Selkeä vastaus otsikon kysymykseen: pyrkii oikeasti vapauttamaan, pyrkii julistamaan armon evankeliumia, johon ei kuulu minkäänlaisia ehtoja.
Ihminen elää jo muutenkin kärsimyksessä. On huoli tulevasta, monilla jo olevasta toimeentulosta. On huoli terveydestä, sekä omasta, mutta ennen kaikkea lasten. Monella on ahdistusta, tuskaa, sairautta, jatkuva huono omatunto, on näköalattomuutta. Useimmille elämä on kärsimystä kärsimyksen päälle. Joillekin ei kärsimysten määrä vielä riitä, vaan he pelottelevat ihmisiä, että elämä jatkuisi tämän kurjan elämän jälkeen suorastaan kidutuksena. Ikään kuin maan päällä ei olisi jo kylliksi kärsimystä!
Kirkko ei rakenna lisää taakkoja, vaan julistaa jokaiselle, että kaste on avannut tien kristittyjen seurakuntaan. Voit täysin luottaa, että sinulla on vain hyvää odotettavissa vaikean maisen matkan jälkeen. Kirkko julistaa, ettei ole minkäänlaista pelkoa.
Täytyy myöntää, että kirkko on muinoin ollut syvässä alennustilassa. Rooman valta ja sittemmin Ruotsin kuningas pitivät kirkkoa pihtiotteessa. Kirkko oli niin kelvollinen apu kansan kurissa pitämisessä ja ruhtinaiden ja kuninkaan vallan pönkittämisessä, että evankeliumin ääni lähes katosi. Se oli synkkää aikaa. Jos joku pappi ei saarnannut vallanpitäjien eduksi, hänet erotettiin. Neljäs käsky laajennettiin niin, että ihmisten piti totella sokeasti myös ruhtinaita. Se oli muka Jumalan tahto. Kristityn kansan oma tahto selitettiin vain synkäksi synniksi.
Nyt on toisin. Ruhtinailla ei ole enää osaa ei arpaa kirkon asioihin. Kirkkokansa saa valita edustajansa, vaikka demokratiavajeita vielä onkin vanhasta perinnöstä johtuen. Evankeliumin sanaa julistetaan niin kirkkaana ja vapauttavana, ettei koskaan ole moista kuultu kirkon historiassa.
Jotkut yrittävät sitoa uusia taakkoja, mutta heillä on minipieni kannattajakunta. Jumala tarjoaa armoansa kaikille, ihan kaikille, ilman ehtoja. Ja koska olemme syntyjämme niin turmeltuneita, ettemme kykene edes tekemään ratkaisua armon vastaanottamiseksi, Jumala ei kysy, haluammeko vai emme. Jumala antaa armonsa meille täysin oman tahtonsa mukaan.
Kristitty on todella vapaa, vapaa ilman ehtoja. Sitä tietoa kirkko julistaa niin kotimassa kuin ulkomailla.
Ihminen elää jo muutenkin kärsimyksessä. On huoli tulevasta, monilla jo olevasta toimeentulosta. On huoli terveydestä, sekä omasta, mutta ennen kaikkea lasten. Monella on ahdistusta, tuskaa, sairautta, jatkuva huono omatunto, on näköalattomuutta. Useimmille elämä on kärsimystä kärsimyksen päälle. Joillekin ei kärsimysten määrä vielä riitä, vaan he pelottelevat ihmisiä, että elämä jatkuisi tämän kurjan elämän jälkeen suorastaan kidutuksena. Ikään kuin maan päällä ei olisi jo kylliksi kärsimystä!
Kirkko ei rakenna lisää taakkoja, vaan julistaa jokaiselle, että kaste on avannut tien kristittyjen seurakuntaan. Voit täysin luottaa, että sinulla on vain hyvää odotettavissa vaikean maisen matkan jälkeen. Kirkko julistaa, ettei ole minkäänlaista pelkoa.
Täytyy myöntää, että kirkko on muinoin ollut syvässä alennustilassa. Rooman valta ja sittemmin Ruotsin kuningas pitivät kirkkoa pihtiotteessa. Kirkko oli niin kelvollinen apu kansan kurissa pitämisessä ja ruhtinaiden ja kuninkaan vallan pönkittämisessä, että evankeliumin ääni lähes katosi. Se oli synkkää aikaa. Jos joku pappi ei saarnannut vallanpitäjien eduksi, hänet erotettiin. Neljäs käsky laajennettiin niin, että ihmisten piti totella sokeasti myös ruhtinaita. Se oli muka Jumalan tahto. Kristityn kansan oma tahto selitettiin vain synkäksi synniksi.
