Uskonnollista painostusta jumalanpalveluksiin

Peruskouluissa leimataan syrjivästi ”osallistumattomiksi” oppilaita, jotka osallistuvat koulussa uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitoutumattomaan toimintaan. Oppilaita nimitetään ”osallistuviin” ja ”osallistumattomiin” lomakkeessa, jossa käytännössä markkinoidaan koulupäivään liitettyjä evankelis-luterilaisia jumalanpalveluksia.

Syrjivä menettely käynnistyy jo koteihin lähetettävän lomakkeen otsikossa ”Koulun uskonnolliset tilaisuudet ja juhlat”. Kun uskonnollisiin tilaisuuksiin ”osallistumattomille” sanotaan järjestettävän vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa, miksi siitä ei ole otsikossa mitään? Miksi otsikkona ei ole koulun tilaisuudet ja juhlat? Miksi mielekkään, uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamattoman toiminnan sisällöstä ei kerrota?

Miksi kahta vaihtoehtoista ohjelmaa ei esitetä tasavertaisina, vaan toinen ensisijaisena ja toinen vaihtoehtona, vaikka on kaksi yhtä arvokasta ohjelmaa? Tai jos yhden ohjelman pitää olla ensisijainen, eikö silloin normaali sitouttamaton tilaisuus ole ensisijainen ja tunnustuksellinen evankelis-luterilainen jumalanpalvelus sille vaihtoehtoinen extra?

Uskonnollisen tilaisuuden, kuten jumalanpalveluksen liittäminen kunnallisen koulun toiminnan osaksi ja sellaisen ensisijaiseksi nostava tarjoaminen on uskonnollista painostusta kohteenaan perheet, joita ei kiinnosta lapsensa osallistaminen uskonnonharjoitukseen koulupäivän yhteydessä. Tarjonta-asetelma myös pakottaa perhettä vastentahtoisesti tuomaan julki suhtautumistaan uskonnollisiin tai uskonnottomiin katsomuksiin, mikä rikkoo arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa.

Mielestämme perusratkaisu tuohon syrjivään asetelmaan ei ole kahden rinnakkaisen ohjelman tarjonnan kehittäminen, vaan se, että koulu ei enää liitä ja tarjoa toimintansa kuuluvana minkään uskontokunnan jumalanpalveluksia, hartauksia ja muuta uskonnonharjoitusta. Kun tilastojen mukaan valtaosa vanhemmistakaan ei vie lapsiaan kirkon jumalanpalveluksiin, koulun ei pidä olla kirkollisempi kuin perheet itse.