Anna Virubovan hauta on Helsingin Hietaniemen ortodoksisella hautausmaalla. Haudan hautaristi ei kuitenkaan tiettävästi ole alkuperäinen haudalle tehty risti. Alun perin haudalle tehty risti katosi laivakuljetuksesta matkalla Pietarista Koivistolle, ja haudalla oleva risti on pikaisesti sen tilalle tehty ja hieman kai alkuperäistä pienempi risti. Tuo kadonnut risti on sittemmin löydetty ja se on nyt viimeksi käsiini saamieni uutisten mukaan Loviisan ortodoksisella hautausmaalla. Tietääkö kukaan täällä, onko tilanne vielä tämä ja onko risti Loviisassa myös nähtävillä?
Anna Virubovan hauta
Annanristi
882056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 88
Vanhimmat
Ristin tilanneet saivat " hukkuneen " ristin takaisin ja luovuttivat sen Lammilla olevalle AthoksenKaikkien Pyhien Perintösäätiölle. Sielä risti on pystytetty Pyhän Kosmas Aitiolaisen kirkon viereen. Asiasta ja ristin seikkailusta voi lukea Athossäätiön nettisivustolta.
Mitä ne sillä tekevät!!!??? Ja mikä tämä vyrybova oikein on???
Kiitos paljon! Ristin katoamisesta olen lukenut hieman keskenään ristiriitaisiakin asioita, mutta niin on mahdollista lukea myös esim. Virubovan suomeen tulosta. Joissain kertomuksissa hänet toi kalastaja veneellä ja toisissa taas kalastaja auttoi häntä tulemaan jäätä pitkin jne.
Tuon säätiön toiminnassa lienee mukana naisiakin, vaikka itse Athokselle ei naisilla ole pääsyä!
Risti ja tarinaa siitä. http://www.loviisansanomat.net/lue.php?id=5120
Vallankumouksen jälkeen Vyrubova vietiin vankina Pietari-Paavalin linnoitukseen ja suljettiin Trubetskoin bastioniin. Vankeudessa ollessaan hänelle tehtiin hänen omasta tahdostaan lääkärintarkastus, jossa todettiin hänen olleen neitsyt, todistaakseen ettei ollut ollut seksuaalisesti tekemisissä esim. Rasputinin kanssa. Vapauduttuaan hän piileskeli parin vuoden ajan Pietarissa ja joutui uudelleen piätetyksi. Joulukuussa 1920 hän sai ulkomaille paenneelta sisareltaan kirjeen, jossa tämä esitti hänelle suunnitelman maasta pakenemiseksi. Joulun alla hän ja hänen äitinsä tapasivat Suomenlahden rannalla sisaren värväämän kalastajan, joka vei heidät jään yli Suomen puolelle. Kuusi tuntia ajettiin reellä ja loppumatka taitettiin jalan. Vesillä liikkui bolševikkien merivartioston veneitä, jotka etsivät pakenevia. Aamulla pakolaiset ilmoittautuivat karanteeniasemalle Suomen puolella ja muuttivat sitten Viipuriin. Nadeshda Tanejev kuoli siellä vuonna 1937 ja Anna muutti Helsinkiin hieman ennen talvisotaa
Tämä on yksi mainitsemistani tapahtumaversioista. Tämä versio kuljettaa mukanaan jo yhtä epäloogisuutta: Samalla kun kerrotaan kalastajan auttaneen pakenevat monituntisella hevoskyydillä yli rajan, kerrotaan bolsevikkien liikkuneen ja etsineen mahdollisia pakoilijoita veneillä vesitse!
Tiedetään muuten, miten juuri 1920 suomen merialueet jäätyivät aivan poikkeuksellisen myöhään. Niinpä vastaperustetun Merentutkimuslaitoksen jäähavaintoraporttien lähettäminen tarkkailupisteistä aloitettiin vasta 20.12, siis aikaisintaan samoihin aikoihin kuin pakomatkan kerrotaan tapahtuneen. On hyvin epätodennäköistä, että Suomenlahden saaristoissakaan olisi vielä tuolloin ollut jäätä, jolle hevonen rekineen ja lasteineen olisi turvallisesti voinut mennä ja matkata jäätä pitkin tuntikausia. Eli kun ensimmäiset havainnot rantavesien jäätymisestä tehtiin jossain pohjoisessa Perämeren alueella, ei taatusti Suomenlahdella samaan aikaan ajeltu hevosilla jäitä pitkin! Kuudessa tunnissa kohtuukuntoinen hevonen taivaltaa vaikka pieniä taukoja pitäen melkoisen matkan, eli tuossa olisi edellytetty jo laajempaa jääpeitettä!
Toisissa teoksissa kerrotaan Vyrubovan paenneen joulun alla 1920 Suomenlahden pohjukan yli Suomeen, jossa hän vietti sota-vuosia lukuunottamatta loppuelämänsä. Tuolloin raja oli lähellä Pietaria ja on mahdollista, että merimatka nykyisen Sosnovyibornin kohdalta tultiin veneellä lähelle Terijokea, merimatka on n. 20km. Missä tuo karanteeniasema sitten sijaitsi mihinkä he ilmottautuivat on hämäränpeitossa. Hän kirjoitti muistelmansa Suomessa jo 1930 luvulla ja muistikuvat paosta voi olla hieman hataria ja hämäriä, tehtiinhän se pimeässä. Muistelen joskus lukeneeni hänen suomenpuolelle tulostaan mutta en muista lähdettä, kuitenkin hänestä on kirjoitettu tai mainittu kirjoittaneen teoksia jotka on todettu väärennöksiksi.
Useiden lähteiden mukaan hän oli talvisodan aikaan lyhyen ajan asumassa ruotsissa, mutta muutoin pysytteli suomessa. - 50- luvulla hän ja hänen taloudenhoitajansa ja myös asuinkaverinsa Vera Sepevalov viettivät useita kesiä Kauniaisissa Walforsin perheen huvilalla vuokralla omistajien ollessa ulkomailla. Vuokra oli ilmeisesti aivan nimellinen ja Annan kerrotaan mm. maalanneen omistajaperheelle akvarellin huvilasta. Anna harrasti jonkin verran maalaamista ja arvellaan hänen saaneen hieman lisätulojakin töitään myymällä.
Kuka tää eukko oikein on??? Miten tämä liittyy ortodoksiseen uskoon???
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Vyrubova ..
Ja tämä liittyy ortodoksiseen uskoon kuinka?
Oletko itse ortodoksi?.
Todellakin olen ortodoksi ja sellainen joka ei käytä ortodoksinettiä...
Joten jospa painuisit sinne osoitteeseen etsimään näitä julkkis sukulaisiasi niin hengellistä kun se onkin.
Keitä julkkiksia ?, minun suvussani ei ole muita kuin työläisiä, piikoja, renkejä, tehtaantyöläisiä, mäkitupalaisia, haudankaivajia, joukkohautaan ammuttuja yms.
Tätä vyrubova paskaa jauhetaan jo tuolla ortodoksit suomessa fb ryhmässä...
