Hei vaan kaikille!
Minä olen 26-vuotias melko tavallinen nainen. Nuorena olin, vaikkakin sisimmässäni vilkas ja puhelias, kuitenkin todella arka kaikkien ihastusteni seurassa. Ainoat kunnon seurustelusuhteeni olivat nettisuhteita, joisden aikana näimme tuskin koskaan, ja seksiä emme luonnollisesti harrastaneet. 19-vuotiaana tällainen etäsuhde muuttui läheisemmäksi, ja huomasin olevani erittäin himokas. Erittäin, erittäin himokas. En pystynyt pitämään näppejä erossa seurustelukumppanistani. Hän sen sijaan ei ollut niin himokas - tai oikeastaan hän ei halunnut olla himokas. Hän halusi mennä naimisiin ennen kuin harrastetaan seksiä. Niin sitten menin naimisiin, ja seksielämäni alkoi. Hääyönä menetin neitsyyteni, ja sen jälkeen panimme kuin puput pari vuotta.
Olimme naimisissa 7 vuotta. Joskus kahden vuoden kohdalla tajusin, että perkele, olen kokenut yhden ainoan kullin elämäni aikana, ja haluan todellakin kokea lisää. Olin herkkä ihastumaan... voi, muistan vieläkin sen yhden mieheni opiskelukaverin, koripalloilijan, johon olin lääpälläni pari kuukautta. Ja sen ihanan perheenisä-naapurin, joka tuli lainaamaan munia ja mulla pyöri sukat jalassa. Parisuhteeni onneksi nämä molemmat tapaukset muuttivat, joten sain hengitellä taas rauhassa. Muitakin tuli, tasaiseen tahtiin, mutta siveellisenä vaimona, ja myöskin ujona, pidin ajatukset omana tietonani.
Viiden vuoden avioliiton jälkeen aloin puhua avoimesta suhteesta. Oli muuten aika sairaan vaikea puheenaihe. Mieheni oli täysin kykenemätön ymmärtämään, miksi hän ei riitä minulle ainoaksi, ja minä olin täysin kykenemätön ymmärtämään, miten kukaan voi olla loppuelämää yhden ainoan ihmisen kanssa, edes koskaan kokeilematta, miltä joku muu voisi tuntua!
Sanomattakin on selvää, että olin (ja olen edelleen) seksuaalisesti todella aktiivinen. Oli kausia, jolloin halusin seksiä kaksi kertaa päivässä kolme viikkoa kuukaudesta, viikon tauko ja taas sama. Tietysti välillä oli myös kausia, etten halunnut ihan niin paljoa. Mutta tätä kaikkea leimasi se, että puolisoni ei halunnut niin paljon. Hänelle sopiva määrä oli 1-3 kertaa viikossa. Joten olin toisinaan hieman turhautunut.
Kuuden vuoden avioliiton jälkeen päätin, että nyt saa riittää: minä saan avoimen suhteen, tai sitten tulee ero. Sanoin, että oikeasti, mun on pakko kokea elämässäni muutakin kuin yksi kikkeli ja yksi vanilja. En tiedä, onko tämä sairasta vai tervettä, mutta mua ei kiinnosta enää tämä. Mies suostui pitkin hampain avoimeen suhteeseen, ja mä sain mun ensimmäisen kokemuksen seksistä jonkun muun kuin hänen kanssaan.
Toinen seksikumppani oli ihana ajatuksena, ja ekalla kerralla oikein kiva, mutta tokalla kerralla hoksasin, että ainakaan tämä ihminen ei kiinnosta tämän enempää. Kokemus oli mulle kuitenkin tosi avartava. Ihmiset on erilaisia ja seksi on erilaista eri ihmisten kanssa... just niin kuin olin ajatellutkin!
Olin tän kokemuksen jälkeen muista syistä erittäin stressaantunut puoli vuotta, ja hormonikierukkakokeilu samaan aikaan aiheutti sen, että saatoimme harrastaa seksiä 1-2 kertaa kuukaudessa. Käsittämätön, outo vaihe mulle. Ei vain tehnyt mieli. Iltaisin väsytti. Aamuisin väsytti. Toinen ärsytti. Pohdin avioeroa niin että päässä kiehui.
Sitten joku napsahti mun päässä. Mä päätin, että nyt saa riittää, luovuin kierukasta ja parisuhteesta samaan syssyyyn, ja vapaan seksin ihmeellinen maailma avautui minulle.
