Vanha kristillinen opetus painotti yleisen ja erityisen ilmoituksen eroa. Käsitteet ovat kyllä teologien tekemiä ja käyttämiä, mutta hämärähän niiden välinen raja on. Raamattu ei tunne näitä käsitteitä, mutta kyllä Raamatustakin löytyy seikkoja, jotka tukevat kahtiajakoa.
Hengellistä tietoutta on niilläkin, jotka eivät kristinuskosta ole kuulleetkaan. Kristinuskon syntyaikoina 2000 vuotta sitten melkein kaikki ihmiset olivat tällaisia. Tällainen tietous kuuluu ilman muuta yleisen ilmoituksen piiriin. Jumala on osan välittänyt jo ihmisen perimässä. Varmaan tällaista on omantunnon olemassaolo.
Osa yleisestä ilmoituksesta on tullut vieraitten uskontojen kautta. Kaikkien kansojen keskuudessa on nykyisin jumalakäsite. Tämä tuskin on synnynnäistä, sillä jumalakäsitettä ei liene ollut varhaisilla ihmisillä. He henkistivät kaikki esineet. Oli kyse animismista. Olipa synnynnäistä tai ei, joka tapauksessa Jumala valmisti yleisen ilmoituksen käsitteistöllä ihmistä ymmärtämään myös erityisen ilmoituksen. Yleinenkin ilmoitus oli Jumalan antamaa ilmoitusta, ei ihmisen omaa tietoutta.
Erityinen ilmoitus tuli ennen kaikkea Kristuksen astuessa maanpäälle. Saimme yksityiskohtaista tietoa. Joitakin piirteitä erityisestä ilmoituksesta on myös VT:ssä, mutta ne ovat sekaantuneet vieraitten uskontojen käsityksiin. Jo Jumalan nimissä näemme jäämiä edeltäneistä uskonnoista. Elohim, אֱלֹהִ֑ים, on monikkomuoto. Viittaa aikaan jolloin jumalia uskottiin olevan monta. Uskon kehittyessä ensin yhden, sitten ainoan Jumalan palvelemiseen, siitä tuli ainoan Jumalan nimi.
Melkisedek palveli Korkeinta Jumalaa, אֵ֥ל עֶלְיֹֽון, El Eljon. Tämäkin viittaa aikaan, jolloin jumalia uskottiin olevan monia. Heidän yläpuolellaan oli Korkein Jumala.
Jahvæ Sevaot, יְהוָ֨ה צְבָאֹ֜ות, kirkkoraamatun käännoksessä Herra Sebaot, sotajoukkojen Jumala, viittaa aikaan, jolloin ei vielä ymmärretty täysin Jumalan kaikkivaltiutta. Hänen tosin uskottiin olevan väkevä Israelin sotajoukkojen Jumala, vahvempi kuin kuin vastustajien jumalat, muttei toki vielä ymmärretty, että hän on kaikkivaltias.
Vanhassa testmentissa on siis runsaasti yleistä ilmoitusta ja vähemmän erityistä. Uudessa testamentissa, joka kertoo Kristuksesta jo melko paljon erityistä ilmoitusta, mutta kuten sanottu tarkkaa rajaa niiden välille ei voi vetää. Ne ovat teologien luomia vajaita käsitteitä.
Hengellistä tietoutta on niilläkin, jotka eivät kristinuskosta ole kuulleetkaan. Kristinuskon syntyaikoina 2000 vuotta sitten melkein kaikki ihmiset olivat tällaisia. Tällainen tietous kuuluu ilman muuta yleisen ilmoituksen piiriin. Jumala on osan välittänyt jo ihmisen perimässä. Varmaan tällaista on omantunnon olemassaolo.
Osa yleisestä ilmoituksesta on tullut vieraitten uskontojen kautta. Kaikkien kansojen keskuudessa on nykyisin jumalakäsite. Tämä tuskin on synnynnäistä, sillä jumalakäsitettä ei liene ollut varhaisilla ihmisillä. He henkistivät kaikki esineet. Oli kyse animismista. Olipa synnynnäistä tai ei, joka tapauksessa Jumala valmisti yleisen ilmoituksen käsitteistöllä ihmistä ymmärtämään myös erityisen ilmoituksen. Yleinenkin ilmoitus oli Jumalan antamaa ilmoitusta, ei ihmisen omaa tietoutta.
Erityinen ilmoitus tuli ennen kaikkea Kristuksen astuessa maanpäälle. Saimme yksityiskohtaista tietoa. Joitakin piirteitä erityisestä ilmoituksesta on myös VT:ssä, mutta ne ovat sekaantuneet vieraitten uskontojen käsityksiin. Jo Jumalan nimissä näemme jäämiä edeltäneistä uskonnoista. Elohim, אֱלֹהִ֑ים, on monikkomuoto. Viittaa aikaan jolloin jumalia uskottiin olevan monta. Uskon kehittyessä ensin yhden, sitten ainoan Jumalan palvelemiseen, siitä tuli ainoan Jumalan nimi.
Melkisedek palveli Korkeinta Jumalaa, אֵ֥ל עֶלְיֹֽון, El Eljon. Tämäkin viittaa aikaan, jolloin jumalia uskottiin olevan monia. Heidän yläpuolellaan oli Korkein Jumala.
Jahvæ Sevaot, יְהוָ֨ה צְבָאֹ֜ות, kirkkoraamatun käännoksessä Herra Sebaot, sotajoukkojen Jumala, viittaa aikaan, jolloin ei vielä ymmärretty täysin Jumalan kaikkivaltiutta. Hänen tosin uskottiin olevan väkevä Israelin sotajoukkojen Jumala, vahvempi kuin kuin vastustajien jumalat, muttei toki vielä ymmärretty, että hän on kaikkivaltias.
Vanhassa testmentissa on siis runsaasti yleistä ilmoitusta ja vähemmän erityistä. Uudessa testamentissa, joka kertoo Kristuksesta jo melko paljon erityistä ilmoitusta, mutta kuten sanottu tarkkaa rajaa niiden välille ei voi vetää. Ne ovat teologien luomia vajaita käsitteitä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.