Jaa no saattaa olla muistelujen aikaa, tulee 100 vuotta suomelle tärkeistä tapahtumista kuluneeksi. Osa ihmisistä löytää jotain uutta elämäänsä ja nettiaikana halutaan asioista keskustella.
Jos tarkastellaan Näsijärven jäätymistä niin järvi oli jäässä eli järven Näsinselkäkin jäätyi 22.11.1919 ja 29.12.1920 ja 23.11.1921. Voidaan olettaa, että jäätä suomenlahdenrannoilla oli mutta oliko jää hevosen kestävää on arvoitus, varsinkin kun nevan virta vaikuttaa tuolla alueella.
http://suja.kapsi.fi/fmi-tilastot.php?paiva=20&kuukausi=12&vuosi=1920
Linkistä löytyy Kaisaniemen (Helsinki) lämpötilat noilta ajoilta eikä nekään mahdollista meren olleen jäässä, tai sitten Pietarin edustalla on ollut tosi kylmää, tilastoja sieltä ei löydy.
Tulokuukausikin voi heittää kuukaudella ja jäätä on ollut tammikuun lopulla 1921 hevosellekin ainakin lämpötilojen perusteella.
Kuitenkin kirjoitus olisi siinä tapauksessa tullut olla näin: Tulimme suomenlahden pohjukan yli tammikuussa 1921 hevosella olosuhteet tuntevan kalastajan saattamana. Emme uskaltaneet lähteä pakomatkalle avoveden aikaan veneellä koska bolsevikkien vartioveneet partioivat lahdella.
Jälkiviisaus on pahinta viisautta mutta onhan tullut kuitenkin etsittyä pakomatkalle uusia mahdollisuuksia.
Myös tarinat ristin katoamisesta ovat vähän miten milloinkin: Jossain esitetään ristiä kuljetetun oikein laivalla ja toisaalla taas huviveneellä jne. Ihmetyttää miten huolimattomasti se on kyytiin otettu kun on noin irti päässyt. Oli muka myrskyisää, mutta pitikö lähteä juuri siihen myrskyyn, ja miksi ristiä ylipäätään kuljetettiin juuri laivalla/veneellä, hyvät tieyhteydethän kun ovat siellä olemassa. Ja miten se oli tarkoitus kuljettaa Koivistolta edelleen rajan yli suomeen jne.?
Tiesin toki Vyrubovan tarinan paljon historiaa lukeneena karkeasti entuudestaan. Hietaniemen hautuumaalla poikkesin ihan toisen haudatun henkilön takia, mutta ajauduin myös Vyrubovan haudalle ja sittemmin jostain pompsahti myös juttu ristin katoamisesta. Suunnilleen täysin uskonnottomana jätän nyt asian penkomisen tähän ja kiitän vielä kerran saamastani tiedosta ristin suhteen.
Tuolta tarina on luettavissa alkuperäisenä koko totuudessaan ja tarkka kuvaus miten ja miksi ristisaatto tehtiin.
http://www.athossaatio.fi/fi/sivu/panagian-kolme-vuotta-ja-erään-ristin-tarina
Pietarissa suomenlahden pohjukassa ei myrskyä niinkuin 60-100km päässää avomerellä. Pohjukka on mereksi hyvin matala ja mitoiltaan n.40km syvä ja 20-30km leveä .
Jos risti on asetettu jahtiin pystyyn, niinkuin oletan, niin heikommilla sitomisilla hyvinkin huuhtoutuu mereen.
Löytöpaikka merestä kartalla.
http://www.loviisansanomat.net/lue.php?id=5107
Melko karkeita virheitä on mennyt Loviisan Sanomien toimittajilta läpi tuossa paikanmäärittelyssä: Oikeat lukemat ja oikea tapa ilmoittaa on I 60 astetta 2 minuuttia 18 sekuntia ja P 26 astetta 14 minuuttia 30 sekuntia. Astelukemissa on siis nolla liikaa, minuutteja ja sekunteja taas ei yleensä ilmoiteta murtolukuna!
Anna kuvaa muistelmissaan tuota pakoa jonka hänen siskonsa Aleksandra oli valmistellut. Muistelmia lukemalla pakopäiväksi tulee jouluaaton yö klo 02 - 08. Annan ja äitinsä lisäksi matkaan lähti eräsrouva hänen pieni lapsensa ja palvelustyttö.
Matkaa tehtiin reessä ja kaksi kalastajaa vei heitä joista toinen kulki edellä tunnustellen jäätä kepillä. Suomen rannassa oltiin aamulla kahdeksan aikaan. Välillä reki pysäytettiin ja kuunneltiin onko bolsevikkien partioita liikkeellä. Muistelmista saa kuvan, että rekiä oli kaksi.
Missään kohtaa ei mainita venepartioita, otaksun että partiot oli jalka- tai jonkunsortin ajoneuvopartioita jääaikaan, mutta koska jää oli tosi ohutta ei nekään olleet ilmeisesti matkassa.
Lahti on murtovettä ja olisiko se edesauttanut nopeampaa jäätymistä.
Hevonen lastatun reen kanssa tarvitsee jäällä kulkeakseen uutta vahvaa teräsjäätä ehdottomasti vähintään 100 mm eli 10 cm paksuudelta. Tuon verran jäätä on oltava heikoimmissakin paikoissa. Ei tätä jään paksuutta enää jollain kepillä koputtelemalla kyetä luotettavasti määrittelemään, tuuraa saaristolaiset perinteisesti käyttivät tähänkin tarkoitukseen.
Anna kuvaa välinettä muistelmissaan kepiksi, kirjoitus on muistelmista suoraan lainattua enkä ole siihen tehnyt omia muunnelmiani.
Ellei sattunut olemaan kuutamoista yötä, muutoin siis matkasivat vuoden pimeimmän ajan pimeimpien tuntien aikaan heikkoja jäitä pitkin, miten tuollainen on voinut ollenkaan onnistua?
Venäjällä joulupäivää vietetään Venäjän ortodoksisen kirkon käyttämän juliaanisen kalenterin mukaisesti 25. joulukuuta eli gregoriaanisen kalenterin mukaan 7. tammikuuta. Ortodoksikirkko ei ottanut käyttöön gregoriaanista kalenteria vaikka vallankumouksessa 1918 hallinto siihen päätyikin.
Siis kun Anna ortodoksina kirjoittaa paostaan suomeen niin se on tapahtunut meidän kalenterin mukaan n. 6 päivä tammikuuta. Kirjeessään Annalle hänen siskonsa ilmoittaa, että kalastajat on kertoneet kulkemisen meren yli olevan nyt mahdollista.
Melkoinen pakoajankohdan valinta joka tapauksessa. Vai oliko se kuitenkin aika järkeväkin? Vaikka bolsevikit kuinka olivat bolsevikkeja, oli heilläkin menneisyytensä ja siihen menneisyyteen sisältyi kai hyvinkin joulun vietto ja siihen edelleen ainakin miespuolisilla kansalaisilla taas sisältyi kohtuullisen paljon juhlintaa ihan venäläisittäin. Eli noiden mahdollisia pakoon pyrkiviä yms. tarkkailevien silmissä saattoi useimmilla olla väsymystä!