Vaikka eroaminen on ollut ihan helvetillistä, se on ollut samalla ihanaa. Ja ehkä kaikista ihaninta on ollut se, kuinka paljon arvostusta, uusia näköaloja ja syvempää ymmärrystä itsestä ja omasta seksuaalisuudesta tämä vapaa seksi on tuonut. Tunnen olevani kuin lapsi karkkikaupassa. Alan vähitellen hahmottaa, mistä mauista pidän eniten, mutta uudet maut on edelleen tosi viehättäviä. Olen niin utelias.
Toivon, että tämä uuden janoamisen vaihe menee ohi, ja jossain vaiheessa kykenisin vakiintumaan vakipanoon tai pariin, tai jopa johonkin parisuhteeseen... Mutta ei vielä! Nyt olen vapaa, ja aion kokeilla kaikkea niin kauan kuin tuntuu hyvältä.
Ihmeellinen, uusi maailma.
Minä olen 26-vuotias melko tavallinen nainen. Nuorena olin, vaikkakin sisimmässäni vilkas ja puhelias, kuitenkin todella arka kaikkien ihastusteni seurassa. Ainoat kunnon seurustelusuhteeni olivat nettisuhteita, joisden aikana näimme tuskin koskaan, ja seksiä emme luonnollisesti harrastaneet. 19-vuotiaana tällainen etäsuhde muuttui läheisemmäksi, ja huomasin olevani erittäin himokas. Erittäin, erittäin himokas. En pystynyt pitämään näppejä erossa seurustelukumppanistani. Hän sen sijaan ei ollut niin himokas - tai oikeastaan hän ei halunnut olla himokas. Hän halusi mennä naimisiin ennen kuin harrastetaan seksiä. Niin sitten menin naimisiin, ja seksielämäni alkoi. Hääyönä menetin neitsyyteni, ja sen jälkeen panimme kuin puput pari vuotta.
Olimme naimisissa 7 vuotta. Joskus kahden vuoden kohdalla tajusin, että perkele, olen kokenut yhden ainoan kullin elämäni aikana, ja haluan todellakin kokea lisää. Olin herkkä ihastumaan... voi, muistan vieläkin sen yhden mieheni opiskelukaverin, koripalloilijan, johon olin lääpälläni pari kuukautta. Ja sen ihanan perheenisä-naapurin, joka tuli lainaamaan munia ja mulla pyöri sukat jalassa. Parisuhteeni onneksi nämä molemmat tapaukset muuttivat, joten sain hengitellä taas rauhassa. Muitakin tuli, tasaiseen tahtiin, mutta siveellisenä vaimona, ja myöskin ujona, pidin ajatukset omana tietonani.
Viiden vuoden avioliiton jälkeen aloin puhua avoimesta suhteesta. Oli muuten aika sairaan vaikea puheenaihe. Mieheni oli täysin kykenemätön ymmärtämään, miksi hän ei riitä minulle ainoaksi, ja minä olin täysin kykenemätön ymmärtämään, miten kukaan voi olla loppuelämää yhden ainoan ihmisen kanssa, edes koskaan kokeilematta, miltä joku muu voisi tuntua!
Sanomattakin on selvää, että olin (ja olen edelleen) seksuaalisesti todella aktiivinen. Oli kausia, jolloin halusin seksiä kaksi kertaa päivässä kolme viikkoa kuukaudesta, viikon tauko ja taas sama. Tietysti välillä oli myös kausia, etten halunnut ihan niin paljoa. Mutta tätä kaikkea leimasi se, että puolisoni ei halunnut niin paljon. Hänelle sopiva määrä oli 1-3 kertaa viikossa. Joten olin toisinaan hieman turhautunut.
Kuuden vuoden avioliiton jälkeen päätin, että nyt saa riittää: minä saan avoimen suhteen, tai sitten tulee ero. Sanoin, että oikeasti, mun on pakko kokea elämässäni muutakin kuin yksi kikkeli ja yksi vanilja. En tiedä, onko tämä sairasta vai tervettä, mutta mua ei kiinnosta enää tämä. Mies suostui pitkin hampain avoimeen suhteeseen, ja mä sain mun ensimmäisen kokemuksen seksistä jonkun muun kuin hänen kanssaan.
Toinen seksikumppani oli ihana ajatuksena, ja ekalla kerralla oikein kiva, mutta tokalla kerralla hoksasin, että ainakaan tämä ihminen ei kiinnosta tämän enempää. Kokemus oli mulle kuitenkin tosi avartava. Ihmiset on erilaisia ja seksi on erilaista eri ihmisten kanssa... just niin kuin olin ajatellutkin!
