Kertoisitko Varjoveteraani näkemyksesi siitä, miten Suomen puolustusvoimat ja siviilipalvelus tulisi käytännössä järjestää? Ja ne perusteet, joiden nojalla näin tulisi tehdä?
Näkemyksesi Varjoveteraani
Andy
2238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mistäs suunnasta ajattelet muutospaineiden - eikö sellaisia ole - tulevan? Yksi on tietysti tuo kansainvälisen tason mukaantulo, ennen pitkää sieltä on odotettavissa uusmuotoisia kuvioita. Mutta mitä - sitähän ei tässä vaiheessa tiedä kukaan. Miten EU ja NATO niveltyvät toisiinsa, millaiset uudet roolit kansallisille puolustuksille asettuvat? Vain aika näyttää, käytännön johtopäätöksenä tässä vaiheessa voi olla vain pidättyminen sitovista periaatteellisista linjanvedoista ja uudelleenjärjestelyistä.
Toinen muutospaine tulee puolustuslaitoksen sisältä, jossa, jos olen oikein ymmärtänyt, tällä hetkellä turhautunut upseeristo yrittää kouluttaa motivoitumattomia asevelvollisia valmiuksiin joista ei tiedä miten niillä tosipaikassa pärjätään. Ei liene mikään ihanteellinen tilanne se jos - saako tämän ääneen sanoa - järkimiehet kokevat intin lähinnä typeränä pelleilynä ja älykääpiöiden äkseeraamisena ja toisella äärilaidalla luonnevikaiset rambot imevät sieltä oikeutuksen äärifasistisille mielipiteilleen. Omasta puolestani luulen, että valikoituneemmalla sakilla saataisiin parempi puolustusvalmius. Kannatan nykyistä suuntausta asevelvollisten ennakkotarkastuksen ja -karsinnan lisäämiseksi, pudotusta saisi harrastaa myös noiden yli-innokkaiden ja -aggressiivisten yksilöiden suhteen.
Andy, Ned, Perttu, ja mitä teitä valistuneita keskustelijoita tällä pastalla onkaan, mielestäni juuri te ja teidänkaltaisenne olisitte oikeita henkilöitä tekemään kehitystyötä puolustuslaitoksen piirissä - hakeutukaa toki tekemään sitä todellisuudessakin, ei vain nettipalstoilla. Kriittistä älyä ja suhtautumistahan siinä edellytetään ja tarvitaan, mutta eikö asia olisi sen arvoinen?
Kolmas asia on sitten tuo siviilipalvelus, se on kai asia ihan erikseen. Siinä minua on aina ihmetyttänyt se ettei esim. siviilipuolustuksen strategioita ja menetelmiä opeteta näille miehille - ettei heistä edes osaa kouluteta varsinaisesti maanpuolustusvalmiuteen, heille ei siis sälytetä sitä osaa maan puolustamisessa mikä mielestäni heidän maailmankatsomukseensa luontevasti kuuluisi. Jos ko. palvelusmuoto yleensä on perusteltavissa, paikallaan, kyllä siihen pitäisi kehittää myös positiivinen ja yhteistä asiaa palveleva sisältö. Konfliktintutkimus ja siviilivastarinta kuuluisivat kuvaan. Toinen vaihtoehtohan sitten on tietysti, että luovutaan korvaavista palvelumuodoista kokonaan, mihin tilanne saattaa itsestäänkin ajautua siinä vaiheessa jos puolustulaitokseen valitaan tulevaisuudessa vain valiojoukkoa ja mahdollisesti vapaaehtoisuudenkin pohjalta.
