Kristillinen tietous on valtavasti lisääntynyt. Sitä on tullut paljon muun koulutuksen yhteydessä, melkeinpä huomaamatta. Ennen ei ollut näin.
Vielä lapsuudessani 40-50-luvulla suurin osa ihmisistä ajatteli, että kaste oli juhlallinen rituaali, jossa lapselle annettiin nimi. Pyydettiin pappia antamaan nimi. Annettiin nimikin, mutta kasteen hengellistä merkitystä ei yleensä ymmärretty. Nyt ymmärretään, että se on portti seurakuntaan, portti kuolemasta elämään. Sekä kirkko, että koulu ovat tehostaneet opetustaan.
Tunnustuskirjat kertovat muun muassa:
"Sen jälkeen kun olemme oppineet tietämään, mitä kaste on ja millaisessa arvossa sitä on pidettävä, meidän on toiseksi opittava, miksi se on asetettu ja mikä on sen tarkoitus. Kysymys on siis kasteen hyödystä, siitä, mitä se antaa ja saa aikaan. Se on kaikkein parhaiten ymmärrettävissä niiden Kristuksen sanojen perusteella, joihin edellä on viitattu: ´Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.´ Ota tämä asia sen vuoksi mahdollisimman yksinkertaisesti eli näin: Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Eihän ketään sitä varten kasteta, että hänestä tulisi ruhtinas, vaan niin kuin sana kuuluu, että hän pelastuisi. Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Tästä huomaat jälleen, miten kallisarvoisena kastetta on pidettävä, saammehan me siinä omaksemme sanoin kuvaamattoman suuren aarteen. Samoin tämä osoittaa hyvin, ettei kaste voi olla pelkkää tavallista vettä. Pelkkä vesi ei näet voisi saada tuollaista aikaan, vaan sen saa aikaan sana ja se, että Jumalan nimi on läsnä vedessä, kuten edellä on jo sanottu. Siellä, missä Jumalan nimi on, siellä on välttämättä myös elämä ja autuus. Siksi on oikein kutsua tätä vettä jumalalliseksi, pelastavaksi, voimalliseksi ja armoa tulvivaksi vedeksi. Se saa näet sanasta voiman olla ´uudestisyntymisen pesu´. Tällaista nimitystä Paavali (Tit. 3:5) siitä käyttää Titukselle osoitetun kirjeen kolmannessa luvussa."
Vielä on syytä myös muistaa, että se joka tahtomattaan on jäänyt ilman sakramenttia, on kuin olisi sen saanut.
Vielä lapsuudessani 40-50-luvulla suurin osa ihmisistä ajatteli, että kaste oli juhlallinen rituaali, jossa lapselle annettiin nimi. Pyydettiin pappia antamaan nimi. Annettiin nimikin, mutta kasteen hengellistä merkitystä ei yleensä ymmärretty. Nyt ymmärretään, että se on portti seurakuntaan, portti kuolemasta elämään. Sekä kirkko, että koulu ovat tehostaneet opetustaan.
Tunnustuskirjat kertovat muun muassa:
"Sen jälkeen kun olemme oppineet tietämään, mitä kaste on ja millaisessa arvossa sitä on pidettävä, meidän on toiseksi opittava, miksi se on asetettu ja mikä on sen tarkoitus. Kysymys on siis kasteen hyödystä, siitä, mitä se antaa ja saa aikaan. Se on kaikkein parhaiten ymmärrettävissä niiden Kristuksen sanojen perusteella, joihin edellä on viitattu: ´Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.´ Ota tämä asia sen vuoksi mahdollisimman yksinkertaisesti eli näin: Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Eihän ketään sitä varten kasteta, että hänestä tulisi ruhtinas, vaan niin kuin sana kuuluu, että hän pelastuisi. Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Tästä huomaat jälleen, miten kallisarvoisena kastetta on pidettävä, saammehan me siinä omaksemme sanoin kuvaamattoman suuren aarteen. Samoin tämä osoittaa hyvin, ettei kaste voi olla pelkkää tavallista vettä. Pelkkä vesi ei näet voisi saada tuollaista aikaan, vaan sen saa aikaan sana ja se, että Jumalan nimi on läsnä vedessä, kuten edellä on jo sanottu. Siellä, missä Jumalan nimi on, siellä on välttämättä myös elämä ja autuus. Siksi on oikein kutsua tätä vettä jumalalliseksi, pelastavaksi, voimalliseksi ja armoa tulvivaksi vedeksi. Se saa näet sanasta voiman olla ´uudestisyntymisen pesu´. Tällaista nimitystä Paavali (Tit. 3:5) siitä käyttää Titukselle osoitetun kirjeen kolmannessa luvussa."
