Mitä merkitystä sillä lopulta on, vaikka jokunen fundamentalisti julistaakin synniksi milloin mitäkin?
Mitä väliä sillä on, vaikka George tai joku muu Trump-fani kuvittelee Suomea Amerikaksi ja sössöttelee omiaan?
Jos joku on niin kiinni homoseksuaalisuudessa ettei muusta osaa puhua, mikäs sille voi?
Nämä muutamat poikaset ovat niin kiinni omassa mielikuvitusmaailmassaan, että heille tämä on tärkeä terapiapaikka. Antaa poikien melskata. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu!
Tosiasiahan on kuitenkin se, että hyvin harva suomalainen noista höpinöistä piittaa. Täällä keskustelee aktiivisesti muutama ihminen. Ei poikien jutuilla ole MITÄÄN merkitystä.
Mitä väliä sillä on, vaikka George tai joku muu Trump-fani kuvittelee Suomea Amerikaksi ja sössöttelee omiaan?
Jos joku on niin kiinni homoseksuaalisuudessa ettei muusta osaa puhua, mikäs sille voi?
Nämä muutamat poikaset ovat niin kiinni omassa mielikuvitusmaailmassaan, että heille tämä on tärkeä terapiapaikka. Antaa poikien melskata. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu!
Tosiasiahan on kuitenkin se, että hyvin harva suomalainen noista höpinöistä piittaa. Täällä keskustelee aktiivisesti muutama ihminen. Ei poikien jutuilla ole MITÄÄN merkitystä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Totta. Siksi olenkin surullinen. Huomatkaa mut!!
Kirjoitit asiaa!
>>Mitä IHMEEN merkitystä??? <<
Minusta fundamentalistisuudessa on kiinnostaa sen ehdottomuus ja arkijärjen vastaisuus. Lisäksi on helpompi hahmottaa sama ilmiö erittäin valikoituneesta ääripäästä (fundamentalistisuudesta/fundamentalisteista) kuin laimeampana suuresta massasta.
Kyse on yksi ihmisen käytöstä voimakkaasti ohjaava ajattelutapa, jonka kiinnostavuus on samaa luokkaa kuin persoonallisuushäiriöiden.
Veikkaan, että taipumus fundamentalistisuuteen on perinnöllinen, vaikka se esiintyy usein nuorella iällä. Eivät useimmat nuoret ole fundamentalisteja, mutta ne, jotka ovat, ovat perineet taipumuksen sopivana geeniyhdistelmänä.
Taannoin 70-luvulla kuljin katuterassin ohi. Pöydän ääressä istui maailman voittaneen näköinen nuori mies ja pöydällä oli näkyvästi kirja Kim Il Sungin ajatuksia. Toiset kulttuuriradikaalit taipuivat samaan aikaan taistolaisuuteen, osa maolaisuuteen. 30-luvulla oli radikaaleilla toinen suunta.
Nämä radikaalit eivät suinkaan olleet perineet näkemyksensä suuntaa, mutta reagoimistavan olivat. Kun he olivat löytäneet suunnan, heistä tuli kirjaimellisesti oppi-isänsä neuvoa noudattavia. Monet taistolaiset olivat entisiä kristillisiä fundamentalisteja. Suurin osa ei kuitenkaan ollut perinyt tiukkaa suhtautumistapaa. He olivat luonteeltaan joustavia.
Myös perinnöllisesti määräytyvien ominaisuuksien esiintyminen on eri ikäkausina erimääräistä. Vieläpä eri yksilöillä erilaista. Nuoruuden ehdottomuus yleensä vähenee, mutta joillekin se jää päälle. Fundamentalisti saattaa vanhemmiten jopa hävetä nuoruutensa yksisilmäistä jäykkyyttä, mutta eivät kaikki häpeä.
Uskonnollinen fundamentalismi on vain ihmisessä syntynyt eräs versio kristinuskosta, sellainen kristinuskon muoto, jonka rakenteeltaan fundamentalistinen ihminen voi omaksua. On siis kyse aivan samasta ilmiöstä kuin poliittisessa fundamentalismissa, humanistisessa ääriajattelussa, psykologisessa fundamentalismissa sun muussa.
>> Uskonnollinen fundamentalismi on vain ihmisessä syntynyt eräs versio kristinuskosta, sellainen kristinuskon muoto, jonka rakenteeltaan fundamentalistinen ihminen voi omaksua. On siis kyse aivan samasta ilmiöstä kuin poliittisessa fundamentalismissa, humanistisessa ääriajattelussa, psykologisessa fundamentalismissa sun muussa. <<
Näin itsekin oletan.
"On siis kyse aivan samasta ilmiöstä kuin poliittisessa fundamentalismissa, humanistisessa ääriajattelussa, psykologisessa fundamentalismissa sun muussa. "
Kyllä, samat piirteet ovat näkyvissä noissa kaikissa. Ehkä useimmilla on se nuoruudun kiihkeus jäänyt päälle?
Marginaaliryhmien marginaaliääripään sähläystä. Sitä edustavat palstan muutamat fundikset.
Totta, samat tutut nimet ponnahtaa aina vastaan, ihan kuin noita aktiivisia olisi enää alle tusina. Ne vähenee kuin kevätlumi auringossa.
"Mitä merkitystä sillä lopulta on, vaikka jokunen fundamentalisti julistaakin synniksi milloin mitäkin?"
Sellainen merkitys sillä ainakin on, että suuriäänisinä he huutavat niin lujaa, että monelle tulee mielikuvat, että kaikki uskovat ovat samanlaisia. Mielestäni se on epäoikeudenmukaista.
1. Kor. 1:
21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
22 koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
25 Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".
Jokaisen kristityn velvollisuus on muistuttaa muita syntisiä siitä, että vietämme kukin ikuisuutemme valintamme mukaan joko helvetissä tai taivaassa. Ei helvetti ole mikään diskoluola, jossa saa jatkaa syntiensä harjoittamista loputtomiin, vaan siellä paletaan ja ollaan kaikenlaisessa kidutuksessa ja tuskassa, ilman ruokaa, vettä, lepoa, rauhaa, valoa, rakkautta, mitään, mitä Jumala on meille antanut. Se on täysi ero Jumalasta. Sitähän jumalaton sanoo haluavansa, ja sen hän tyhmyydessään saa. Siellä on sitten aikaa katua, mutta se on liian myöhäistä. Antakoon Jumala minullekin voimaa kertoa Hänen ihmiselle järjestämästä ainoasta pelastuksesta, Jeesuksesta, vaikka saisin pilkkaa. En vielä ole paljon uskaltanut todistaa Jeesuksesta. Rukoilen rohkeutta, koska asia on niin tärkeä, että jokaisen kristityn olisi tehtävä kaikkensa sen eteen. Itse asiassa pelastuminen on kullekin se ainut tärkeä asia. Ja sen jälkeen, kun on pelastunut, tulisi haluta muidenkin pelastuvan. Kuunnelkaa vaikka Bill Wieseä tai Charles Stanleytä.