Anna oli useaankertaan vangittuna ja Kerenski lähetti hänet kerran Suomeen bolsevikkivallanalla vankeuteen, ensin keisarin huvialukselle Helsingin satamaan josta hänet siirrettiin Suomenlinnaan.
Vapauduttuaan hän matkusti hakijoidensa kanssa takaisin Pietariin.
Pian hänet uudestaan vangittiin ja kun häntä oltiin siirtämässä Kronstantin linnoitukseen ilmeisesti teloitettavaksi pääsi hän pakenemaan vartijalta Pietarin kadulla. Ihmiset auttoivat häntä siinä tilanteessa pakenemaan ja Anna pääsi turvaan ystäviensä luo.
Anna asusti useissa piiloissa kunnes pako Suomeen oli mahdollista.
Oho, mistä nämä tiedot löytyvät, samaisista muistelmistako? Kerenski ehti olla vallassa ja valtansa huipulla vain muutaman kuukauden ennen siirtymistä Ranskaan vielä 1917 lopulla. Keisari Nikolai toinen kävi päivän pikavierailulla Helsingissä Maaliskuussa 1915, tämä oli samalla hänen viimeinen suomen vierailunsa, ja matka tehtiin junalla sekä määränpäässä autoilla liikkuen. Miksi huvipursi oli ainakin 1917 ja keväällä 1918 jopa kaksi keisarillista huvipurtta juuri Helsingissä, vaikka itse keisari ei enää käynyt koko maassa tuon 1915 matkan jälkeen? Entä oliko Annan suomen vankeus ikään kuin määräaikainen vai miten hän noin vapautui?
Muistelmien kertomaa: Anna vapautettiin ensimmäisestä vankeudesta viidespäivä elokuuta 1917, lyhyenajan kuluttua hänet pidätettiin uudelleen vastavallankumouksesta syytettynä. Muiden samasta syystä vangittujen kanssa heidät suljettiin junanvaunuun ja lähetettiin Suomeen. Kerenskin ilmeisenä tarkoituksena oli päästä eroon ilman oikeudenkäyntiä näistä keisarinvallan kannattajista. Helsingissä heidät sijoitettiin keisariperheen käytössä olleeseen Pohjantähteen, Poljarnaja Zvezdaan joka oli työläisten ja matruusien kansoittama. Pienissä hyteissä he olivat viisipäivää josta heidät siirrettiin Suomenlinnaan. Bolsevikit vihasivat porvarisvankeja, mutta säästivät heidät koska Kerenski toivoi heidän kuolemaansa, siinä heijastui väliaikaisen hallituksen ja bolsevikkien välinen erimielisyys.
Yllättäen vangit vapautettiin pietarin neuvostokongressin päätöksellä ja Helsingin neuvoston vahvistuksella 30 syyskuuta 1917.
Vapauduttuaan Anna lähti takaisin Pietariin häntä hakemaan tulleiden tätinsä ja hoitajattarensa kanssa.
Kertomaa on lyhennelty asiasisällön kuitenkaan muuttumatta.
Jossakin mainitaan Vyrubovan itsensä kirjoittamien muistelmien nimeksi suomennettuna
"elämäni rivit". Ovatko tietosi tuosta kirjasta?
Anna kirjoitti 1930 luvulla suomessa muistelmansa jotka ilmestyi Suomeksi 1987, kirja on , Irmeli Viherjuuren toimittama: Anna Vyrubova, Keisarinnan hovineito.
Mutta missä Vyrubovan kirjoittamat alkuperäiset muistelmat ovat? Miten juttu tulisi ymmärtää, henkilö kirjoitti omat muistelmansa 1930- luvulla ja ensimmäisen kerran ne julkaistiin suomeksi vuosia hänen kuolemansa jälkeen ja noin viisi vuosikymmentä niiden kirjoittamisen jälkeen. Jos Viherjuuri toimitti kirjan suomeksi, niin kuka sen esim. käänsi ja mistä kielestä ja ylipäätään mistä materiaalista?
Ainakin eräs Veikko Huuska- niminen historianharrastaja kertoo Vyrubovan kirjoittaneen muistelmansa suomennetulta nimeltään siis "Elämäni rivit". Jos tämä on Huuskan oma käännös, sitä hän ei ainakaan mainitse.
Huuska mainitsee myös Neuvostoliitossa julkaistun 1920 alkaen Vyrubovan Päiväkirjat- nimistä jatkokertomusta. Kirjoituksia on myöhemmin arvioitu jossain määrin totuutta vääristeleviksi. Kirjoittajaksi on sittemmin arveltu itse Tolstoita!
Selvennykseksi, kyseessä olisi ollut Alexei Tolstoi, myös tunnettu kirjailija.
Anna Vyrubova, Keisarinnan hovineito kirjan alkusivuilla kirjoitetaan myös miksi muistelmat viivästyivät, syynä oli Viipurilaisen kustantajan Kivi Oy:n lykkäämiset sitten tuli talvisota eli aika ei ollut otollinen ja lopuksi muistelmat päätyivät Irmeli Kivijuuren isän haltuun. hänellä oli työsuhde kirjakustantamo kivessä. Anna kuitenkin lähetti jatkuvasti kuvia ja täydennyksiä muistelmiinsa. Nyt jälkikäteen voidaan sanoa, että ehkä painavinta asiassa oli YY-sopimus. suomettuminen ja ulkopolitiikka.
1920 luvun muistelmat ilmeisesti kirjoitti Tolstoi hän kehotti Annaa kirjoittamaan muistelmansa silloin kun Anna vielä vaikutti Pietarissa.
Anna Virubova oli myös nunna Maria. Suomeen tultuaan hänet oli Valamossa vihitty salanunnaksi. Luostareihin hänestä ei ollut koska invaliidinä ei pystynyt tekemään raskaita töitä. Pietarissa hän oli tehnyt Jumalalle lupauksen vihkiytyä nunnaksi jos pääsee Suomeen.
1923 ilmestyneessä kirjassaan: Minnen från ryska hovet och revolutionen, kustantaja: Albert Bonniers Förlag, Anna kuvaa pikkutarkasti elämäänsä Venäjän vallankumouksen puhjettua, oloaan vankiloissa ja pakomatkaa Suomeen.
Uuudessa muistelmassa on näistä lyhennelmiä mutta nyt Anna kirjoittaa myös omasta suvustaan ja perheestään.
Johdantoluonnoksessa hän kertoo " Olen varma, että tulevaisuudessa historian lehdillä tullaan paljon tutkimaan ja kirjoittamaan viimeisen tsaarin perheen elämästä-mutta tunnen, että minun velvollisuuteni on kirjoittaa ja säilyttää historiaan ne vaikutelmat, jotka tsaarin perheen elämän hermoilla sain sykkiä ja elää. Muistot tulevat aina säilymään minussa." Hän toivoi, että kirjoittamansa toisi historiallista arvoa ja valoa onnettoman keisarinnan ymmärtämiseksi.
