Ylellä tuli tänään ohjelmaa kivusta: https://yle.fi/aihe/akuutti
https://areena.yle.fi/1-3760091?autoplay=true
Ohjelmassa mainittiin yksi asia minkä itsekkin allekirjoitan vahvasti.
Toinen ihminen ei kykene käsittämään millaista tai kuinka kovaa kipua toinen tuntee.
Kivunsiedon kynnys vaihtelee, jokaisella on eri taso missä liike lakkaa.
Tämä toisinaan ärsyttää itseä raakasti kun kolleega joka ei ole kärsinyt koskaa mistään
kovasta tai jatkuvasta kivusta alkaa neuvoa vähättelevään tyyliin "kovaa salitreeniä, kyllä se siitä.."
Tai sitten kyseenalaistetaan toisen kipua ja annetaan ymmärtää sen olevan laiskuutta tai turhaa valittamista.
Itse kärsin jatkuvasta tuskaisesta ja polttavasta selkäkivusta jonka taso vaihtelee tuskaisesta
lähes sietämättömään kipuun joka estää kävelemisen.
Tästä huolimatta olen edelleen työelämässä mukana ja tähän asti sairaspoissaoloja on
ollut vähemmän kuin terveillä kolleegoilla. Lisähaasteena on että työnantaja edellyttää hyvää fyysistä suorituskykyä joka todennetaan määräajoin testeillä.
Oma asenne kun on että hommat hoidetaan vaikka töihin mennessä jokainen askel pahimmillaan sattuu niin paljon että silmäkulmat kostuu vaikken normaalisti pillitä pikkuasioista. Kipulääkkeet vaimentaa vain osan kivusta, pahimmillaan 1,6 grammaa Buranaa ei poista kipua.
Kotona makaamista kun en osaa pitkiä aikoja harrastaa, jotain pitää saada aikaiseksi.
Näitä asioita on nyt tullut kelattua kun edellinen tilan paheneminen vei ambulanssilla sairaalaan.
Sairaalassa piti miettiä oliko ne kävelyt nyt tässä ja loppuelämä menee sängyssä tai selkä
jäykistettynä pyörätuolissa. Pikkuhiljaa kävelypöydän avulla piti opetella kävelemään taas.
Tramalia, voltarenia ja panadolia syöty kovia annoksia. Nyt yritän vähentää niitä haittojen takia.
Tämän viikon taas yrittänyt olla töissä kolmen viikon tauon jälkeen, yli tunnin istuminen alkaa olla sietämätöntä ja pitkään seisomisessa on sama ongelma. Kävellä pitää hyvin hallitusti ja juosta ei voi.
Tämä nyt oli tällainen ajatusvirran purkautuminen, topikkiin voipi kirjoitella miten kokee omat kivut ja muiden suhtautumisen niihin.
https://areena.yle.fi/1-3760091?autoplay=true
Ohjelmassa mainittiin yksi asia minkä itsekkin allekirjoitan vahvasti.
Toinen ihminen ei kykene käsittämään millaista tai kuinka kovaa kipua toinen tuntee.
Kivunsiedon kynnys vaihtelee, jokaisella on eri taso missä liike lakkaa.
Tämä toisinaan ärsyttää itseä raakasti kun kolleega joka ei ole kärsinyt koskaa mistään
kovasta tai jatkuvasta kivusta alkaa neuvoa vähättelevään tyyliin "kovaa salitreeniä, kyllä se siitä.."
Tai sitten kyseenalaistetaan toisen kipua ja annetaan ymmärtää sen olevan laiskuutta tai turhaa valittamista.
Itse kärsin jatkuvasta tuskaisesta ja polttavasta selkäkivusta jonka taso vaihtelee tuskaisesta
lähes sietämättömään kipuun joka estää kävelemisen.
Tästä huolimatta olen edelleen työelämässä mukana ja tähän asti sairaspoissaoloja on
ollut vähemmän kuin terveillä kolleegoilla. Lisähaasteena on että työnantaja edellyttää hyvää fyysistä suorituskykyä joka todennetaan määräajoin testeillä.
Oma asenne kun on että hommat hoidetaan vaikka töihin mennessä jokainen askel pahimmillaan sattuu niin paljon että silmäkulmat kostuu vaikken normaalisti pillitä pikkuasioista. Kipulääkkeet vaimentaa vain osan kivusta, pahimmillaan 1,6 grammaa Buranaa ei poista kipua.
Kotona makaamista kun en osaa pitkiä aikoja harrastaa, jotain pitää saada aikaiseksi.
Näitä asioita on nyt tullut kelattua kun edellinen tilan paheneminen vei ambulanssilla sairaalaan.
Sairaalassa piti miettiä oliko ne kävelyt nyt tässä ja loppuelämä menee sängyssä tai selkä
jäykistettynä pyörätuolissa. Pikkuhiljaa kävelypöydän avulla piti opetella kävelemään taas.
Tramalia, voltarenia ja panadolia syöty kovia annoksia. Nyt yritän vähentää niitä haittojen takia.
Tämän viikon taas yrittänyt olla töissä kolmen viikon tauon jälkeen, yli tunnin istuminen alkaa olla sietämätöntä ja pitkään seisomisessa on sama ongelma. Kävellä pitää hyvin hallitusti ja juosta ei voi.
Tämä nyt oli tällainen ajatusvirran purkautuminen, topikkiin voipi kirjoitella miten kokee omat kivut ja muiden suhtautumisen niihin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.