"He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: "Rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa ole." (Jer. 6:14)
------------------------------------------------------------------------------------------
OSA I:
Kuulee puhuttavan kuolleesta uskosta. En ole oikein aikaisemmin perehtynyt asiaan suuremmin vaan ajattelin aina ettei usko voi olla kuollutta. Usko on uskoa ja mikäli uskoa ylipäätään on, se ei voi olla kuollutta tai korkeintaan voidaan todeta ettei uskoa ole jos sitä kerran ei ole.
Ihmisten mietteet (omanikin) kuitenkin ovat vain ihmisten mietteitä ja uskon asioissa meidän tulisi ojentautua yksin Jumalan sanan eli Pyhän Raamatun mukaan ettei kristillinen toivo perustuisi siihen mitä ihminen ajattelee vaan siihen mitä Jumala sanassaan ilmoittaa. Etsikäämme siis Raamatusta, Jumalan omasta sanasta vastauksia kysellessämme minkä kaltaista on kuollut usko ja voiko sellaista ylipäätään olla!
Raamatussa kyllä tunnetaan kuollut usko asiana mutta varsinaisesti ilmausta ei kovinkaan monessa paikassa löydy esitettynä juuri sanoilla ”kuollut usko”. Mutta kun on kyse Jumalan sanasta, meille ihmisille riittää kun vain itse asiakin löytyy ja meidän on ojentautuminen Raamatun mukaan. Pyhän Jaakobin kirjeessä sanotaan:
”Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (Jaak. 2:17)
Uskonpuhdistajamme ja kirkkomme perustaja Martti Luther selittää Jaakobin kirjeen sanoja:
” Siinä missä ei ole hyviä töitä, siinä ei myöskään ole uskoa. Jaak. 2:17 - 26. Jumala ei tule tuomitsemaan sen mukaan, onko sinulla kristityn nimi ja oletko kastettu, vaan Hän on kysyvä sinulta: "Jos olet kristitty, niin sano minulle, missä ovat hedelmät, jotka voivat todistaa uskostasi?"
Sentähden ei ensinkään sovi, että tahdotaan selittää terveellistä oppia Kristuksen armosta ja syntien anteeksiantamisesta siihen tapaan että edelleenkin voimme elää kuten tähän asti, ja tehdä mitä tahdomme, arvellen, että meidän tarvitsee ainoastaan turvautua uskoomme, niin on kaikki taas hyvin; sillä sen kautta tulee Kristuksen nimi ja evankeliumi ainoastaan pilkatuksi ja halveksituksi. On tosin niin häpeämättömiä ihmisiä, jotka luulevat syntinsä anteeksi annetuiksi, vaikkeivät vielä ole yrittäneetkään luopua pahasta. Mutta tämä sotii tykkänään syntien anteeksiantamista vastaan, sillä se edellyttää juuri sitä, että luovutaan pahasta. Sen lisäksi tekevät he syntinsä ihan pieniksi ja vähäpätöisiksi ja sanovat:
"En tiedä tehneeni mitään erityistä syntiä; en ole varastanut, en tehnyt huorin, en tappanut." Mutta - onko sydämesikin puhdas? Sillä ne synnit mistä sinä tässä puhut, ovat ainoastaan törkeitä ja silminnähtäviä syntiä. Mutta jos tahdot tulla osalliseksi syntien anteeksisaamisesta, täytyy sinun myöskin luopua pahoista ajatuksista ja himoista, ja salaisista virheistäsi.” (Martti Luther, Kristityn vaellus Kristuksen jäljissä)
Tätä Lutherin saarnaa kuulee nykykirkossa vain valitettavan vähän. Enemmän on paimenia jotka elävät itse synnin luvallisuudessa ja saarnaavat muillekin tätä väärää rauhaa ja pettävää väärää luottamusta johon he itse nojaavat, nimittäin Pyhä Raamattu varoittaa vakavasti turvautumasta väärään rauhaan. Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Sellainen pappi jolla on ns. rauha maailman kanssa, Jumalan ilmoituksen mukaan eksyttäjä:
” Sillä he kaikki ahnehtivat, sekä pienet että suuret; prophetat ja papit opettavat väärin, Ja lohduttavat kansaani hänen viheliäisyydessänsä, sitä halpana pitämään, ja sanovat: rauha, rauha; ja ei rauhaa olekaan.” (Jer. 6:13-14)
Raamatussa Jumala uhkaa tuomiolla tällaisia pappeja ja piispoja jotka viettelevät kansaa turvautumaan väärään rauhaan ja jatkamaan synneissään ilman parannuksen tekoa. He korostavat olevansa ”kirkollisia”, jolla he tarkoittavat kirkon olevan tässä heidän puolellaan, mutta vaikka onkin totta että ollaan tultu aikaan jossa valtaosa kirkkomme papeista elää itse synnissä ja viettelee kirkkokansaa samaan riettauden kuoppaan, ei kirkko, olkoon se kuinka suuri ja mahtava tahansa, pelasta heitä eikä heidän seuraajiaan viimeisenä tuomion päivänä sillä he ovat olleet kuurot Herran varoituksille ja vastustaneet Hänen sanaansa.