1950 - luvun alussa Anna pyysi kirjallisen lupauksen ettei kirjaa julkaista hänen elinaikanaan ilman, että siitä erityisesti sovitaan ja neuvotellaan.
Toimitustyössä on seurattu tarkasti käsikirjoituksia suomen-, englannin- ja ruotsinkielisinä rinnakkain ja tukeuduttu yleensä lähinnä ruotsinkieliseen versioon. Tähän näet Anna oli tehnyt omat korjaukset ja lisäykset. Annan kielitaito oli ainakin Englanti, Ruotsi, Saksa, Ranska, Venäjä ja Suomi. Hovikielenä oli Englanti.
Olet aiemmin täällä maininnut Annan kirjoittaneen muistelmansa suomessa 1930- luvulla. Kun kuitenkin ilmeisesti ruotsiksi julkaistiin hänen muistelmansa, jopa kahtena painoksena, 1923, niin onko suomeksi julkaistu kirja vain Ulla Ruusulehdon käännös ko. kirjasta suomen kielelle vai mikä se on? Jos Anna kielsi kirjansa julkaisemisen elinaikanaan, ja kuitenkin julkaistiin ainakin tuo ruotsinkielinen kirja jo 20- luvulla, niin mistä kirjasta voi olla kyse?
No viestissäni on hieman epätarkkuutta anteeksi se. Annan uudemman kirjan käsikirjoitus on valmistunut vuonna 1937 ja jota on sitten vuosien saatossa täydennetty, tämä on siis täällä ilmestynyt 1987 Irmeli Viherjuuren toimittamana nimellä: Anna Vurybova, Keisarinnan hovineito. Tämän kirjan osalta 1950 - luvun alussa Anna pyysi kirjallisen lupauksen ettei kirjaa julkaista hänen elinaikanaan ilman, että siitä erityisesti sovitaan ja neuvotellaan.
1923 ilmestyneessä kirjassaan: Minnen från ryska hovet och revolutionen, kustantaja: Albert Bonniers Förlag, hän kuvaa tapahtumia lähinnä vallankumouksen ajalta ja paostaan Suomeen. Näitä aikoja Anna ei kerro uudemmassa kirjassaan (1937) muutakuin joinakin lyhennelminä.
Ulla Ruusulehdon käännöstä en tunne mutta sen täytyy olla tästä (1923) ruotsinkielisestä kirjasta suomennos.
Kirjat käsittelevät Annan elämää mutta eri painotuksella niinkuin edellä viestiketjussa mainitaan.
Uudemmassa muistelmassa kerrotaan noin seitsemällä sivulla kirjan (1937) vaiheista ja mm. 2.5.1937 on kirjoitettu kustannussopimus; Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino Oy:n kanssa jolloin venäjänkielellä kirjoitettua käsikirjoitusta alettiin kääntää suomen-, englannin- ja ruotsinkielelle. Sodan uhka ( talvisota ) ja poliittiset mailmantapahtumat alkoivat vaikeuttaa kirjan julkaisemisen mahdollisuutta, lisäksi Kustannusyhtiö Kivi jolle kustannussopimus oli siirtynyt ei ollut enää kiinnostunut kirjasta jolloin maisteri H.J. Viherjuuri päätti lunastaa kaikki kustannussopimukseen liittyvät oikeudet. Hän oli tiettävästi ollut sopimuksen puhemiehenä Annan ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino Oy: n välillä ja oli kokoajan muistelmien toimitustyössä päätoimittajana.
Maisteri H.J. Viherjuuri oli toimittaja, venäjänkielen opettaja ja kustantaja. Hän oli aikaisemmin julkaissut mm. kuvateokset Viipurista ja Valamosta (1936), Vuosisatamme kuvissa (1936) ja kokoomateos Mannerheimistä (1937).
Ymmärtääkseni Ruusulehto on nimenomaan tämän "Hovineito"- kirjan suomentaja niiltä osin kuin mitä siinä on käytetty mainittuja 1923 ruotsinkielisen teoksen tietoja!
Tämä "Hovineito" on itseltä vielä katsomatta, se voisi olla hyvää matkaseuraa jos tuota vielä päättäisi Pietarissa poiketa, siinä vuodenvaihteen paukkeen tienoilla kenties...
Erityisen mielenkiintoinen ja uutena tuleva käänne asiassa on tuo Annan kyyditseminen vankina suomeen käymään. Esim. sen paremmin mainitsemani Veikko Huuska kuin myöskään Vikipediaan aiheesta kirjoittaneet eivät tunnu tätä tietäneen, heidän tietonsa siis vaikuttavat olevan jostakin muulta kuin ko. kirjasta kaivetut.
Suomeksi on myös käännetty tuo 1923 kirja: Vyrubova, Anna, Muistelmia Venäjän hovista ja vallankumouksesta, Satakunnan kirjateollisuus 1923, sivuja287: kuvitettu, Kieli: suomi, Tekijän luvalla suomennettu.
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/helka.2088213
Luulenpa ettei tätä kirjaa ole lainattavissa mistään kirjastosta. Antikvariaateista voi sattumalta löytyä jos onnistaa.
Yleensä noihin blogeihin kopsataan netistä kustantajan sinne laittama lyhyehkö esite.
Onko näitä muistelmakirjoja siis kaiken kaikkiaan kolme: On tuo 1923 painettu, siis myös Porissa suomeksi painettu, sitten ovat Vyrubovan omat toiset muistelmat vuodelta 1937 ja vielä tämä uusin Keisarinnan Hovineito? Vai kävikö niin, ettei tuota 1937 kirjaa saatu koskaan kunnolla valmiiksi ja jakeluun, ja jos saatiin, niin millä nimellä?
Totta, voi tulla olemaan etsimistä tuon 1923 kirjan saamisessa edes lainaksi, saa nähdä!
Palaan vielä lyhyesti tuohon Annan kyyditsemiseen vankina suomeen. Nimittäin Annan muistoyhdistyksen edustaja Ludmila Huhtiniemi mainitsee kyllä asian, mutta ei kerro tuota mahdollista laivalla vankina oloa, vaan ainoastaan Suomenlinnan ajan. Ihmetyttää edelleen, miksi mahdollisesti kaksikin keisarin huvipurtta olisi ollut 1917 Helsingissä ja mitä niille sitten uusien isäntien alaisuudessa myöhemmin tapahtui. Venäjän ja Saksan rauhansopimuksessa Saksa vaati Venäjää joko riisumaan koko Itämerenlaivaston Viron ja Suomen puolella tuolloin olevat alukset aseista tai siirtämään ne Venäjän puolelle jääneisiin satamiin. Vaikean jäätilanteen takia Tallinnassa olevat alukset siirrettiin ensin Helsingin edustalle ja sieltä sitten useana eri osastona Helsingissä olleiden laivojen kanssa vaivalloisesti jäänmurtajien avustamina Pietariin, enin osa Kronstadtiin ja joitain myös nevalle asti. Siirrettäviä aluksia oli yht. lähes 300, ja ne on aika kattavasti jopa nimiltään luetteloitu, samoin on mainittu niitä aluksia jotka konevikaisina tms. syistä jouduttiin jättämään Tallinnaan tai Helsinkiin. Missään ei kuitenkaan tässä yhteydessä tule vastaan näiden huvipursien nimiä.
