Kirjoitin tästä jo toiselle palstalle, siellä ketään ei kiinnostanut. Aloitan ihan perustiedoista. Olen ollut jo siis kaksi ja puoli vuotta työtön opinnoistani valmistumisen jälkeen. Asun jo nyt valmiiksi kunnan halvin vuokra-asunta ja olen jo vuode elänyt pelkällä kerran kuussa saatavalla haettavalla ruokakassilla. Sitä usemmin kun kassia ei saakkaan ja sillä on siis tultava toimeen kuukauden ajan. Autoa minulla ei ole eikä ajokorttia, kelakorttia eikä henkkareita - - sellaisiin ei ole koskaan ollut varaa.
Melko pian joudun aloittamaan opintolainan poismaksamisen, noin 300 euroa joka kuukausi, lyhennystä olenkin siitä jo joutunut kaksi vuotta maksamaankin eli joudun karsimaan nykyisiä menoha. Tuon opintolainan jouduin ottamaan, jotta minulla olisi ollut varaa opiskella peruskoulua pidemmälle ja sain sen avulla suoritettua merkonomin perustutkinnon. Alaani siis on myynti, asiakaspalvelu, markkinointi, talouslaskenta ja yrittäjyys. Neuropsykiatrini mukaan en kuitenkaan kykene säännölliseen työhön, sillä sellainen työ polttaisi minun laiseni ihmisen parissa viikossa loppuun. Eikä työn hakuun ole muutenkaan ylimääräistä rahaa tai voimia.
No, nyt siis kuitenkin pitäisi vielä nykyisiä menoja karsia, jotta saan maksettua lainan lyhennysmaksuja. Ensiksi voisin kertoa hyvin, että koska en harrasta mitää, en käy ulkona, enkä edes juo alkoholia tai polta, niin niistä en pysty karsimaan. Siksipä siis joudun katsomaan pakollisten monojen puoleen ja joudun todennäköisesti luopumaan käyttämästäni netti- ja puhelinliittymästä joka on säästö syistä vain yhdellä simkortilla yhdellä laitteella. Ja jos se ei riitä pitää ehkä pahimmillaan vielä katkaista sähköt ja vesi siihen päälle. Vaan ei se mitään, elämä on muutenkin ollut kurjaa, kylmää, tylsistyttävää ja yksinäistä, jatkuvaa tauon ja loman tarvitsemisen tunnetta, ahdistavaa sekä katkeroittavaa.
Saan paljon huomata, ettei kukaan muu välitä kuin ainoastaan viranomaiset ja hekin välittävät vain työnsä takia. Sukulaisiakaan ei tippaakaan kiinnosta, käskevät vain ilkkuvasti pärjäämään itse. Aivan kuin yhteiskunta haluaisi tietämättään työntää minut väkin syrjään ja unohtaa sinne vaikka kuinka kappailisi vastaan kunnes voimat loppuu ja taas jälleen iskee uupumus. Onkohan syrjäytymis efekti ehkä vain sittenkin liian iso vastustaja päihitettäväksi tälläiselle erityisherkälle, neuroottiselle ja eksovertille elämän janoiselle perfektionistille. Harmittaa, hävettää tai kaduttaa, niin paljon.
Mutta siis, vielä otsikon asiaan palatakseni, miten on, voiko Suomessa tulla toimeen tänäpäivänä ilman nettiä ja puhelinta? Onnistuuko se tämän päivän maailman menossa?
Melko pian joudun aloittamaan opintolainan poismaksamisen, noin 300 euroa joka kuukausi, lyhennystä olenkin siitä jo joutunut kaksi vuotta maksamaankin eli joudun karsimaan nykyisiä menoha. Tuon opintolainan jouduin ottamaan, jotta minulla olisi ollut varaa opiskella peruskoulua pidemmälle ja sain sen avulla suoritettua merkonomin perustutkinnon. Alaani siis on myynti, asiakaspalvelu, markkinointi, talouslaskenta ja yrittäjyys. Neuropsykiatrini mukaan en kuitenkaan kykene säännölliseen työhön, sillä sellainen työ polttaisi minun laiseni ihmisen parissa viikossa loppuun. Eikä työn hakuun ole muutenkaan ylimääräistä rahaa tai voimia.
No, nyt siis kuitenkin pitäisi vielä nykyisiä menoja karsia, jotta saan maksettua lainan lyhennysmaksuja. Ensiksi voisin kertoa hyvin, että koska en harrasta mitää, en käy ulkona, enkä edes juo alkoholia tai polta, niin niistä en pysty karsimaan. Siksipä siis joudun katsomaan pakollisten monojen puoleen ja joudun todennäköisesti luopumaan käyttämästäni netti- ja puhelinliittymästä joka on säästö syistä vain yhdellä simkortilla yhdellä laitteella. Ja jos se ei riitä pitää ehkä pahimmillaan vielä katkaista sähköt ja vesi siihen päälle. Vaan ei se mitään, elämä on muutenkin ollut kurjaa, kylmää, tylsistyttävää ja yksinäistä, jatkuvaa tauon ja loman tarvitsemisen tunnetta, ahdistavaa sekä katkeroittavaa.
Saan paljon huomata, ettei kukaan muu välitä kuin ainoastaan viranomaiset ja hekin välittävät vain työnsä takia. Sukulaisiakaan ei tippaakaan kiinnosta, käskevät vain ilkkuvasti pärjäämään itse. Aivan kuin yhteiskunta haluaisi tietämättään työntää minut väkin syrjään ja unohtaa sinne vaikka kuinka kappailisi vastaan kunnes voimat loppuu ja taas jälleen iskee uupumus. Onkohan syrjäytymis efekti ehkä vain sittenkin liian iso vastustaja päihitettäväksi tälläiselle erityisherkälle, neuroottiselle ja eksovertille elämän janoiselle perfektionistille. Harmittaa, hävettää tai kaduttaa, niin paljon.
Mutta siis, vielä otsikon asiaan palatakseni, miten on, voiko Suomessa tulla toimeen tänäpäivänä ilman nettiä ja puhelinta? Onnistuuko se tämän päivän maailman menossa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onnistuu.
Ja se, ettei vastata, ei todista sitä, ettei ole kiinnostusta. Täällähän ei enää näy, kuinka moni on lukenut. Mutta paljon kirjoitusten perusteella voi todentaa miten ajattelemattomia ihmiset voivat olla. Pääasialliset virheet: "varmasti nykyäänkin, kun ennenkin", "kukaan", "aina, ikinä, milloinkaan, koskaan", "koska kansalaisuus...", "koska uskonto..."
Milloin aletaan tunnustamaan toisen älykkyys tai viisaus? Suomessa ei ole sotaa, mutta valitetaan kuin olisi. Onko? Jos, kuka voitolla?