Vielä on syytä myös muistaa, että se joka tahtomattaan on jäänyt ilman sakramenttia, on kuin olisi sen saanut.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Unohtui aloituksesta linkki tunnustuskirjoihin.
http://tunnustuskirjat.fi/ik/4osa.html
Näinhän se on. Näin me luterilaiset kristityt uskomme. Kirkossa toimii kuitenkin myös suuntauksia joille kaste ei merkitse yhtään mitään. Esimerkiksi edesmennyt evankelista-rovasti Kalevi Lehtinen ei koskaan puhunut kasteesta mitään (minä en ainakaan kuullut). Kasteen sijalle hänellä oli ihmisen tekemä ratkaisu. Tätä opetusta vaalitaan edelleen mm. Kansan Raamattuseurassa. Lehtinenkin oli tehnyt pappislupauksen, jossa hän sitoutui opettamaan luterilaisen tunnustuksen mukaisesti. Näin hän ei tehnyt. Piispojen olisi pitänyt puuttua tuollaiseen väärään opetukseen. Kirkossa saa käytännössä toimia ja opettaa aivan mitä tahansa kunhan hallitsee tietyn kielipelin ja jos omistaa venyvän omantunnon..
usko_vainen
Tulit taas häiritsemään asiallista keskustelua. Kun itse et pysty keskustelemaan mistään, harmittaa sekin että muut pystyvät.
Mikset kirjoittanut kommenttiasi rekatulla dogmatikos nimimerkillä, kuten aloituksesi ?
>>Kristillinen tietous on valtavasti lisääntynyt.>>
Ja kansa eroaa kirkosta.
Mark.16:16 Biblia. Joka uskoo ja kastetaan. se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan.
Immanuel: Suomen almanakassa nimi on ollut vuodesta 1708, tosin 1740-1834 ajoittain muodossa Emanuel. Vuoden 2009 loppuun mennessä nimi Immanuel oli Suomessa Väistörekisterikeskuksen tietojen mukaan 1 482 miespuolisilla henkilöllä. Onko nämä kaikki Jumalia?
Itse ajattelen järjestyksen nin, että usko ja kaste ja olenkin käynyt uskovien kasteella. Luterilaiset ymmärtävät asian toisin ja uskon, että molemmilla tavoilla Jeesusta seuraten pääsee perille.
Sinä oletkin lahkolainen, uudestikastajien jäsen ja hengenheimolainen. Ei tässä ole kyse siitä että luterilaiset ymmärtävät "toisin" vaan siitä että sinä ymmärrät väärin.
Juuri näin. Voidaan kastaa vaikka missä vaiheessa mutta jos elää kuin sika pelossa eikä koskaan tunne tuosta pienintäkään omantunnon pistosta , niin ei auta vaikka olisi kastettu missä vedessä.
Eipä kun minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä.
Room.2:13. Room.3:28. Siis molemmilla.
Aloituksesta sen verran että aina on hyvä kun kastetta tuodaan esille. Kastetta ei voikaan liikaa ylistää, korottaa ja teroittaa sillä kaste todella on, kuten Dogmatikos sanoo, uudestisyntymisen pesu, syntien anteeksisaamisen ja uskon saamisen paikka. Kaste on kallis armonväline jota ei ole turhaan annettu.
Mutta se minulla on tässäkin kirjoituksessa Dogmatikosta vastaan (hän ei näet osaa julistaa Jumalan sanaa sekoittamatta siihen omia jumalattomia ja harhauskoisia ajatuksiaan) -että hän väittää nykyään muka "tietoisuuden kristillisyydestä "valtavasti" lisääntyneen". Muka kasteenkin sisältöä ymmärrettäisiin nykyään paremmin kuin ennen. Missähän mielikuvitusmaailmassa tämä herra Dogmatikos oikein elää?
Asia onjuuri päinvastoin: tietoisuus on valtavasti vähentynyt ja edelleen vähentymässä. Edes kristillisyyden perusasioita ei enää laajalti ymmärretä.
Mr. Dogmatikos on tästä tiedon ja ymmärryksen vähenemisestä oivallinen esimerkki sillä vaikka hän saoo olevansa pappi, jo 6 -vuotias pyhäkoululainenkin tuntee paremmin kristinopin kuin hän ja mikä tärkeintä: USKOO sen kuin on kirjoitettu Pyhään Raamattuun.
Varmaa on että Dogmatikos, tuo vanha hengellinen roisto ja totuuden tärvelijäkin tasan tarkkaan tietää kristillisyyden tässä kansassa ohentuneen ja miltei hävinneen. Miksi hän sitten väittää muuta?