Purret oli keisarin Standart ja keisarinnan Pohjantähti (Poljarnaja Zvezda),
https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19660723:113
Alla jotakin tietoa aluksista, Standart muutettiin neuvostiliiton sotalaivaksi ja romutettiin muistaakseni 1960 luvulla. Suomessa oli lukuisia Venäjän laivaston satamia ja monia aluksia.
Keisarin hovin alukset oli tiettävästi ainakin keväällä 1918 Helsingin satamassa.
https://seura.fi/asiat/historia/mita-tsaari-nikolai-ii-teki-suomessa-sata-vuotta-sitten/
1800 luvun lopun purret http://www.turkusteamers.com/oheistietoa/juttuja/tsaari/juttu.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Högsåra
https://www.google.fi/search?q=keisarin huvipursi standart&client=firefox-b-ab&dcr=0&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwiIv9OCuvTWAhWjHJoKHV5IAn8QsAQINw&biw=1366&bih=659
http://www.tunturisusi.com/romanov/
http://suomenlinna.fi/krepostsveaborg/ven-auml-j-auml-n-lokakuun-vallankumous-1917.html
Nuo linkit olen kyllä pääosin kahlannut läpi. Ainoa uusi tieto löytyy viimeisen linkin lopusta, siellä on nimittäin laivakuva, ja kuvatekstin mukaan laivalla juuri silloin 12.5.18 Suomen hallitus oli matkalla Viaporiin. Ko. alus on melko varmasti joku noita entisiä keisarillisia huvipursia. Se on paljon Standartin näköinen, mutta minusta kuitenkin pienempi. Ts. tämä alus oli ainakin päätynyt suomalaisten haltuun.
Tämä laiva- asia menee jo sivuun alkuperäisestä Anna- asiasta, joten selvittelen sitä jatkossa toisaalla!
Taidan kuin taidankin olla saamassa luettavaksi sen 1923 Porissa painetun kirjan!
Keisarin jahteihin kuului mm. Tsarena (1874), Poljornaja (1891), Standard (1896), Aleksandrija (1896).
Minun oli tarkoitus laivakysymyksessä siirtyä muualle, mutta laitanpa tänne lisäyksenä yhden seikan. Ko. huvipursista yksi, eli Livadia, oli malliltaan ja muodoiltaan perin omituinen, kuvia löytyy netistä.
Annan tarinassa on ja omituisuutensa, esim. sellaisen hoksasin vasta äsken, että miksi näissä uusimmissa muistelmissa on hyödynnetty ja käännetty 1923 painetun kirjan ruotsinkielistä versiota vaikka samainen kirja on ollut jo myös suomeksi painettuna?
Ko. hovineidon tehtävässä on toiminut lyhyen ajan vv. 1835-36 myös suomalaissyntyinen Aurora Stjernvall. Avioiduttuaan ensin 1936 hänen nimekseen tuli Demidov. Miehensä kuoltua Aurora avioitui uudelleen 1946 ja nyt hänen nimekseen tuli Karamzin. Myös Aurora Karamzin on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaahan.
Mitä ihmettä tälläiset ei ortodoksiset postaukset täällä oikein tekevät?
btw.
Eva Aurora Charlotta Karamzin is your first cousin 8 times removed's wife's niece's husband's nephew's wife's daughter.
Ei niinkään tee mitään ihmettä. Sivulla on käsitelty Venäjän keisariperheen lähellä eläneen Anna Vyrubovan elämää. Kun myös sittemmin paremmin aivan muista ansioista muistettu Aurora Karamzin oli hetken aikaa samaisena hovineitona, eikö se hyvinkin ole maininnan ansaitseva seikka?
Ainakin itse arvostan paljon Auroran myöhempää hyväntekeväisyystoimintaa maassamme, en näe että tieto hänen toimestaan hovineitona mitenkään pyrkisi saati pystyisi hänen mainettaan mustaamaan!
Ortodoksia ja keisarinvalta on liittynyt historiassa kiinteästi yhteen.
http://www.ortodoksi.net/index.php/Keisari_ja_kirkko_Bysantin_keisarikunnassa_(opetuspuhe)
Kyllä vain, mutta joku kyseenalaistaa hänestä mainitsemista juuri tällä sivulla siksi, ettei hän ollut ortodoksi!
Auroran isä toimi Viipurinläänin ensimmäisenä maaherrana ja hänellä oli hyvät suhteet Keisarin hallintoon ja keisariin, hän sai mm. Viipurinläänin yhdistettyä suomeen.
Nikolai II josta tuli myös uusmarttyyri oli Keisarinnan kanssa sitä mieltä, että Jumala toimii myös kirkon ulkopuolella ja ihminen voi elää yhtä hurskasta kilvoittelu elämää myös mihinkään kirkkokuntaan kuulumatta kuin kirkollisetkin. mm. Anna kirjoittaa tästä muutaman lauseen 1923 ilmestyneessä kirjassaan.
Joten Keisareille ei ilmeisesti ollut niin tarkkaa palvelijoidensa suhteen mikä oli uskonsuuntaus.
Ihmisen elämän tarkoitus kuitenkin on Jumaloituminen, tämän he sisäistivät.
Sain kuin sainkin tuon 1923 painetun kirjan käsiini ja illalla sen luinkin. Ihan hyvällä suomella on tuo aikanaan kirjoitettu, ja vaikka joitain ristiriitaisuuksia olin sieltä huomaavinani, eivät ne merkittävästi haittaa.
Kirjaan esipuheen laatinut Elsa Brändström muuten eli myös vaiherikkaan elämän ollen ymmärtääkseni neljä kertaa ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksikin.
Keisarin hovissa oli ilmeisesti eriarvoisia hovinaisia- ja neitoja lukuisia. Vyrubova mainitsee eräästä Madeleine- nimisestä kamarineidosta, joka aika- ajoin siisti ja järjesteli keisarinnan pöydän sikin sokin menneitä papereita sekä toisaalla mainitsee Buxhövden- ja Hendrikov- nimiset hovinaiset.
Standart- aluksella piti kiirettä 1914, sillä tuolloin kesällä keisaripari kävi viimeisen kerran lomailemassa aluksella suomen vesillä, ja samana vuonna he tapasivat aluksella Romanian johtoa Mustalla merellä Konstanzassa. Kiinnostavaa olisi tietää oliko keisari laivalla aina Pietarista asti, vai matkasiko junalla esim. Krimille tms. josta sitten nousi kyytiin. Koko läntisen Euroopan kiertäminen on kestänyt suht hitaalta laivalta helposti yli kaksi viikkoa suuntaansa. Vai olisiko alus voitu ajaa jokireittejä alas, epäilen, sillä Standartin syväys oli kuitenkin kuutisen metriä ja Venäjän joet ovat keskimäärin aika matalia. Esim. nykyään Venäjän sisävesillä liikennöivien matkustaja- alusten syväydet ovat max kolme metriä.
