Kysymys palstan uskovaisille

Sama täällä. Tosiuskovat ajattelevat tietysti, ettei uskossa koskaan ole oltukaan, jos siitä kerta on luopunut.

"Koetteko te olevanne uskon vuoksi onnellisempia kuin ne ihmiset, jotka eivät ole uskovaisia?

Jos olette, miten uskonne näkyy elämässänne ja toimissanne? Jos vertaatte omia tekojanne ja oloanne muihin, arvelisitteko erottuvanne muista positiivisesti?"

Miten sitä onnellisuutta voisi mitata? Jos joku sanoo olevansa onneton, olen silloin onnellisempi kuin hän, koska olen aika onnellinen tässä elämän tilanteessa ja tietysti usko vaikuttaa siihen onneen.

Toisin vertaaminen on aika ongelmallista. Usko näkyy elämässäni palveluna ja yhteisöön sitoutumisena, näkyykö se, että se lähtee uskosta ja siitä nousevasta ihmiskäsityksestä, sitä en tiedä, se pitää katsojien arvioida. Palvelevia ja yhteisöön sitoutuneita on kaikenlaisissa ihmisissä, arvoista riippumatta.

"Miten sitä onnellisuutta voisi mitata? Jos joku sanoo olevansa onneton, olen silloin onnellisempi kuin hän, koska olen aika onnellinen tässä elämän tilanteessa ja tietysti usko vaikuttaa siihen onneen."

Onnellisuus on suoraan verrannollinen ihmisen rehellisyyteen itseensä ja muihin nähden - monet uskottelevat olevansa onnellisia, vaikka eivät ole. Sitten on myös niitä, jotka väittävät olevansa onnettomia, vaikka sisimmässään ovat hyvinkin onnellisia tyyliin, kel onni on, se onnen kätkeköön.

HärifrånTvättas kirjoitti:

"Miten sitä onnellisuutta voisi mitata? Jos joku sanoo olevansa onneton, olen silloin onnellisempi kuin hän, koska olen aika onnellinen tässä elämän tilanteessa ja tietysti usko vaikuttaa siihen onneen."

Onnellisuus on suoraan verrannollinen ihmisen rehellisyyteen itseensä ja muihin nähden - monet uskottelevat olevansa onnellisia, vaikka eivät ole. Sitten on myös niitä, jotka väittävät olevansa onnettomia, vaikka sisimmässään ovat hyvinkin onnellisia tyyliin, kel onni on, se onnen kätkeköön.

Lue lisää

"Onnellisuus on suoraan verrannollinen ihmisen rehellisyyteen itseensä ja muihin nähden"

Tuohan on järjetön väite, että onnellisuus olisi suoraan verrannollinen rehellisyyteen. Onhan ihmisiä, jotka ovat onnettomia, ja rehellisesti myöntävät sen itselleen ja muille. Sinun väitteesi mukaan he muuttuvat sillä hetkellä onnellisiksi, kun myöntävät onnettomuutensa.

olla.onneton kirjoitti:

"Onnellisuus on suoraan verrannollinen ihmisen rehellisyyteen itseensä ja muihin nähden"

Tuohan on järjetön väite, että onnellisuus olisi suoraan verrannollinen rehellisyyteen. Onhan ihmisiä, jotka ovat onnettomia, ja rehellisesti myöntävät sen itselleen ja muille. Sinun väitteesi mukaan he muuttuvat sillä hetkellä onnellisiksi, kun myöntävät onnettomuutensa.

Lue lisää

"Tuohan on järjetön väite, että onnellisuus olisi suoraan verrannollinen rehellisyyteen. Onhan ihmisiä, jotka ovat onnettomia, ja rehellisesti myöntävät sen itselleen ja muille. Sinun väitteesi mukaan he muuttuvat sillä hetkellä onnellisiksi, kun myöntävät onnettomuutensa."

