Kysyn ateismista

Minulle on montakertaa sanottu että pelkkäästään se että ei usko jumaliin ei riitä tekemään ateistia, vaan sen lisäksi on osoitettava negaatiota kaikkeen yliluonnolliseen, kaikkeen henkiseen, kaikkeen uskomuksiin, kaikkiin uskontoihin ja kaikkiin uskovaisiin näiden jumalten lisäksi. Vasta sitten voidaan puhua että genkilö on ateisti eikä mikään uskovainen hihhulipelle.

SuoernaturalNeverEsisted kirjoitti:

Minulle on montakertaa sanottu että pelkkäästään se että ei usko jumaliin ei riitä tekemään ateistia, vaan sen lisäksi on osoitettava negaatiota kaikkeen yliluonnolliseen, kaikkeen henkiseen, kaikkeen uskomuksiin, kaikkiin uskontoihin ja kaikkiin uskovaisiin näiden jumalten lisäksi. Vasta sitten voidaan puhua että genkilö on ateisti eikä mikään uskovainen hihhulipelle.

Kannattaisi ottaa selvää eikä kuunnella seurakuntakavereitasi.

SuoernaturalNeverEsisted kirjoitti:

Minulle on montakertaa sanottu että pelkkäästään se että ei usko jumaliin ei riitä tekemään ateistia, vaan sen lisäksi on osoitettava negaatiota kaikkeen yliluonnolliseen, kaikkeen henkiseen, kaikkeen uskomuksiin, kaikkiin uskontoihin ja kaikkiin uskovaisiin näiden jumalten lisäksi. Vasta sitten voidaan puhua että genkilö on ateisti eikä mikään uskovainen hihhulipelle.

Negaatio kaikkea yliluonnollista ja kaikkia uskontoja kohtaan edustaa uskonnotonta naturalismia eli sellaista maailmankuvaa ja elämäntapaa, mihin ei kuulu minkäänlaista uskonnollisuutta ja missä maailman ilmiöihin katsotaan löytyvän syyt maailmasta itsestään. Niin katsova ihminen tietysti on myös ateisti, mutta jokainen ateisti ei välttämättä ole niin katsova.

Sikäli kun henkisyys lienee sama asia kuin psyykkisyys eli mielellisyys (jos noin nyt voi sanoa... kaipa voi) niin tuskin kukaan muu kuin aivokuollut edustaa epähenkisyyttä ainakaan missään absoluuttisessa mielessä. Hengellisyys taas on eri asia, ja sillähän viitataan henkimaailmaan ja henkiolioihin jne. Uskonnoton naturalisti varmasti on epäspiritualisti, mutta ateisti ei sitä välttämättä ole.

Puolestaan negaatio uskovaisia kohtaan menee mielestäni uskonnottomuuden alle siten, että ei olla itse uskovainen eli uskova. Mielestäni uskovat edustavat aina uskonnollisuutta, vaikka usein kertovatkin pitävänsä uskoa ja uskontoa eri asioina. Tämä kaipaa lisäselvitystä:

Uskonto on mielestäni järjestäytynyttä uskoa, mitä ei voi olla olemassa ilman, että ainakin joku uskoo oikeasti, vaikka kaikkien kyseiseen teatteriin osaa ottavien ei toki tarvitsekaan uskoa, ei edes sen vetäjien. Uskoa voi toki periaatteessa olla ilman uskontoa, mutta mielestäni sitä voisi silloin kutsua pelkästään hengellisyydeksi, juuri väärinkäsitysten välttämiseksi. Minusta näyttää selvästi siltä, että useimmiten ihmiset omaksuvat sen mitä uskokseen nimittävät aina jonkin uskonnon myötävaikutuksesta, ja minä en usko heitä pätkääkään kun he väittävät, etteivät muka edusta yhtään mitään uskontoa.

Sitten on vielä oma lukunsa näiden kaikkien mainittujen asioiden vastaisuus, mitä pelkkä negaatio näihin nähden ei itsesään ole. Luonnollisesti näitä asioita vastustava varmasti myös suhtautuu näihin negaation kautta, mutta kaikki ateistit eivät siis ole esim. antiteistejä, vaikka kaikki antiteistit ovatkin ateisteja. Sitten misoteistit, eli jumaluskoiset jumalten vastustajat ovatkin sitten taas oma lukunsa.