Ennen papintyötani luterilaisessa kirkossa olin viitisen siunattua vuotta helluntaiherätyksessä ja sain sieltä paljon oppia tulevaa työtäni varten, myös valoisan näkemyksen kristillisyydestä. Sama on niinikään luterilaisella kirkolla.
Helluntaiherätyksessä käytettiin usein Raamatusta peräisin olevaa sanontaa "olla lain alla".
Ihmisellä on luontainen taipumus tarjota Jumalalle jotakin lunastaakseen oikeuden olla Jumalan lapsi. Kaikissa uskonnoissa ja muissa voimallisissa opeissa tämä tendenssi näkyy. Vain Kristinusko tietää, ettei Jumalaa voi miellyttää omin teoin. Voi turvautua vain ja ainoastaan Kristuksen antamaan lainavanhurskauteen.
Jerusalemin alkuseurakunnassa oli monia, joille juutalainen käsitys lain noudattamisesta oli siinä määrin tullut itsestäänselvyydeksi, että he eivät ollenkaan voineet käsittää Kristuksen suorittaneen lain kaikki vaatimukset. He eivät voineet käsittää, että Kristuksen tekemä lunastustyö oli lain loppu. Hehän olivat juutalaisia ja sen mukaan ajattelevia. Apostolit pohtivat asiaa kokouksessaan, ja tulivat tulokseen, että vain muutamia asioita tuli välttää: "kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." (Apt, 15:29)
Myöhemmin apostoli meni täydellisen vapauden puolelle kirjoittaessaan: "Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden..." (1Kor 10:25)
Haureus on toisen puolison ottamista oman tyydytyksensä välineeksi. "Älä tee aviorikosta." Se on rakkauden lain vastaista, kun sillä tuottaa vahinkoa toiselle. Sitä tulee ankarasti välttää nykyäänkin, sillä se on rakkauden lain vastaista.
Ei siis kristitylla ole muuta kuin rakkauden laki, mutta silti ihminen pyrkii uudelleen ja uudelleen tuomaan milloin mitäkin yksityiskohtia Jumalan eteen, kuin ne olisivat jonkin arvoisia. Eivät ole, eivät tule. Jumalalle kelpaa vain Kristuksen lainavanhurskaus.
Ehkä helluntaiherätyksessä oli henkilöitä, joille oli erityisen vaikea ymmärtää evankeliumia koko täyteydessään, vaikka saarnaajat sitä runsaasti jakoivat. Mutta kyllä tämä koskee meitä kaikkia. Omilla teoillamme pyrimme miellyttämään Jumalaa, mutta Jumala katsoo meitä vain Kristuksen tuottaman lahjavanhurskauden läpi.
Erttäin hyvä kirjoitus lain alla olosta osoitteessa http://www.kolumbus.fi/~w462389/oppi/alla.htm
Kannattaa lukea kokonaan, ajatuksella.
Helluntaiherätyksessä käytettiin usein Raamatusta peräisin olevaa sanontaa "olla lain alla".
Ihmisellä on luontainen taipumus tarjota Jumalalle jotakin lunastaakseen oikeuden olla Jumalan lapsi. Kaikissa uskonnoissa ja muissa voimallisissa opeissa tämä tendenssi näkyy. Vain Kristinusko tietää, ettei Jumalaa voi miellyttää omin teoin. Voi turvautua vain ja ainoastaan Kristuksen antamaan lainavanhurskauteen.
Jerusalemin alkuseurakunnassa oli monia, joille juutalainen käsitys lain noudattamisesta oli siinä määrin tullut itsestäänselvyydeksi, että he eivät ollenkaan voineet käsittää Kristuksen suorittaneen lain kaikki vaatimukset. He eivät voineet käsittää, että Kristuksen tekemä lunastustyö oli lain loppu. Hehän olivat juutalaisia ja sen mukaan ajattelevia. Apostolit pohtivat asiaa kokouksessaan, ja tulivat tulokseen, että vain muutamia asioita tuli välttää: "kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." (Apt, 15:29)
Myöhemmin apostoli meni täydellisen vapauden puolelle kirjoittaessaan: "Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden..." (1Kor 10:25)
Haureus on toisen puolison ottamista oman tyydytyksensä välineeksi. "Älä tee aviorikosta." Se on rakkauden lain vastaista, kun sillä tuottaa vahinkoa toiselle. Sitä tulee ankarasti välttää nykyäänkin, sillä se on rakkauden lain vastaista.