Nyt on toisin. Ruhtinailla ei ole enää osaa ei arpaa kirkon asioihin. Kirkkokansa saa valita edustajansa, vaikka demokratiavajeita vielä onkin vanhasta perinnöstä johtuen. Evankeliumin sanaa julistetaan niin kirkkaana ja vapauttavana, ettei koskaan ole moista kuultu kirkon historiassa.
Jotkut yrittävät sitoa uusia taakkoja, mutta heillä on minipieni kannattajakunta. Jumala tarjoaa armoansa kaikille, ihan kaikille, ilman ehtoja. Ja koska olemme syntyjämme niin turmeltuneita, ettemme kykene edes tekemään ratkaisua armon vastaanottamiseksi, Jumala ei kysy, haluammeko vai emme. Jumala antaa armonsa meille täysin oman tahtonsa mukaan.
Kristitty on todella vapaa, vapaa ilman ehtoja. Sitä tietoa kirkko julistaa niin kotimassa kuin ulkomailla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kirkon mukaan jos ihminen on kirkon jäsen, ihminen on armosta pelastettu. Tämä on aika kaukana Raamatullisesta totuudesta.
Kirkko tosiaan opettaa näin valheellisesti. Kirkon mukaan, jos on kastettu, kasteen merkki vie iankaikkiseen elämään, vaikka ei uskoisi. Tämä on suuri valhe. Voi Jeesuksen Kristuksen Sanan väärentäjiä. Erotkaa kirkosta ihmiset.
"Ihminen elää jo muutenkin kärsimyksessä." (D)
>>> Kirkon opetuksen mukaan ihmisen kärsimys on seurausta syntiinlankeemuksesta. Sen tähden kirkko julistaa lakia joka osoittaa ihmiselle hänen kadotuksenalaisen tilansa, että myös evankeliumia jonka kautta ihmisen pitää vapautettaman lain kirrouksesta, mutta tämä vaatii uskoa Kristuksen sijaishyvityksen päälle (satisfactio vivaria) sillä Raamatun mukaan ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle.
---------------------------------------
"Joillekin ei kärsimysten määrä vielä riitä, vaan he pelottelevat ihmisiä, että elämä jatkuisi tämän kurjan elämän jälkeen suorastaan kidutuksena. Ikään kuin maan päällä ei olisi jo kylliksi kärsimystä! " (D)
>>> Tämä väite on Raamatun ja kirkon uskon vääristelyä sillä kirkko itse opettaa iankaikkisesta kadotuksesta joka kohtaa niitä joilla ei ole uskoa Kristuksen päälle:
"XVII Kristuksen tuomiolle tulo/Augsburgin tunnustus:
"Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan."
Dogmatikos siis vääristelee tietoisesti kirkon oppia. Kyse ei ole mistään "pelottelusta" tietenkään vaan siitä että kirkko varoittaa vakavasti ihmisiä että jolleivät he tee parannusta ja usko Kristuksen päälle, he ovat vaarassa joutua iankaikkiseen piinaan josta Jeesus opetti.
--------------------------------------------
"Kirkko ei rakenna lisää taakkoja, vaan julistaa jokaiselle, että kaste on avannut tien kristittyjen seurakuntaan." (D)
>>> Kirkko ei varsinaisesti ja ensisijaisesti julista että KASTE olisi avannut tien seurakuntaan, vaan että kristus on ristillään sovittanut kaikkien maailman ihmisten kaikki synnit ja että uskomalla henkilökohtaisesti tämän sijaishyvityksen, tullaan osaksi kristuksen seurakuntaa. Kaste on kirkon opin mukaan armonVÄLINE ei armon lähde kuten Dogmatikos vääristelee.
Kaste on kylläkin kallis autuuden pesu jossa isä Jumala tekee lapsekseen, Poika Kristus pesee puhtaaksi ja pukee vanhurskaudellaan ja Pyhä henki uudestisynnyttää ja tekee asumasijakseen. Näin kaste on ikäänkuin portti jonka kautta käydään sisälle Jumalan valtakuntaan, mutta Kristuksen ristintyö on se varsinainen armon syy ja lähde.