No ei todellakaan ole järjetöntä. Kannattais ensin miettiä, voiko asia olla niin, ennen suoraa teilaamista, niin voisit itsekin olla onnellisempi. Sillä noinhan se käytännössä usein menee: "Sinun väitteesi mukaan he muuttuvat sillä hetkellä onnellisiksi, kun myöntävät onnettomuutensa."

Olen kuullut useamman ihmisen sanoneen juuri noin. :D

Lisäksi onnettomimpia ihmisiä lähipiirissäni ovat juuri he, jotka aktiivisimmin tavoittelevat onnea esim. henkisen kasvun, kristinuskon tai muun self help -henkisen materiaalin kautta. Onnesta ja onnellisuudesta tulee silloin helposti pakko tai suoritus, vaikka se on elämän sivutuote, joka tulee tavoittelematta, itsekseen esim. suoraselkäisen rehellisyyden kautta.

HärifrånTvättas kirjoitti:

"Miten sitä onnellisuutta voisi mitata? Jos joku sanoo olevansa onneton, olen silloin onnellisempi kuin hän, koska olen aika onnellinen tässä elämän tilanteessa ja tietysti usko vaikuttaa siihen onneen."

Onnellisuus on suoraan verrannollinen ihmisen rehellisyyteen itseensä ja muihin nähden - monet uskottelevat olevansa onnellisia, vaikka eivät ole. Sitten on myös niitä, jotka väittävät olevansa onnettomia, vaikka sisimmässään ovat hyvinkin onnellisia tyyliin, kel onni on, se onnen kätkeköön.

Lue lisää

Varmasti on niinkin, että oma asenne vaikuttaa.Mutta toisaalta, jos on onneton aseenteensa vuoksi, on silloin onneton. Kun on ollut hyvin, hyvin onneton, on aika helppo tunnistaa onnellisuus.
Onnellisuus ja onnettomuus ovat asioita, jotka ihminen määrittelee itse, niitä ei voi toinen toisen puolesta päättää. Jos kokee olevansa onneton, vaikka kaikki mahdolliset merkit ulospäin näyttäisivät muulta, on ihminen onneton. Ja taas päinvastoin. Ulkoisesti voi näyttää aika kamalaltakin oman mittapuun mukaan, mutta ihminen on hyvinkin onnellinen.

Kuvailit ihmisyhteisön toimintaa, siinä kokemiasi sosiaalisia paineita ja teeskentelyä, psykologisen ja sosiaalisen yhdenmukaisuuden painetta yms. Ketjun aihe huomioiden viestisi sisältö oli ihan ymmärrettävä.

Viestissäsi ei kuitenkaan ollut sanaakaan varsinaisesta kristinuskosta. En tiedä, miten paljon olet siitä perillä, mutta varmuuden vuoksi sanon seuraavan.

Kristinuskon keskushan ei ole ihmisyhteisö (vaikka he väittäisivät olevansa uskossa Jeesukseen tai olisivatkin), vaan Jeesus Kristus: Jumalan Poika, joka syntyi ihmiseksi, eli täällä maailmassa ainoana ihmisenä täydellisen elämän, kuoli syntiemme sovitukseksi Golgatan ristillä ja nousi kuolleista. Se joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, perii Hänen kauttaan armosta ikuisen elämän Jumalan lapsena taivaassa.

Ts. me kaikki luodut ja langenneet ihmiset olemme syntisiä (epätäydellisiä, kuten muotoilit) emmekä voi päästä taivaaseen eli ikuiseen elämään Jumalan yhteyteen mitenkään muuten kuin Jumalan armosta, ja Jumala toteutti tämän armonsa Pojassaan Jeesuksessa.

Sillä, onko onnellinen, suosittu, yhteisön hyväksymä, sosiaalisesti "oikeanlainen", "parempaa väkeä" tms., ei ole mitään tekemistä Jumalan ja uskon kanssa.

Ehkä annoit liian suuren painoarvon ihmisyhteisölle?