Se johtuu hänen harjaantuneesta kieroudestaan ja mustaakin mustemmasta pahuudestaan joka läpäisee hänen ajatuksensa päästä varpaisiin. Hän sekoittaa vähän hyvää ja pahaa hämmentääkseen sekavan keiton jota hänen isänsä paholainen käski hänen keittää ja koettaa juottaa eksyvöisille sieluille heidän kadotuksekseen.
Kaste on rikos, kun se kohdistuu alle 18 vuotiaaseen.
Mihin rikoslain kohtaan viittaat? Tee rikosilmoitus.
Henkinen pahoinpitely.
Hyvinhän siinä lasta pidetään. Ei mitään pahoinpitelyä. Kanteesi ei etene. Saako mielestäsi lapselle vaihtaa vaipat. Onko sekin pahoinpitelyä?
Mitä sinä nimimerkki EvLut itse tiedät ja ymmärrät julistamisesta? Oman omahyväisyyden kuorruttaminen raamatun sanoilla ja väheksymällä toisten uskoa, sitäkö julistaminen sinulle on?
Ihminen ketä on siunattu tuollaisella lahjalla sanoilla vaikuttamiseen ja pyhien tekstien tutkimiseen kuin sinulla on, ei pitäisi tuhlata kallisarvoista lahjaansa itsekkyyden kompostissa tärkeilemiseen.
Väheksymällä toisten uskoa harha- ja vääräoppina, osoitat myös oman uskosi käyttökelvottomuuden siihen tarkoitukseen mihin annat ymmärtää sitä käyttäväsi.
Jos antaisit sydämesi kuljettaa sanojasi, ymmärtäisit mitä monet muut lisäkseni ovat yrittäneet sinulle kertoa.
Yrittäessäsi sanoillasi tahrata toisen kilpeä, sotket omasi ja annat Kristinuskosta epäuskottavaa kuvaa niille jotka etsivät Evankeliumia.
Osoita sanasi kutsuna niille, joiden elämästä puuttuu evankeliumin ilosanoma ja unohda mittelyt pilkun tahi pisteen paikasta todellisuudessa.
Kristillisen kasteen ymmärtäminen voi olla vapauttava kokemus. Siinä Jumala antaa ihmiselle kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. Se on sata prosenttisesti Jumalan teko ja lahja.
Kasteen myötä saat mahdollisuuden armoon mutta ei pelkkä kaste kenestäkään pyhää tee.
Jeesuksessa olemme pyhiä mutta itsessämme me olemme syntisiä.
Jotain tuollaista se on. Jatkuvaa parannuksentekoa sillä eihän pelkkä vedellä valellu kenestäkään pyhää tee.
Niin sanottu uskoontulo voi olla ihan aito ja Jumalan synnyttämä, mutta ihmisen sille antama selitys on väärä.
Se on oikeasti vähätietoisen kristityn tulemista tietoisemmaksi kristillisyydestään, mutta se ei ole siirtymistä kuolemasta elämään. Se ei ole tulemista kristityksi, vaikka jotkut niin luulevat.
Kristityiksi olemme tulleet kasteessa, emme uskoontulossa. Meitä on kohdannut armo, täysin ansioton armo, jonka olemme saaneet vain Jumalalta tulleena lahjana. Itse emme ole voineet sitä valita, sillä perirynnin takia olemme kykeneviä valitsemaan vain pahan.
Tietoiseksi kristityksi tuleminen uskoontulon kautta ei ole myöskään merkki, että vain he olisivat kristittyjä. Vähäkin usko, heikoinkin huokaus, on pelastukselle riittävä. Jopa niin vähäinen, että kun joudumme tulemaan Kristuksen ristin juureen, emme voi vedota edes siihen. Olemme hänen edessään aivan tyhjiä, mutta "tyhjä ja köyhä taas tuntea saa, kuinka armonsa rikastuttaa", kuten Antti Achreniuksen hengellisessä laulussa sanotaan.
Mutta kasteeseen saamme aina vedota. Kastettu on kristitty.
"Kasteessa olemme saaneet ristin merkin otsaamme ja rintaamme. Kristitty on ristitty. Meille on sanottu: ´Ota pyhä ristin merkki otsaasi ja rintaasi todistuksesi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen.´ Meistä on kasteen ja siinä lahjoitetun uskon kautta tullut kristittyjä. Emme ole omilla ansioillamme kristittyjä vaan Kristuksen ansioilla. Hänen ristinkuolemansa tähden." http://notes.evl.fi/hartaudet.nsf/38d7f3a856c777b9c2257781001d7092/9af66731d4acdc0ac225776000367f3e?OpenDocument