Kirkon opin mukaan siis pelkkä kaste ilman uskoa ei riitä autuuteen vaan tarvitaan molemmat.
------------------------------------------
" Voit täysin luottaa, että sinulla on vain hyvää odotettavissa vaikean maisen matkan jälkeen. Kirkko julistaa, ettei ole minkäänlaista pelkoa." (D)
>>> Kuten ylempänä olevasta Augsburgin tunnustuksen lainauksesta käy ilmi, kirkko ei lainkaan opeta kuten Dogmatikos väittää vaan opettaa että sinulla on todellinen vaara joutua iankaikkiseen kadotukseen ilman uskoa. Sinua ei siis odota "joka tapauksessa" hyvää maisen matkan jälkeen vaan ainoastaan siinä tapauksessa että olet tullut uskoon.
-----------------------------------------------
Emme siis salaa pyrkimystämme. Julistamme Kristuksen sovitustyötä, vapautuksen evankeliumia. Pyrimme keventämään ihmisten taakkoja.
Entäs se parannuksen tekeminen ja syntiensä hylkääminen?
Mihin kirkko pyrkii?
Suomen evlut. kirkko pyrkki miellyttämään maailmaa.
Juuri niin. Siihen me pyrimme. Kristuksen evankeliumi miellyttää maailmaa. Se tekee vapaaksi. Sitä maailma suorastaan janoaa. Maailma huutaa vapautusta.
Sinua kaipaa sydämeni, / sun puolees huutaa mun henkeni. /
On yksin tästä / sen ikävästä / kyyneleni.
Mua auta, Herra, mä toivon vaan, / vaikkei ois toivoa ollenkaan. /
En päästä sua, / ennen kuin mua / käyt siunaamaan.
Suomen evlut. kirkko pyrkii mahdollisimman suureen osuuteen veronmaksajien rahoista.
" Tulkaa sillä kaikki on jo valmiina"
Alkaako iso pyörä vipata taas......?
Jeesuksellako?
Otsikoit: ”Mihin kirkko pyrkii?”
Vastasit, että ”kirkko ei rakenna lisää taakkoja, vaan julistaa jokaiselle, että KASTE on avannut tien kristittyjen seurakuntaan”, josta seuraa luottamus siihen, että ”vaikean matkan jälkeen on vain hyvää odotettavissa”.
Maailman uskonnot tilaston mukaan vuonna 2014 koko maailman väestöstä oli krisittyjä, eli eri seurakuntiin kasteessa liitettyjä 2376 miljoonaa. Muihin uskontoihin, uskonnottomiin ja ateisteihin kuuluvia 4785 miljoonaa, joilla siis Suomen evl. kirkon mukaan ”vaikean matkan jälkeen” ei ole odotettavissa mitään hyvää.
Olettaisi siis, että kristillisten kirkkojen pyrkimys ympäri maailmaa olisi, että ne alkaisivat kastaa noita onnettomia tulevan hyvän saavuttamiseksi.
Vuoden 2011 tilaston mukaan 15–25 vuotiaista suomalaisaikuisista kristinuskon Jumalaan uskoi enää vain 15 prosenttia, vaikka heistä suurin osa oli kastettuja. Islannissa 0 prosenttia.
Jyväskylän yliopiston vuonna 2016 tekemän tutkimuksen mukaan 23-25 vuotiaista 40 prosentilla on identiteetti jossain määrin hakusessa, joka identiteettikriisi altistaa masennukselle, opiskelu-uupumukselle, motivaation ja innostuksen puutteelle, sekä matalalle elämäntyytyväisyydelle.
Kun identiteettikriisiytyminen näyttää estävät monilla tavoin elämäntyytyväisyyttä, vaikka kirkkomme opin mukaan heidän tulisi kristittyinä olla maanpäälisessä elämässään todella vapaita kaikista elämän kahleista, niin kertoisitko dogmatikos-, miksi kuitenkaan heidän arkipäiväodotuksissaan näin kuitenkaan ei ole tapahtunut?
Mikä kirkko? Maailmassa on miljoonia kirkkoja.