Miriam.lut kirjoitti:

Kuvailit ihmisyhteisön toimintaa, siinä kokemiasi sosiaalisia paineita ja teeskentelyä, psykologisen ja sosiaalisen yhdenmukaisuuden painetta yms. Ketjun aihe huomioiden viestisi sisältö oli ihan ymmärrettävä.

Viestissäsi ei kuitenkaan ollut sanaakaan varsinaisesta kristinuskosta. En tiedä, miten paljon olet siitä perillä, mutta varmuuden vuoksi sanon seuraavan.

Kristinuskon keskushan ei ole ihmisyhteisö (vaikka he väittäisivät olevansa uskossa Jeesukseen tai olisivatkin), vaan Jeesus Kristus: Jumalan Poika, joka syntyi ihmiseksi, eli täällä maailmassa ainoana ihmisenä täydellisen elämän, kuoli syntiemme sovitukseksi Golgatan ristillä ja nousi kuolleista. Se joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, perii Hänen kauttaan armosta ikuisen elämän Jumalan lapsena taivaassa.

Ts. me kaikki luodut ja langenneet ihmiset olemme syntisiä (epätäydellisiä, kuten muotoilit) emmekä voi päästä taivaaseen eli ikuiseen elämään Jumalan yhteyteen mitenkään muuten kuin Jumalan armosta, ja Jumala toteutti tämän armonsa Pojassaan Jeesuksessa.

Sillä, onko onnellinen, suosittu, yhteisön hyväksymä, sosiaalisesti "oikeanlainen", "parempaa väkeä" tms., ei ole mitään tekemistä Jumalan ja uskon kanssa.

Ehkä annoit liian suuren painoarvon ihmisyhteisölle?

Lue lisää

Ja Jeesus sanoo taas niin, että ihmiset ovat keskiössä. Uskovan pitää parantaa sairaat ihmiset, pitää julistaa ihmisille Jumalan valtakuntaa, pitää auttaa puutteenalaisia ihmisiä.

Jos jätät ihmiset sivuun, niin Jeesus jättää sinut sivuun. Humanismia Jeesus vaatii.

torre12 kirjoitti:

Ja Jeesus sanoo taas niin, että ihmiset ovat keskiössä. Uskovan pitää parantaa sairaat ihmiset, pitää julistaa ihmisille Jumalan valtakuntaa, pitää auttaa puutteenalaisia ihmisiä.

Jos jätät ihmiset sivuun, niin Jeesus jättää sinut sivuun. Humanismia Jeesus vaatii.

Lue lisää

Paransiko exvaimosi sairaat?

RvaErkkilä kirjoitti:

Paransiko exvaimosi sairaat?

Ei kukaan ole parantanut ketään. Eikä juonut kuolettavaa vahingoittumatta. Ei monikaan uskova käsittele paljain käsin käärmeitä.

Voimme todeta näitten vuosikymmenten jälkeen ateistien ja uskovien olevan yhtä kehnoja. Uskovat eivät täällä pahemmin edes julista Jumalan valtakuntaa. Heillä on muuta mielessä.

Miriam.lut kirjoitti:

Kuvailit ihmisyhteisön toimintaa, siinä kokemiasi sosiaalisia paineita ja teeskentelyä, psykologisen ja sosiaalisen yhdenmukaisuuden painetta yms. Ketjun aihe huomioiden viestisi sisältö oli ihan ymmärrettävä.

Viestissäsi ei kuitenkaan ollut sanaakaan varsinaisesta kristinuskosta. En tiedä, miten paljon olet siitä perillä, mutta varmuuden vuoksi sanon seuraavan.

Kristinuskon keskushan ei ole ihmisyhteisö (vaikka he väittäisivät olevansa uskossa Jeesukseen tai olisivatkin), vaan Jeesus Kristus: Jumalan Poika, joka syntyi ihmiseksi, eli täällä maailmassa ainoana ihmisenä täydellisen elämän, kuoli syntiemme sovitukseksi Golgatan ristillä ja nousi kuolleista. Se joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, perii Hänen kauttaan armosta ikuisen elämän Jumalan lapsena taivaassa.

