Myö vanahat höppänät

Surullinen uutinen tuo kun Esko Riihelä on kuollut.
Radion äänet ovat ainakin itselleni jotenkin "lupsakoita" jos ovat. Usein äänen perusteella ihmisen ulkonäköä ei osaa arvailla. Katsoin luonto-ohjelmien juantajia ja yllätyin taas.

Hei pylykerö ...kiva juttu löytää vanaha tuttu.

Aamulla pyöri mielessä semmoinen hassu sana kun pälkähtää.
Voiko johonkin muuhun joskus jokin muu pälkähtää kuin päähän.

Ei sille edes vastineita suomen kielessä tahtonut löytää,
mutta englannissa sen voi ainakin neljällä eri tavalla ilmaista.
Me suomalaiset niin vakaata porukkaa,
että jos päähän pälkäntää, niin ei siihen vivahteita tarvita.

Piähän pölläättää millon mittäi vuan välillä on hommia.

Lehdet tippuu hitaasti maahan kuten myös marjatkin kypsyvät milloin kypsyvät. Osa ei ehdi ollenkaan. Illalla vois kuunnella Luontosuomee mikäli on kiinnostava.
Mukavaa iltaa teille jokaiselle !

Vieläköhän nuita sieniä ois ? Ainakaan ei nouse ennee pihamualla, viileys varmaan estää vaikka vettä on tullunna.

Politiikasta en malta olla sanomata sen verran, että kun nyt nuita galluppia kuuntelin, Kepu on painunna alas. Eppäilen yks suurin syy olovan ylimielisyys. Esim. Bernerillä on aina ylimielinen hymy kun muihen puolueihen immeiset puhhuu. Suomalainen on sen verran tasa-arvonen, että ivvoo ja ylimielisyyttä ei suvaita. Satavuotiasta Suomee pitäs rakentoo niin että kaikki ovat mukana.

Englantilaislehti männä arvostelemmaa Suomussalamen Hiljasta kansoo. Hyi sentää. Suurin osa meistä samaistuu tuohon kansaan. Tosin meikäkii tiällä räpyttellöö.

Pikkasen vain uutisfriikki, täällä on hitusen hankalampaa, kun ei ole sitä tuttua paikallislehteä, johon olen tottunut, areenasta vain haravoin, kait sieltä iltapäivän eduskunta kuitenkin tänään tulee.

Olen myös muistikirjafriikki, ollut pienen ikäni.

Nyt siihen on keksitty hieno sanakin bujoilu, journal bullet juttu lanseerattiin joksikin uudeksi ihmeelliseksi ideaksi, kuitenkin kaikki, jotka ovat pitäneet muistikirjaa, listanneet asioita ja pitäneet päiväkirjaa ovat harrastaneet bujoilua jo pitkään.
Journal bullet on liitetty joksikin uudeksi ideaksi ajanhallintaan ja elämän hallintaan. Kaikki muistilistat ja tapahtumat löytyy nykyään kännykästä, ehkä tässä on yksi vastareaktio moiselle asialle.

Muistikirjoja on varastoihini kertynyt vaikka mimmoisia, ostelen aina matkoiltani, nytkin on ihka uusi. Ystäväni tietävät, että ilahdun muistikirjasta, ja eritoten jos ensi sivuille on jotain hauskaa kirjoitettu tai piirretty.

Eipä muuta kuin bujoilemaan tässä lapsenlikotuksen ohessa, onneksi hänellä on vain nuha, syksyn ensi nuha vaivaa, silloin voi laatikollisen leegoja kaivaa ja...

Hallitus ei lupaa mitään helpotusta pienellä työeläkkeellä oleville. Orpo & kumpp. vetäisevät aina takuueläkkeen noston esiin kun otetaan eläkeläisten asia puheeksi. Pienellä työeläkkeellä oleva ei saata saada mitään muuta tukea, joten sillä on pärjättävä.
Politiikka on nykyään aika puuduttavaa saman toistamista.

En valita omaa oloani kun ei ole hätä pienistä tuloista huolimatta, mutta meitä pienituloisia on paljon.

eiköhä tuo orpo oo toivonmukaan orpo oppositiossa.

Voijjaan huastella murtteellakkii, käyp se.mulle tai multa.
Vuan on pahan kuulosta televisiossa ja ratiossa tämä savo-karjalan viäntämininen, ei paljo kehtois kuunnella.

Meillä tiällä on ollu mahottoman kaunis kellii, meinnoo silimät aina jiähä tuohon järvenselekkään kiinni, tulloo niin hyvä olo syvämmeen, että ihan pittää kiitellä käit kainaloita myöten ristissä tuostai ikkunasta avvautuvasta taulusta.

Outko misteepäin Savvoo, mie oun kotosi Ohtaansalamen tältä puolen pikkusen, Pohjois-Savolainen syntyjjään, isän mukkaan.