Keskustelu näistä aiheista on kyllä yhdessä tietyssä mielessä aika turhaa ja turhauttavaakin: kuten kaikki tiedämme, ympärillämme on meneillään sellainen käymistila, jonka seurauksena todennäköisesti monet asiat näissä yhteyksissä tulevat perinpohjin muuttumaan, mutta toistaiseksi meillä ei ole juuri mitään sitovaa tietoa käsillämme että voisimme edes arvailla miten. Yleisesti ottaenhan asiat tapahtuvat maailmassa ihan päinvastaisessa järjestyksessä: ensin muuttuvat harvojen edelläkävijöiden ajatukset, sitten yleensä ihmisten tapa ajatella, ja sitten vasta seuraavat muutokset organisaatioissa ja järjestelmissä. Siteeraan filosofian ylioppilaiden laatimaa "Narkissos-esseetä", jota monisteena näyttää olevan liikkeellä ainakin Helsingissä ja Jyväskylässä, siinä asia ilmaistaan näin: "Mikä on oleellista? Ensin on nähtävä maailma oikein. Muutokset seuraavat sitten itsestään. Mitä ne tulevat olemaan, sitä emme voi tässä vaiheessa edes tietää."
Mielestäni tähän tämä keskustelu on hyvä lopettaa.
varjoveteraanille annettakoon tunnustus, koska on kyllä selkeästi valistuneemmalla asiatasolla kansallisen puolustuskyvyn ja sen tulevaisuuden haasteiden pohdinnoissaan, kuin keskimääräinen pro- tai eritoten kontra-maanpuolustuskeskustelija näillä forumeilla :-)
Vaikka en olekaan koskaan aktiivisotilas ollutkaan, on tuo reservi- ja varsinkin YK-työ tuonut sen verran yhteyksiä puolustusvoimiin, että voisi sanoa kanssakäynnin olevan kohtalaisen toimivaa ja ajoin vilkastakin. Nähtyäni monia nuoria upseereita töissään varusmiesten kanssa, en koe heidän olevan järin turhautuneita työhönsä, vaan jopa päinvastoin. Reserviharjoitukset tietysti vielä erikseen, koska niissähän suurin osa reserviläisistä on hämmästyttävän motivoituneita ja osaavia, toki nähtävissä on ollut monien ennen vakinaisen väen tehtäviin kuuluneiden tehtävien jääneen pelkästään esimiesreserviläisten hoitoon. Annetut resurssit eivät sotaväessa riitä kaikkeen tänä päivänä - tämän olemme vanhemmat reserviläiset keskuudessamme harjoituksissa selkeästi todenneet.
Monesti voi yleinen epätietoisuus homman kokonaiskuvasta haitata harjoitusprosessia, mutta samallahan reservi pätevöityy laajemmaltikin tehtäviinsä, kuin ehkä ihan tarkoituskaan?
Kyllä jokainen SA-Intin käynyt voi allekirjoittaa äkseeräyksen & turhan touhun fiilikset koetuksi tosiasiaksi, mutta eipä se ole kuin pieni osa kokonaispaketista, jos on ollut haluja ja valmiuksia tehdä sen päälle niitä kokonaisvaltaiseen maanpuolustusvelvollisuuteen kuuluvia eri tehtäviä kulloinkin tarjolla.
Kyllä homma perustuu spritiin, henkeen, joka on ainut oikea pohja mille hyvänsä menestymiselle laajempien yksiköiden, kuten vaikka siviilityöympäristö tai armeijan joukko ollessa kyseessä. Sen luomiseen on nykyinen maanpuolustusvelvollisuus on ainutlaatuinen voimavara, jonka purkamista on syytä miettiä kovastikin etukäteen.
Samaa mieltä siitä, että ns. miesten hommiin karsinta oltava kovempi kuin tänäpäivänä. Ongelmaiset yksilöt kovissa paikoissa ovat suurempi uhka omille kuin vastapuolelle. Tämäkin tullut sodankaltaisissa oloissa koetuksi Suomen ulkopuolella. Toisaalta se selkeä suomalaistyyppinen yleinen yksilöön kohdistuva
luottamus, että tehtävät hoituvat, ei ehkä puolusta liikoja karsimisia joka välissä ja silloin tietysti riski epäonnistumisista on olemassa ja sen kanssa on elettävä, sillä onhan kyseessä kuitenkin koko kansaa koskeva tehtäväalue, jota ei oli liiaksi ehkä syytä supistaa vain niiden kyvykkäimpien hoidettavaksi.