Ts. me kaikki luodut ja langenneet ihmiset olemme syntisiä (epätäydellisiä, kuten muotoilit) emmekä voi päästä taivaaseen eli ikuiseen elämään Jumalan yhteyteen mitenkään muuten kuin Jumalan armosta, ja Jumala toteutti tämän armonsa Pojassaan Jeesuksessa.

Sillä, onko onnellinen, suosittu, yhteisön hyväksymä, sosiaalisesti "oikeanlainen", "parempaa väkeä" tms., ei ole mitään tekemistä Jumalan ja uskon kanssa.

Ehkä annoit liian suuren painoarvon ihmisyhteisölle?

Lue lisää

"Ehkä annoit liian suuren painoarvon ihmisyhteisölle?"

Hyvä yritys, mutta ihmisyhteisössähän ei ollut vikaa vaan itse opissa. Ja ihmiset sinänsä hyvää tarkoittavia, lämpimiä ja kaikin puolin muutenkin mukavia.

"Sillä, onko onnellinen, suosittu, yhteisön hyväksymä, sosiaalisesti "oikeanlainen", "parempaa väkeä" tms., ei ole mitään tekemistä Jumalan ja uskon kanssa."

Niin, uskossa ollessaanhan täytyy nimenomaan miellyttää Jumalaa ja mielen on oltava Kristuksen mielen mukainen. Siitähän ei tietenkään tule minkäänlaisia paineita. Tai jos tulee, niin ne ovat joko omaa tai saatanan syytä. ;)

Oletko koskaan ajatellut, mistä kristinusko kumpuaa? Sehän on vain ihmisyhteisön luoma myyttikokoelma, joka on olemassa vain jokaisen omassa mielessä.

Usko kristinuskon Jumalaan ja Jeesukseen historiallisena henkilönä, joka on ollut jo kauan aikaa kuolleena, tekee ihmisen pohjimmiltaan todella yksinäiseksi. Suuntaan rakkauteni mieluummin niihin läheisiin ihmisiin, jotka ovat oikeasti olemassa tässä ja nyt. He myös todella tarvitsevat minua.

Elämä on ainutlaatuinen ja jokaisen oma - ei minkään uskomusjärjestelmän monopolisoima.

torre12 kirjoitti:

Ja Jeesus sanoo taas niin, että ihmiset ovat keskiössä. Uskovan pitää parantaa sairaat ihmiset, pitää julistaa ihmisille Jumalan valtakuntaa, pitää auttaa puutteenalaisia ihmisiä.

Jos jätät ihmiset sivuun, niin Jeesus jättää sinut sivuun. Humanismia Jeesus vaatii.

Lue lisää

Tuo on muuten aivan totta. Kristinusko on pohjimmiltaan hyvin ihmiskeskeistä ja mistä muuten kaikki ne loputtomat avioliittokurssit, Täyteen miehuuteen -seminaarit, kasvuillat ja monet muut ihmisen henkiseen kasvuun tähtäävät toimet. Monet kristityt ovat kiinnostuneita myös psykologiasta, kasvatustieteestä yms.

Olen itsekin ollut mukana ko. toiminnassa ja näin jälkeenpäin koen, että kaikki tuo teki ihmisenä olemisesta ja elämästä ylipäänsäkin jotain todella monimutkaista ja vaikeaa. Mulla oli jatkuvasti sellainen olo, että aina on jotain parannettavaa jne. Katse kääntyi liikaa sisäänpäin, vaikka oleellisempaa olis seurata mitä ympärillä tapahtuu.

Itsestäänselvistä ja yksinkertaisista jutuista tekemällä tehdään vaikeampia kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Nyt kun olen vapautunut tuosta, huomaan, että jaksan keskittyä oleellisimpiinkin asioihin. Kaiken muun mennessä ihan omalla painollaan.

