Sanat, hyvässä ja pahassa

Törmäsin joskus tällaiseen tarinaan:
Tarina kertoo pojasta, joka päivittäin joutui hankaluuksiin huonon käytöksensä vuoksi. Pojan isä antoi pojalle laatikollisen nauloja ja vasaran. Isä käski poikaa lyömään naulan aitaan aina, kun kiusaa, haukkuu, riitelee tai tekee muuta pahaa. Nauloja kuluikin, jopa useita päivässä. Ehkä naulaaminen oli työlästä ja kurjaa, koska vähitellen poika oppi hillitsemään itseään ja käyttäytymään hieman paremmin. Naulojakin tarvittiin enää harvemmin. Eräänä päivänä poika sai kertoa isälleen, ettei ollut koko päivänä tehnyt kenellekään mitään pahaa. Isä sanoi, että poika saisi tällaisina päivinä poistaa aidasta yhden jo lyömistään nauloista ja näin koettaa saada aita taas tyhjäksi nauloista. Poika poisti naulan, mutta huomasi, että aitaan jäi kuitenkin naulan jälki. Aita ei ollut enää entisellään. -Tehtyä tekoa ei saa tekemättömäksi.

Sananlaskut 25:11 Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.

Sanoilla on melkoinen mahti niin hyvässä kuin pahassakin. Sanottua sanaa ei koskaan saa takaisin. Se tekee sen, miksi se on lähetetty.

Pane hellyys sanoihisi
kun puhut,
silloin ne putoavat kuin siemenet
lämpöiseen maahan.
Älä lähesty
kovilla sanoilla
ettet pirstoaisi.

Vain kivet kestävät vasaroimista.
( Anni Kopela)

Kuuntelen joskus ihmisten huolia ja huomaan miten sanat ovat heidän elämässään vaikuttaneet. Joku itkee vielä vanhuudessa sitä, että äiti sanoi niin lapsuuskodissa. Joku muistaa vielä pitkälle aikuisuuteen miten kiusaaminen ja ivaaminen satutti ja rikkoi.

Toisaalta kuulee myös tarinoita, joissa sanat , hellyydellä ja rakkaudella sanotut, kantavat yli kuilun. Sanat voivat muuttaa ja auttaa rakentamaan pohjan jolta ponnistaa elämään.

Turhaan ei Raamattukaan varoita siitä pienestä jäsenestä, kielestä.

Jaak. 3 : 4. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee.
5. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!
6. Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.
7. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt;
8. mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.
9. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;
10. samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.
11. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?
12. Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.
13. Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.
14. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
15. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
16. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
17. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
18. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.

Sanoilla on merkitystä, on väliä sillä, miten niitä käyttää.