Olin tän kokemuksen jälkeen muista syistä erittäin stressaantunut puoli vuotta, ja hormonikierukkakokeilu samaan aikaan aiheutti sen, että saatoimme harrastaa seksiä 1-2 kertaa kuukaudessa. Käsittämätön, outo vaihe mulle. Ei vain tehnyt mieli. Iltaisin väsytti. Aamuisin väsytti. Toinen ärsytti. Pohdin avioeroa niin että päässä kiehui.
Sitten joku napsahti mun päässä. Mä päätin, että nyt saa riittää, luovuin kierukasta ja parisuhteesta samaan syssyyyn, ja vapaan seksin ihmeellinen maailma avautui minulle.
Vaikka eroaminen on ollut ihan helvetillistä, se on ollut samalla ihanaa. Ja ehkä kaikista ihaninta on ollut se, kuinka paljon arvostusta, uusia näköaloja ja syvempää ymmärrystä itsestä ja omasta seksuaalisuudesta tämä vapaa seksi on tuonut. Tunnen olevani kuin lapsi karkkikaupassa. Alan vähitellen hahmottaa, mistä mauista pidän eniten, mutta uudet maut on edelleen tosi viehättäviä. Olen niin utelias.
Toivon, että tämä uuden janoamisen vaihe menee ohi, ja jossain vaiheessa kykenisin vakiintumaan vakipanoon tai pariin, tai jopa johonkin parisuhteeseen... Mutta ei vielä! Nyt olen vapaa, ja aion kokeilla kaikkea niin kauan kuin tuntuu hyvältä.
Ihmeellinen, uusi maailma.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Tässä hyvät katsojat näemme modernin aikapommin, joka 15 cm ulokkeeseen kyllästyttyään etsii tilalle uuden 15 cm ulokkeen ja sen tehtyään on puolet omaisuudestasi kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Parempia provoja, nyt läpimenotilanne 1-1.
Menit siis naimisiin heti kun tapasit miehen ja erosit ihan just vai. Aika huono provo.
Kyllä tuollaista tapahtuu
Ei tapahdu Suomessa
Oliko miehes uskovainen? Muuten ei kukaan jaksa odotella avioliittoa.
Yhden kikkelin idea on se että sillon ei tiedä paremmasta. Kun ei tiedä paremmasta, ei voi kaivata parempaa....
(Tai näköjään voi)
Etkö ole koskaan kuullut sanontaa "ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella"? Pätee moneen asiaan, myös tähän.
laita kirjoitelmaharjoitelmat asiaankuuluvalle palstalle: seksinovellit
:)
Naiset on tyhmiä
Miehetkö eivät ole?
Oletko mies vai naishuora?
On kohtuutonta vaatia päivittäistä yhdyntää. Toisilla (kuten itselläni) limakalvot ovat sen verran herkät, että seksin jälkeen pitää pitää päivä tai pari taukoa. Tiedän, että miehillä voi olla ihan samoin. 2-3 yhdyntää viikossa on mielestäni ihan sopiva määrä parisuhteessa.
Hyi, että miten ällöttävä akka. Just tuollasten takia minä saan kärsiä. Minäkin erosin tuollaisesta miehestä. Meillä seksi oli ihan hyvää. Sain monesti orgasmin ja mies aina. Ei siis mitään vikaa. Mies sanoi, että voisin olla aktiivisempi, mutta miten nainen voi olla aktiivisempi, herranenaika!? Minähän sitten yritin ja yritin ottaa sen kalun suuhun, mutta se ällötti mua. Käytiin avioliittoneuvojalla ja ei siitäkään ollut mitään apua, mies vaan jankutti niitä samoja juttuja, että minä mukamas häntä ahdistan ja seksi on huonoa, no kai se on jos hän ei minua huomio ja tottakai olen hälle vihainen kaikesta, kun en saa hellyyttä edes pyytämällä. Hän tuhosi minun ja lasten elämän. Vaikka en mä ole katunut, kun sellaisesta kusipäästä pääsee kerran eroon, mitä nyt vois olla lasten kanssa enemmän, että minäkin pääsisin nauttimaan elämästä välillä.
Pylly pystyyn!
Vaikuttaa enemmän seksinovellilta kuin tosielämältä.
...tosin vain kirjoitustyylin ja paikan perusteella.
Sinänsähän tuo oli hyvä kuvaus perusluonteeltaan vakintumiskelvottomasta naisesta. Monet näistä vakiintuvat hankkiakseen perheen, mutta liitto on tuomittu epäonnistumaan.
Eikös tää oo vapaa maa.... anna mennä vaan :)
Juuri tuollaisia kaikki naiset on.
En oikein osta ajatusta siitä että seksuaaliset kokeilut olisivat eron syy, mutta olisihan se aika lohduton ajatus jos ei olisi kuin yksi seksikumppani koko elämän aikana.