Tarpeeton itsetarkkailu lähtee nimenomaan opista aina syntiinlankeemuksesta lähtien, jossa ikäänkuin annetaan ymmärtää, että ihminen sinällään on pilalla ja paha. Elämä ja työ pelkkää raatamista ja kärsimistä jne. Aivan turhaa ihmisen syyllistämistä. Ja avuksi sitten tarjotaan Kristuksen armoa. Vähän sama tilanne kuin joku ensin puhkoisi autosi renkaat ja tarjoaisi sen jälkeen kyytiä. :D

torre12 kirjoitti:

Ei kukaan ole parantanut ketään. Eikä juonut kuolettavaa vahingoittumatta. Ei monikaan uskova käsittele paljain käsin käärmeitä.

Voimme todeta näitten vuosikymmenten jälkeen ateistien ja uskovien olevan yhtä kehnoja. Uskovat eivät täällä pahemmin edes julista Jumalan valtakuntaa. Heillä on muuta mielessä.

Lue lisää

"Ei kukaan ole parantanut ketään."

Niinpä. Ihmeparantumisia on tutkittu vaikka kuinka paljon eikä yhtään todellista parantumista ole tapahtunut. Vaikka usko saa väliaikaisesti ihmeitä aikaan, niin sen vaikutus ei kauaa kestä ja on vain ihmisen oman mielen tuotosta. "Parantumista" tapahtuu siis lähinnä siinä mielessä, että "sairauskin" on alunperin ollut oman mielen tuotosta ts. jos luulee olevansa sairas, niin se paranee kun luulee olevansa terve mitä oikeasti jo alunperin on ollutkin. Melko näppärää kieltämättä.

HärifrånTvättas kirjoitti:

"Ehkä annoit liian suuren painoarvon ihmisyhteisölle?"

Hyvä yritys, mutta ihmisyhteisössähän ei ollut vikaa vaan itse opissa. Ja ihmiset sinänsä hyvää tarkoittavia, lämpimiä ja kaikin puolin muutenkin mukavia.

"Sillä, onko onnellinen, suosittu, yhteisön hyväksymä, sosiaalisesti "oikeanlainen", "parempaa väkeä" tms., ei ole mitään tekemistä Jumalan ja uskon kanssa."

Niin, uskossa ollessaanhan täytyy nimenomaan miellyttää Jumalaa ja mielen on oltava Kristuksen mielen mukainen. Siitähän ei tietenkään tule minkäänlaisia paineita. Tai jos tulee, niin ne ovat joko omaa tai saatanan syytä. ;)

Oletko koskaan ajatellut, mistä kristinusko kumpuaa? Sehän on vain ihmisyhteisön luoma myyttikokoelma, joka on olemassa vain jokaisen omassa mielessä.

Usko kristinuskon Jumalaan ja Jeesukseen historiallisena henkilönä, joka on ollut jo kauan aikaa kuolleena, tekee ihmisen pohjimmiltaan todella yksinäiseksi. Suuntaan rakkauteni mieluummin niihin läheisiin ihmisiin, jotka ovat oikeasti olemassa tässä ja nyt. He myös todella tarvitsevat minua.

Elämä on ainutlaatuinen ja jokaisen oma - ei minkään uskomusjärjestelmän monopolisoima.

Lue lisää

Saanko kysyä sinulta, että olitko uskova jossain vaiheessa? Ja jos olit, niin kuinka se uskomisen lopettaminen tapahtui? Tämä on ihan vilpitön kysymys, en yritä provosoida, asia todella kiinnostaa minua.

Onnellisuutta voi myös "harjoitella" keskittymällä niihin asioihin, joista on kiitollinen. Sellaisia asioita on paljon, niitä vaan ei aina välttämättä huomaa.

