Ihan vain näiden opillisten väittelyjen lomaan haluaisin muistuttaa, että on vain yksi taivas ja yksi Jeesus. Minusta on järkyttävää, että Kristuksen ruumiin jäsenet tuomitsevat toisiaan milloin kasteopin, milloin minkäkin perusteella. Tätäkö Jeesus uskovilleen halusi? Kristukseen uskovat muodostavat yhdessä Hänen ruumiinsa, ja heitä on varmasti monista eri kirkkokunnista. Uskon, että taivaassa on kaikenikäisinä kastettuja ja kastamattomia, jotka siellä YHDESSÄ ylistävät Luojaansa. Ei kai tämä unohdu meiltä välillä?
Vain yksi taivas
kaikille
2117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen kanssasi täysin samaa mieltä!
Välillä tuntuu, että ajatuksenvaihdon vaatteessa käyty kiistely ja oman näkemyksen runttaaminen läpi on tärkeämpää kuin rakentava dialogi. En ihmettele, jos monet "eikkarit" eivät näe mitään rakkaudellisuutta meidän uskovien toiminnassa. Toisaalta ymmärrän, että uskonelämän alussa ehdottomuus tukee epävarmuutta. Myöhemmin siitä kuitenkin tulee vain muuri, joka sulkee muut ulkopuolelle.
Oikeassaolemisen pakko peittää sen sanoman, jota kristityt voisivat yhdessä esimerkillään muille välittää. Nöyrtykäämme siis olemaan samalla viivalla =).
Siunausta niin sinulle, kuin myös muille lukijoille!
Todella ihana lukea välillä tällaista tekstiä, jossa puhutaan yhteisen vakaumuksemme puolesta eikä heitellä toisin ajattelevia pois sen armon piiristä, joka on meille luvatta.
Joku kumma pistää ihmisen olemaan susi toiselle jos on kyseessä jokin eriävä mielipide. Sitä ei kaiketi Jeesus opetuksillaan todellakaan neuvonut tekemään.
Toinen asia mikä on myös aika jännää on tuo nuhtelemisen tarve. Mikä pistää ihmisen nostamaan itsensä jalustalle ja olemaan asteikossa sillä tasolla, että pitää nuhdella aikuista ihmistä.
Mutta mitä tähän muutakaan voi sanoa, kuin, että onneksi on vielä avarakatseisia ja Jumalan todellista sanaa eteenpäin vieviä ihmisiä, eli niitä jotka haluavat rakkauden loistaa kaikessa, niin puheissaan kuin teoissaankin.
Oppiriitoja tulee olemaan aina, mutta yksi asia on mikä pysyy vakaana ja on ainoa on Jeesus.
Kun tuon Jeesuksen rakkauden on saanut sydämeensä kaikkoaa kaikkinainen "tekokristillisyys" ja aito armo ja rakkaus täyttää mielen.
Siinä ei sitten enää tapella oletko kastettu oikeaan aikaan ja mitä teet vaan tyytyväisenä kuljetaan Jeesuksen viitoittamaa tietä, tehden sitä mitä Jeesus opetti, rakastaen lähimmäistämme, katsomatta mikä on hänen vakaumuksensa.
Ne teot joita teemme "oppiemme" erojen johdosta eivät ole lainkaan niin tärkeitä, kuin itse pääasia; Kristuksen sisäinen tuntemus. Teot ovat lopulta ihmisen itsensä tekoja ja teoillaan ei kukaan pelastu ainoa mikä pelastaa on Jumalan armo.
Taas tuli puhuttua ja paasattua tuota - minä olen eikeassa tyyliin- saarnaa.
Minä en ole ainoa, joka on oikeassa vaan me kaikki olemme omalla tavallamme oikeassa. Voisimme siis kunnioittaa toistemme tapaa elää uskomme mukaista elämää.
siunaten kaikkia