Hellisen ennusteijen mukkaa vettä viskoo ja tuuloo koko loppuviiko. Mieko olin uatellu jotta mie lähen ongelle oikein isojen evväijen kanssa. Jiäp nähtäväks, ehän mie näi kohhookaa jos kovasti tuuloo ja vihmoo vettä.
Ei tiällä näläkää kuolla vua suattaa olla jotta kaikkija tarvihtemia ravinteita jiäp puuttummaa ykspuolisen ruuvan takkii. Sitte tulloo lenssu ja heittä ketarat ojolleen.
Muate se on mäntävä. Kiitoksii vua Pylykerölle jotta suap kirjottoo mite halluu ja mistä halluu.

Murteita on niin huaskoo huastella, enhän mie ossoo kun olen niin sekalaenen eläjä tässäi suomenmuassa.
Sisä-savossa sain vähäsen laella sitäe kielikylpyvä, kun vanhoja ukkoloieta ja muitakii huastattelin. Oikein vasiten yritin olla samalla ualtopittuuvella näissäi kielkiemuroissai, vuan en minnäe pärjänny heijän kanssaan. Aena hävisin kymmenen nolla, vua ei tu haitanna.

Kerran uattelin oikein värssyn kirjottoo,ja mie hölömö mänin ja lukeeluttootin sen kerran ihan julikisesti, ja vaekka olin sen oekein oekoluetuttannu nuapurin emännälläe, Niin ei mitäe, yks viäräleuka ukonkupes tulla löntystel ja sano. "Ettäe sitä nuin sanota, ihan män viärin". Kyllähän vuan naaratti moenen kommentointi, oli olovenas joku komentoora vissiin.
Aena myö naaretaa makkeesti ku n nähhää, hölömöys on oekeastaan aeka lysti juttu.

Murteet ku on jo nuapurpitäjissä ihan erlaesia.

Sen voen sannoo, jotta savon kielen kommein sana on mielestäin tämä
Naenen ja isolla kirjuutettuna.

Viimennii vähä aarinko vilikuiloo mustiin piliviin lomassa.
Oisko kellään ehotusta hyväks piähineeks ulukohommii ? Aena kun pyllistellöö niin piähine valluu silimille, oljpa huivi tai mikä. Sittä niä mittää ja nostaminen on vaekeeta märkämultasilla käsillä.
Hommia riittää vielä pitkää kun syksy verkkasesti männöö.

Tuohon katsomoon kirjauduin, kovin kiittelivät sähköpostilla, vaan kun ei videot toimi.
Areenassa ei ole mitään obgelmia, siellä saa hetkessä videot päälle.
Nyt nuo jälkeläiset sai hööpötettyä minutkin siihen älykännykkään, poika tilasi sen kortin, saa pojanpoika sen jossain vaiheessa laittaa kuntoon,

Puolukoita oon haeskellut, vaan harmittaa tuo aronia, ennen on aina saanut jo elokuun puolenvälin tienoilta alkaen noukkia pois. Nyt ei näytä kypsyvän ollenkaan.

Poika ja koira lähti eilen, viikon päästä suurinpiirtein aattelin muuttaa kaupunkiasuntoon, kissa kainalossa tietenkin.
En tiedä vieläkö tänne joitakuita porhaltaa ennen sitä.

Kiitos muistuksesta siitä pannasta maissii! Oha mulla semmonen kun kerran pohjosen reissulla ostin. Jospa ne kirput takaraivoon ossois.
Aronioita ois tiälläi, jottii oksat iha paenuu marjain paljouvvesta vuan eevät kypsy. Joitain kypsempiä vähin erin kerreen. Kasvimuassakii on vielä kylymän kestäviä jonnii verran. Säylyyvät siellä paremmin jopa.
Minen tykkee puhelimessa mittää nettiä pittee. Läppäri riittää kun en nuamakirjassakkaa oo.

En minäkään puhelimessä nettiä pitele, siinä ne tekstiruutuset tuntuu niin pieniltä, aina ei ole tikkua lähellä, kun sormin tökkii, niin teksti tulee mitä sattuu.
vattsappia tuleekäytettyä, siihen voi kuviakin laitella. Mulla on yksi kaveri, jonka kanssa vaihdellaan kuvia sillai, että jos käydään jossain ravintelissa syömässä tai kupilassa kaffeella otetaan kuva ja lähetetään toisillemme, ihan hassua mutta mukavaa.
naamakirjan olen unohtanut kokonaan, ei jaksa, pitääpä käydä kurkkaamassa, mitä ihmettä ne siellä touhuaa, sähköpostiin tulee, jos joku tuttu laittaa, niin siitä vain jutut vilkaisen.