On se. Hän on onnellinen saadessaan täällä ilkeillä ja jankata, Mikä Jumalan siunaus!

torre12 kirjoitti:

On se. Hän on onnellinen saadessaan täällä ilkeillä ja jankata, Mikä Jumalan siunaus!

Älykkäät kirjoittajat ovat sinusta ilkeitä ja jankaajia, koska itse olet tyhmä.

omaonongelmasi kirjoitti:

Älykkäät kirjoittajat ovat sinusta ilkeitä ja jankaajia, koska itse olet tyhmä.

No en vaan näe ilkeilyssä ja jankkaamisessa mitään älykästä. On aika moukkamaista näin niin kuin tyhmän näkökulmasta.

torre12 kirjoitti:

No en vaan näe ilkeilyssä ja jankkaamisessa mitään älykästä. On aika moukkamaista näin niin kuin tyhmän näkökulmasta.

Hyvä kun myönnät olevasi tyhmä!

Usko.vainenhan ei ole oikeasti edes olemassa - hän on vain omien harhaluulojensa tuote. Uskoo mieluummin kuvajaiseen itsestään kuin itseensä ja on yksinäisin tietämäni hahmo. Nytkin hän on huolissaan, ellei hänestä puhuta täällä.

Harmi sinänsä, sillä hän olisi varmasti ollut mitä rakastettavin ihminen ellei olisi niin rakastunut uuteen, virheettömään identiteettiinsä Kristuksessa. Se on hyvä kilpi saatanan vallassa olevaa maailmaa ja ihmisiä vastaan.

Hyvää yötä pikkuinen! <3

HärifrånTvättas kirjoitti:

Usko.vainenhan ei ole oikeasti edes olemassa - hän on vain omien harhaluulojensa tuote. Uskoo mieluummin kuvajaiseen itsestään kuin itseensä ja on yksinäisin tietämäni hahmo. Nytkin hän on huolissaan, ellei hänestä puhuta täällä.

Harmi sinänsä, sillä hän olisi varmasti ollut mitä rakastettavin ihminen ellei olisi niin rakastunut uuteen, virheettömään identiteettiinsä Kristuksessa. Se on hyvä kilpi saatanan vallassa olevaa maailmaa ja ihmisiä vastaan.

Hyvää yötä pikkuinen! <3

Lue lisää

Ts. nimimerkki "Huolestunut.kansalainen" ei ole muuta kuin nimimerkki "usko.vainen", mutta kuka noiden kaikkien loputtomien hahmojen takana on, ei tiedä edes hän itsekään.

omaonongelmasi kirjoitti:

Älykkäät kirjoittajat ovat sinusta ilkeitä ja jankaajia, koska itse olet tyhmä.

Vaikka omasta mielestäsi olisit "älykäs" eli nopea oppimaan ulkoa ja tottelemaan auktoriteetteja ilman ymmärrystä eli viisautta, niin sekin on vain tyhjää helinää ja kuminaa ilman rakkautta. :)

Ei niin.

Eihän täällä pyydetty ilmoittautumaan jos on onnellinen uskovainen. Kysymyshän oli, että koemmeko olevamme onnellisempia kuin ei uskovaiset.

Minä olen kyllä ihan onnellinen, mutta olenko onnellisempi kuin joku toinen...mistä sen voi tietää ? Ja mikä merkitys sillä on?

Eerikatässämoi kirjoitti:

Minä olen kyllä ihan onnellinen, mutta olenko onnellisempi kuin joku toinen...mistä sen voi tietää ? Ja mikä merkitys sillä on?

Miten ihminen joka on s24 palstalla 18/24 voi olla onnellinen????

Ldmddm kirjoitti:

Miten ihminen joka on s24 palstalla 18/24 voi olla onnellinen????

Oletko sinä onnellinen?

Eerikatässämoi kirjoitti:

Oletko sinä onnellinen?

Miten ihminen joka on s24 palstalla 18/24 voi olla onnellinen???