Humanismi ja usko

Humanismi on ihmiskeskeisyyttä, ihmisen pitämistä tärkeänä, ihmisyyden korostamista.
https://vastaukset.fi/q/Mitä tarkoittaa humanismi

Kun ajattelen omaa uskoani, kun en voi yleisesti uskovista puhua, ja humanismia noin määriteltynä kuin se tuossa yllä on, on humanismi osa uskoani Kristukseen ja nousee juuri Raamatusta ja Jeesuksen opetuksista.
Ihmiskeskeisyys varmasti joskus mielletään siten, ettei siihen sovi Jumala. Itse en ajattele niin, vaan kaikkeen sopii Jumala ja kaikki elämässäni lähtee Jumalasta.
Kun pitää ihmistä tärkeänä, eli rakastaa lähimmäistään ja vihollistaan, toteuttaa Raamatun ihmiskäsitystä. Toisen tarpeiden pitäminen tärkeänä on ymmärtääkseni Raamatunkin ja Jeesuksen sanoma.

Omassa elämässäni olen kokenut tulleeni rakastetuksi.
Joh.4 : 9. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
11. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
Olen kokenut saaneeni paljon anteeksi. Olen armahdettu. En siksi, että olen erityisen hyvä, vaan siksi, ymmärrän, että olen ihminen, Jumalan kuvakseen luoma, ja Hänelle tärkeä.
Jos siitä kulmasta asiaa ajattelen, tulen siihen lopputulokseen, että ihminen on tärkeä. On tärkeä oppia kohtaamaan, kuulemaan , olemaan läsnä toiselle kohdatessamme. Minun tarpeeni eivät voi olla tärkeimmät joka asiassa.
Kun lähtee siitä, että ihminen on tärkeä, silloin on tärkeää etsiä niitä keinoja, joilla voin saavuttaa toisen. Yhden kohdalla toimii joku asia ja toisen joku toinen, lähtökohta on etsiä sitä tapaa saavuttaa.
Kun katson kuinka Jeesus kohtasi Häntä etsiviä, itse näen siinä ihmisten tarpeiden kuuntelemisen. Otetaan huomioon toisen tilanne, eikä vain saarnata voimallisesti parannusta.
Kun toisella on nälkä, pitää hänet ruokkia ensin. Kun hänellä on jano, on jano sammutettava ensin. Jos hänellä on elatuksen murheita, on kuunneltava ensin. On kerrottava sanoittakin palvelemalla ja olemalla läsnä. Näistä lähtokohdista itse elän uskon elämää. Palvelen Kristusta lähimmäisissäni. Se on sitä humanismia niin kuin itse sen ymmärrän. Ja sitä lähimmäisen rakastamista. Se on minun persoonallinen tapani olla uskova tämän maailman keskellä ja uskon saaneeni sen näyn Jumalalta ja uskon saavani jatkossakin avun elämääni yhteydessä Jumalaan ja toisiin ihmisiin.
PS. 139: 2. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
13. Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
23. Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.