Ei siis kristitylla ole muuta kuin rakkauden laki, mutta silti ihminen pyrkii uudelleen ja uudelleen tuomaan milloin mitäkin yksityiskohtia Jumalan eteen, kuin ne olisivat jonkin arvoisia. Eivät ole, eivät tule. Jumalalle kelpaa vain Kristuksen lainavanhurskaus.
Ehkä helluntaiherätyksessä oli henkilöitä, joille oli erityisen vaikea ymmärtää evankeliumia koko täyteydessään, vaikka saarnaajat sitä runsaasti jakoivat. Mutta kyllä tämä koskee meitä kaikkia. Omilla teoillamme pyrimme miellyttämään Jumalaa, mutta Jumala katsoo meitä vain Kristuksen tuottaman lahjavanhurskauden läpi.
Erttäin hyvä kirjoitus lain alla olosta osoitteessa http://www.kolumbus.fi/~w462389/oppi/alla.htm
Kannattaa lukea kokonaan, ajatuksella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aadamille julistettiin kuolemantuomio. Jeesus sanoi että emme voi ilman Häntä tehdä mitään.
Paavali sanoi että "minä kuolin" Room.7:10.
Ainoa toivo kuolleelle on uusi elämä, Jeesuksen elämä meissä.
Kaikki teot jotka ovat meistä lähtöisin, ovat kuolleita tekoja.
Vapaus laista tulee oman minän kuoleman kautta Room. 6:6-14, Room. 7:1-6.
Eihän kuolleelle voi enää asettaa vaatimuksia, hän on vapaa. Laki sanoo: tee näin tai näin!
Ei kuolleen tarvitse välittää siitä mitään!
Niin kauan kun elämme omien tekojemme tiellä, olemme lain alla. Jos omat yrityksemme loppuu siihen kun Jeesus tulee meidän elämäämme, silloin olemme vapaat laista, siis meillä ei ole mitään tarvetta hankkia omaa vanhurskautta tai yrittää näytellä parempaa kuin mitä olemme. Room.7:6
Paavali kertoo myös että lain vaatimukset ovat keino tukita jokaisen sellaisen suu joka puhuu omasta hyvyydestään Room.3:19.
On niin monta jotka uskovat tulevansa autuaiksi kaiken maailman sääntöjen noudattamisella, yleensä on joku erikoissääntö joka ryhmällä. Ne ovat vain keinoja oman vanhurskauden rakentamiseksi.
Kreikan kielessä STOIKOS tarkoitti aitaa, muuria, tai jonoa. Siitä tuli STOIKEIA, pikku aita, rivi, siis viivotin. Kuvaannollisesti pikkusääntö. Paavali varoitti elämästä maailman pikkusääntöjen orjina
Gal.4:9, Kol.2:8 (Käännetty sanalla alkeisvoima)
Nykyään ei rakenneta ainoastaan pikku aitoja, vaan muureja uskovien välille. Jokainen omassa karsinassaan kuin ison talon vasikat.
Ehkä se on ihmisessä luontaista, ainakin tässä langennessa ihmisessä, että olisi helpompi ottaa vastaan lahja, kun voisi antaa vastalahjan. Jos ottaa vastaan lahjan, jää ikään kuin velkaa lahjan antajalle. Ja sitten alkaa helposti se takaisin maksaminen.
Meidät on aika hyvin ehdollistettu ansaitsemiseen. Pitää ansaita kunnioitus, pitää ansaita rakkaus. Jumalan maailmassa asia ei mene niin. Lahjaa ei voi mitenkään maksaa tai ansaita hyvillä töillä. Se on vain otettava vastaan sellaisena kuin se annetaan.
Usko toki vaikuttaa tekoja, kuten rakkaus vaikuttaa, mutta niiden tekojen vuoksi emme ole pelastettuja. Emme ole parempia, jos ahkerasti suoritamme uskon tekoja, rukoile, lue sanaa, käy kokouksissa ( kirkossa), avusta, anna, ole valmiina, valvo, taistele......ja lopulta näänny kaiken suorittamisen alle.
Vapauteen Kristus meidät vapautti, levosta käsin seuraamaan Häntä, rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä.