiteitä kuuntelemaan. Asioista selvän ottaminen ja totuuden selvittäminen on joidenkin mielestä aivan turhaa.
Omista mielipiteistä ei kannata luopua, eikä tiedon alkuperän tutkimisesta ole mitään hyötyä.
Päinvastoin, jos totuus tulee julki, niin voi mennä hyvä juttu ja omat mielipiteet uusiksi tai pahimmassa tapauksessa putoaa pohja koko jutulta.
Helpommalla pääsee, kun pysyy vahvana omien mielipiteidensä kanssa ja haukkuu kaikki vastaantulijat, heiluttaa häntää, jatkaa matkaa ja odottaa seuraavaa tilaisuutta, niin meidän Laku usein tekee.
Kenen rahoilla uskovaiset toimivat
Valtaosa suomalaisista rahoittaa uskonnollista toimintaa maksamillaan kirkollisveroilla ja vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Vain Suomen evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on oikeus kirkollisveroon. Vapaiden suuntien, kirkon herätysliikkeiden ja kristillisten järjestöjen rahoitus perustuu vapaaehtoisiin lahjoituksiin ja muihin varainkeruu toimintoihin.
Rahoja ja testamentteja ei voi keneltäkään ”viedä” ne annetaan vapaaehtoisesti. Uskovaiset kertovat maailman hädän ja siihen liittyvät tarpeet tiettäväksi ja ihmiset vapaaehtoisesti vastaavat haasteeseen tai jättävät vastaamatta.
Ruotsinkielinen Sanfrid Mattsson perusti vaimonsa Anna-Liisan kanssa Larsmon Lähetyskodin 40-luvulla. Taloudelliset haasteet olivat suuret ja apua tarvittiin. Yleensä Mattssonin puheet päättyivät Raamatun kertomukseen viidestä leivästä ja kahdesta kalasta.
Vanhempi väki muistaa Sanfridin sanat, jotka tulivat ruotsia äidinkieltä puhuvan miehen mukavalla aksentilla: ”Mina en pydä mitään, minä vaan tehdä tarpet tiettäväksi.”
Jumala vaikutti ystävissä tahtomista ja tekemistä niin, että työ tuli suuresti siunatuksi.
Uskovat maksavat viulunsa
“Minusta on oikeastaan tarpeetonta kirjoittaa teille pyhien avustamisesta. Tiedänhän teidän halukkuutenne. Olen kehunut teitä sen vuoksi makedonialaisille. (2 Kor.9:1) ”
Paavali tunsi väkensä ja tiesi, että kristityt ovat valmiit kantamaan vastuuta lähimmäisten auttamisessa ja evankeliumin eteenpäin menemisessä. Samanlainen tilanne on jatkunut läpi vuosisatojen, uskovat kyllä hoitavat asiansa ja maksavat aiheuttamansa kulut.
Hyvän tekeminen ja rakkauden osoittaminen hädässä oleville saa aikaan monissa ihmisissä halun tulla mukaan auttamaan ja tukemaan niitä järjestöjä, jotka tätä työtä tukevat. Siksi he lahjoittavat omastaan, tekevät testamentteja ja antavat aikaansa tämänkaltaisen työn tukemiseen.
Uskovat tämän hyvin ymmärtävät, mutta uskosta osattomien sukulaisten ja naapureiden on tätä joskus vaikea ymmärtää. Sitä kun on tottunut haalimaan kaiken itselleen ja odottaa vielä saavansa lisää sukulaisen kuoltua.
Markku Vuorinen
Kävelin kaikessa rauhassa aamulenkkiä koiramme Lakun kanssa, kun vastaan tuli minulle vieras henkilö oman koiransa kanssa. Rouva ei tervehtinyt, eikä liioin huomenia toivottanut, vaan aivan yllättäen kovalla äänellä kuulutti: ”Uskovaiset vievät kaikki rahat ja testamentit.” Onneksi en ollut matkassa yksin, sillä puolustajani Laku aloitti ankaran haukunnan, johon rouvan koira vastasi.
Me taluttajat olimme aivan hiljaa, kun koirat kävivät keskenään kovaäänistä mielipiteiden vaihtoa. Naishenkilö oli aivan hämillään, kun nostin käteni tervehdykseksi ja totesin,” että eiköhän tämä ollut tässä.”
Jatkoimme tahoillemme matkaa ja minä kiittelin Lakua yhteistyöstä, taisinpa antaa palkkioksi herkkupalan.
Haukkumalla asiat järjestyy
Monilla on sellainen käsitys, että kun ankarasti haukkuu asioita ja ihmisiä, niin kyllä siitä hyvä tulee. Mitä sitä toisten mielipiteitä kuuntelemaan. Asioista selvän ottaminen ja totuuden selvittäminen on joidenkin mielestä aivan turhaa.
Omista mielipiteistä ei kannata luopua, eikä tiedon alkuperän tutkimisesta ole mitään hyötyä.
Päinvastoin, jos totuus tulee julki, niin voi mennä hyvä juttu ja omat mielipiteet uusiksi tai pahimmassa tapauksessa putoaa pohja koko jutulta.
Helpommalla pääsee, kun pysyy vahvana omien mielipiteidensä kanssa ja haukkuu kaikki vastaantulijat, heiluttaa häntää, jatkaa matkaa ja odottaa seuraavaa tilaisuutta, niin meidän Laku usein tekee.
Kenen rahoilla uskovaiset toimivat
Valtaosa suomalaisista rahoittaa uskonnollista toimintaa maksamillaan kirkollisveroilla ja vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Vain Suomen evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on oikeus kirkollisveroon. Vapaiden suuntien, kirkon herätysliikkeiden ja kristillisten järjestöjen rahoitus perustuu vapaaehtoisiin lahjoituksiin ja muihin varainkeruu toimintoihin.
Rahoja ja testamentteja ei voi keneltäkään ”viedä” ne annetaan vapaaehtoisesti. Uskovaiset kertovat maailman hädän ja siihen liittyvät tarpeet tiettäväksi ja ihmiset vapaaehtoisesti vastaavat haasteeseen tai jättävät vastaamatta.
Ruotsinkielinen Sanfrid Mattsson perusti vaimonsa Anna-Liisan kanssa Larsmon Lähetyskodin 40-luvulla. Taloudelliset haasteet olivat suuret ja apua tarvittiin. Yleensä Mattssonin puheet päättyivät Raamatun kertomukseen viidestä leivästä ja kahdesta kalasta.
Vanhempi väki muistaa Sanfridin sanat, jotka tulivat ruotsia äidinkieltä puhuvan miehen mukavalla aksentilla: ”Mina en pydä mitään, minä vaan tehdä tarpet tiettäväksi.”
Jumala vaikutti ystävissä tahtomista ja tekemistä niin, että työ tuli suuresti siunatuksi.
Uskovat maksavat viulunsa
“Minusta on oikeastaan tarpeetonta kirjoittaa teille pyhien avustamisesta. Tiedänhän teidän halukkuutenne. Olen kehunut teitä sen vuoksi makedonialaisille. (2 Kor.9:1) ”
Paavali tunsi väkensä ja tiesi, että kristityt ovat valmiit kantamaan vastuuta lähimmäisten auttamisessa ja evankeliumin eteenpäin menemisessä. Samanlainen tilanne on jatkunut läpi vuosisatojen, uskovat kyllä hoitavat asiansa ja maksavat aiheuttamansa kulut.
Hyvän tekeminen ja rakkauden osoittaminen hädässä oleville saa aikaan monissa ihmisissä halun tulla mukaan auttamaan ja tukemaan niitä järjestöjä, jotka tätä työtä tukevat. Siksi he lahjoittavat omastaan, tekevät testamentteja ja antavat aikaansa tämänkaltaisen työn tukemiseen.
Uskovat tämän hyvin ymmärtävät, mutta uskosta osattomien sukulaisten ja naapureiden on tätä joskus vaikea ymmärtää. Sitä kun on tottunut haalimaan kaiken itselleen ja odottaa vielä saavansa lisää sukulaisen kuoltua.
Markku Vuorinen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luuk.14:33 Biblia (1776). Niin siis jokainen teistä, joka ei luovu kaikesta mitä hänellä on, ei se taida olla minun opetuslapseni.
Aloitus kandee lukea tarkasti.