En halua suhdetta?

Muuten olen kanssasi samaa mieltä ja ihan tismalleen samat on kokemukset (paitsi pisin suhde pitempi), mutta tuo toiseksi viimeisen kappaleen viimeinen lause ei oikein minulle sovi... Kyllä mie fyysistä läheisyyttä kaipaan. Etkö oikeasti kaipaa sitä?

No minustakin seksi on ihan liikaa nostettu tapetille, suhteet on vaan ja pelkästään sitä. Sen takia tuli ero ja suhteenalutkin on tyssänneet siihen ja taas toisaalta siihen, että ei ole mitään muuta yhteistä. Mutta kyllä minusta suhteessa pitääkin olla toisen kanssa, eikä vaan käydä silloin, kun itseään huvittaa tai haluaa, pitää osata sitoutua ja nauttia siitä toisen mielyttämisestä. Romantiikkaa ei ole maailmassa koskaan liikaa.

Olen about samaa ikäluokkaa kuin sinä. Itselläni ei ole yhtään kokemusta seurustelusta, mutta yhden yön jutuista kuitenkin on. Niissäkin on kuitenkin takana se, että haluaisi kuitenkin tavata naisia enemmänkin, mutta naiset usein itse jättävät homman siihen yhteen yöhön. En minäkään varsinaisesti kaipaa jatkuvaa yhteistä oloa, tai no vaikea sanoa kun sellaista ei ole ollut. Olen varmaan sitten pakon edessä tottunut siihen yksinoloon, mutta olisi kiva tavata vaikka pari kertaa viikossa jotain naisystävää (sellainen jonka kanssa myös seksiä), enempää tuskin kaipaisi. Jos on ollut joku pano joskus (viimeisestäkin todella pitkä aika), niin nukkuminen sellaisen vieressä tuntuu aika hankalalta. Helpompi nukkua yksin. Mutta kuten sanoit, harrastuksia, matkailua tms. voi tehdä myös kavereiden kanssa tai joskus yksinkin. Yksin kun asuu, niin saa ainakin tehdä aika pitkälti sitä mitä haluaa ja milloin haluaa. Mutta sitten kun on niitä hiljaisia hetkiä ja mielellään kaipaisi ns. vertaistukea, niin eipä sitä oikein mistään saa. Voi olla, että ennen pitkää jää sitten täysin yksin. Suomessa käy niin helposti monellekin miehelle. Naisille se on mahdotonta, paitsi jos onnistuu itse kusemaan kaikki asiansa.

Juu ei paljoa kiinnosta enää, kun on nähnyt mihin parisuhteet yleensä perustuvat ja mihin ne johtavat. Ihmeitä voi ehkä tapahtua, mutten usko omalle kohdalleni sellaista osuvan. Vittumaisinta tässä on se, että nyt kun ei kiinnosta enää tippaakaan, ovat naiset alkaneet lähennellä. Ei jaksaisi aina selvitellä, että miksei kiinnosta ja sitä ja tätä. Olenkin alkanut vältellä naisia ihan vain tuon takia, muutamia kavereita lukuun ottamatta.

Siis mikä tässä on kohtalo?
Itse naisena joka ei halua parisuhdetta sanoisin ettei se ole kohtalo. Se on oma päätös ja jos siihen on tyytyväinen niin ei voi puhua kohtalosta.

Olet vielä nuori ja se oikee voi vielä hyvinkin löytyy..Totta on,että monet on suhteissa,jotka ei toimi.kait sitten pelkäävät yksinäisyyttä ym .Itse ollut sinkkuna 4v..alussa oli vaikeaa,mutta nyt huomannut,että hyviäkin puolia sinkkuudesta löytyy..Vapaa tulemaan ja menemään,saa olla kotonaan pitkin tai poikin..ihanaa seksiä olen saanut nuoremmilta miehiltä..Toki huonojakin puolia sinkkuudessa on..välillä kaipais juttukaveria,matkaseuraa ym.ja irtosuhteet pidemmän päälle tuntetonta jyystöö..

Olet siis aseksuaali ja aromanttinen. Normaaliahan tuo.

Moni ätmi on, mutta ei vaan tajua sitä. Ätmeille seksuaalinen kiihottuminen on vaikeaa (pitää olla juuri pornolla tavalla kaunis nuori nainen mihin on käteen vetäessä tottunut) ja naiset eivät kiinnosta suhdemielessä ihmisinä yhtään. Naiset on jotain ihme hyödykkeitä, joilla näytettäis vaan toisille miehille. Sit syytetään naisia, kun niitä ei näyttelyesineisyys kiinnosta ja haukutaan aisureiksi miehiä joita oikeat naiset kiinnostaa.

Kun olin nuori, niin minulla ei ollut nais seuraa, kukaan ei ollut kiinnostunut minusta, koska olin ulkonäöltäni mikä olin. Vasta myöhemmin tajuaa sen, ettei minulle kuulunutkkaan olla mitään nais seuraa. En minäkään kuitenkaan olisi löytänyt tasoistani seuraa esm korkean musikaalisuuteni vuoksi, tai muiden taide alueitteni tähden, koska olin jo heti eka luokalta lähtien luku taitoinen kun muut vasta tavailivat, joten kuten, niin minä jo luin suoraan Laulussa minulla oli kymmenen. Matematiikassa olin olin luokkani huonoin. Mutta näitten lahjojen tähden, joita minulla on olen ehkä elänyt kauniimman ja sisältö rikkaamman elämän kuin ne jolle on annettu se komea ulkonäkö, jonka mukaan nuorilla yleensä parin valinta menee, muilla ominaisuuksilla ei juuri ole väliä ei nuorena eikä aikuisena.
Ennen kaikkea on ymmärrettävä oma arvonsa ja oman arvonsa kunnioioittaminen vaikka ei koskaan kukaan nainen vilkaisisikaan sinuun päin, mutta valitettavasti näitä asioita ei ymmärretä, ennen kuin vanhemmalla iällä.
Aloin havahtua siinä asiassa, että olin lahjakas musiikissa, kun lava tansseissa kaverit örvelti omiaan vaikka olis ollu minkälainen laulaja ja musiikin tarjonta kuinka hyvää, niin omaa humalan huuruista örvellystä vaan pidettiin, minusta se oli niitten komeitten taholta älytöntä ja niitten naisten ja tyttöjen taholta jotka näitten komeitten kanssa hengailivat.

Sinkkuelämä menee ihan ok, mutta se edellyttää, että on edes fwb suhde jossain..
Nyt kun itelläni ei ole mitään meneillään, niin kyllä tuntuu, että ihan kuolemaa tässä alkaa jo kohta tekemään. Läheisyyttä ja seksiä kaipaa niin paljon ja sitä että voi puhua ja käydä yhdessä ulkonakin ja kokea asioita yhdessä.
Parisuhde sen oikean kanssa olisi tietenkin se kaikkein paras vaihtoehto, tosin parisuhteessa tulee sitten aina mukana niitä huonoja puoliakin. Se ei olekkaan enää vain me kaksi, vaan siihen tulee kuvioon toisen sukulaiset/sukuloimiset kissanristiäisineen jne. Siinä mielessä vakkari suhde voi olla jopa parempikin, mutta ongelma vaan, että nekin tahtoo loppua ennemmin tai myöhemmin kun toinen löytää kumppanin ja sitten se ero on vaan helvetin kova pala siinäkin. Kyllä sitä vaan kiintyy ihminen toiseen aikaa myöden.