Ei myöskään yksikään heidän seuraajansa voi vedota kerran Taivaallisen tuomioistuimen edessä siihen että pappi johdatti häntä luottamaan väärään rauhaan, sillä Herra Jeesus asettaa meille jokaiselle kuulijan vastuun sanomalla:
” Katsokaat siis, kuinka te kuulette; sillä jolla on, hänelle pitää annettaman: jolla taas ei ole, sekin kuin hänellä näkyy olevan, otetaan häneltä pois.” (Luukas 8:18)
Meidän jokaisen pitää siis tekemän kerran tili valvomisestamme ja siitä miten olemme täällä ajassa ottaneet Jumalan sanan vastaan, ”Sillä hän on päivän säätänyt, jona hän on maan piirin tuomitseva vanhurskaudessa, sen miehen kautta, jonka hän on säätänyt, ja jokaiselle ilmoittaa uskon, siinä että hän hänen kuolleista herätti.” (Ap.t. 17:31)
jatkuu:
------------------------------------------------------------------------------------------
OSA I:
Kuulee puhuttavan kuolleesta uskosta. En ole oikein aikaisemmin perehtynyt asiaan suuremmin vaan ajattelin aina ettei usko voi olla kuollutta. Usko on uskoa ja mikäli uskoa ylipäätään on, se ei voi olla kuollutta tai korkeintaan voidaan todeta ettei uskoa ole jos sitä kerran ei ole.
Ihmisten mietteet (omanikin) kuitenkin ovat vain ihmisten mietteitä ja uskon asioissa meidän tulisi ojentautua yksin Jumalan sanan eli Pyhän Raamatun mukaan ettei kristillinen toivo perustuisi siihen mitä ihminen ajattelee vaan siihen mitä Jumala sanassaan ilmoittaa. Etsikäämme siis Raamatusta, Jumalan omasta sanasta vastauksia kysellessämme minkä kaltaista on kuollut usko ja voiko sellaista ylipäätään olla!
Raamatussa kyllä tunnetaan kuollut usko asiana mutta varsinaisesti ilmausta ei kovinkaan monessa paikassa löydy esitettynä juuri sanoilla ”kuollut usko”. Mutta kun on kyse Jumalan sanasta, meille ihmisille riittää kun vain itse asiakin löytyy ja meidän on ojentautuminen Raamatun mukaan. Pyhän Jaakobin kirjeessä sanotaan:
”Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (Jaak. 2:17)
Uskonpuhdistajamme ja kirkkomme perustaja Martti Luther selittää Jaakobin kirjeen sanoja:
” Siinä missä ei ole hyviä töitä, siinä ei myöskään ole uskoa. Jaak. 2:17 - 26. Jumala ei tule tuomitsemaan sen mukaan, onko sinulla kristityn nimi ja oletko kastettu, vaan Hän on kysyvä sinulta: "Jos olet kristitty, niin sano minulle, missä ovat hedelmät, jotka voivat todistaa uskostasi?"