Huomattava on myös hyväntekeväisyystoiminta jota myös itse keisarinna pyrki harjoittamaan. Annan mukaan Keisarinna kävi sairaaloissa jopa itse aputehtävissä haavoittuneiden sotilaiden hoitoon osallistuen, Venäjä ja Saksahan olivat keisarin loppuajat sodassa keskenään. Anna osallistui samoin sairaalatyöhön aina onnettomuuteensa asti. Anna sai lopulta rautatielaitokselta korvausta pysyvästä vammautumisestaan 80000 ruplaa, ja kertoo noilla rahoilla perustaneensa haavoittuneille toipilaskodin, joka sitten olikin toiminnassa vallankumouksen mullistuksiin asti. Huomattava on, että vaikka Anna eli keisariperheen loiston lähellä, hän ei itse rahassa rypenyt eli hän sai rahaa käytännössä vain juoksevien kulujen kattamiseen.
Anna mainitsee myös keisarin eräässä vaiheessa tekemästä päätöksestä kieltää ainakin armeijan piiristä kokonaan alkoholin valmistuksen ja myynnin. Sitäpä yritti sittemmin Neuvostoaikaan eräs Gorbatsov, ja miten heille sitten kävikään?
Pakomatkastaan suomeen Anna kertoo niukasti, ja hän jopa mainitsee, ettei voi kertoa enempää. Kyse lienee halusta suojella häntä auttaneita, olihan paosta kirjan painamisen aikoihin kulunut vasta muutama hassu vuosi.
Käykääs välillä lukemassa muiden uskonsuuntien palstoja. Jaksetaanko siellä vääntää kilometritolkulla jostain aikoja sitten kuolleesta henkilöstä? No, jotkut mielellään esitelmöivät omaakin sukuluetteloansa 1500-luvulle asti jokaiselle kuulijalle, joka vähänkin on lähistöllä. Kysyykö Isä Jumala viimeisellä tuomiolla Anna Virubovan elämästä vaiko itsekunkin meidän elämästä?
Ei jaksa sitä haukkumista ja toraa lukea. Mutta Anna ja historia kiinnostaa.Saattaa olla, että Anna on julistettu joskus Ortodoksi Pyhäksi.
Taitaa olla yksin Jumalan tehtävä tuo ihmisten pyhyyden arviointi. Ja siitä me rajan tällä puolella olevat emme saa tietoa.
Minusta on erittäin hienoa lukea tätä keskusteluketjua Virubovan elämästä ja hänen elämänsä käänteistä silloisen yhteiskunnan varsin traagisissa käänteissä. Kerrankin jotakin fiksua luettavaa, joten arvoisat kanssasisaret ja-veljet, jatkakaa samaan malliin. Ei aina tarvitse kirjoittaa puutaheinää tai vihakirjoituksia. Kiitos paljon mielenkiintoisesta tiedonjakamisesta! Ja kiitos kaikista kirjallisuusvinkeistä.
kuka saa kuka ei. sinä et.
Viruvalgee on kuollut ja kuopattu. Useimmat palstan puheena olevista henkilöistä sen sijaan elossa. Ja heidän edekseen on vielä jotain tehtävissä. Tiedä, vaikka iskisivät Mitron balsamiin hänen kuoltuansa. Mutta minkäköhänlaisten ihmisten suojeluspyhimyksenä häntä sitten palvottaisiin?
Ortodoksikirkossamme on pahenpiakin pappeja kuin isä Mitro. Henkilövainot pitää aina tutkia pohjia myöten. Sitä vain ei tehdä.
Onhan niitä ihmisiä, jotka saavat kicksejä aiheista " isäntä ja renki", "kartanonemäntä ja nöyrä piika" , "kuninkaalliset ja hoviapulaisneidot", "valaistunut mestari ja tahvokkapuolijärkinen oppilas", jne.jne. No, ehkäpä se tällainenkin loppuu aikanaan, kun nuorimmatkin aiheesta innostujat ovat yleensä myöhäisintään 40-luvulla syntyneitä eli nyt 70-kympin kahdenpuolen käpyköitä.
Oihhhh.....mie kun olin aina halunnut hovinarriksi hovinarrin paikalle.
Minusta alkaa tuntua, että jotkut rakastavat hierarkioita ja erilaisia piiri pieni pyörii hovileikkejä erilaisten hovien ympärillä. Menkää keskiaikamarkkinoille leikkimään!
Et sitten hoksaa ajatella sellaista vaihtoehtoa, että jotkut vain ovat kiinnostuneet mm. historiasta, sen pienistäkin yksityiskohdista ja jopa asioista jotka varsinaisesti eivät sisälly edes heidän omiin mieltymyksiinsä. Siis vaikka täysin uskonnoton ihminen voi tutustua ainakin jossain määrin eri uskontosuuntauksiin tms., samoin kuin hierarkioita ja byrokratiaa inhoava voi olla kiinnostunut entisen Venäjän hallinnon kiemuroista ja kaikesta niihin liittyvästä. Kun itse luen vuosittain kymmeniä tuhansia sivuja kirjallisuutta, enin osa siitä on historiaa, ja jonkun Vyrubovan tapaus edustaa kaikesta luetusta pikkuriikkisen osan. Toki tiedän jotain myös Cassini- luotaimesta ja sen matkasta ja tekniikoista ja tempuista jolla se saatiin menemään aina Merkuriukseen asti jne., jne.
Entäs Fransiscus Assisilainen? Haluaisiko historioitsija etsiä selvennystä hänestä? Lukisimma.
En ole historioitsija, historioitsijat tutkivat usein tutkimasta päästyään pikkutarkasti jotain tiettyä seikkaa, henkilöä, tapahtumaa yms. ja julkaisevat kirjana tai muulla tavoin tutkimustuloksensa. Ja historioitsija tutkii nimen omaan menneisyyteen liittyviä asioita, siitä nimitys historioitsija. Joku saattaa lähes koko aikuisikänsä tutkia vaikkapa erään edesmenneen Urho Kekkosen elämää ja julkaista aiheesta tuhansia sivuja kirjallisuutta, ehkä hän on sitten historioitsija?
Jostain Fransiscus Assisilaisesta minulla ei todellakaan ole antaa sellaisia tietoja, joita jo ei olisi kirjallisuudessa, internetissä jne. esiin tuotu! En ylipäätään ole juuri tapaukseen tutustunut, ihan kaikkeen ei vain aikakaan riitä. Kun lukee paljon, oppii ainakin yhden asian, nimittäin oppii tietämään kuinka vähän kaikesta olemassa olevasta tiedosta yksi ihminen koko elämänsä aikana kykenee mitenkään käsittelemään, puhumattakaan että jatkossa muistaisi tarkasti promilleakaan kaikesta lukemastaan. Jonkinlainen yleisnäkemys toki syntyy ja säilyy, ehkä syntyy myös hieman ymmärrystä ja näkemystä hieman pitemmälle tulevaisuuteen. Onko näin, mene ja tiedä!