Miulla o lyhhyyt hivukset. Lippalakki viärin päin. Sil viisii lippa vinossa. Jos oikii paljo vettä sattaa kiännän sen lipan oikiin päin ku miulla o silmälasit.
Laps pirskules lykkäs miulle suppilovahveroita yhen korillisen, siivoomattomii. En millää viittihe tännäin siivota niitä. Aronioita ei oo. Jos ei sai haittoo viikonloppuna nii mie mään harjulle kahtomaan variksenmarjoloita. Mustikat ja puolukat mie oo jo säilönynnä.

Miten lie mie oon suannu känsän vasemman jalan ulkosyrjälle siihe pienen varpaan viereen. Hirviän kippee jos sitä hieroo tai puristelloo.

Hikpanta, se ol nii moternii ja sattiini sortsit, voi mahoton.

Tuossa juur Sipiläkin huasto politiikan mielikuvista. Oiskohan Kulmunin avulla Bernerin jättämee kolokkoo mielkuvvoo pehmentee ? Kulmuni ol A-studiossa pehmee, vaalee ja kokonaan vaaleenpunasissa vuatteissa. Berner ol tuas vähä ylmielinen rautatie-välikysymyksen käsittelyssä.

Noh, tuosta alkuperäisestä aiheesta: en ole huomannut herkistyväni entistä useammin. Lähinnä pelkään kyynistyväni näiden kovien arvojen edessä. Miten niin politiikka on arka aihe palstalla? Tietysti, jos yhtä ja ainoaa suuntaa aina viäntää, se kyllästyttää, mutta kiellettyä sekään ei ole. Ihan kiva on nähdä, johtaako kaikkien poliitikkojen suuri "huoli" ikääntyneiden hoidosta taaskaan mihinkään toimenlpiteisiin. Yleensähän tämä "huoli" kulminoituu siihen, että vanhusten hoitoon suunniteltuja toimenpiteitä entisestään supistetaan.

Olen yhtä vakuuttuneempi siitä, että ainakin minä, jolla ei ole omaisia pitämässä puoliani, saan kuolla ja mädäntyä ilman hoitoa kämppääni. Kannattaa olla realisti eikä tämä edes ole luultavasi se lopullisin kauhuskenaario, todellisuus saattaa olla paljon kamalampaa. Toisaalta, nuorisolle kannattaisi markkinoida hautausurakoitsijoiden toimea, sillä he tahkoavat rahaa seuraavina vuosikymmeninä. Asioissa on aina vähintään kaksi puolta.

Joskus voi tuoda muille ihmisille iloa ihan pyyteettömästi.

iltalehdestä oli hauskaa lukea joitakin aikoja sitten juttu raahelais miehestä, joka keräsi puolukoita vapaaehtoisesti kymmeniä ämpäreitä vanhusten taloon.

Monen monituista iloa niistä puolukoista tulevana talvena on, kun mummot ja papparaiset syövät pulukkapuuroa ja popsivat piirakkaa tai juovat mehua.
Ja mikä ilo se on jo ollut tälle poimijalle itselleen, ensin raittiissa ilmassa poimia marjoja ja sitten viedä niitä keittiölle.

Syksy on juuri herkullista aikaa laittaa ilo kiertämään, usein hyötypuutarhureille kertyy kaikkea yli oman tarpeen, sen mielellään antaa eteenpäin...
Joskus jo kauniilla kukkakimpullakin voi ilahduttaa, viedä pieni kehäkukkapelto kaverin pöydälle kukkimaan...

Tasku on kyllä metka juttu, enpä ilman sitä veijaria toimeen tulisi.
Joka vaate melkein jonkin moisen taskun kätkee, on sitten koriste tai iso ja tosi tarpeellinen.
Olen joskus värkännyt essuja isoilla taskuilla, tai oikeastaan ne ovat kietaisuja , jotden kanssa vain teepaitaa käytän, ne kietaisut ja taskut kätkevät tai ovat kätkemättä vaikka mitä sisäänsä.
Jos me suomalaiset ei muuta taskuun keksitä laittaa niin laitetaan kädet, kuljetaan kädet taskussa.

Nyt olen huomannut, että yhtä taskua en osaa. Ja se on taskupysäköinti, kotona ajan aina etuperin ja peruutan, mutta täällä maassa kaikki ajavat taskuun ja kaikilla se käy niin näppärästi. Olenkohan sen joskus autokouluaikaan osannut ja sitten se on käyttämättömänä taitona unohtunut, vai miten lie...
Nyt alkaa uusi opettelu ja peruutustutkat on ihan omiaan siihen hommaan.

Vuosia sitten tarjosin paikalliselle laitokselle puutarhamarjojamme kun oli ylituotantoa, ei kelvannut ilmaiseksi. Kopea vastaus, heillä on omat marjantuottajat.
Vai olisikohan ollut jokin ikivanha sukuviha kyseessä, ei itseni aiheuttama ? Niin hullua kuin semmoinen onkin, sukujahruamisia voi kulkea sata vuotta.