Tutut elementit mainittu, joita näkee, kuulee ja kokee. Tuota se on seikkailunhaluisille, joiden ei kannata edes alkaa seurustelemaan ennen kuin ovat tarpeeksi kokeneita. Tinder vaan soimaan, lika barn leka bäst.
Miehesi oli onnellinen päästessään eroon tuollaisesta l***sta
Mies vaikutti jäykkilseltä. Sellaisella ei tee mitään
Olet kuonaa! Täysin turhaa ihmiskunnan painolastia
Jokainen saa harrastaa seksiä kuten haluaa ja kenen kanssa haluaa.
Saa, mutta sitten on myös pajko kestää, jos sanotaan lutkaksi
Kukaan ei ole lutka
Jos asennoituu seksiin pelkkänä seksinä, eikä ole väliä sillä, onko kiintymystä seksikumppaneita kohtaan ollenkaan, niin voinee toimia kuten aloittaja kuvailee.
Oma asenteeni on kumppanuus suhdetta kohtaan se, että kiintymystä pitäisi löytyä toinen toisiaan kohtaan molemmin puolin, jolloin seksi on molemminpuolista kiintymyksen jakamista, ja toinen toistensa kanssa toinen toisistaan nauttimista.
Olisi toivottavaa, että aloituksen kaltaisessa tilanteessa kummallakaan ei ole mitään tunteita toinen toisiaan kohtaan.
"Avoimet suhteet" liittyvät näkemykseni mukaan ainoastaan täysin tunteettomille ihmisille, jotka kykenevät asennoitua seksiin pelkkänä suorituksena ja panemisena yhtenä panonsa muiden pantojen joukossa.
Mekaaninen toimenpide.
Näin se joillkin menee, niin miehillä kuin naisilla. Arvelen että tällaisia panokoneita on joka kolmas nainen ja ehkä useampikin mies. Ja naisten aktiivisuus yleensä kasvaa iän myötä biologisista syistä.
Nämä naispanokoneet ovat uhka yhteisölle
Solidaarisempi mies ajattelis, että hyvä mitä useampi saa.
Mutta ätmit tunnetusti vihaavat naisia ja naisia rakstavia miehiä.
Naiset ovat outoja
Neitsyeen kanssa ei kannata mennä naimisiin. Enemmin tai myöhemmin se haluaa kokeilla vierasta kullia
Höpö höpö, ei halua, jos ei ole lutka
tuollainen on se moderni sinkku nainen eli tider tyttö etsii miehiä vaan tinderistä ja hylkää sen oman rakastavan miehen joka ei lyö eikä käy vieraissa varmaan on oli oma mies joku tavallinen työ mies ja tinder tyttö halusi korkeasti koulutettua bi miestä jonka kikkeli maistuu kakalle
Hei. Mielenkiintoinen kirjoitus tuo 26 v naisen kertomus! Oon itse sinkkumies ja ollut sinkkuna 2000- luvun kokonaan. En ole ollut myöskään seksisuhteessa kenenkään kanssa ko.aikana. Mieli kyllä on tehnyt ja tilaisuuksia on tarjoutunut, olen ne ohittanut koska henkilö ei ole ollut minua kiinnostava yksilö. En lukeudu ehkä pelimiehiin? Olen ujo ja naiseen lähentyminen ei ole helppo juttu. Kaipuu on läheisyyteen, mutta kaikki ei minulle kelpaa! Kiinnostavan yksilön löytyessä olen valmis jonkinasteiseen kanssakäymiseen. T. Kait ranttu
Ymmärrän kyllä pointin,mutta onko se sitten loppupelissä sen väärti,menettää hyvä kumppani ja mitä saat kuitenkaan loppujenlopuksi tilalle?? Yksinäisyys,lumpun maine..kukaan ei ota enää tosissaan..läheisyys..seksi vieraan kanssa ,joskus tunteetonta jyystöö..Itsellä oli tämä vaihe joskus..mitä se antoi..oli hyviäkin kokemuksia,mutta jäi.se.henkinen tyhjyys,syvälliset keskustelut..Nyt olen löytänyt hyvän parisuhteen,enkä haluais enää kertakäytösuhteita..Ihana käpertyä toisen kainaloon ja.joka oikeasti välittää ihmisenä..Ehkä löydät sen oikean joskus..ei irtonumerot pidemmän päälle tuo,kun henkisesti pahan olon..
Huora mikä huora. Minä en mitään läskejä panisi mutta komeaa miestä kylläkin.
Kuka on kuka ei
Ätmi se satuilee jotain paskan pornofilmin juonta, vai että naapuri tulee oikein munia lainailemaan.