Edelleenkin minä taasen kysyisin miksi tälläinen historiaa käsittelevä asia on hengellisellä palstalla?
Palvotteko ihmisiä ja ristiä esineenä vaiko Jumalaa?
Outoja juttuja täällä jatkuvasti.
Ns. uskovaisten ahdasmielisyys ponnahtaa aina vaan sitkeästi esille. Jos menette ja katselette tämän keskustelufoorumin monia sivustoja monista aiheista, huomaatte miten kommentoinnit miltei mistä tahansa aloituksesta nopeasti alkavat rönsyillä sinne tänne ja jopa kokonaan sivuun aloituksen tekijän aiheesta! Miksi juuri uskontosivuilla kuitenkin pitäisi pysytellä jossain kapeassa putkessa? Siksikö, että ns. uskovaisten ajattelu ei salli eikä osaa sen kapean putken ulkopuolelle poikkeamista?
Kysympä sinulta mitä tekee hengellisellä palstalla mm, seuraavat jutut, vao onko ne nykyään ortodoksian ydintä ?.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15042323/jahti-kaynnissa
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14979469/missa-mahtaa-olla-han
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15041769/mies-vaiko-nainen
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15024420/onko-lintula-siveellinen
Keisarista jutteleminen on ortodoksian ydintä, olihan hän sentään venäjälläkin Jumalan edustaja maan päällä.
Entä keisarinna, sijoittuiko hän siihen jotenkin niinku välimaastoon?
Eiköhän hänen keisarinnan tärkein tehtävävä ollut synnyttää valtakuntaan uusi tsaari. Tsaari (Caesar) toisen Bysantin, kolmannen Rooman tsaarina oli ainoana kristittynä (ortodoksina) hallitsijana velvoitettu maailmanherruuteen ja imperialismiin.
Se on van ollut jopa tsaarien jumalisuus vähän kuin veteen piirretty viiva. Kun esim. ensimmäistä, IIvana Julmanakin tunnettua tsaaria moitittiin tsaritsan pettämisestä, hänen väitetään vastanneen (Kurbskille): Ja jos sanot, että en pitänyt sanaani enkä pysynyt puhtaana, niin hyvä on, me kaikki olemme ihmisiä.
Olihan siinä maailmanherruutta kerrakseen esim. tässä mainitsemassasi Iivanassa. Ainakin seitsemän kertaa ehti olla naimisissa, vaimoja merkillisesti kuukahti muutaman vuoden kuluttua avioliiton solmimisen jälkeen tahi karkotettiin etäisiin luostareihin nääntymään. Ja huoripukkina mies hääräsi kai satoja kertoja, jumalan asialla vissiin. Kymmeniä tuhansia ihmisiä hän tapatti niillä jumalaisilla ja jumalalta saaduilla valtuuksillaan?
Toisaalta hän oli välistä niin harras uskovainen, että ei tosikaan. Esim. 1575 hän nimitti suuriruhtinas Simeon Bekbulatovinskin Venäjän suuriruhtinaaksi, siis käytännössä omalle paikalleen! Tapauksen arvellaan olevan seurausta Barlaamin ja Josefatin tarinasta. Pyhä Johannes Damaskolainen oli kertonut juttua jo 700- luvulla, ja se tunnettiin hyvin Venäjällä. Iivanan lääkäri Bomelius, tai noidat, olivat laatineet Iivanalle pyynnöstä horoskoopin. Horoskoopin mukaan Venäjän suuriruhtinas oli kuoleva vuosina 1575- 1576. Profetia haluttiin tehdä tyhjäksi nimittämällä ko. ajaksi suuriruhtinaaksi ikään kuin sijainen, ja niin siitäkin uhasta selvittiin, kiitos jmln.
Tämä maailma on pahan vallassa. Tämä maailma on annettu itsensä saatanan eli paholaisen valtaan. Saatana pitää vallassaan koko luomakuntaa, ihmisiä ja kaikkia muita luotuja. Vain valitut ja pyhät ja valon enkelit eivät ole paholaisen vallassa. Kaikki muut ovat pahan ja saatanan vallassa.
Kun katsot ympärillesi niin et näe Jumalan käden jälkiä vaan näet saatanan vaikutuksen kaikkialla luomakunnassa. Alkuperäisestä hyvästä paratiisista ei ole juuri mitään enää jäljellä. Eläimistä on tullut pahoja, kasvit ovat muuttuneet pahoiksi ja ihmiset ovat pahoja jo sikiämisestään asti. Saatana pitää heitä ja niitä kaikkia vallassaan määrättyyn aikaan asti, jolloin Kristus saapuu takaisin.
Tuota ei ole tullut ajatelleeksikaan, että jo kasvitkin...Ovatko kaikki kasvit vaiko esim. vain geenimanipuloidut jutut?
Fedor Dostojevski kirjassaan Karamazovin veljekset luostarinvanhinta: ”Luostarivanhin on mies, joka ottaa teidän sielunne ja tahtonne omaan sieluunsa ja tahtoonsa. Kun valitsette itsellenne luostarivanhimman, te samalla luovutte omasta tahdostanne ja alistatte sen täydellisen kuuliaiseksi hänelle ja kiellätte itsenne kokonaan.”
Käytännössä luostarivanhin on ottanut Jeesuksen paikan munkkien elämässä. Hän on se, joka omistaa munkkien sielut ja hän on välittäjänä heidän ja Jumalan välillä. Kukaan ei pääse Jumalan yhteyteen ilman luostarivanhimman apua.
Kirjan tarina etenee niin että luostarivanhin isä Zozima kuolee. Kuolinhuoneessa ei ikkunoita aukaista, sillä pidetään järjettömänä, että pyhä ruumis alkaisi mädäntyä ja haista. Tapahtuu kuitenkin jotain noloa: jo puolen päivän aikaan alkaa huoneessa tuntua kalman haju. Aleša, joka koko sielullaan kunnioitti ja jumaloi isä Zozimaa, romahtaa uskossaan ja menee pettyneenä rikkomaan luostarilupauksensa ja saattamaan itseään perikatoon.
Hän kuitenkin kokee yksinänsä paljaan taivaan alla hengellisen elämyksen:
”...kaksihaaraisen linnunradan alla hän kokee maan hiljaisuuden sulavan yhteen taivaan hiljaisuuden kanssa, maan ja tähtien salaisuuden koskettaessa toisiaan. Kuin langat kaikista lukemattomista Luojan maailmoista olisivat yhtyneet hänen sielussaan ja se värisi koskettaessaan toisia maailmoita.”