Sentähden ei ensinkään sovi, että tahdotaan selittää terveellistä oppia Kristuksen armosta ja syntien anteeksiantamisesta siihen tapaan että edelleenkin voimme elää kuten tähän asti, ja tehdä mitä tahdomme, arvellen, että meidän tarvitsee ainoastaan turvautua uskoomme, niin on kaikki taas hyvin; sillä sen kautta tulee Kristuksen nimi ja evankeliumi ainoastaan pilkatuksi ja halveksituksi. On tosin niin häpeämättömiä ihmisiä, jotka luulevat syntinsä anteeksi annetuiksi, vaikkeivät vielä ole yrittäneetkään luopua pahasta. Mutta tämä sotii tykkänään syntien anteeksiantamista vastaan, sillä se edellyttää juuri sitä, että luovutaan pahasta. Sen lisäksi tekevät he syntinsä ihan pieniksi ja vähäpätöisiksi ja sanovat:
"En tiedä tehneeni mitään erityistä syntiä; en ole varastanut, en tehnyt huorin, en tappanut." Mutta - onko sydämesikin puhdas? Sillä ne synnit mistä sinä tässä puhut, ovat ainoastaan törkeitä ja silminnähtäviä syntiä. Mutta jos tahdot tulla osalliseksi syntien anteeksisaamisesta, täytyy sinun myöskin luopua pahoista ajatuksista ja himoista, ja salaisista virheistäsi.” (Martti Luther, Kristityn vaellus Kristuksen jäljissä)
Tätä Lutherin saarnaa kuulee nykykirkossa vain valitettavan vähän. Enemmän on paimenia jotka elävät itse synnin luvallisuudessa ja saarnaavat muillekin tätä väärää rauhaa ja pettävää väärää luottamusta johon he itse nojaavat, nimittäin Pyhä Raamattu varoittaa vakavasti turvautumasta väärään rauhaan. Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Sellainen pappi jolla on ns. rauha maailman kanssa, Jumalan ilmoituksen mukaan eksyttäjä:
” Sillä he kaikki ahnehtivat, sekä pienet että suuret; prophetat ja papit opettavat väärin, Ja lohduttavat kansaani hänen viheliäisyydessänsä, sitä halpana pitämään, ja sanovat: rauha, rauha; ja ei rauhaa olekaan.” (Jer. 6:13-14)
Raamatussa Jumala uhkaa tuomiolla tällaisia pappeja ja piispoja jotka viettelevät kansaa turvautumaan väärään rauhaan ja jatkamaan synneissään ilman parannuksen tekoa. He korostavat olevansa ”kirkollisia”, jolla he tarkoittavat kirkon olevan tässä heidän puolellaan, mutta vaikka onkin totta että ollaan tultu aikaan jossa valtaosa kirkkomme papeista elää itse synnissä ja viettelee kirkkokansaa samaan riettauden kuoppaan, ei kirkko, olkoon se kuinka suuri ja mahtava tahansa, pelasta heitä eikä heidän seuraajiaan viimeisenä tuomion päivänä sillä he ovat olleet kuurot Herran varoituksille ja vastustaneet Hänen sanaansa.
Ei myöskään yksikään heidän seuraajansa voi vedota kerran Taivaallisen tuomioistuimen edessä siihen että pappi johdatti häntä luottamaan väärään rauhaan, sillä Herra Jeesus asettaa meille jokaiselle kuulijan vastuun sanomalla:
” Katsokaat siis, kuinka te kuulette; sillä jolla on, hänelle pitää annettaman: jolla taas ei ole, sekin kuin hänellä näkyy olevan, otetaan häneltä pois.” (Luukas 8:18)
Meidän jokaisen pitää siis tekemän kerran tili valvomisestamme ja siitä miten olemme täällä ajassa ottaneet Jumalan sanan vastaan, ”Sillä hän on päivän säätänyt, jona hän on maan piirin tuomitseva vanhurskaudessa, sen miehen kautta, jonka hän on säätänyt, ja jokaiselle ilmoittaa uskon, siinä että hän hänen kuolleista herätti.” (Ap.t. 17:31)
jatkuu:
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jaahas, näytti tulleen jostain syystä kahteen kertaan, tämä aloitus. Syytä en tiedä.