Kuin taivaan kupoli olisi siirtynyt hänen sieluunsa – koko elämän ajaksi, ja ikuisiin aikoihin asti. Heikosta nuorukaisesta siinä riemun hetkessä tulee taistelija, joka pysyy lujana koko elämänsä ajan.
Hän on löytänyt uskon, joka ei ole riippuvainen kenestäkään ihmisestä ja saavuttanut yhteyden Jumalaan ilman ketään ihmistä sitä välittämässä.
Kuinkahan moni tosielämässäkin on menettänyt koko uskonsa kertaromahduksena, kun korkealle jalustalle korotettu jumalanmies, profeetta, sananjulistaja tai muu hengellinen auktoriteetti onkin osoittautunut joksikin muuksi kuin pyhimykseksi?
Kohtelias arvostus sekoitettuna älylliseen laiskuuteen kovin helposti paisuu lähimmän auktoriteetin henkilöpalvonnaksi ja ihmisestä, jonka oli tarkoitus olla tienviitta Jumalan luo tuleekin Jumalan sijainen maan päällä ja se tapahtuu niin helposti, niin huomaamatta.
Sama henkilö saattaa kovin sanoin arvostella katolisia paavin palvonnasta ja samalla suhtautua oman kotiseurakuntansa pastoriin ”minä en halua ajatella itse, minä haluan että pastori ajattelee minun puolestani” -mentaliteetilla huomaamatta että on pystyttänyt itselleen epäjumalan.
Ei ole turvallista perustaa uskoaan ihmisen varaan, parhaimmaltakaan näyttävän.
Parhaatkin on tarkoitettu vain tienviitoiksi Jeesuksen luo. Ei miksikään, jonka varassa uskomme joko seisoo tai kaatuu.
Turvallista on perustaa uskonsa Jeesukseen, Ainoaan Viisaaseen, ainoaan virheettömään ja ainoaan todelliseen välimieheemme. Opetella seisomaan Jumalan edessä omilla jaloillaan ja kasvattaa oma, henkilökohtainen suhde Taivaalliseen Ylimmäiseen Pappiimme. Silloin, vaikka pettyisi kaikkiin maailman ihmisiin ja vaikka seisoisi pimeän taivaan alla ypöyksin koko avaruuden tyhjyyden paiskautuessa kasvoilleen, näkee ympärillään kirkon, jonka kattona on linnunrata ja sielu värisee koskettaessaan Jumalan maailmoja.
Jumala haluaa henkilökohtaiseen suhteeseen jokaisen ihmisen kanssa. Jokainen ihminen, joka tunkee itsensä toisen ihmisen ja Jumalan väliin kontrolloidakseen ja ottaakseen haltuun tämän toisen hengellisen elämän, varastaa sieluja Jumalalta.
Esirippu on halkaistu kahtia, jokaisella on oikeus mennä suoraan kaikkein pyhimpään kohdatakseen siellä ainoan todellisen Ylimmäisen Papin.
Niinpä älkää nyt hyvänen aika näitä minunkaan kirjoituksia pitäkö lopullisina totuuksina, vaan materiaalina, jonka tarkoitus on stimuloida ajattelemaan ja tekemään omia johtopäätöksiä.
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/10/linnunradan-alla.html
Vois tuo aloittaja mennä ort nettinsä palstoille
Ja mitäköhän tämä kommentti sitten tarkoittaa, kenelle se on suunnattu? Mikä on ort netti?
Niin että keskustelkoot historiasta siellä omilla palstoillansa kun nyt ruikuttivat luostarin maksumieheksikin. Ovat täällä vaan mainostamassa palstaansa kirkon fb sivuilla sama lässytys menossa. Ne keskustelupalstan viralliset pikkupiirin ylimieliset pätemistä harjoittavat ämmät voisivat avioliittonsa itkemisen sijaan koittaa manata pyhän vyrybovansa vaikka henkiin olisi hyödyllisempää kuin se palstoilla päteminen ja muille mahtailu.
Älä tuomitse ja kylvä täällä tietoa jotka ovat vain sinun kuvitelmissasi.
Olen kirjoittanut tämän käsiteltävän otsikon alle monella nimimerkillä: nähtyon, Niin_oletko, pakomatkalla, maaliintultiin, Auta_Jeesus. En ole "ämmä" vaan eläkeiässä oleva vanha mies jonka terveyden tila on tosihuono. En myöskään kuulu orodoksiseen kirkkoon tai mihinkään muuhunkaan uskonnolliseen yhdyskuntaan, en myöskään kuulu mihinkään puolueeseen enkä harrasta muitakaan "pimeitä" asioita. Kiinnostus on vielä historiaan ja menneeseen koska vain sen kautta voi peilata mennyttä ja jotenkin ymmärtää tulevaa.
Se, että sain kirjoituksillani sinun vuodatuksesi kirjaimiksi osoittaa vain sen minkä olen havainnut jo vuosia sitten, saat itse tehdä siitä päätelmäsi mitä se sitten voisi olla.
Kunnianhimo,maallisuus ahneus ja julkisuudenhaku!
Ei ruudinkeksijä tarvitse olla ymmärtääkseen tiettyjä lainalaisuuksia.
Miehestähän tässä kyse onkin palstoilla toki riehui ämmälauma oikeita kondomikotkia!
Mistä tiedät ?. Naiset voi kirjoitella mitä haluavat, nuo sinun kondomikotkasi.
Oli miten oli, minä olen kuitenkin tämän sivun aloituksen tekijä!
Mutta kertokaapa asiaa paremmin tietävät ja tuntevat sellaisesta, että kun Anna Virubova oli vihitty nunnaksi, eikö se edellyttänyt elämistä luostarissa tai luostarinomaisissa olosuhteissa. Hän eli kuitenkin pitkään kerrostaloasunnossa kohtuullisen vilkkaan ja maallisesti hälisevän kaupungin lähes keskustassa?
Tuolta selviää jotakin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Smolenskin_skiitta
Kiitos!
Tuohon salaa nunnaksi vihkimiseen liittyen, mikä sillä oli tarkoitus ja miten yleistä se oli, tai on? Onko tiedossa oliko, tai onko ( no, tätähän ei voi tietää! ) salaa nunnaksi vihittyjä miten paljon, vai oliko Anna ihan poikkeustapaus? Jos hän oli poikkeustapaus, miksi hän oli sellainen? Miksi hänet vihkinyt ylipäätään suostui vihkimään hänet nunnaksi, vaikka tiesi ettei hän aikonut jäädä elämään luostarielämää? Olisiko mahdollista, että vihkijä sekä "kunnioitti" että kaikesta vallankumouksen tuoksinasta huolimatta myös hieman pelkäsi Annan keisariperheen läheisyyttä, ja että Anna jopa puolittain vaati, vastoin Ortodoksisen kirkon pelisääntöjäkin ehkä, itselleen tuollaista operaatiota?
Tuola on selkokielistä testiä. Miten mailmalla ?, en tiedä.
http://www.ortodoksi.net/index.php/Munkki_/_nunna